Déjà-vu

Mikä on Oulun yliopiston tukevaisuus sen johtamisen jatkuessa nykyiseen malliin?

Valitettavasti ei hyvältä näytä. Edessä on kivinen taival. Nimittäin yliopistomme johdon huomio on keskittynyt rahallisiin mittareihin hyläten immateriaalisen puolen. Osoitin tämän aiemmassa blogiartikkelissani Salattu strateginen päätös?

Yliopistossa immateriaalista ovat keskeneräisetkin tutkinnot ja tutkimuksessa sekä koulutuksen kautta kertynyt osaaminen. Jälkimmäisellä on merkitystä erityisesti yliopiston ulkopuolella innovaatioina, yritystoimintana ja alueen vetovoimaa nostavana talouskasvuna.

Yliopiston omaan opetus- ja kulttuuriministeriöltä tulevaan rahoitukseen vaikuttavat vasta valmiit tutkinnot, julkaisut sekä ulkopuolisen tutkimusrahoituksen kompensaatioerät. Tulevaisuuden rahoitusosuudet kyetään yliopistoissa pitkälti ennustamaan ”keskeneräisen tuotannon” datan pohjalta.

Nyt jo selvää, että yliopistomme johto on laiminlyönyt tulevaisuuden ennakoinnin toimimalla logiikalla ”meidän jälkeemme vedenpaisumus”. Muutoin se olisi kiinnittänyt huomiota koulutuksen ja tutkimuksen logistisiin virtoihin ja niiden ohjaamiseen panostuksin. Sen olisi minimissään tarvinnut yhdistää tiedot aloittaneiden määristä edistymiseen ja keskeyttämisiin.

Palaan tähän jossakin myöhemmässä artikkelissani OKM:n tietojen pohjalta – yliopistomme oman yksityiskohtaisemman datan puutteessa. Epäillä voi yliopistomme sisäisen analytiikan kutistuneen pelkiksi talousraporteiksi.

Erään kännykkäfirman palveluksessa työskennelleet tuttavani ovat tilittäneet, että 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen puolivälissä se fokusoi säästämiseen. Seurauksena osakekohtainen voitto kasvoi aluksi hyvin, kun T&K:n tulevaisuusinvestointeja leikattiin. Kunnes liiketoiminta romahti.

Oulun yliopisto on nyt perverssillä tavalla samalla säästämisen tiellä leikattuaan tohtorikoulutusta alle OKM:n kanssa sovittujen tavoitelukujen. Mutta mistään yliopiston hallituksen pöytäkirjasta ei tällaista päätöstä löydy.

Tähän mennessä säästetyt varat on ollut hallituksen päätöksellä tarkoitus investoida seiniin. Tuon on väitetty tuovan 30-120M€ säästön 2028-2048 käytettäväksi tutkimukseen ja koulutukseen. Tähänastiset ”säästöt” ovat kuitenkin jo muuttumassa tulosmenetyksiksi.

Onkohan suunnitelmissa lopulta kuitata lopputulos yt-menettelyjen kautta?

Koulutuksen, tutkimuksen ja rahoituksen rattaat pyörivät hitaasti. Yliopistomme nousu tästä nyt realisoitumaan lähteneestä vahingosta kestää lukuisia vuosia, jos korjautuu koskaan.

Tällaista déjà-vu -kokemusta ei olisi kaivattu.