Yliopiston vaalit ovat huomenna ja ylihuomenna 3-4.11.2021. Tämä on äänioikeutetuille tilaisuus puolustaa yliopistoyhteisöämme.
Olen jo kertonut antavani hallitusääneni professori Tiina Kinnuselle. Jos olisin keskiryhmien jäsen, antaisin hallitusääneni Riku Hietaniemelle tai Kimmo Kontiolle. Yliopistokollegioon äänestäisin keskiryhmien jäsenenä Jari Hannua, Timo Kokkosta, Aku Venholaa tai Jari Larua.
Valitettavasti en tässä blogissani ole kyennyt tuomaan julki ja analysoimaan kaikkea yliopistomme Raksilan kampushankkeen käynnistykseen liittyvää tietoa.
Lähetin 14.10.2021 Oulun yliopiston kirjaamoon seuraavan asiakirjapyynnön:
Tarkoitukseni on varmistaa, että yliopiston hallitukselle kokouksessa 28.4.2020 ja julkisuuteen Raksilan kampushankkeen suunnittelun käynnistämisen yhteydessä annetut tiedot ovat olleet yhdenmukaisia. Ja että onko hallitukselle esitetty faktoja.
Kiinnostavia seikkoja ovat ainakin seuraavat (28.4.2020 kokouspöytäkirjan 3 §):
Sain 25.10.2021 kirjaamosta seuraavan tiedon:
Siis viimeistään 5.11.2021… yliopiston vaalit ovat 3-4.11.2021.
Yliopiston nyt valmistelussa oleva Raksilan kampushanke poikkeaa olennaisesti siitä, jonka edistämiseen hallitus rehtorin kokouksessa 28.4.2020 valtuutti. Sen pienentymisestä ei löydy pöytäkirjamerkintöjä ajalta, jolloin kutistaminen 30 000 neliömetriin tuotiin julki. Tällaiset hätiköidyt hallituksen harkinnan ja päätöksenteon ohittavat menettelyt ovat riski toimivalle johdolle ja hallitukselle, puhumattakaan yliopistoyhteisöstä.
Huomio kiinnittyy myös siihen, että kampushankkeen valmisteluun myönnettyä budjettia ei mainita hallituksen kokouspöytäkirjassa 28.4.2020, eikä siihen edes viitata. Haen tätä käsittääkseni sinänsä julkista tietoa pöytäkirjan liitteestä.
Hankkeen valmistelubudjetti ei voine olla rajaton. Asiaintilan niin vaatiessa kustannukset selvinnevät viimeistään erityistilintarkastuksessa.
Yliopiston vastauksessa mainittu Myllypuro on n. 15 kilometrin päässä koilliseen Helsingin rautatieasemalta. Virpiniemeen on Oulun keskustasta sama matka.
Luonnontieteilijänä annan oman ääneni humanistille: eli Tiina Kinnunen hallitukseen.
Hei Olli,
Olinkin edellisen blogikirjoituksesi johdosta kysymässä tuosta tietopyynnöstäsi joten tämä kirjoitus tuli kuin tilauksesta.
Alla muutamia pohdintoja käydystä sähköpostikeskustelusta ja pahoittelut pitkästä kirjoituksesta (esitetyt kysymykset ovat lähinnä retorisia).
Ensiksi, onko kyseinen sähköposti vastaus tai tuleva vastaus 5.11 tulkittava hallinnon päätökseksi? Jos on, sen yhteydessä on annettava riittävät tiedot (Hallintolaki 44-47 §) esim. valituksen tekemiseen jos päätös ei ole tyydyttävä. Jos varsinaista päätöstä ei anneta tietopyyntöön, niin sellainen on annettava (Suomen perustuslain 21 §:n 1 momentti ja Julkisuuslain 14 §:n 1 momentti).
”Hallintolaki
44 §
Päätöksen sisältö
Kirjallisesta päätöksestä on käytävä selvästi ilmi:
1) päätöksen tehnyt viranomainen ja päätöksen tekemisen ajankohta;
2) asianosaiset, joihin päätös välittömästi kohdistuu;
3) päätöksen perustelut ja yksilöity tieto siitä, mihin asianosainen on oikeutettu tai velvoitettu taikka miten asia on muutoin ratkaistu; sekä
4) sen henkilön nimi ja yhteystiedot, jolta asianosainen voi pyytää tarvittaessa lisätietoja päätöksestä.
