Raksila-hanketta on hiilijalanjäljeltään verrattava Linnanmaahan. Maalämpö ja aurinkopaneelit kun ovat yhtälailla käytettävissä molemmissa.
Epäilys on nimittäin ollut, ettei uudisrakentamisen ns. hiilipiikki eliminoidu koskaan. Tämä johtuu käynnissä olevasta sähkön- ja kaukolämmön tuotannon siirtymästä uusiutuviin energianlähteisiin, mikä pudottaa olemassa olevienkien rakennusten päästöjä.
Yliopistomme johto on kuitenkin ilmoittanut seminaareissa, että maalämmön käytön vuoksi Raksila-hankkeen hiilipiikki kompensoituu 30 vuodessa. Tämän vättämän paikkansapitävyyttä (tai -pitämättömyyttä) voi arvioida alla esitetyistä 30 vuoden pituisista tarkasteluista.
Sain näet viime perjantaina 11.2.2022 ”asioista hyvin perillä olevalta poliittiselta taholta” Technopolis Oy:n Aalto-yliopiston kestävän kiinteistöliiketoiminnan professori Seppo Junnilalta tilaaman KHK- eli kasvihuonekaasupäästöanalyysin. Tuossa raportissa tarkastellaan Linnanmaan kampuksen ja yliopistomme Raksila-hankkeen ilmastovaikutuksia. Tällaista analyysia ei hankesuunnitelmassa ole, joten yliopistomme johdon pitäisi kiittää professori Junnilaa ja Technopolista palveluksesta.
Aikaisempi minulle vuodettu raportti tarkasteli KHK-päästöjä yliopiston hallituksen kokouksessa 28.4.2020 julkaistujen suunnitelmien pohjalta. Sain tuolloin Technopolikselta luvan julkaista siitä tiettyjä liiketoimintaan liittymättömiä seikkoja.
Uudempi raportti ei sisällä mitään Technopoliksen liiketoimintaa koskevaa. Analyysi on tehty 16.12.2021 julkaistun Raksila-hankkeen suunnitelman pohjalta.
Kiinnostavasti professori Junnila on irrottanut maanalaisen pysäköintikerroksen analyyseissa erilliseksi. Perusteet paljastuvat tuonnempana.
Professori Junnilan analyysi selittää kansantajuisesti keskeisen problematiikan sekä sanallisesti että graafisesti:
Jonkinasteiseksi puutteeksi näen, että analyysissa oletetaan sekä Raksila-hankkeen valmistuvan että Linnanmaan ”kehitys” -vaihtoehdon tehtäväksi kerralla noin 2025-2026. Ehkä teknisistä ja jopa tilakustannussyistä kehitys kannattaisi toteuttaa vaiheittain tai vaikkapa vasta 2035? Jälkimmäinen tarkoittaisi alla olevan kuvan tapauksessa oranssin käyrän siirtoa alkamaan sinisen päältä vuoden 2035 kohdalla. Noinkaan menetteleminen ei nostaisi Linnanmaan 30 vuoden kumulatiivisia elinkaaripäästöjä yli vaihtoehdon Raksila+pysäk.kellari. Itse asiassa ei edes pysäköintikellarittoman ratkaisun yli. Tämä on minusta yllättävää!
Jos Raksila-hanke valmistuu ilmoitetusti 2028, niin Linnanmaalla ehditään sitä ennen siirtyä maalämpöön ja ottaa käyttöön aurinkopaneeleita sähköntuotantoon. Siten Linnanmaalla olisi mahdollista pudottaa KHK-päästöjä jo aiemmin, millä on vaikutusta elinkaaripäästöihin. (*)(ks. alaviite).
Olettakaamme silti selitysten ymmärtämisen helpottamiseksi Raksila-hankkeen valmistuvan graafien mukaisesti 2025-26.
