Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa 1.3.2022 on todettu mm.
Muutamia sanoja vaihtamalla tämä näyttäisi osuvan myös Oulun yliopiston johtamiseen.
Nimittäin verrattaessa Oulun yliopistoa esimerkiksi sitä selvästi suurempaan Turun yliopistoon havaitaan Oulun yliopiston lähteneen merkittävästi kasvattamaan kertyneitä voittovaroja ja vapaita rahastoja. Tuo tase-erä lienee viime aikoina ajateltu käytettäväksi Raksila-hankkeen toteuttamiseen. Luonnollisesti tuollaisen investoinnin rahoitus vaatii vielä erillisen hallituksen päätöksen.
Oulun yliopiston taseen vastattava -puolen kehitys ja rakenne on alla. Toteamme voittovarojen ja vapaiden rahastojen kasvun varsinaisesti käynnistyneen 2010-luvun puolivälissä.
Turun yliopiston vastaava erä on kasvanut olennaisesti maltillisemmin. Tämä kertonee sijoitustuottojen käytöstä yliopiston koulutus- ja tutkimustuloksen kehittämiseen. Tuon tase-erän kohdalla ero Oulun yliopistoon on silmiinpistävä ja selitystä kaipaava.
Yliopiston taserahalla kuitenkin mitataan pitkälti epäolennaisia seikkoja. Olennaista on, että esimerkiksi keskeneräisiin tutkintoihin on sitoutunut erittäin merkittäviä pääomia, jotka eivät immateriaalisiksi tulkittuina näy taseessa. Sama koskee pitkäaikaisia tutkimushankkeita, joiden tulokset lopulta saattavat näkyä yliopiston ulkopuolella yritystoimintana tai yhteiskunnan toimintojen paranemisena.
Rahana mitattavissa olevan taseen muutokset kuitenkin indikoivat jostakin. Niinpä verratkaamme näitä kahta yliopistoa, Oulua ja Turkua, niiden tohtorikoulutusten näkökulmasta. Se lienee kelpoinen mittari tarkasteltaessa niiden kurottautumista tulevaisuuteen.
Ainakin osittainen selitys Oulun yliopiston taseessa näkyviin kasvaneisiin kertyneisiin voittovaroihin ja vapaisiin rahastoihin näkyisi olevan tohtorikoulutusmäärien leikkaamisessa. Tohtorikoulutus kun on eräänlainen tuotantokone.
Tohtorikoulutustulos riippuu polttoaineesta eli rahasta, raaka-aineen syötöstä eli aloittavista väitöskirjatutkijoista ja koulutuskoneiston laadusta eli pätevistä ohjaajista ja infrasta. Nyt raaka-ainesyöttö yskii. Rahaa olisi ollut.
Seuraavassa taulukossa on lineaarisella regressiolla määritetty ennuste valmistuvien tohtoreiden osuuksista Suomessa yliopistoittain vuosina 2022-2026:
Vuosina 2013-15 Oulun yliopistossa myönnettiin tohtoriopinto-oikeuksia vuosittain keskimäärin 161. Vuonna 2016 enää 132 ja 2017 vain 120. Yliopistomme nykyinen tutkintotavoite on 182.
Tämä ristiriita ei voi olla vahinko vaan kyseessä on oltava yliopiston hallituksen tai johdon päätös: ei enää mennä entisillä kiskoilla, vaan tehdään muutos. En kuitenkaan ole löytänyt tuollaista tohtorikoulutusta koskevaa päätöstä mistään hallituksen kokouspöytäkirjasta lähtien 2015.
