Useimmille organisaatioille on strategian luomisen pohjaksi määritetty visio, missio ja arvot. Organisaatioiden hallituksilla on tapana peilata päätöksiään strategiaan ja luodata työhyvinvointikyselyillä organisaation arvojen näkymistä työntekijöille heidän arjessaan. Valitettavasti työhyvinvointikyselyissämme ei ole ollut tuollaista suoraa kytkentää.
Erään eteläsuomalaisen yliopiston arvot ovat ”luovuus, avoimuus, eettisyys, kriittisyys, yhteisöllisyys”, eikä niitä ole katsottu tarpeelliseksi tuota enempää selitellä. Eräällä meitä lähempänä sijaitsevalla yliopistolla arvot ovat ”rohkeus, yhteisöllisyys, vastuullisuus” myöskään tuon ihmeemmin selittelemättä.
Oulun yliopiston arvoissa on noihin verrattuna tuplasti sanoja: ”luomme uutta, kannamme vastuuta, onnistumme yhdessä”. Lisäksi on katsottu tarvittavan pitkähköt selitykset. Peilaan seuraavassa, miten ”onnistumme yhdessä” on mielestäni näkynyt yliopistoväellemme ja omalle tiedekunnalleni.
Onko johtomme onnistunut kuuntelemaan yliopiston ruohonjuuritason toimijoita? Tätä voinee arvioida mm. seuraavien blogiartikkeleiden esimerkeistä:
- 6.10.2021 Kahdeksan tutkimusyksikön kirje Tieto- ja sähkötekniikan tutkimusyksiköiden johtajat toivat esille tiedekunnan muuttoon liittyviä ongelmia 5.5.2021. Yliopiston hallitukselta meni liki puoli vuotta vastaanottokuittauksella vastaamiseen 29.10.2021. Tuo kuittaus on tarjolla blogissa 30.10.2021 Yhä syvempää myötähäpeää.
- 9.10.2021 Syvää myötähäpeää esittelee hävettävän esimerkin yliopistomme johdon harjoittamasta näennäisosallistamisesta. Olemme todellakin Suomessa eikä Pohjois-Koreassa?
- 28.10.2021 Kuunteleeko johto yliopistoyhteisöä? Yliopiston ylimmän johdon blogi keräsi roskaviestejä. Näköjään tämäkään vaikutuskanava alhaalta ylös ei yliopistossamme toimi. Toisaalta ylintä johtoamme lainaten yliopistossamme on ”tehokas käskylinjaorganisaatio”.
- 1.12.2021 Yhteisöllisyyden prosentit Yliopiston hallintovaalien äänestysaktiivisuuden putoaminen kertonee sekin yhteisöllisyyden kärsineen yliopistossamme.
- 10.12.2021 Yksisuuntaista viestintää osoittaa, ettei johtomme näe yksisuuntaisessa viestinnässä mitään ongelmaa. Ongelmat ovat organisaation ihan muilla tasoilla, jotka ovat epäonnistuneet johdon viestin välittämisessä edelleen alaspäin.
- 14.12.2021 OKM-tulossopimus kaudelle 2021-2024 sisältää yliopistomme lupauksen vahvistuvasta yhteistyöstä OAMK:n kanssa. Yliopiston ja ammattikorkeakoulun opettajilla ja opiskelijoille luvattu joustavuus ei liene toistaiseksi näkynyt.
- 18.1.2022 Avoimuutta ja läpinäkyvyyttä (1) Oulun yliopiston hallituksen pöytäkirjat poistuivat nettisivuilta. Tarjolla on enää vuodet 2021 ja 2022. Tietenkin asioista kiinnostuneet voivat pyytä pöytäkirjoja kirjaamosta.
