Sanomalehti Kalevan artikkelissa lauantaina 6.4.2024 Oulun yliopiston rehtori sanoo seuraavaa:
Tuossa sanomalehti Kalevan toimittaja saa rehtorilta läpinäkyvästi verhoillun vihjeen julkaista erään tietopyyntöjen tekijän nimen. Hän toimii sen mukaisesti:
Todellakin, minut on esitetty rehtorin taakaksi. Olen tehnyt kolmen vuoden aikana reilut 20 tietopyyntöä, joiden kautta olen hankkinut kirjaamosta pääasiassa ennen vuotta 2021 pidettyjen hallituksen kokousten pöytäkirjoja, pöytäkirjojen liitteitä sekä yliopiston tilinpäätös ja toimintakertomus -dokumentteja.
Olen joutunut näin tekemään, sillä Oulun yliopistossa hallituksen pöytäkirjat ovat nettisivuilla tarjolla vasta vuodesta 2021 lähtien ja ilman liitteitä. Helsingin yliopistossa hallituksen pöytäkirjat ovat tarjolla liitteineen, Turun yliopistossa liitteet tarjotaan omalle väelle intranetissa, jne.
Olen hämmästynyt, että tuollaiset pyytämäni kirjaamon rutiinipalvelut ovat olleet rehtorille erityinen taakka. Meneekö hänelle käsittelyyn jokainen julkisia asiakirjoja koskeva tietopyyntö? Käsittääkseni rekistereiden lokeihin tallentuu jokainen haku- ja katselukerta. Ehkä toimittajan olisi pohdittava rehtorin työajan käyttöä?
Rehtorin silmätikuksi joutumisen pelosta moni ei ole itse halunnut tehdä tietopyyntöjä kirjaamoon. Niinpä niistä muutamia on ohjattu kauttani perustelulla ”sinulla ei ole enää mitään menetettävää”. Heillä on ollut tieto tai aavistus rehtorin seurannasta – sekä mahdollisista seurauksista. Jälkimmäiset ovat osaltanikin konkretisoituneet häirintäsyytöksinä, joita rehtorin toimeksiannosta ajoi ulkopuolinen asianajaja.
En osannut kuvitella julkisten asiakirjojen pyyntöjeni ylittävän sanomalehti Kalevan uutisointikynnystä. Kuinka monta kertaa Suomessa on asiallisten tietopyyntöjen tekijä laillani nostettu negatiivisesti tikun nokkaan laajalevikkisessä sanomalehdessä?
En ole onnistunut tunnistamaan ainuttakaan aiempaa tapausta. Saatankin olla harvinaisella tavalla julkisuutta saanut.
Tässä yhteydessä totean, että yliopiston asiakirjapalveluiden tietosuojailmoitus (jäljempänä) ei kerro tietopyyntöjen tekijöistä pidettävän rekisterin henkilötietojen luovutus- eikä käyttöehtoja. Vaikka luovutus olisikin ollut lainmukainen, niin sillä on nyt maalitettu minua ja julkistamisella peloteltu muita tietopyyntöjä harkitsevia.
Komedian ja tragedian ero on hiuksenhieno. Kumpaa genreä yliopistomme ylin johto edustaa?
Olen 8.4.2022 yliopiston nettisivulle viittaamisen sijaan kopioinut tietosuojailmoituksen tähän:
En olisi uskonut Kalevan lähtevän noin selvään maalitukseen. Tämä oli jälleen askel alaspäin sen journalistisella tasolla. Samaan tyyliin Kaleva toimi yliopiston äänitorvena uutisessa työtuomioistuimen päätöksestä.
Kalevalta ei mitään uutta. Lopetin vuosikausia sitten kyseisen lehden tilauksen kun näin miten ”puolueeton” lehti on, monessakin eri asiassa. Kalevan yhteydessä sana ”journalismi” on hyvä kirjoittaa aina lainausmerkkeihin. Erityisen törkeää tämän tapauksen kohdalla, oikea journalisti kyllä tietää tietopyyntöjen yhteiskunnallisen, positiivisen merkityksen ja tietojen salailun ja pimittämisen vahingollisuuden.
Lainaan Kalevaa (Ollin avustuksella) ”Selvittääkseen, ketkä ovat yliopiston päätöksenteosta erityisen kiinnostuneita, Kaleva pyysi tietopyynnöllä listauksen yliopiston kirjaamoon tietopyynnön tehneistä henkilöistä ja tietopyyntöjen aiheista. Viimeisten reilun kolmen vuoden aikana ylivoimaisesti eniten, yli 20 tietopyyntöä on tehnyt Olli Silvén. Hiljattain eläkkeelle jäänyt Oulun yliopiston professori toimi kollegiossa viime vuoden loppuun saakka.”
Tämähän kertoo, että
1. Yliopiston päätöksenteosta ollaan kiinnostuneita. Asiat eivät ole kaikille yhdentekeviä
2. Päätöksenteosta ja päätöksen perusteista henkilökunnalla ei ole ’automaattisesti’ saatavilla riittävästi tietoa. Tietoa usein kyllä on, mutta se on erikseen pyydettävä. Tiedon puuttuminenkin on tärkeä tekijä arvioitaessa päätöksenteon hyvyyttä.
3. Edes yliopiston ylimmän päättävän elimen – kollegion – jäsen ei saa tarvitsemaansa tietoa ilman erillistä tietopyyntöä.
Minusta noita näkökohtia Kalevan tutkiva journalisti olisi voinut hieman raapaista.
