Jouduin itsekin tekemään häirintäilmoituksen, jotta vastaani esitetyt vakavat syytökset tutkittaisiin yliopiston hyväksymällä prosessilla. Se on alkanut asianmukaisesti kuulemisellani 18.10.2023, eikä minulla ole tähän huomauttamista. Seuraavana vuorossa olisi prosessin mukaisesti syyttäjäni kuuleminen ja sen jälkeen yhteisistunto syytösten esittäjän kanssa.
Yliopiston henkilöstöjohtaja lähetti minulle ja prosessia hoitaville dekaanille, koulutuspalvelu- ja henkilöstöpäälliköille sähköpostiviestin 24.10.2023, jossa ilmoitti kuulemiset tarpeettomiksi. Syytösten ja prosessin luonteen vuoksi oudoksun hänen menettelyään.
Henkilöstöjohtaja puuttui käynnissä olevaan prosessiin, jossa hänelle ei ole prosessikuvauksessa osoitettu roolia. Lisäksi samassa viestissä henkilöstöjohtaja ilmoitti siirtäneensä tutkinnan asianajajalle, joka on rehtorin toimeksiannosta käsitellyt vastaani nostettuja syytöksiä.
Henkilöstöjohtajan menettely on tänä syksynä kohdallani jo toinen oikeusturvani vaarantanut prosessipoikkeama.
Ilmoitin vastausviestissäni henkilöstöjohtajalle edellyttäväni yliopiston prosessin noudattamista. Tämä tarkoittaa myös sen mukaisesti järjestettyjä kuulemisia.
Pohdin omaa selviämistäni, jos joutuisin vastaavaan myllytykseen. Lopputuloshan on johdon direktio-oikeudella päätetty etukäteen.
Kannattaa käyttää asianajajaa, koska yliopistokin on palkannut ulkopuolisen asianajajan. Yleensä ay- taustaisilla asianajajilla on työoikeusasiat ns. hanskassa.
Tällainen toimintamenettelytapa ei ole Oulun yliopiston ohjeistuksen mukaista. Eikä tämä menettely ole myöskään Yliopistojen työehtosopimuksen mukainen toimintatapa.
Näenkin, että paikallisesti JUKOn pääluottamusmiesten olisi syytä puuttua vääränlaiseen menettelytapaan.
Toiseksi voit olla yhteydessä suoraa JUKO:n/Professoriliiton/TEK:n lakimiehiin.
Lisäksi yliopistonjohdon toiminnasta voisi tehdä tutkintapyynnön poliisille. Rehtori ja hänen ”apulaiset” ovat ennenkin toimineet kyseenalaisesti…
Olemme todistamassa todella erikoista näytelmää: Olli Silven tekee yliopiston työntekijänä yliopiston vahvistetun käytännön mukaisen häirintäilmoituksen, jonka seurauksena prosessi käynnistetään normaalilla tavalla: häirintäilmoitus koskee Silveniä itseään vastaan nostettuja syytteitä. Sitten yliopiston henkilöstöjohtaja tulee prosessin ulkopuolelta ja keskeyttää aloitetun prosessin, ja palauttaa asian käsittelyn suoraan rehtorin alaisuuteen, ts. hänen palkkaamalleen asianajajalle. Häirintäilmoituksen tehnyt henkilö jätetään yksin mietiskelemään, ilman mahdollisuutta tulla kuulluksi, saatikka sitten että hänellä olisi mahdollisuus kuulla tai kommentoida syyttäjän argumentteja. Mikäli arvaan oikein sekä syyttäjä, taho häirintäprosessin keskeyttämisen takana, että tuomiovallan käyttäjä, ovat sama henkilö.
Tämä on niin räikeää ihmisarvon loukkaamista, että en voi ymmärtää miksi yliopiston hallituksen jäsenet, dekaanit, ja yliopiston henkilöstöä edustavat henkilöt antavat tämän kaiken tapahtua. Vai antavatko?
Eija Laurikainen
Vaikka blogi on julkinen, voisi asiasta käydä laajempaa julkista keskustelua. Näkisin sen yliopistoyhteisöä tervehdyttäväksi toimeksi. Tällaisen käsityksen olen saanut yliopistolaisten mielialoja havainnoituani.
Kovasti mietityttää, että onko Oulun yliopistossa useampia todellisuuksia. En puhu virtuaalitodellisuudesta enkä lisätystä todellisuudesta vaan siitä, miten yliopiston johto luulee johtavansa ja miten johdettavat kokevat tämän johtamisen.
