Ruumiista irtautumiskokemukset ovat hallusinaatioita, jotka katoavat heräämisissä. Yliopiston ylimmän johdon irtautuminen yliopistoyhteisöstä puolestaan korjautuisi kollegion ratkaisuilla. Kollegion nykyiset instrumentit ovat kuitenkin on-off-tyyppisiä, mikä nostaa käyttökynnystä ja kärjistää vastaikkainasettelua. Siispä yliopistolain uudistamista tarvittaisiin.
Professori Jari Stenvall toteaa selvityksessään ”Koska rehtorin keskeisenä tehtävänä on toteuttaa yliopiston strategiaa ja toiminta- ja taloussuunnitelmaa, näiden tehtävien liittäminen kollegioille olisi luontevaa samalla, kun kollegioiden roolia rehtoreiden toiminnan arvioinnissa vahvistettaisiin”. Yksin tämäkin yhteisöllisyyttä parantava menettely edellyttäisi yliopistolain muuttamista. Nyt rehtori vastaa yksin hallitukselle.
Stenvallin mukaan ”Kaiken kaikkiaan johtosäännöt voisivat olla nykyistä parempia osallistavan ja hyvän johtamisen edistämisen kannalta. Ongelma on myös siinä, etteivät johtosäännöt ole erityisen selkeitä johtamismallin kannalta”. Ainakin Oulun yliopistossa johtosääntö antaa rehtorille täydet valtuudet ”ohjeistaa”. Tuollaiselle ohjeistukselle ei kuitenkaan ole annettu mitään rajoja.
Taannoin kaupungin kuoppaaman Raksila-hankkeen valmistelullekaan hallitus ei ollut määrittänyt budjettirajaa. Minkä yrityksen toimitusjohtaja saa yhtä vapaat kädet?
Professori Stenvall tulkitsee johtosäännön sopimukseksi yliopiston hallinnosta: ”Siksi siitä päättäminen tulisi olla joko kollegioilla tai hallituksella ja kollegioilla yhteisesti. Yliopistodemokratian kannalta kollegoiden valtaa olisi vahvistettava. Samoin oli lisättävä hallituksen ja rehtorin ja laajemmin rehtoreiden tilivelvollisuutta kollegioille. Tämä vahvistaisi yhteisöllisyyttä, yhdessä tekemistä, luottamusta sekä loisi nykyistä paremmin hyvän johtamisen kriteeriksi yliopistoyhteisön edun mukaan toimimisen. Lisäksi on selvästi tarvetta vahvistaa akateemista johtajuutta ja vaikutusvaltaa, jota erityisesti professorit edustavat yliopistossa”. Jälleen kerran kyse on nykyisen yliopistolain valuviasta.
Selvityksensä lopussa Stenvall esittää pohdittavaksi seuraavia yliopistojen hallintomalleja:
Jokainen näistä vahvistaisi yhteisöllisyyttä. Mitä ylläolevista malleista yliopistoyhteisömme kannattaisi? Epäilen nykyisen mallin saavan lähinnä negatiivisia ääniä.
Yliopistolain heikkoudet näkyvät jo siinä, että rehtorimme on kyennyt järjestämään itselleen ”sopivan” johtosäännön. Ymmärtääkseni hallituksen ei olisi tarvinnut sitä hyväksyä, mutta moniko hallituksen jäsen oli siihen perehtynyt? Oliko perehtymiseen jopa kokonainen viikko aikaa?
Mikäli yliopistolaki olisi vaatinut johtosäännölle kollegion hyväksyntää, niin vallankaappaus olisi saattanut jäädä yritykseksi tai kollegio olisi voinut palata asiaan seuraukset nähtyään.
Olen ollut erään yhdistyksen hallituksen jäsen. Sen sääntöjen pienehkö muutos vaati kolme hallituksen kokousta, joista kahdessa ensimmäisessä tuli pöydällejättö. Kolmannen jälkeen muutos hyväksyttiin vuosikokouksessa. Muutos olisi voinut tyssätä siinäkin.
Miten voi olla, että yliopiston hallituksen toiminta kalpenee ainaisessa rahapulassa kamppailevaan tieteellisen seuraan verrattaessa?
”Oliko perehtymiseen jopa kokonainen viikko aikaa?”
Kokouskutsu lähti kolme arkipäivää aiemmin.
Katsoin Finlexistä yliopistolain ajantasaisen version. Lakiin on ehditty tehdä kymmeniä muutoksia. Ei luulisi olevan ylivoimainen tehtävä lisätä kollegion tehtäväluetteloon kolmea sanaa: vahvistaa yliopiston johtosääntö. Tähän tarvitaan vain ns. poliittista tahtoa.
Lukusuositus: professori Petri Lehenkarin pakina yliopistojen feodaaliaikaan vertautuvista johtosäännöistä professoriliiton sivuilla https://blogi.professoriliitto.fi/petri-lehenkari/selvitys-yliopistojen-johtosaannoista-piirtaa-karun-kuvan-suomen-yliopistoissa-toteutuneesta-hallinnosta-tilanne-vertautuu-lah/
Professori Lehenkari oli Oulun yliopiston hallituksen jäsen 2018-2021.
Omalla nimellään yhteisöllisyyttä puolustavat ovat yliopistossamme harvassa. Itsekin kommentoin raukkamaisesti nimimerkin takaa.
Arvostan suuresti teitä Olli ja Petri! Alojenne edustajilta näkee harvoin kannanottojenne kaltaisia asiantuntevia nostoja.