Pieni korjaus: yliopistolain 14 §:n mukaan ”Julkisoikeudellisen yliopiston ylin päättävä toimielin on hallitus”. Tässä on kyseisen lain valuvika ja symmetriarikko mm. osakeyhtiölain, kuntalain ja ehkä jopa perustuslainkin kanssa. Tilannetta korjaisi paljon, jos yliopiston johtosäännön hyväksyisi yliopistokollegio.
Kiitos tarkennuksesta.
En ole juristi ja muutenkin heikosti ymmärrän lakeja, asetuksia ja muita määräyksiä. Jos/kun kollegion tehtävänä on lain mukaan:
1) päättää hallituksen jäsenmäärästä sekä hallituksen ja sen jäsenten toimikauden pituudesta;
2) valita yliopiston ulkopuoliset jäsenet yliopiston hallitukseen;
3) vahvistaa yliopistoyhteisön ryhmien valinnat hallituksen jäseniksi;
4) vapauttaa hallituksen jäsen tehtävästään hallituksen esityksen perusteella;
5) valita yliopiston tilintarkastajat;
6) vahvistaa yliopiston tilinpäätös ja toimintakertomus sekä päättää vastuuvapauden myöntämisestä hallituksen jäsenille ja rehtorille;
7) päättää vahingonkorvauskanteen nostamisesta hallituksen jäsentä, rehtoria ja tilintarkastajaa vastaan;
8) päättää hallituksen jäsenen vapauttamisesta tehtävästään 65 §:n 3 momentin mukaisesti.
Niin minusta kollegio ei näytä olevan päätöksenteossaan alisteinen ylimmälle päättävälle elimelle eli hallitukselle.
Ihmettelempä vain.
Yliopistolain säätämisen aikaan noin 15 vuotta sitten Helsingin yliopiston rehtorina toiminut Thomas Wilhelmsson sanoi Kalevan haastattelussa 20.6.2022: ”Aikanaan, kun opetusministeriö valmisteli yliopistolakia, tehtiin tietoinen valinta yliopiston hallituksen itsenäisestä asemasta, ettei se joutuisi jatkuvasti riitelemään kollegion kanssa.” Valinnan viisautta voi varmaan pohtia.
Eikö yliopiston rehtorin pitäisi edustaa korkeaa moraalia? Eikö sanomalehti Kalevan pitäisi edustaa riippumatonta journalismia?
Hallitukselle tiedoksi, että Oulun yliopisto ei tarvitse uhriutuvaa ja maalittavaa rehtoria. Tuollaista ei ole tarvittu ennen, ei tarvittaisi nykyisinkään, eikä taatusti jatkossakaan.
Otin kantaa yliopistomme niukkaan tapaan käsitellä esityslistojen ja pöytäkirjojen liitteitä kollegion ja hallituksen yhteiskokouksessa. Ohessa ei ole referaatti kokouksessa esittämistäni kysymyksistä ja näkemyksistä, mutta käsittelen samaa asiaa.
Liitteiden niukka saatavuus on ongelma. Käytännössä sellaiset liitteet joita joutuu erikseen pyytämään eivät ole todellisuudessa julkisia. Hyvin harvat lähtevät pyytämään puuttuvia liitteitä tietopyyntöjen kautta.
Olisi hyvin erikoista jos esim. kaupungit lakkaisivat laittamasta liitteitä lautakuntien, valtuuston ja hallituksen esityslistoihin ja pöytäkirjoihin tai niitä olisi erityisen niukasti tarjolla. Pääosin liitteet pitäisi pyytää tietopyyntönä katseltavaksi. Siitä saattaisi tulla kovasti ”sanomista”
Julkishallinnossa on pyrkimys kohti avoimuutta, lisätietoja löytyy esim. avoinhallinto sivustolta. Avoimella hallinnon strategiassa on neljä painopistettä: a) Avoin hallinto on vuoropuhelun vahvistaja yhteiskunnassa; b) Avoin hallinto edistää kaikkien oikeutta ymmärtää ja tulla ymmärretyksi; c) Johtaminen ja osaaminen varmistavat kaikkien mahdollisuuden osallisuuteen; d) Suomi on avoimen hallinnon aktiivinen edistäjä kansainvälisesti.
Kuinka yliopistomme niukka linja asiakirjojen julkisuuteen on yhteensopiva avoimenhallinnon tavoitteiden kanssa? Väittäisin, että heikosti.
Olisi korkea aika saatta esityslistojen ja pöytäkirjojen osalta toiminta normaalitasolle. Tätä toivetta pidin yllä myös kollegion ja hallituksen yhteistapaamisessa.
Avoimuus ei ole tainnut koskaan olla keskiössä kun rehtori on valmistellut ja päättänyt asioista. Avoimuus edellyttäisi päätösten käsittelyä, perustelua ja kritiikin vastaanottamista. Nämä eivät ole koskaan olleet Joukon vahvuuksia. Lähinnä aito keskustelu hankaloittaa oman pään mukaan päättämistä, vaihtoehdot ja kritiikki tekevät esittäjästään ”hankalan” (=kiusallisen).
Onneksi lähipiiristä on siivottu pois moiset kiusankappaleet ja otettu oma tyylille uskollinen ykkösketju remmiin. Silloin ikävät päätökset kuten museoiden lakkautukset, pajasäästöt ja Ollinkin mainitsemat sisäisen rahoituksen kikkailut on helppo uittaa läpi. Satunnainen vastustus ei kanna rehtorin huoneistoon saakka tai ainakaan siitä ei tarvitse välittää…