Kalevassa kirjoitettiin jokin aika sitten: ”Niinimäki on täysin varma siitä, ettei Oulun yliopistossa vallitse pelon ilmapiiri. Hän viittaa muutama viikko sitten saatuihin tuloksiin yliopistojen työhyvinvointikyselyssä. Oulun yliopisto on Suomen yliopistoista työhyvinvoinnissa toisella sijalla.”
Rehtorin mukaan siis johdettavat ovat tyytyväisiä.
Olli Silven on tuonut esiin toisenlaisen näkökulman. Tosin hänen blogi-kirjoituksiaan on yliopistopiirissä kutsuttu populistisiksi. Itse mietin sitä, Kumpi on enemmän populistinen: rehtorin viestintä vai Silvenin viestintä.
Populistinen viestintätyyli pyrkii houkuttelemaan laajoja yleisöjä painottamalla yksinkertaisia ja tunneperäisiä viestejä, usein ohittaen monimutkaisempia tai syvällisempiä näkökulmia. Populistiseen viestintää luonnehtii: (1) Yksinkertaistaminen (2) Tunteisiin vetoaminen (3) Vastakkainasettelu (4) Viestinnän suora yksinkertaisuus (5) Suuren yleisön puolesta puhuminen (6) Vastustaminen eliittiä (7) Korostaminen yksinkertaisten ratkaisujen puolesta.
Julistamalla joku populistiseksi, älyn jättiläisten ei luonnollisesti tarvitse vaivautua. Vähempiälyisenä otan kuitenkin haasteen tarkastella Ollin esiin nostamaa ongelmaa prosessien toimimattomuudesta Oulun yliopistossa.
Yliopistoarjessa laatujärjestelmä näkyy mm. erilaisina prosessikuvauksina, toimintaohjeina, vastuunjakoina ja palautejärjestelminä. Osa näistä prosesseista on kuvattu IMS-järjestelmässä. Häirintäilmoitusten käsittelyn prosessi ei kuulu näihin. Siihen varmaan on olemassa syynsä. Nyt kun laatujärjestelmän auditointi on lähellä, niin olisi paikallaan, että kaikki yliopiston käytössä olevat prosessit olisivat kootusti kuvattuna yhdessä paikassa. Toisaalta, kun hieman paneutuu IMS-järjestelmässä oleviin prosessikuvauksiin, niin eipä sieltä oikein tukea löydykään yliopiston valitseman P(lan)-D(o)-C(heck)-A(ct) logiikan toteuttamiseen edes kuvattujen prosessien osalta. Hyvä laatujärjestelmän auditointi toteutetaan ’evidence based’ -logiikalla, eli organisaation tehtävä on osoittaa dokumentein, että laatujärjestelmässä määritetyt asiat hoituvat laatujärjestelmässä kuvatulla tavalla. Valitettavasti tämä häirintäilmoitusten käsittely ei kuulu yliopiston laatujärjestelmään, joten sitä ei edes teoriassa arvioida tulevassa auditoinnissa.
Jos laatujärjestelmän auditointi ei voi ottaa kantaa prosessin toimivuuteen, niin kaiketi yliopiston hallitus voisi ottaa. Rivityöntekijänä en tätä voi esittää – mutta voisin kyllä toivoa jonkinlaista prosessien toimivuuden tarkastelua yliopiston hallituksessa.
Ilmoitan tämän kokonaisuuden YLEn ja HS:n tutkiville journalisteille.
Nyt menee jo liian pitkälle ajojahti.
Hallituksen kokouksesta 20.9. on kulunut kuusi viikkoa, eikä pöytäkirjaa oltu vielä äsken julkaistu. Tämä kertonee jostakin isosta ongelmasta tai jonkin asian julkisuuden tai salaamisen selvittämisestä. Voisiko kyse olla Olliin kohdistetuista toimista? Kovin pitkään pöytäkirjaa ei voine enää viivytellä.
