Tutkijakoulutus on yliopiston keskeisiä tehtäviä, jolla taataan yhteiskunnan ja koulutuksen uusiutuminen sekä osaamisen tuottaminen työmarkkinoille. Tätä tukee työurilla ajoissa tohtoroituminen.
Seuraavassa taulukossa on kunkin suomalaisen yliopiston I portaan henkilöstön valtakunnallinen osuus kustakin ko. portaan henkilöstön ikäkategoriasta. Havaitsemme Oulun yliopiston osuuden alimman uraportaan 40v ja yli -ikäisten kohdalla olevan liki neljänneksen. Tämä osuus on noussut merkittävästi vuodesta 2011.
Miten muutosta olisi tulkittava? Olemmeko vain erilainen yliopisto? Miten on selitettävissä, että meillä on pääluvultaan kaksinkertainen määrä yli nelikymppisiä I portaan henkilöitä tuplakokoiseen Helsingin yliopistoon verrattuna? Siis yliopiston kokoon suhteutettuna nelinkertaisesti.
En uskalla ekstrapoloida yliopistomme ikärakenteen kehitystä seuraavan kymmenvuotisjakson yli vuosien 2011 ja 2021 pohjalta.
Yliopistojen OKM-rahoitusmalli on julkinen ja jokaisen yliopiston tiedossa. Rationaalisesti toimiva organisaatio pyrkinee optimoimaan resurssinsa parhaiten tulosta tuottavaksi. Voi olla, että Oulun yliopisto on muovannut henkilöstörakenteensa tuolla periaatteella.
Jään kuitenkin pohtimaan, miksi I portaan henkilöstön ikärakenteessa on muihin verrattuna noinkin merkittävä poikkeama. Näkyykö tässä tutkimus- ja opetustehtävissä toimivien karsinointi? Keskittyykö koulutusvastuu opetuspainotteisissa tehtävissä oleville, joilta ei odoteta tutkimuspanostuksia? Miten tutkimuskytkösten heikentyminen vaikuttaa akateemisen koulutuksen laatuun?
Jos ero suurimpaan ja kauneimpaaan on nelinkertainen, voi varmaan yleisen elämänkokemuksen perusteella sanoa, ettei siitä ”hyvä heilu”.
Ennen vanhaan opiskelijoita käytettiin paljon opetustehtävissä assistentteina. Siitä oli luontevaa jatkaa eteenpäin, gradun ja valmistumisen jälkeen, pätkätöiden kautta pysyvämpiin töihin opetus- ja tutkimustehtäviin.
Nyt näin ei ainakaan omalla alallani enää yleisesti toimita. Miksi tutkimusyksikkö käyttäisi rahaa koulutusohjelman ”kuluihin” opiskelijoita palkaten? Sehän on vain ylimääräinen kuluerä, eikä se lisää yksikön opetuksesta saamaa rahaa.
Mitä olen jutellut muiden yliopistojen opetustehtävissä työskentelevien kanssa, monessa paikassa vanhempia opiskelijoita käytetään edelleen yleisesti assistentteina.
Jos ”helppoa” polkua jatkaa opiskelijan roolista yliopiston työntekijäksi (opetus ja/tai tutkimus) ei ole, väki sitten vanhenee. Palkataanko vaikkapa graduntekijöitä tutkimusprojekteihin ja -hankkeisiin?
Ihan toinen asia on sitten palkkaus suhteessa teollisuuden palkkatasoon…
No, edelleen fysiikalla on näin assistenttien suhteen, joten kaikki ei ehkä ole menetettyä. Kannustan ehdottomasti toisiakin tiedekuntia ja tutkimusyksiköitä tällaiseen käytäntöön. Työkokemus ei koskaan ole haitaksi, ja yliopisto voi sitä matalalla kynnyksellä tarjota.
Olin luullut, että yliopistojen yleinen työehtosopimus muovaisi niiden henkilöstörakenteet samankaltaisiksi. Luulin väärin. Mutta ehkä muut yliopistot ovat poikkeamia Oulun asettamasta normaalista?
