Parissa saamassani sähköpostipalautteessa epäillään esittämässäni kandidaattidatassa olevan virheitä. Jokainen tällaista aprikoiva voi varmistaa välittämäni tiedot opetushallituksen avoimesta Vipunen-palvelusta. Tiedon poiminta on helppoa ja sen voi automatisoida varsin vaatimattomallakin ohjelmointitaidoilla, sillä ohjeistus on erinomainen ja valmiit koodirungot ovat tarjolla. Tietenkin korjaan todetut virheet.
Samoissa viesteissä on arvostelua yliopiston lokaamisesta. Kaikille yhteisöstämme välittäville on tuskallista todeta, että yliopistomme on alkanut tuottamaan opiskelijoilleen yhä useammin pettymyksiä. Nehän ovat todellinen mainevahinko, jollaisen korjaaminen ei ole helppoa eikä nopeaa. Siksi tarvitut muutokset olisi tehtävä oitis.
Tarkastellaanpa seuraavaa raakadataa. Kyseessä on yliopistojen osuudet kandidaatin tutkinnon suorittaneista 2010-2021 ja alimmalla rivillä on Oulun yliopiston osuudet kandiopinnot aloittaneista. Yliopistomme hyvin ikävä sakkaus näkyy numeroissa.
Ikäväksi tilanteen tekee sisäänottojen kasvattaminen samanaikaisesti tutkintosaantojen ollessa pudotuksessa. Näin menetellen maksimoidaan pettymystuotantoa.
Mutta meneehän meillä hyvinkin! Määräajassa valmistuneiden kandidaattien osuus on ollut erittäin hyvä. Toisaalta olemme ainut tiedeyliopisto, joka ei parantanut edellisestä vuodesta, ja oltuamme kolme edellistä vuotta paras olemme enää kolmossijalla.
Mutta miten on mahdollista, että valmistuvien opinnot ovat edenneet rivakasti, mutta tutkintosaannossa on ongelmia? Selitykset löytyvät myös monista kansainvälisistä korkeakoulutuksen tutkimusjulkaisuista (avainsanat haussa esim. ”first year experience” ja ”student retention”). Karkeasti ne ovat seuraavat:
(1) Määräajassa valmistumiseen vaikuttaa koulutuslogistiikka eli tutkinto-ohjelmien suunnittelu esteettömiksi lukujärjestyksin ja poistamalla opiskelijoiden kuormitushuippuja. Epäilen Oulun yliopistossa lämmiteltävän ns. vanhoilla tulilla eli aiemman suunnittelutyön tuloksilla. Tutkinto-ohjelmarevisiot ilman riittävää koulutuslogistiikkaan paneutumista voivat jatkossa johtaa ikäviin yllätyksiin.
(2) Tutkintosaantoon puolestaan olennaisesti vaikuttaa opintojen alkuvaiheessa annettu tuki ja ryhmäyttäminen. Tässä eivät auta aiemmat panostukset, vaan työ on tehtävä uudelleen joka vuosi uusille opiskelijoille ja siihen on suunnattava resursseja ruohonjuuritasolle. Tulokset näkyvät vasta vuosien kuluttua, joten tämä on helppo säästökohde, mutta samalla herkkä johdon vastuullisuusmittari.
Tutkintosaannon ja valmistumisajan pystyy pitkälti ennustamaan jo ensimmäisen opiskelusyksyn datasta ja vaikuttavia korjauksia voisi tehdä heti seuraavalle aloittajaerälle. Valitettavasti Vipusen data ei yllä tähän tarvittuun analytiikkaan ja yliopistomme PowerBI-raportit eivät anna parempaa tietoa.
Olisimme jo tarvinneet muutoksen parempaan.
Muutos parempaan vaatii yliopiston johdon vaihtamisen.
Kiitän blogistia erittäin pätevistä analyyseista. Liikkeenjohdonkonsultti laskuttaisi vastaavista suolaisesti.
Nobel-palkittu Joseph E. Stiglitz on tutkinut organisaatiorakenteiden vaikutusta menestymiseen. Kilpailussa hyvin pärjäävissä matalissa organisaatioissa työntekijöillä on kyky arvioida uusien innovaatioiden merkitystä ja kehityshankkeiden vaikuttavuutta. Johto ymmärtää tuon ja ymmärtää virheitäkin. Hierarkkisessa organisaatiossa joudutaan helposti kutistumiskierteeseen ja lopulta romahdukseen. Tunnettuja esimerkkejä ovat vaikkapa Neuvostoliitto ja kännykkä-Nokia.
Onko yliopistomme organisaatio tarkoituksenmukainen? Tällaiseksi rehtori sen kuulemma halusi.
Aamun Hesarissa on lainaus Itä-Suomen yliopiston aineettoman pääoman johtamisen professorilta Anu Puusalta johtamisopeista: ”Tällaisessa hierarkkisessa organisaatiossa ihmisistä tulee käsipareja. Johto taas on se, jossa asuu kaikki viisaus. He pudottelevat alemmilleen viisautensa kultahippuja.”
Jutussa kyse on sairaaloiden johtamisesta, mutta lausuma voisi hyvin kertoa yliopistostamme.