Julkisuuslain mukaan asiakirjat ovat lähtökohtaisesti julkisia ja ne voidaan salata vain laissa mainituilla perusteilla. Näissäkin tapauksissa salaaminen koskee vain sitä osaa asiakirjaa mikä on salassa pidettävä ja muu on julkista. Mikäli asiakirja salataan ilman perustetta, se rikkoo lakia ja tiedonsaantioikeutta. Harkinnanvaraisesti annettavat asiakirjat ovat erikoistapauksia ja näissäkin tapauksissa tulee muistaa viranomaisen velvollisuus tiedonsaannin edistämiseksi. Näistä seikoista huolimatta moni organisaatio pyrkii lähtökohtaisesti estämään tiedonsaantia, tosiasiassa lainvastaisin perustein, niin Oulun yliopistokin.
Toisaalta on myös huomattava, että asiakirjan julkisuus ja julkaiseminen ovat kaksi eri asiaa. Asiakirja voi olla julkinen, mutta ei julkaistu, toki tässä tapauksessa julkaiseminen on perusteltua ja odotettua.
Muutamia huomioita tilanteesta sen pohjalta mitä olen eri kirjoitusten (ei pelkästään blogin) kautta tulkinnut:
1) Blogikirjoitukset – Nimimerkki Laura kysyi eikö julkista asiallista ja dokumentoitua kritiikkiä saa esittää yliopistosta/työnantajasta? Kyllä saa, niin kauan kuin se on asiapohjaista, perusteltua ja erityisesti jos asia on yhteiskunnallisesti merkittävä. Näin voi kuvitella olevan esim. professorien kohdalla jotka kriittisesti tarkastelevat yhteiskunnan rahoilla pyörivän yliopiston julkishallinnollista toimintaa ja koulutusta. Tämän voidaan katsoa olevan jopa heidän velvollisuus. Tästä esimerkkinä on tapaus missä VTT työnantajana pyrki rajoittamaan työntekijöidensä sananvapautta ja mihin Eduskunnan oikeusasiamies otti varsin voimakkaasti kantaa https://www.oikeusasiamies.fi/r/fi/ratkaisut/-/eoar/3098/2010:
” Antamalla varoituksen A:lle VTT on mielestäni osoittanut perin kyseenalaista suhtautumista eduskunnan nimenomaiseen kuulemistahtoon.”
”Olisi myös tieteen ja tutkimuksen vapauden kannalta ongelmallista, jos lojaalisuusvelvollisuus estäisi tutkijaa julkisesti arvioimasta toisten tekemien tutkimusten menetelmiä, aineistoja ja johtopäätöksiä.”
”Mielestäni on yleisen edun mukaista, että VTT:n julkisista tutkimuksista käydään keskustelua, koska tällainen keskustelu voi tuoda esiin mahdollisia tutkimustoiminnan tai siinä tehtyjen johtopäätösten epäkohtia ja siten palvella yhteiskunnallista keskustelua ja päätöksentekoa.”
”Tässä yksittäistapauksessa on mielestäni jääty varsin etäälle oikeudenmukaisesta tasapainosta yhtäältä työntekijän sananvapauden ja toisaalta VTT:n omien intressien välillä.”
”Edellä todetun perusteella katson VTT:n loukanneen A:lle kuuluvaa perus- ja ihmisoikeutena turvattua sananvapautta ja menetelleen siten Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan ja perustuslain 12 §:n vastaisesti. ”
Kannattaa tutustua tähän oikeusasiamiehen seikkaperäiseen pohdintaan ja perusteluihin huolella, päätöksestä löytyy ehkä liittymäpintaa tähänkin tapaukseen. En ole tähän mennessä havainnut, että jokin blogikirjoituksista olisi mennyt asiallisen kritisoinnin ulkopuolelle ja/tai olisi luokiteltavaksi häirinnäksi. Kirjoitusten huolellisesta asianmukaisuudesta ja tietopohjaisuudesta johtuen kuvittelenkin, että asiallisuuden ja faktapohjaisuuden vaatimus on ollut tiedossa ja professorin ”selkärangassa” koko ajan. Tähän peilaten vaikuttaakin siltä, että rehtori haluaa kerätä ylimpien lainvalvojien erityshuomion (Oikeuskanslerihan jo toimintaan puuttuikin).
