Yliopistomme johtosäännössä on valuvika, joka johtaa hyvin hierarkkiseen ylhäältä alas hallintoon. Rehtori näet nimittää dekaanin tiedekuntaa kuultuaan. Tämä eroaa merkittävästi monien yliopistojen johtosäännöistä, joissa rehtori nimittää dekaanin tiedekunnan esityksestä. Jälkimmäisessä vaihtoehdossa dekaanilla on oltava tiedekuntansa luottamus, ensimmäisessä valinta on kokonaan rehtorin harkinnassa.
Yliopistoyhteisön kannalta parasta voisi olla, että hallitus nimittäisi ja vapauttaisi dekaanit tiedekuntien esityksestä. Tuolloin dekaaneille ja hallitukselle syntyisi velvoite kommunikoida keskenään. Parhaassa tapauksessa hallituksen jäsenet jalkautuisivat keskustelemaan tiedekuntien henkilöstön kanssa.
Myös hallituksen omassa työjärjestyksessä (hyväksytty 23.3.2017, kokouspöytäkirjan lopussa) on valuvika. Se nimittäin antaa listallevientivallan yksin rehtorille ja hallituksen puheenjohtajalle. Hallituksen jäsenen kannatettu esitys listalleotosta, riippumatta kannattajien lukumäärästä, menee läpi ainoastaan edellisten suostumuksella.
Tämä on oppikirjaesimerkki hallituksen jäsenten vallan kuohinnasta ja rehtorin vallan sementoinnista. Jälkimmäinen on yliopistossamme vuosina 2015, 2017 ja 2019 kruunattu ”sopivasti” hoidetulla puheenjohtajiston valinnalla. Silloin vanha hallitus valitsi uuden hallituksen puheenjohtajiston. Vuonna 2022 menettely näytetään tunnustetun vääräksi, sillä nyt uusi hallitus valitsi omat puheenjohtajansa.
Tietojeni mukaan puheenjohtajiston valinnasta 2019 on kanneltu oikeuskanslerinvirastolle. Kiinnostuksella odotan ratkaisua ja yliopiston johdon menettelyä puolustavien asiakirjojen julkituloa. Ennakoin niiden sisällön aiheuttavan institutionaalista pahoinvointia – oikeuskanslerin ratkaisusta riippumatta.
Myös muiden elimien päätöksetekoa on kuohittu. Vuosina 2010-15 voimassa olleessa johtosäännössä tarvittiin kolme hallintoelimen jäsentä velvoittamaan kutsu kokoukseen halutun asian käsittelemiseksi. Mutta vuodesta 2016 lähtien on edellytetty vähintään kolmannesta päätöksentekoelimen jäsenistä.
Miksei johtosäännössä saman tien edellytetä hallintoelimen kaikkien jäsenten vaatimusta poislukien puheenjohtajan kanta? Toki silloinkaan tilanne ei olisi symmetrinen pelkästään puheenjohtajan ja rehtorin yksinomaan sanelemien hallituksen esityslistojen kanssa.
Oma pikantti yksityiskohtansa johtosäännössämme on seuraava:
Yrityksen monijäsenisen hallituksen kokouspöytäkirjan allekirjoittaa vähintään yksi hallituksen jäsen, elleivät sitten kaikki osallistuneet. Jostain syystä yliopistolaki ei määritä allekirjoituskäytänteitä.
Yliopiston hallituksen sihteeri ei ole sen jäsen. Niinpä jääköhän pelkästään puheenjohtajan ja sihteerin allekirjoittama pöytäkirja historiaan tarkastamattomana? Niin tai näin, huteralta pohjalla yliopistoamme hallitaan. Kollegionkin kokouspöytäkirjat allekirjoittaa puheenjohtaja ja sihteeri – johtosäännön mukaisesti.
Lainaus yliopiston johtosäännöstä.
17 § Hallintoelimen koollekutsuminen ja päätöksenteko
Hallintoelin kokoontuu milloin puheenjohtaja tai hänen ollessaan estynyt varapuheenjohtaja katsoo sen tarpeelliseksi tai milloin vähintään kolmannes hallintoelimen jäsenistä pyytää ilmoittamansa asian käsittelyä.
Hallintoelin on päätösvaltainen, kun puheenjohtaja mukaan luettuna vähintään puolet jäsenistä on läsnä. Hallintoelin on päätösvaltainen arvostellessaan opintosuoritusta, kun kokouksen puheen-
johtajan lisäksi päätöksentekoon oikeutettuja jäseniä on läsnä vähintään kolme.
Eli johtosäännön mukaan 1/3 osa jäsenistä (4) voi pyytää hallituksen kokousta ilmoittavansa asian käsittelyä varten. Esimerkkinä nämä TSTK kirjeet yliopiston hallitukselle. Kai yliopiston hallituksesta löytyy neljä (4) jäsentä, jotka voivat esittää pyynnön hallituksen kokouksesta!
Oikeuskanslerinviraston käsitys yliopiston hallituksen puheenjohtajiston valinnoista https://oikeuskansleri.fi/documents/1428954/107303577/ratkaisu_oulun_yliopiston_hallituksen_puheenjohtajiston_valintamenettely_OKV_2933_10_2021.pdf/cd782115-07d6-80c5-73c6-fa94c9153a89/ratkaisu_oulun_yliopiston_hallituksen_puheenjohtajiston_valintamenettely_OKV_2933_10_2021.pdf?t=1664955225696
Perusteellisen ratkaisun keskeisin kohta on mielestäni
tämä: ”Johtopäätöksenäni totean, että koska yliopistolaki ei sisällä nimenomaisia säännöksiä hallituksen puheenjohtajiston valinta-ajankohdasta, ei Oulun yliopiston hallituksen voida katsoa toimineen yliopistolain vastaisesti valitessaan 1.1.2020 toimikautensa aloittavat/aloittaneet puheenjohtajat kokouksessaan 12.12.2019 tammikuussa 2020 pidettävän kokouksen sijasta. Yliopiston hallitus on kuitenkin toiminut työjärjestyksensä vastaisesti. Katson lisäksi, että hyvän hallinnon periaatteet ja muut edellä mainitut seikat huomioon ottaen uusien puheenjohtajien valinta
olisi ollut oikeudellisesti perusteltua ja asianmukaisempaa tapahtua niiden hallituksen jäsenten
toimesta ja keskuudesta, jotka ovat/olivat hallituksen jäseninä 1.1.2020 alkaneella puheenjohtajien toimikaudella.”
Moitteet ovat aika vahvat. Mitenkähän hallitus niihin reagoi? Tuskinpa piittaa mitenkään.
Rehtorin meriselitys näyttää olleen, että uusi hallitus olisi voinut vaihtaa puheenjohtajan. Käsittääkseni tuo olisi vaatinut luottamuksesta äänestämisen.
Yliopistomme hallinto näyttää kisaavan pohjasijoituksesta surkeimpien taloyhtiöiden kanssa. On vaikea uskoa, että hallituksen sihteerinä toimiva hallintojohtaja on lainoppinut.
Ratkaisu tulee kollegiollekin tiedoksi, joten se pääsee ainakin keskustelemaan asiasta. Tuskinpa yliopistoyhteisömme ehdoin tahdoin halusi huonoa hallintoa organisaationsa huipulle.
Ottaakohan rehtori tai hallituksen puheenjohtaja ratkaisun käsittelyn hallituksen esityslistalle?
Kiinnostuksella odotan seuraavaa blogia!