Yliopistojen tutkintotavoitteet tulossopimuskausittain ovat alla: Oulu ja Turku ovat saaneet opetus- ja kulttuuriministeriöltä (OKM) liki identtiset tavoitteet!
| Sopimuskausi | Oulun yliopisto | Turun yliopisto |
| 2013-2016 | 158 | 156 |
| 2017-2020 | 150 | 152 |
| 2021-2024 | 182 | 184 |
Vertailun vuoksi alla on kunkin tulossopimuskauden aikana vuosittain keskimäärin myönnetyt tohtoriopinto-oikeudet. Kontrasti yliopistojen välillä on iso.
| Sopimuskausi | Oulun yliopisto | Turun yliopisto |
| 2013-2016 | 154 | 234 |
| 2017-2020 | 131 | 293 |
| 2021-2024 | 159 (2021) | 336 (2021) |
Summa summarum: Oulun yliopiston olisi nykyiseen tutkintavoitteeseeseensa pääsemiseksi pitänyt vuosittain rekrytoida ainakin 40 väitöskirjatutkijaa lisää. Todennäköisesti merkittävästi enemmänkin.
Tutkintotavoitteiden nousu kaudelle 2021-2024 ei ole voinut olla mikään yllätys, sillä tuleva on normaalisti tiedetty merkittävästi ennen tulosneuvotteluja. Turun yliopiston merkittävä tohtorikoulutuksen kasvatus lienee OKM:n lupaamaa tulevaisuuden tavoitelukua myötäilevä.
On ilmeistä, että Oulun yliopiston johto on viimeistään 2016 hallituksen pöytäkirjojen ja julkistettujen strategioiden ulkopuolella päättänyt tehdä jotain muuta kuin kouluttaa tulevaisuuden tieteelle ja innovaatiotoiminnalle olennaisimpia henkilöitä. Mitä? Säästää?
Nyt tuo julkistamaton päätös alkaa heijastumaan jo julkisiinkin tunnuslukuihin. Mitä varten Oulun yliopisto on säästänyt tulevaisuutensa kustannuksella? Raksila-hankkeeseenko? Johto on yliopistoyhteisölle selityksen velkaa.
Vahinko on jo tapahtunut, eikä sille ole nopeaa korjausta. Olemme kutistumassa. Kestää vähintään yhdeksän vuotta ennen kuin edes mahdollisen yksittäisen vuoden 2022 korjausliikkeen vaikutus näkyy täysimääräisenä yliopistomme valtionrahoituksessa. Tohtorikoulutusvahingon korjautuminen rahoituksessa kestää noin 13 vuotta. Tai ikuisuuden.
Yliopistolain mukaisessa tulospohjaisessa valtionrahoituksessa tohtorintutkintojen osuus on nykyisin n. 10.5%. Kyse ei ole mitättömästä seikasta.
Viimeistään tämän pitäisi avata hallituksen jäsenten silmät ja erottaa
rehtori. Jos hallitus ei tiedä mitä yliopistossa tapahtuu nyt olisi
korkea aika ottaa itse selvää. Näyttää pahasti siltä että erityisesti
yliopiston ulkopuoliset jäsenet on otettu hallitukseen vain legitimoimaan
rehtorin julkisuudelta piilossa tekemät strategiat. Tai jos ovat olleet
tietoisia kolleegiolla olisi tehtävää.
Järkyttävää luettavaa! Kiitos Ollille tämän tilaston esittämisestä. Näyttää siltä, että yliopistomme päätoimintoja samaan aikaan vähennetään ja pyritään saada pyörimään tiukemmilla resursseilla kun rahaa pistetään sivuun syödettäväksi rakennusfirmoille koko yliopistoyhteisön vastustamassa projektissa. Komppaan Lauraa, tästä on saatava perusteellinen selitys tai annettava tähän korruptioon osalistuneelle porukalle kenkää.
Tämä ’resurssien niukkuus’ vaikuttaa suoraan yliopiston opettajien, opiskelijoiden ja tutkijoiden työhön: esimerkkinä vaikkapa liian pienillä resursseilla tehty Peppi-systeemin käyttöönotto joka on aiheuttanut ongelmia jokaiselle yliopistolaiselle kuluneen vuoden aikana. Tai vaikkapa IT-tuki joka tällä hetkellä lähinnä auttaa selviämään huonosti ylläpidettyjen systeemien kanssa. Tai tutkimusryhmien kasaan kuihtuminen, kun yliopisto toivottaa tervetulleeksi ainoastaan ne jotka itse hankitulla rahalla täällä suostuvat tekemään tutkimusta ja opetusta. Ulkomaalaisille tutkijoille ja opiskelijoille saa häpeillen ja katkerana selitellä päivästä toiseen miksi tässä yliopistossa kaikki on niin vaikeaa eikä mikään toimi. Huonosti johdetussa ja korruptoituneessa lafkassa on vaikea tehdä hyvää työtä ruohonjuuritasolla. Uskon, etten ole yksin sen tunteen kanssa, että hommat romahtaa täällä käsiin jos yksittäiset ihmiset eivät ole valmiita uhraamaan valtavia määriä omaa aikaansa maksutta tämän puljun pyörittämiseen.