45 §
Päätöksen perusteleminen
Päätös on perusteltava. Perusteluissa on ilmoitettava, mitkä seikat ja selvitykset ovat vaikuttaneet ratkaisuun sekä mainittava sovelletut säännökset.
47 §
Valitusosoitus
Päätökseen, johon saa hakea muutosta valittamalla, on liitettävä valitusosoitus. Siinä on mainittava:
1) valitusviranomainen;
2) viranomainen, jolle valituskirjelmä on toimitettava; sekä
3) valitusaika ja mistä se lasketaan.
Valitusosoituksessa on selostettava säännökset valituskirjelmän sisällöstä, liitteistä ja valituksen perille toimittamisesta sekä valituksen käsittelystä perittävistä maksuista. (5.7.2019/809)”
Toiseksi, mitä tiedon antamisen nopeuteen tulee niin 5.11. on vielä Julkisuuslain raameissa mikäli erityistoimenpiteet otetaan huomioon (mikä tässä kyllä hieman arveluttaa mistä pohdintaa lisää alempana).
”Julkisuuslaki 14 §
Tässä pykälässä tarkoitettu asia on käsiteltävä viivytyksettä, ja tieto julkisesta asiakirjasta on annettava mahdollisimman pian, kuitenkin viimeistään kahden viikon kuluessa siitä, kun viranomainen on saanut asiakirjan saamista koskevan pyynnön. Jos pyydettyjä asiakirjoja on paljon tai niihin sisältyy salassa pidettäviä osia tai jos muu niihin rinnastettava syy aiheuttaa sen, että asian käsittely ja ratkaisu vaativat erityistoimenpiteitä tai muutoin tavanomaista suuremman työmäärän, asia on ratkaistava ja tieto julkisesta asiakirjasta annettava viimeistään kuukauden kuluessa siitä, kun viranomainen on saanut asiakirjan saamista koskevan pyynnön.”
Kolmanneksi, mitä tietoja annetaan (liittyen myös tietojen antamisen nopeuteen) eli sähköpostin mukaan vain osa tiedoista annetaan ja osa salataan. Julkisoikeudellisen laitoksen asiakirjat sekä niille luovutettavat asiakirjat ovat lähtökohtaisesti julkisia (Julkisuuslaki 7 §, ja huomiona myös 3 §) mikä on täytynyt olla tiedossa mahdollisilla yksityisillä toimijoilla (salassapidettävästä materiaalista ilmoitettava erikseen + perustelut). Salassapito tulee perustua aina lakiin ja sähköpostin perusteella vedotut Julkisuuslain 24 §:n kohdat ovat 17) ja 20):
”Julkisuuslaki
3 § (9.8.2019/907)
Lain tarkoitus
Tässä laissa säädettyjen tiedonsaantioikeuksien ja viranomaisten velvollisuuksien tarkoituksena on toteuttaa avoimuutta viranomaisten toiminnassa sekä antaa yksilöille ja yhteisöille mahdollisuus valvoa julkisen vallan ja julkisten varojen käyttöä, muodostaa vapaasti mielipiteensä sekä vaikuttaa julkisen vallan käyttöön ja valvoa oikeuksiaan ja etujaan.
