Yliopistomme alempien ja ylempien korkeakoulututkintojen tulos jäi viime vuonnakin reippaasti OKM:n kanssa sovituista tavoiteluvuista. Kandintutkintoja syntyi 1274 (tavoite 1600) ja ylempiä korkeakoulututkintoja 1442 (tavoite 1757). Molemmat luvut osuvat hyvin lähelle aiempia polynomiregressiolla saatuja ennusteita.
Kandilukuun kuitenkin sisältyy Nanjingiin toteutettu tilauskoulutus, josta vuonna 2023 syntyi 94 tutkintoa (84 kpl 2022). Nämä eivät tietääkseni kerrytä OKM-rahoitusta.
Seuraavassa kuvassa ovat vuosina 2017-2023 kaikki kertyneet kandintutkinnot kumulatiivisesti kuukausittain:
Olemme tämän perusteella himpun verran ylittäneet vuoden 2017 tuloksen! Hienoa!
Mutta kun poistamme datasta vuosina 2022 ja 2023 valmistuneet tilauskoulutuskandit, niin nousseet suomalaisten kandiopiskelijoiden sisäänotot eivät muutamaa vuotta myöhemmin ole ihmeemmin näkyneet tuloksessa. Paras vuosi on edelleen 2017, jolloin valmistuneet olivat enimmäkseen aloittaneet 2013-14. Suurin osa 2023 valmistuneista aloitti 2019-20.
Tilanne on ikävästi samankaltainen myös ylempien korkeakoulututkintojen kohdalla, vaikka kaikkien tutkintojen kertymä vaikuttaakin hivenen nousujohteiselta. Seuraavassa graafissa näemme vuosien 2017 ja 2018 jälkeen heinäkuussa suoritettujen tutkintojen määrän kasvun: tämä selittyy lukuvuosimaksuvelvollisten valmistumisista. Heillä on ollut kiire, jottei seuraavan vuoden maksu lankea suoritettavaksi.
Ruoto jää jäljelle, kun luvuista puhdistetaan lukuvuosimaksullisten opinto-oikeuksien tutkinnot. Kasvaneiden sisäänottojen olisi pitänyt jo näkyä näissäkin käyrissä, mutta ei näytä hyvältä:
Oulun yliopisto on kasvattanut muiden alojensa lisäksi lääkärikoulutusta, joten sen korkeina pysyneet läpäisyt parantavat edellä koko yliopiston ylempien korkeakoulututkintojen tulosta. Seuraavassa graafissä lääketieteen ja hammaslääketieteen lisensiaatin tutkinnot on vähennetty edellisen graafin pohjaluvuista.
Missä on tutkintotuloksen kasvu? Voimme tietenkin takapakin sijaa toivoa suurta positiivista käännettä vuonna 2024.
Näistä havainnoista voi johtaa yliopistollemme suoraviivaisen koulutusstrategian. Koska suomalaisten opiskelijoiden tutkintokertymä vaikuttaa kärsivän keskeyttämisistä: (1) unohdetaan yliopistolain 2 §:n teksti toivoen, ettei kukaan huomaa, (2) panostetaan ulkomaisten tahojen maksamiin tilauskoulutuksiin ja (3) nopeasti valmistuviin lukuvuosimaksuja maksaviin ylemmän korkeakoulututkinnon opiskelijoihin.
Muiden investointien takaisinmaksuaika on pidempi. Esimerkiksi lukioista tulleiden aloittavien opiskelijoiden opinnoissa pysymisen parantamisen kulut saattavat kuittautua OKM:n rahoituksesta vasta 9 vuoden jälkeen. Sama koskee myös lääketieteen korkean läpäisyn koulutuksien kasvattamista. Saattaako siis olla halvinta hylätä opintojen alkuvaiheessa vaikeuksia kohtaavat opiskelijat?
Mutta mutta… maamme nykyisen hallituksen ohjelmassa on lukuvuosimaksujen ns. täyskatteisuus. Tämä tarkoittaa paitsi maksujen nostamista, myös poistamista OKM:n yliopistojen rahoitusmallista, ilmeisesti 2029 lähtien. Siten 2027 ja myöhemmin valmistuvat lukuvuosimaksuja maksaneet eivät enää toisi OKM-rahoitusta. Vuonna 2024 aloittavista maisterivaiheeseen tulevista tavoiteajassa 2026 valmistuvista lukuvuosimaksullisista opiskelijoista saamme vielä OKM-kompensaation.