2) Väitetyn häiriköintiasian on ilmeisesti tuonut esille kolmas osapuoli, minkä yliopiston hallinto joutuu käsittelemään vähintäänkin niin, että muodolliset vaatimukset tulevat täytetyksi. Yllä mainittu (kohta 1) ja asianajajan asemoituminen asiassa (aiemmin mainitsemani hyvä, tai huono, asianajotapa ja etiikka) voisi kertoa mahdollisista motiiveista. Samalla tiedossa jo on, että yliopiston omat prosessit ja marssijärjestys on ohitettu ja lisää yritetään, mikä on hyvin omituista. Nähdäkseni tässä rehtori ja asian käsittelyyn puuttuva muu johto ottaa riskin, sillä voidaan kysyä onko kyse lainkaan työnantajan varsinaisesta selvitys/ohjaus/kurinpitoprosessista vai valta-aseman väärinkäytöstä. Henkilökohtaiset motiivit eivät myöskään ole poissuljettuja valta- ja taloudellisen aseman säilyttämiseksi. Näitä peilataan tietenkin siihen miten prosessi lopulta toteutuu, mutta on viisasta varautua pahimpaan.
3) Rooli kollegiossa antaa asiaan oman käänteensä, mihin ainakin osa väitetystä häirinnästä ilmeisesti liittyy (huom. oma tulkinta on tämän pohjalta https://www.silven.fi/index.php/2023/06/13/virallisia-ennusteita/, mutta voi hyvinkin olla väärä). Oletan, että ainakin osittain tähän liittyi Ollin viittaus Julkisuuslain 23§:ään. Toimiessaan kollegion jäsenenä ja järjestäessään kokousta kokoonkutsuja luonnollisesti tarvitsee kutsuttujen yhteystiedot ja hänellä on lupa niiden käsittelyyn (tarvepohjaisuus). Tätä voi verrata tilanteeseen missä yliopiston hallinnolla on lupa käsitellä työntekijöidensä tietoja työnantajavelvollisuuksien hoitamiseksi. Yhteydenotosta voi toki kehittää erilaisia salaliittoteorioita, mutta vain se mitä on faktuaalisesti tapahtunut on merkityksellistä. Eikä teoriat myöskään poista tuota tarvepohjaisuutta mistä on varmasti konkreettiset todisteet. Tämän tyyppisten asioiden käsittelystä saa perspektiiviä esim. tästä KHO:n ratkaisusta https://www.kho.fi/fi/index/paatokset/vuosikirjapaatokset/1692166569064.html.
4) Kollegion jäsenyyteen liittyy muitakin seikkoja. Mikäli käydyt keskustelut liittyvät kollegion toimintaan ja päätöksentekoon, niin julkisen päätöksenteon kehyksessä poliitikot ja päätöksentekijät voivat joutua hyvinkin kovan kritiikin ja arvostelun kohteeksi. Tätä joutuu sietämään, kuten esim. KKO:n ratkaisu osoittaa https://www.korkeinoikeus.fi/fi/index/ennakkopaatokset/kko20221.html. Lisäksi epäilen, että kollegiossa käsitellyt asiat ja toiminta ei ole ollut lähellekkään näin räväkkää kuin tuossa tapauksessa.
5) Jos yliopistokollegio rinnastettaisiin kunnanvaltuustoon, ensisijainen puuttuminen epäasialliseen käytökseen tapahtuisi muiden luottamustehtävän haltijoiden kautta eli valtuuston puheenjohtajan tai jäsenten toimesta. Mikäli asiassa mentäisiin pidemmälle, ainoastaan kunnanhallituksella olisi toimivalta (työnantajan ylin päätösvalta) puuttua valtuuston jäsenen epäasialliseen käytökseen: https://ttk.fi/wp-content/uploads/2022/03/Epaasiallisen-kaytoksen-kasitteleminen-luottamuselimissa.pdf Mikä on rehtorin kurinpidollinen toimivalta vaaleilla valitun kollegion jäseneen/luottamustehtävän haltijaan, sillä kunnanjohtajalla tai muilla kunnan viranhaltija esihenkilöillä sitä ei ole? Oulun yliopiston johtosäännön mukaan rehtori vastaa henkilöstön ottamisesta ja irtisanomisesta, mutta kollegiossa toimiessaan henkilö on luottamustehtävässä vaikka työtehtävissään kuuluukin henkilöstöön. Tämän lisäksi kollegion päätökset voivat vaikuttaa myös rehtoriin, esim. vastuuvapaus, jolloin hänen toimivalta voisi aiheuttaa ei haluttuja riippuvuussuhteita. Myös hallintolain esteellisyysperusteet huomoiden näkisin luontevana, että asia olisi samoin kuin kunnan tapauksessa.