- 21.1.2022 Avoimuutta ja läpinäkyvyyttä (2) Oulun yliopisto sai uuden johtosäännön 2016 alussa. Sillä on heikennetty yhteisöllisyyttä, avoimuutta ja läpinäkyvyyttä. Johtosääntöä on käsitelty blogissa 17.3.2022 Valuvikoja (2). Blogissa 12.4.2022 Kumileimasin? (2) osoitetaan, että johtosäännön pohjalta yliopiston ylin johto voisi jopa nimetä mm. yliopistokollegion esittelijät ja hallituksen ulkoisten jäsenten valintamenettelyt. Blogi 16.5.2023 Kollegion johtosääntökanta tarjoaa luettavaksi kollegion lausunnon johtosääntömuutoksista. Kollegion selvänä tavoitteena on yhteisöllisyyden palauttaminen .
- 28.1.2022 Kymmenen tutkimusyksikön johtajan kirje yliopiston hallitukselle toteaa aiemmassa 5.5.2021 kirjeessä esille nostetut tieto- ja sähkötekniikan tiedekunnan huolenaiheet sivuutetuiksi Raksila-hankkeen suunnittelussa. Tähän kirjelmään ei johto ole vastannut millään tavalla.
- 31.1.2022 Johto vs. johdettavat ja 8.2.2022 Vihapuhettako? sisältävät tiedekunnille järjestettyjen rakennushanketilaisuuksien Mentimeter-äänestysten tulokset. Yliopistoyhteisön kannanotot ovat n. 90%:sti yliopiston pilkkomista vastaan. Yliopiston johto ei lupauksestaan huolimatta tuloksia julkaissut, joten ne ovat blogeissa ruutukaappauksina.
- 10.2.2022 Petition by 144 ITEE Researchers who express grave concerns about the damage to teaching and research from the planned move of their faculty to Raksila. The university management has not responded – yliopistomme johto ei ole reagoinut.
Valitettavasti todistamme näennäisosallistamisia, yksisuuntaista viestintää, ”tehokasta käskylinjaorganisaatiota”, johdon palkitsemisjärjestelmiä ja katteettomia lupauksia. Näinköhän ”onnistumme yhdessä”?
Yhteisöllisyyteen kuuluisivat avoimen vuorovaikutuksen ja aidon osallistumisten luoma keskinäinen luottamus. Miksi ne on sivuutettu?Yhteisöllisyys on rapautumassa.
Opiskelijoistamme yhä löytyy aitoa yhteisöllisyyttä: esimerkiksi ICT-alojen opiskelijat puolustavat humanisteille tärkeätä kirjaston vapaakappaleoikeutta. Ks. blogi 22.2.2022 Olen ylpeä opiskelijoistamme.
Arvioin syksyllä yliopistomme muiden arvojen toteutumista.
Hyvä ja perusteellinen analyysi – sanoisin. Kun uuden strategian arvoissa määritetään, että ”onnistumme yhdessä”, niin seuraava kysymys onkin, millä strategisilla valinnoilla onnistumme paremmin yhdessä, kuin aikaisemmin. Mitä siis ovat ne yliopiston strategiset valinnat? Ollin analyysi osoittaa, että toiminnan tasolla tällaista arvoa eikä sitä tukevia strategisia toimia ole havaittavissa. Mitenhän yliopistoyhteisössä yleisesti/laajasti asiasta ajatellaan?
Olen käsityksessä, että strategian toimeenpanosta vastaa rehtori ja hallituksen tehtävänä olisi valvoa, että noin tapahtuu. Kuitenkaan en näe pöytäkirjoista, että nettisivuilla olevaa strategiaa vuodelta 2020 noudatettaisiin tai sen toimeenpanoa valvottaisiin tai tarkasteltaisiin arvoja vasten. Olenko ymmärtänyt jotain väärin?
Olin aikoinaan harrasteurheiluseuran hallituksessa. Silläkin oli arvot, jotka yliopistosta poiketen eivät olleet silkkaa sanahelinää: yhdessä, esimerkillisesti, ilolla. Strategia oli toimia, joilla arvot pyrittiin täyttämään. Eikä tuo niin kauhean vaikeata ollut.
Kiitos osuvasta tarkastelusta!