OKM:n rahoitusmallityöryhmän raportti esittää asian näin (raportti on kokonaisuuessaan tämän blogiartikkelin lopussa):
Tämä tullee toteutuessaan tarkoittamaan varsin merkittävää leikkausta yliopistomme rahoitukseen. Tämä koskee erityisesti aloja, jotka ovat harjoittaneet kansainvälisiä opiskelijarekrytointeja.
Voimme pohtia, kuinka paljon koulutuksemme ongelmat riippuvat johtomme sanelemista rakenteista. Tämä ei ole ainoastaan oma epäilykseni, sillä samaan arvioon ovat liki poikkeuksetta päätyneet monet kolleganikin. Kollegio johtosääntölausunnossaan 3.5.2023 esittikin tiedekunnille sisäisen organisoitumisensa vapauttamista.
OKM:n rahoitusmallityöryhmän raportti:
Hyvää pohdintaa.
Itse näen muutamia selkeitä syitä huonoon tutkintosaantoon.
– Yliopistossa ei panosteta koulutukseen. Kaikissa puheissa puhutaan kuinka tärkeää koulutus on, mutta todellisuus on se, että opetuksen rahoitusta pienennetään ja opetus tehdään tutkimuksen ohessa ns. sivuhommina.
– Oulun yliopistossa panosteta riittävästi opiskelijarekrytointiin. Lähtökohtaisesti kuulemma esim. tiedekunnan oma markkinointi ja opiskelijarekrytointi esim. somekanavissa on kiellettyä ja yliopiston markkinointi hoitaa tämän ns. yleisellä tasolla. Jos haluamme saada lisää hakijapainetta ja sitä kautta parempia hakijoita niin tähän kannattaa mielestäni panostaa lisää. Näkisin kuitenkin, että panostus tulee tehdä tiedekunnista päin ei yleisen tason markkinointia.
– Ikäluokat ovat pienentyneet ja siten hakijoiden taso keskimäärin väkisinkin jonkin verran laskee suurimmalle osalle aloista. Kilpailluimpien alojen osalta tarkoittanee, että parhaat valikoituvat entistä enemmän juuri niihin. Tämä ei välttämättä ole merkittävin syy, mutta vaikuttaa. Oman kokemuksen mukaan opintomenestykseltään hyvin tai erinomaisesti suoriutuvat henkilöt valmistuvat ja työllistyvät hyvin.
– Pudokkaiden auttaminen. Ohjausresurssit pitää saada kohdistettua siten, että pudokkaita ei kauheasti tulisi ja opinnot etenisivät. Sitten olisi tärkeää myös saada ”väärällä opintoalalla” olevat jo riittävän aikaisin oikealla alalle. Tällä tarkoitan opiskelijoita jotka ovat hakeneet jollekin opintoalalle, opiskelevat siellä kolme-neljä vuotta ja sitten toteavat, että ei heitä oikeasti tämä ala kiinnosta ja vaihtavat sitten jonnekin muualle. Tämäntyyppisessä tilanteessa on heitetty hukkaan pari vuotta ennenkaikkea opiskelijan aikaa, mutta myös opetusresurssia. Tähän todennäköisesti voisi vaikutta jo sillä markkinointi/opiskelijarekrytointitoiminnalla, jossa vaikka somesta näkisi eriäviä lyhyitä videoita siitä mitä milläkin alalla oikeasti touhutaan.
Muutamia ajatuksia tämäkin kirjoitus herättää. Kiitokset Ollille siitä.
1. Oulun yliopisto on melkoisen epäluotettava sopmuskumppani. Ministeriä pyrkii varmistamaan korkeakoulutetun henkilöstän määrän ja laadun Suomenmaassa. Tähän se pääsee vain yliopistojen avulla ainakin niin kauan, kunnes pitää hankkia ulkomailta koulutettua väkeä. Vois muuten olla ministeriölle edullisempaa ostaa oaajat maailmalta kuin rahoittaa tehotonta koulutustoimintaa yliopistoissa.
2. Viittaus siihen, että tulosten tekemiseen yliopisto käyttää rahoitusta kahdesta lähteestä – tutkitojen rahoitus OKM’n budjetista sekä ulkomaalaisten tahojen maksama koulutus. Tämä kuvastaa laajemmin yliopston toimintaa, jossa saatua rahoitusta käytetään ’luovasti’. Esimerkiksi professorit laskuttavat Business Finlandia työajasta, jonka ovat käyttäneet opetukseen. Tämä on mahdollista virheellisillä SoleTM-kirjauksilla.