Yliopistossa tiedetään hyvin, mistä tämä härdelli juontaa. Jopa Kalevakin sen kertoi (17.6.): ”Kokouksessa kollegio valitsi neljä ulkopuolista jäsentä. Yksi heistä kuuluu yliopiston keskustaan muuttoa vastustaneen Pro Linnanmaa – liikkeen vastuuhenkilöihin”. Ollin kimppuun on blogin vuoksi käyty häirintäsyyttein, kun muita perusteita ei ole löydetty.
Asianajajan kuulemisessa ilmoittaman perusteella häirinnästä syytettynä on toinenkin henkilö.
Yliopiston hallituksen kokouksen 20.9.2023 pöytäkirja on ilmestynyt. Sisältöä tarkastellen voi varmaan kysyä: mikä maksoi? Itsellä lähinnä kummastutti, miksi valittu varapuheenjohtaja olisi ollut vaalissa esteellinen, mutta muut kolme vaalikelpoista jäsentä eivät?
Mistä löytyvät tuon pöytäkirjan päätöksentekoon liittyvät tausta-aineisto ja liitteet?
Oikeuskanslerin päätös OKV/2933/10/2021 Oulun yliopiston hallituksen puheenjohtajiston valintamenettely: ”Hallituksen kokouspöytäkirja on hallituksen päätöksentekoon liittyvä keskeinen asiakirja, jonka tulee sisältää riittävät ja todenmukaiset tiedot hallituksen käsittelemistä asioista ja hallituksen päätöksenteon perusteista. Nyt käsillä olevaa hallituksen kokouksen pöytäkirjaa (12.12.2019) ei näkemykseni mukaan ole laadittu riittävän huolellisesti eikä edellä todetuilta osin myöskään hallituksen työjärjestyksen mukaisesti. Pöytäkirjassa on ollut edellä todettuja, osin kirjoitusvirheeksi katsottavia merkintöjä, mutta myös sellaisia puutteita, joita pidän periaatteellisesti merkittävinä. Näiltä osin keskeisimmät kysymykset liittyvät julkisuuslaissa säädettyyn yleisön tiedonsaantioikeuteen ja avoimuuteen viranomaisten toiminnassa sekä hallituksen jäsenten vastuisiin hallituksen päätöksenteossa.
Julkisuuslaissa säädettyjen tiedonsaantioikeuksien ja viranomaisten velvollisuuksien tarkoituksena on toteuttaa avoimuutta viranomaisten toiminnassa sekä antaa yksilöille ja yhteisöille mahdollisuus valvoa julkisen vallan ja julkisten varojen käyttöä, muodostaa vapaasti mielipiteensä sekä vaikuttaa julkisen vallan käyttöön ja valvoa oikeuksiaan ja etujaan. Katson, että hallituksen jäsenten äänestyskantojen ja mahdollisten eriävien mielipiteiden merkitseminen hallituksen kokouksen pöytäkirjaan on olennaista hyvän hallinnon, yliopiston toiminnan avoimuuden ja yleisön tiedonsaantioikeuden kannalta. Käytännössä tämä on toteutettavissa esimerkiksi varsinaiseen pöytäkirjaan liitettävällä äänestyspöytäkirjalla, -luettelolla tai vastaavalla asiakirjalla. Totean lisäksi, että myös Oulun yliopiston johtosäännössä (1 §) on johtosäännön tavoitteeksi kirjattu päätöksenteon avoimuus ja läpinäkyvyys. Myös esittelijän merkitseminen näkyville pöytäkirjaan on tärkeää hyvän hallinnon, avoimuuden ja läpinäkyvyyden periaatteiden toteuttamiseksi.”
Melkoinen case. Johdon toiminta ei nosta Oulun yliopiston arvostusta eikä mainetta vaan sen sijaan tekee yliopistolle mitä suurinta vahinkoa.
Syytä on myös jossain vaiheessa selvittää, paljonko Oulun yliopiston rahaa on vuosien varrella käytetty vastaaviin toimiin akateemisen toiminnan sijasta?
Näemme tässä esimerkin tehokkaasta pelolla johtamisesta.
Dekaanille ja koulutus- ja henkilöstöpäälliköille saattaisi käydä huonosti, jos jatkaisivat prosessia yliopiston ohjeiden mukaisesti. En arvostele heitä, sillä ei minultakaan löytyisi tarvittua itsetuhoisuutta, mutta tällaisen näkemisestä seuraa kollektiivinen trauma.