Kollegiolle töitä, löytyykö 8 jäsentä, jotka vaativat kollegion kokousta hallituksen toiminnasta?
Voisiko selitys olla rehtorin bonuksissa? Ennemmin rahat kuin tohtorit?
Joulukuun kokouksessa kampussuunnitelman hyväksymisen lisäksi päätettiin seuraavaa:
Päätös: Hallitus päätti
– käyttää tulospalkkio-ohjelmaa vuonna 2022 ja rehtorin tavoitteet määräytyvät ohjelman mukaan;
– asettaa strategiset tavoitteet sekä niiden mittarit (7 § liite 1: Tulospalkkio-ohjelman strategiset tavoitteet 2022) ja;
– jakaa tavoitteiden painotukset tulospalkkio-ohjelman piirissä oleville rooleille tavoitematriisin mukaan
(7 § liite 2: Tulospalkkio- ohjelman tavoitematriisi 2022)
Nämä liitteet valaisivat varmasti tilannetta. Eivät olleet siinä alkuperäisessä pöytäkirjassa mukana, kampussuunnitelma ja eriävät mielipiteet taas olivat. Valistuneena arvauksena nämä liitteet ovat salaisia, ja vaativat jonkun julkisuuslaki/oikeuskansleriprosessin, jotta saadaan julkiseen keskusteluun. Pörssiyhtiössä riittäisi julkiseen dokumenttiin ”Palkitsemisraportti” tutustuminen.
Patiosta löytyy tietoa tulospalkkioista, vaikkei näistä aivan uusimmista:
1.1.2019 tulospalkkio-ohjeen mukaan bonusten ”tavoitetasot” ovat
rehtorilla 30% vuosipalkasta, varaehtoreilla 15% ja dekaaneilla 10%,
yksikköjen ja palvelutoimintojen johtajilla 7.5%. Rehtori poislukien
maksimibonus voi vielä kaksinkertaistua esimiehen arvion perusteella.
Tavoitetason saavuttaminen mitataan rehtorin kohdalla 5 strategisen
tavoitteen perusteella, liittyen yliopiston saamaan kilpailtuun
tutkimusrahoituksen, julkaisujen, maisteritutkintojen ja
tohtoritutkintojen määrään sekä viidentenä mittarina
henkilöstötyytyväisyys.
Vuosi 2019 näytti olleen hyvä vuosi: Patioin dokumenttien perusteella
rehtorin bonusta olisi kertynyt 21.6% vuosipalkasta.
Uusimmat tulokset vuodelta 2020 eivät olleet yhtä hyvät: strategisten
tavoitteiden saavuttaminen jäi alle minimitason (=edellisten vuosien
taso) kaikilla mittareilla henkilöstötyytyväisyyttä lukuunottamatta.
Bonusta kertyi kuitenkin 6% vuosipalkasta, koska viidennessä mittarissa onneksi jopa ylitettiin tavoitetaso: hyvinvoinnin ”pulssikysely” onnistuttiin JÄRJESTÄMÄÄN jokaisessa yksikössä (huom: tulokset eivät olleet osa mittaria, ainoastaan järjestäminen!)
Ollihan voisi ehkä koota tästä mielenkiintoisesta ohjelmasta systemaattisen analyysin?
HS:n Verokoneen avulla voidaan ainakin todeta rehtorin ansiotulokehityksen olleen tyydyttävää:
2015 0,18
2016 0,17
2017 0,18
2018 0,19
2019 0,20
2020 0,24
Luvut ovat megaeuroina. Korrelaatio palkitsemisjärjestelyjen kanssa on toki arvuuttelua.