Itse olen ollut yliopistolla hommissa jo liian pitkään siihen nähden mikä on nimikkeeni. Tietysti voisin ajatella, että olen ollut laiska enkä ole saanut tehtyä riittävästi tutkimusta. Totuus toisella puolella on kuitenkin se, että olen tehnyt koko ajan kaikkea sitä mitä ns. ylemmällä nimikkeellä vasta kuuluisi tehdä ja painanut töitä niska limassa. Yliopistollahan on virallinen työaika 37,5 h tms. Joskus pidin kirjanpitoa niin käytännössä noin 50h/ viikko on se normaali määrä. Sen lisäksi on aika paha nyhjäistä tutkimusta vielä omalla ajalla. Ja sen se käytännössä omalla kohdalla vaatii, että tutkimushommat pitää tehdä omalla ajalla, jos niitä meinaa tehdä. Olen viime vuosina aika monesti miettinyt, että jos olisin aikanaan lähtenyt teollisuuteen niin olisin varmasti päässyt todella paljon vähemmällä stressillä ja saisin paljon paremman rahallisen korvauksen työstäni. Siitä sitten voikin miettiä, että miksi meillä Suomessa ei kohta ole suomalaisia tutkijoita yliopistoissa. Esimerkki yliopiston palkkatasosta. Yli kymmenen vuotta sitten maksettiin yliopistolla opinnäytetyöstä vähän reilua 2000€:n palkkaa. Nyt jos joku pitäisi saada tekemään opparia niin halutaan maksaa saman verran. Todella toimiva yhtälö pitkässä juoksussa jos halutaan saada vaikkapa opiskelijoita akateemiselle uralle.
Pystyisitkö selvittämään, paljonko I-tasolla on väitöskirjatutkijoita ja yliopisto-opettajia?
Tuohon ei ole ihan helppoa vastausta. Puhelinluettelon mukaan yliopisto-opettajia on 266 ja väitöskirjatutkijoita 744 eli yhteensä 1010. Henkilötyövuosia uratasolla I oli 2022 kaikkiaan 911.
Yliopisto-opettajien jakautuminen uratasoille I ja II jää minulta selvittämättä, sillä uratasolla I lienee myös tutkimusavustajia ja ehkä muitakin.
Olen havainnut muutaman tekijän, mikä selittää tätä ilmiötä. Ensinnäkin on vaatimustaso. Ehkä henkilöstöltä vaaditaan (paljon), mutta vääriä asioita. Yliopistossa kaiketi on periaate: kaikki opettavat – kaikki tutkivat. Opetuksen ja tutkimuksen tuloksia pitää edellyttää kaikilta. Olen seurannut muutamia tyyppejä, joiden olis pitänyt aikoja sitten saada tutkimusta sen verran kasaan, että väitöskirja olisi saatu maailmalle, mutta ei.
Toinen ilmiö on, että ilman väitöskirjaa pätkätöitä uusitaan ja uusitaan toiveissa, että jonakin päivänä väitös tulee. Tutkivaopettaja ei kuitenkaan uskalla väitellä, koska se merkitsisi (pätkä)töiden loppumista. Tämmöisiäkin esimerkkejä löytyy.
Sinänsä hauska ilmiö, kun yliopisto julistautuu oppivaksi organisaatioksi, mainostaa jatkuvaa oppimista https://joy.oulu.fi/fi ja tarjoaa ilmaista opetusta/opiskelumahdollisuutta henkilökunnalleen. Mahdollisuuksia itsensä kehittämiseen on runsaasti.
Mutta miksi Oulun yliopisto poikkeaa noinkin merkittävästi muista suurista yliopistoista? Jonkin oleellisen seikan on välttämättä oltava toisin kuin muissa.
Lienee syytä suhteuttaa tätä asiaa. Voihan olla, että ikärakenteelle on vahvat perusteet. Ne olisi kiintoisaa ymmärtää. Kokemus vs. tutkinnot tms.?
Vuonna 2022 Oulun yliopistossa 40-vuotiaiden ja vanhempien osuus I-uratason opetus- ja tutkimushenkilöstön työvuosista oli 26%. Korkeampi se oli Taideyliopistossa (73%), Lapin yliopistossa (58%) ja Vaasassa (28%). Valtakunnan taso kaikki yliopistot mukana oli 16%.
Ehkä keskeinen viiteryhmämme on kuitenkin muut kuin yllämainitut. Oulu ja nuo mainitut poislukien valtakunnan taso oli 12%.
Selitys on itsestäänselvyys. Uniogs perustettiin reilut 10 vuotta sitten.
Samae Koskista siteeraten ”Jonnet ei muista”
Datan ensivilkaisun perusteella korrelaatiota UniOGS:n perustamiseen ei ole. Ehkä viikon päästä avaan, mitä Vipunen tuosta kertoo muihin yliopistoihin verrattuna – tai ei ehkä kerro.