Ongelmien juurisyyt ovat vuoden 2010 yliopistolaissa, joka käänsi yliopistojen kollegiaalisen hallinnon johtajavaltaiseksi. Oli johdolla aiemminkin valtaa, mutta se perustui neuvotteluihin. Edellinen rehtori toimi tuon aiemman tradition ja pehmeän vallan käyttäytymisnormien pohjalta, mutta nykyinen on ottanut kaiken irti yliopistolaista ja heikosta hallituksesta.
Kollegion johtosääntöön esittämät muutokset, jos hallitus ne sellaisinaan hyväksyy, osin korjaisivat tilannetta. Juurisyihin niillä ei kuitenkaan vaikuteta.
Mainittu kollegion johtosääntölausunto löytyy tästä blogiartikkelista https://www.silven.fi/index.php/2023/05/16/kollegion-johtosaantolausunto/
Lisäänpä tähän teemaan vielä yhden. Yksi osa “onnistumme yhdessä” -arvon toteuttamisessa on opiskelijoiden rooli yliopistoyhteisössä. Asia, joka on minua pitkään häirinnyt – jo reilusti aktiivivuosien aikana, on miten ainejärjestöt (killat) ovat pystyneet muuttumaan yliopistotoiminnan muutoksessa. Killat ovat olennainen osa opiskelijatoimintaa ja yliopistossa ’luotetaan’ ainejärjestöjen hoitavan jotain olennaista opiskeluun kuuluvaa ja liittyvää.
Kiltatoiminta on aikanaan muotoutunut ajatukseen 5-6 vuoden opiskelujaksosta, johon tullaan pääasiallisesti ylioppilastodistus taskussa. Monet asiat ovat muuttuneet noista kiltojen perustamisen ja toiminnan vakiinnuttamisen vuosien jälkeen. Asioita, jotka eivät kuitenkaan ole merkittävästi muuttaneet kiltojen perustoimintaa:
1. Isompi osa opiskelijoista rekrytoidaan maisterivaiheeseen – ovatko fukseja vai mitä? Opintonsa aloittavat ovat huomattavasti vanhempia ja odotukset opiskelijayhteisölle ovat erilaisia kuin nuorilla ylioppilailla.
2. Osa opiskelijoista tulee ulkomailta (pääasiassa maisterivaiheeseen, mutta jatkossa enemmän myös kandivaiheeseen), mitkä lienevät heidän kotoutumismahdollisuudet ja lisääkö kiltatoiminta kotoutumisen onnistumista.
3. Juopottelukulttuuri nuorison keskuudessa on menettänyt suosiotaan.
4. Viihteen merkitys erityisesti joissain uskonnollisissa ryhmissä ei ole kiltatoiminnan tasolla, joten kiltatoimintaa ei koeta omaksi.
Kysymykseen onnistuvatko opiskelijat yhdessä tai opiskelijat yhdessä koko yliopistoyhteisön kanssa , voisi pohtia uudenlaisia vastauksia.
Olin opiskelijana vuosia sitten vaihdossa Brittein saarilla yliopistossa, jonka arvoissa tai strategiassa oli sana ‘inclusion’. Opiskelijoita ja henkilökuntaa oli kaikista etnisyyksistä ja uskonnoista. Harraste- ja urheiluporukoita oli joka lähtöön: krikettiä, jalkapalloa, rugbya ja sen veristä aussiversiota, taistelulajeja, long bow -jousiammuntaa, näytelmäryhmiä, perhokalastajia, jne. Kun viikko saapumiseni jälkeen tapasin tutorini, niin hän kysyi ensimmäisenä, mitä olin valinnut. Kun esitin harkitsevani vielä, niin siltä istumalta hän raahasi minut pelaamaan naisten jalkapalloa muslimien, hindujen, kristittyjen ja ties kenen joukkoon.
Muuttuisiko mikään, jos yliopistomme arvoissa olisi inkluusio? Taitaisi jäädä pelkäksi illuusioksi?