Akateemiseen tiedeyhteisöön ei sovi tulospalkkio-ohjelmat. Siitä on jokunen vuosi sitten yliopiston hallitus äänestänyt, jolloin tulospalkkio-ohjelma tuli voimaan.
Muissa Suomen yliopistoissa ei ole vastaavaa tulospalkkio-ohjelmaa. Joissakin yliopistojen tulospalkkio-ohjelmissa on koko henkilöstö mukana.
Jos tuloksesta halutaan maksaa, niin siihen pitäisi kuulua, jokin ryhmä, eikä pelkkä ryhmän vetäjä. Tulospalkkio-ohjelmat tulivat Oulun yliopistoon nykyisten henkilöstö- ja talousjohtajan mukana.
Maakuntalehdistä (https://pek.epress.fi/reader/issue/1976/304618/12 ) löytyikin tietoa rehtoreiden tulospalkkauksesta viime vuonna. 6% luokkaa oli myös vuonna 2021. Ei me tässä ilmiössä näköjään yksin olla, vaikka kieltämättä huonosti tämä yliopistomaailmaan sopiikin.
Ulkopuolisen rahoituksen osalta taidetaan pärjätä vielä ihan hyvin. Luulen tosin, että mukana on myös koronan vuoksi valtion jakelemaa rahaa mukana, jonka taso ei varmasti tule säilymään.
Tohtorikoulutettavien määrän lasku tulee varmasti näkymään nykyisissä mittareissa karulla tavalla (sekä OKM:n yliopistolle antaman rahan ja samalla ylimmän johdon tulospalkkioiden), kun vaikuttavat suoraan tohtoreiden määrään, vähemmän suoraan ulkopuoliseen rahoitukseen (tutkimusideoista BF-projekteja), julkaisuihin ja opetuspanoksen kautta myös perustutkintokoulutuksen laatuun ja määrään.
Tohtorikoulutettavien määrän lasku näkyy ensimmäisenä väittelijöiden keskimääräisen iän kasvamisena. Alunperin havaitsin tuon ja lähdin ihmettelemään syitä. Tutkintomäärät putoavat viiveellä perässä.
Oulun yliopistossa alle 35-vuotiaita väittelijöitä oli 2010-2018 keskimäärin 50% kaikista, vuosina 2019-2021 enää 45% (vuonna 2021 alle 35v-ikäisiä oli 42%). Vuosittaista vaihtelua tietenkin on, mutta trendi on selvä.
Oliko tästä tohtoritutkinto opiskelijoiden vähenemisestä jo puhetta kollegion maanantaisessa kokouksessa, eikö siellä ollut mukana myös rehtori?
Tämä varmaan kiinnostaa myös mediaa, miten Oulun yliopistossa supistetaan tohtorikoulutusta ja sen rahoitusta, kun samaan aikaan aloitettiin maksamaan johdolle tulospalkkioita.
Pieni summittainen vertailu: Pation tietojen perusteella voi arvioida, että johtajien (rehtorit, dekaanit, ja palvelu- ja tutkimusyksiköt) tulospalkkio-ohjelma merkitsee normivuonna n. 4-5 ME bonusta (normivuosi= tulos ei huonone edellisestä, hyvinvointikysely järjestetään).
Muistaakseni tutkimusyksiköt saavat 30-40KE tuen UniOGS:n rahoittamaa opiskelijaa kohden. Eli bonukset vastaisivat jopa 100 rahoitettua tohtorikoulutuspaikkaa!
Eihän näin voitai saa olla, tuossa täytyy olla laskuvirhe?