Entä jos Raksilan uudisrakennus Oulun kaukolämmön sijaan lämmitetäänkin maalämmöllä ja Linnanmaalla kyetään käyttämään maalämpöä 75%:sti, loppujen tullessa Oulun kaukolämmöstä? Alla olevan graafin perusteella vasta viivyttämällä Linnanmaan kehitys-vaihtoehtoa 10 vuotta, eli alkamaan 2035, ilman pysäköintikellaria olevan Raksila-hanke saavuttaisi samat elinkaaripäästöt 30 vuoden kuluttua. (Harmaa yhtenäinen käyrä siirretään alkamaan alimman katkoviivan päältä vuoden 2035 kohdalla)
On huomattava, että yllä Linnanmaan kunnossapitovaihtoehdossa ei tehdä energiaremonttia. Siksi sen päästöt ovat samat kuin kuvan 1 graafissa.
Entä jos Raksila-hanke toteutetaan puusta? Silloinkin perustukset ja maanalainen pysäköintihalli on toteutettava betonista. Kuvan 3 graafissa Raksilan rakennus lämmitetään maalämmöllä ja sähköstä 25% saadaan aurinkopaneeleista. Linnanmaalla 75% lämmöstä tulee maasta ja loput kaukolämpöverkosta. Sähköstä 25% oletetaan sielläkin saatavan aurinkopaneeleista.
Edelleenkin Raksila+pysäk.kellari -vaihtoehdon KHK-elinkaaripäästöt maailman tappiin asti ylittävät Linnanmaan, vaikka jälkimmäisen energiaremontti viivästettäisiin 10 vuotta vuoteen 2035. (Alin harmaa käyrä siirretään alkamaan kunnossapitovaihtoehdon päältä 2035)
Raksila-hanke ei siis tuollaisena vähennä elinkaaren KHK-päästöjä. Mitä taas tulee nykyisiin KHK-päästöihin, esimerkiksi Turun yliopiston, Itä-Suomen yliopiston Kuopion kampuksen, Lapin yliopiston ja Oulun yliopiston hiilidioksidipäästöt olivat henkilötyövuotta kohden 2018 hyvin lähellä toisiaan.
Rakentamisen asiantuntijat ovat minua valistaneet, että hillijalanjäljen minimoimiseksi puurakenteisena toteutettuna Raksila-hankkeen pitäisi olla kokonaan puusta. Tuo kasvattaa merkittävästi investointikustannuksia, joten hankkeen taloudellinen pohja pettää. Yliopistomme voinee tilata puuttuvat vertailulaskelmansa asiantuntevilta konsulteilta.
Niinpä mikäli Raksila-hanke toteutuu, niin KHK-päästöjen minimointi edellyttää maanalaispysäköinnistä luopumista. Oulun yliopiston rehtorikin on todennut Raksila-hankkeesta ”Asetamme kiinteistön vähähiilisyys- ja ympäristötavoitteet korkealle, jotta rakennus toimisi esimerkkinä pohjoisesta kestävästä rakentamista ja elämäntavasta”.
Toisaalta Oulun kaupunki on jo luopunut hiilineutraaliustavoitteestaan (MustRead blogi 8.2.2022, Markus Leskinen). Tulemme näkemään, miten tuo päätös kestää.
(*) Relevantteja seikkoja
(1) Oulun yliopisto on ilmoittanut (”Kestävän kampusarjen tavoitteet ja toimenpiteet”): ”Tavoitteenamme on pienentää hiilijalanjälkeämme 50 % vuoden 2019 tasosta vuoteen 2025 mennessä”.
(2) Suomen yliopistokiinteistöjen tavoite on ”toimintamme on oltava hiilineutraalia vuonna 2030”.
Mikäli ylläolevat tavoitteet (1) ja (2) toteutuvat, niin Raksilan 2028 valmistuvaksi suunniteltu hanke jää vieläkin vaikeammin perusteltavaksi ilmastotavoitteiden osalta.