3. Nyt kun laatujärjestelmän auditointi on parhaillaan meneillä, tulee tämä yliopiston PDCA -logiikka mieleen. Näissä tutkintokysymyksissä näyttää PDCA-sykli päättyvän tuohon P-vaiheeseen, jossa ministeriön kanssa sovitaan jutuista, mutta siihen se sitten jääkin. Tekemistä (D-vaihe) kyllä on mutta siinä vastuut hämärtyvät.
Nyt yliopisto hakee uutta koulutuksesta vastaavaa rehtoria. Onnistuiskohan yliopisto nyt? Joskus on onnistunutkin – silloin Ollin aikaan.
Pystyisimme parempaankin. Itseäni lannistaa, että oman tutkijauran uhraaminen opetukseen panostamalla menisi kokonaan hukkaan. Opetusjärjestelmän olisi toimittava kokonaisuudessaan eikä pelkkien yksittäisten valopilkkujen varassa. Ehkä joissakin tiedekunnissa kaikki toimii paremmin kuin omassani.
Voisitko Olli esittää tiedekunnat erittelevän tarkastelun?
Kysymykseesi vastaaminen edellyttäisi koostamista tutkinto-ohjelmakohtaisista tiedoista. Tuo prosessi törmää Vipusen ja Extra-Vipusen pienten päälukujen tietosuojarajoitteisiin.
Katselin monesti viitatun vipunen-järjestelmän raportteja. Jotain edistystä on tapahtunut, mutta saamme heikoimmin tutkintoja. Vuonna 2010 meillä aloittaneista opiskelijoista 6 vuoden kuluttua oli ilman mitään tutkintoa 38%, kun kaikkien yliopistojen keskiarvo oli 33%. Vuonna 2015 aloittaneista 6 vuodessa ilman tutkintoa oli 28%, kun maan keskiarvo oli 24%.
Odotan Ollin kommenttia.
Nuo luvut kertovat menneestä, mihin emme enää voi vaikuttaa. Katseen pitäisi olla nykyisyydessä ja tulevaisuudessa.
Ehkä hyvä huomata: Vipusen raportti ”yliopistokoulutuksessa aloittaneiden suorittamat tutkinnot” antaa oletusasetuksilla valmistuneiden (ja valmistumattomien) osuudet syklin 1 valinnoista (3+2 ja 6 vuoden ohjelmat). Mukana ovat hammaslääketieteen ja lääketieteen lisensiaateiksi opiskelevat, joiden opintojen tavoitekesto on kuusi vuotta. Joillakin menee pidempään. Toisaalta valmistuneissa on myös muutama % yliopistossa aloittamisen jälkeen AMK-tutkinnon suorittaneita. Heitä on Oulun yliopistossa keskimääräistä enemmän.
Viime päivinä olen kovasti miettinyt yliopisto-opintojen merkitystä ja arvostusta. Presidentinvaalissa on hyvin menestynyt opintonsa alkuun keskeyttänyt ylioppilas. Jotku tahot – myös media – ovat korostaneet kyseisen ylioppilaan suurta suosiota nimenomaan yliopistokaupungeissa. Onko todella niin, ettei yliopistotutkinnolla – tutkijakoulutuksella olekaan kovin suurta arvoa? Itse olen sitä mieltä, että tutkijakoulutus osoittaa henkilön ominaisuuksista jotain merkityksellistä ja sen lisäksi tutkijakoulutettu on kehittänyt ammatillisia kyvykkyyksiä, jotka on muuten vaikea saavuttaa.
Kysymys siis tällä foorumilla: Onko yhteiskunnallisen arvostuksen puute johtanut heikkoon tutkintosantoon ihan yleisesti ja Oulun yliopistossa erityisesti?
Ennen oli ennen, nyt on nyt. Tutkintosaantoon vaikuttanevat eniten koulutuksen organisointi ja verrokit.
Joten mikähän oli Helsingin yliopiston tutkintosaanto ko. presidenttiehdokkaan aloittaessa opintonsa 1976? Nimittäin 15 vuotta myöhemmin vuonna 2001 aloittaneilla yhteiskuntatieteiden alan 15 vuoden saanto oli 44%. Presidenttiehdokas saattaa siten olla vertaisryhmänsä kelpo edustaja.
Opintosuoritusrekisterin mukaan 1976 https://www.iltalehti.fi/presidentinvaalit/a/2012013015144135
hänellä on suorituksia kaikkiaan 56op; niistä 10op osallistumisesta hallinto- ja järjestötoimintaan. Tuo viimeisin merkintä on vuodelta 2000, 24 vuotta opintojen aloituksesta.
Kiitos Olli tarkentavista tiedoista 😉