24 §
Salassa pidettävät viranomaisen asiakirjat
17) asiakirjat, jotka sisältävät tietoja valtion, hyvinvointialueen, kunnan tai muun julkisyhteisön tai 4 §:n 2 momentissa tarkoitetun yhteisön, laitoksen tai säätiön liikesalaisuudesta, samoin kuin sellaiset asiakirjat, jotka sisältävät tietoja muusta vastaavasta liiketoimintaa koskevasta seikasta, jos tiedon antaminen niistä aiheuttaisi mainituille yhteisöille, laitoksille tai säätiöille taloudellista vahinkoa tai saattaisi toisen samanlaista tai muutoin kilpailevaa toimintaa harjoittavan julkisyhteisön tai yksityisen parempaan kilpailuasemaan tai heikentäisi julkisyhteisön tai 4 §:n 2 momentissa tarkoitetun yhteisön, laitoksen tai säätiön mahdollisuuksia edullisiin hankintoihin tai sijoitus-, rahoitus- ja velanhoitojärjestelyihin; (29.6.2021/638)
20) asiakirjat, jotka sisältävät tietoja yksityisestä liikesalaisuudesta, samoin kuin sellaiset asiakirjat, jotka sisältävät tietoja muusta vastaavasta yksityisen elinkeinotoimintaa koskevasta seikasta, jos tiedon antaminen niistä aiheuttaisi elinkeinonharjoittajalle taloudellista vahinkoa, ja kysymys ei ole kuluttajien terveyden tai ympäristön terveellisyyden suojaamiseksi tai toiminnasta haittaa kärsivien oikeuksien valvomiseksi merkityksellisistä tiedoista tai elinkeinonharjoittajan velvollisuuksia ja niiden hoitamista koskevista tiedoista; (10.8.2018/604)”
Liittyen kohtaan 17), mikä voisi olla julkisoikeudellisen yliopiston hallinnon tai hallituksen liikesalaisuus jota ei voi paljastaa? Yliopiston hallituksella/hallinnolla ei pääsääntöisesti ole omia liikesalaisuuksia (poislukien IPR käsittely) tai kilpailuasetelmaa joiden paljastuminen aiheuttaisi vahinkoa (tähän ei voida laskea ”kilpailua” muiden yliopistojen kanssa). Päinvastoin esim. avoimuuden periaatteen tarkoitus esim. tarjouskilpailuissa on nimenomaan mahdollistaa edulliset hankinnat.
Liittyen kohtaan 20), Liikesalaisuuslaki määrittelee liikesalaisuuden tunnusmerkit eli kaikki tieto mitä yksityiset tahot/yliopisto omistavat eivät ole liikesalaisuuksia vaan kaikki laissa mainitut liikesalaisuuden (alla) ehdot on täytyttävä. Pöytäkirjan mukaan kyse oli selvityksestä. Mikä yksityinen taho ilmoittaa liikesalaisuuksiaan selvityksessä kampuksen vetovoimasta, kustannuksien hallittavuudesta ja ympäristövaikutuksista, kun nämähän ovat yliopiston asioita?
Ei siis ole kovinkaan todennäköistä, että kyseiset asiat olisivat yliopiston liikesalaisuuksia koska osa tiedosta on epäilemättä saatavilla, niillä ei ole suoraa taloudellista arvoa eikä yliopisto ole varmaankaan ryhtynyt toimenpiteisiin niiden suojaamiseen (esim. patentti, tavaramerkki, mallisuoja, jne.).
Liikesalaisuuksia voivat olla mm. valmistustiedot, testitulokset, liikeideat, hinnoittelutiedot, taitotieto, markkinaselvitykset, talousennusteet, kilpailija-analyysit, asiakasrekisterit ja yritysten hallinnollis-organisatoriset tiedot jne. (https://aikalaki.fi/uusi-liikesalaisuuslaki-voimaan/). Pelkkä väite tietojen kuulumisesta liikesalaisuuden piiriin ei ole riittävä mistä voi katsoa eri oikeusasteiden päätöksiä esim. https://www.kho.fi/fi/index/paatokset/vuosikirjapaatokset/1494486432520.html
”Liikesalaisuuslaki
2 §
Määritelmät
Tässä laissa tarkoitetaan:
1) liikesalaisuudella tietoa:
a) joka ei ole kokonaisuutena tai osiensa täsmällisenä kokoonpanona ja yhdistelmänä tällaisia tietoja tavanomaisesti käsitteleville henkilöille yleisesti tunnettua tai helposti selville saatavissa;
b) jolla a alakohdassa tarkoitetun ominaisuuden vuoksi on taloudellista arvoa elinkeinotoiminnassa;
ja
c) jonka laillinen haltija on ryhtynyt kohtuullisiin toimenpiteisiin sen suojaamiseksi;”
Riippuen tiedonannon lopputulemasta oikaisun voi laittaa vireille Pohjois-Suomen hallinto-oikeuteen ja hallintokanteen eduskunnan oikeusasiamiehelle tai oikeuskanslerille mahdollisten seuraamusten osalta. Tässä yhteydessä kannattanee ottaa esille tietopyyntö(jen) päätöstentekijän asema ja toistuvat menettelytavat mikäli tapauksia on useampia.