Vuosikertomus 2020 kertoo:
”Tulospalkkio-ohjelman mukaisia palkkioita maksettiin ensimmäisen kerran kesäkuussa 2020. Palkkioita maksettiin yhteensä 90 henkilölle perustuen vuoden 2019 tuloksiin. Maksettujen tulospalkkioiden yhteissummaksi muodostui ilman sivukuluja 531 711 euroa,
mikä vastaa 0,37 % Oulun yliopiston palkkamenoista. Maksetut tulospalkkiot jakaantuivat
henkilöstöryhmien kesken seuraavasti: opetus- ja tutkimushenkilöstö 72,2 %, muu henkilöstö
5,8 %, ei-YPJ 22,0 %”
Tämän jälkeen karkealla matematiikalla (6/21.6)*530000 päästään 160ke/vuosi, joka ehkä on sekin liikaa, kun taloa ohjataan päin seinää. Hyvinvointikyselyistä vaaditaan nykyisin hyviä tuloksia, niiden tekeminen ei enää riitä? Niistä tai ulkopuolisesta rahoituksesta bonukset taitavat kuitenkin tällä hetkellä koostua.
Toivottavasti hallitus pitää näissä tiukan linjan jatkossakin eikä laske rimaa kun on mennyt heikommin pari vuotta. Mielummin toki luopuu tulospalkkioista kokonaan.
Hyvä että v. 2020 (edellisen vuoden tuloksen perusteella) maksettujen bonusten määrä oli noinkin paljon pienempi kuin mitä 1.1.2019 ohjeistus näyttäisi antavan mahdollisuuden. Ilmeisesti muun kuin aivan ylimmän johdon (= ei-YPJ?) kohdalla suoritettiin ankaraa harkintaa?
Korjaus edelliseen: excelissäni oli kuin olikin virhe. Bonusten teoreettinen maksimi lienee n. 750KE/vuosi, mikä on sopusoinnussa v2020 toimintakertomuksen toteutuneen summan kanssa.
Eli kyseessä onkin enimmillään VAIN 20 tutkijakoulupaikkaa vastaava kannuste!
Tänään Kalevassa kolumnisti kirjoittaa miten Oulussa ”kehitetäänkö Oulun yliopistoa…Ei!Ei!”. On syntynyt käsitys, että Raksilan kampus on ainoa tapa kehittää Yliopistoa. Tämä on ymmärrettävää, koska keskustelu on ollut juupas-eipäs -väittelyä Raksilan kampuksesta. Muita suuntia Yliopiston kehittämiselle ei ole noussut esiin. Sekin on ymmärrettävää, koska keskustelua ohjaa rehtori ja muu yhteisö reagoi hänen ulostuloihinsa. Myös Pro-Linnanmaa -liike on profiloitunut Anti-Raksila-liikkeeksi.
Oleellista olisi tuoda esiin muita, realistisempia ja tietoon pohjautuvia keinoja edistää Yliopiston toimintaa. Tämänhän toki olisi pitänyt olla lähtökohta Yliopiston johdon strategiatyölle. Mikä taho nykytilanteessa voisi tehdä tuon johdolle kuuluvan työn? En tiedä.
Kiitos Olli, sinulla tarkat numerosilmät. Löytyisikö tilastoista muitakin yliopistomme toteutuneita säästökohteita?
Korona-aikana, etäopetuksen ollessa pääasiallinen opetusmuoto, opiskelijamäärä kursseillani on noin kaksinkertaistunut siitä mitä se oli ennen koronaa. Lisäksi on tullut englanninkielinen kandiohjelma rinnalle.
Opetusresurssit sen sijaan ovat pysyneet samana 2-3 vuotta.
Nyt olemme kuulleet että opiskelijamäärät kasvavat entisestään, ja opetusresurssit pienenevät entisestään. Ja samalla suunnitellaan lähiopetukseen palaamista. Ennen koronaa eräälläkin kurssilla pärjättiin kolmella harjoitusryhmällä. Korona-aikana etäopetusryhmään mahtuu kyllä kymmeniä opiskelijoita, mutta eihän siinä ehdi kaikkia opastamaan ja tukemaan kunnolla. Syksyllä pitäisi olla vähintään 8 ryhmää lähiopetuksessa koska luokkiin ei mahdu määrättömästi opiskelijoita. Ei tule opetusvoima riittämään lähiopetuksessa.
Miksei näitä rahoja ole laitettu (opetus)henkilökunnan palkkaamiseen että voitaisiin kunnialla hoitaa nämä opiskelijamassat. Ei ihme että kollegoita lähtee teollisuuteen töihin.