(https://www.suomi.fi/kansalaiselle/oikeudet-ja-velvollisuudet/lainsaadanto-ja-oikeusturva/opas/nain-teet-kantelun)
Kaiken kaikkiaan näitä Ollin hyviä esillenostoja lukiessa vaikuttaa siltä, että yliopiston hallinnossa/johdossa on systemaattisesti jotain pielessä. Erityistilintarkastuskin lienee enemmän kuin tarpeen.
Kiitän näistä neuvoista! Dokumenttien toimituksen viivyttely näinkin yksinkertaisessa asiassa, mikä ei vaadi erillistä tiedokeruuta, antaa epäillä tiedon panttausta siitä mahdollisesti paljastuvien seikkojen vuoksi.
Nimittäin pian hankevalmistelupäätöksen 28.4.2020 jälkeen julkisuuteen annettiin ristiriitaista tietoa. Siksi asiakohdan liiteasiakirjat ovat kiintoisat. Siis mm. mitä niissä on kerrottu väestökehityksestä, kustannusten hallinnasta, ympäristövaikutuksista ja vetovoimatekijöistä.
Onko hallitus antanut hankkeen valmistelulle ok:n oikeiden tietojen pohjalta vai ei? Jos lähtötietoihin tai tavoitteisiin on tullut olennaisia muutoksia, miksi hallitus ei ole tehnyt uutta päätöstä? Hankehan on aikaa myöten merkittävästi muuttunut. Tuohon varautuminen selvinnee liitteistä, sillä varsinaisessa pöytäkirjassa sitä ei näy. Toivon tietysti, että kaikki on kunnossa.
Hallituksen jäsenillä on huolellisuusvelvoite, jonka täyttymistä lopulta saatetaan arvioida hallituksen kokouspöytäkirjoista. Jopa pienten yritysten tapauksissa tilintarkastaja arvioi hallinnollisia käytäntöjä ja opastaa defensiivisiin menettelyihin.
Nyt defensiivisin yliopiston hallituksen pöytäkirjakohta, muutaman jätetyn eriävän mielipiteen ohella, on 12.12.2019 tehty kauden 1.1.2020-31.12.2021 puheenjohtajiston valinta. Sihteerinä toiminut juristi, yliopiston hallintojohtaja, on juuri tuossa tehnyt poikkeuksellisen yksityiskohtaisen kuvauksen asian etenemisestä. Tämä on minusta hyvin kiintoisaa.
Mielenkiintoinen yksityiskohta tuli mieleen näistä kommenteista niin, että piti kaivaa vanhoja muistiinpanoja esiin.
Satuin osallistumaan viime vuonna koulutukseen tietopyyntöihin ja julkisuuteen liittyen, missä oli myös kyseinen hallintojohtaja. Hän tiedusteli kouluttajalta mm. milloin muistiinpanot muuttuvat julkisuuslain mukaisiksi asiakirjoiksi (esim. hallitusaineiston taustamateriaali) tapahtuuko se vaikka silloin, kun materiaali tulee päätöksentekijän nähtäväksi. Vastaus tähän oli, että päätöksenteon pohjana oleva materiaali tulisi olla julkista.
Hänen toinen kysymys koski sovintosopimusta missä on sopimussakko ja toteamus, että sopimus on kokonaan salassapidettävä eli tulisiko tällöin poiketa julkisuuslaista ja sopimuksen julkisuudesta. Kouluttajan vastaus oli, että yksityisoikeudellisilla sopimuksilla ei voida ohittaa julkisuuslakia vaan julkisuuslaista pitää löytyä salaamiselle peruste esim. liikesalaisuudet, sillä viranomaisilla ei ole oikeutta tehdä laajempaa salassapitosopimusta kuin mitä julkisuuslaki sallii.
Kovasti vaikuttaisi siltä, että tuossa Ollin kirjoituksessa korjataan nyt tuon koulutuksen satoa.