Opintopisteanomalia (2)

Yliopistomme on luvannut opetus- ja kulttuuriministeriölle sopimuskaudella 2021-2024 tavoittelevansa vuosittain keskimäärin 1600 alempaa ja 1757 ylempää korkeakoulututkintoa. Olen aiemmin kyseenalaistanut tähän tavoitteeseen pääsyn mm. vuoden 2021 toteuman ja vuodelle 2022 ennustamani tuloksen pohjalta. Lokakuun 2022 loppuun mennessä tilanne ei muuttunut. Kandiennusteen pohjalta saatamme kuitenkin toivoa vuoden 2021 pohjanoteerauksen korjautuvan ainakin osittain:

Edellisessä blogiartikkelissani tarkastelin nolla opintopistettä lukukaudessa suorittaneiden 18-22 vuotiaiden opiskelijoiden osuuksia eri yliopistoissa. Oulun yliopiston ”johtava asema” tuossa tilastossa ei ole miellyttävä lähtökohta parannuksille vaan huolenaihe pitkälle tulevaisuuteen. Koulutuksemme kun vaikuttaa ajautuneen kasvavien keskeytyslukujen, heikkenevien tutkintosaantojen ja pettymysten tuottamisen kierteeseen.

Onkin aika kysyä, tunteeko yliopistomme hallitus tilanteen ja mitkä ovat sen valitsemat korjaustoimet? Hallituksen pöytäkirjoista eikä yliopistomme strategiasta sellaisia en löydä. Miksi?

Miten hallitus voi sietää, että merkittävän keskeytysriskin alaisten alle 30 opintopistettä vuodessa kerryttävien 18-22 vuotiaiden opiskelijoiden osuus on yliopistossamme noussut paljon verrokeja korkeammaksi? Nämä opiskelijat ovat enimmäkseen tulleet suoraan suomalaisesta lukiosta yliopistoomme. Valitettavasti pettymään.

Oulun yliopistossa näiden heikosti edistyvien opiskelijoiden osuus on kasvanut liki identtisesti tilinpäätöksissä koulutukselle kohdennettujen ns. yliopiston yhteisten kustannusten kanssa:

Olen pettynyt, että koulutukselle kohdennetut ns. yhteiset kustannukset eivät ole hyödyttäneet opiskelijoitamme ja olleet nostamassa tutkintosaantoa. Ne eivät edes ole pitäneet sitä ennallaan.

9 kommenttia

  1. Osaan jo odottaa tiistaiaamua ja Ollin blogia! Oma näppituntumani trendistä ja numerotieto ovat sopusoinnussa. Tässä mielessä ei mitään uutta, mutta eikö hallituksella pitäisi olla samat tiedot?

  2. Yliopistolla olen ollut reilut 10 vuotta. Alussa oli vielä aikaa ja rahaakin tehdä opetusta. Nykyään ei kumpaakaan eikä se opetus tunnu kovin montaa edes hallinnossa kiinnostavan. Edellytetään kyllä että annetaan laadukasta opetusta mutta hyvin vähän reaalisia mahdollisuuksia esim. opetuksen kehittämiseen on.

    1. Tunnelmat katederin molemmin puolin ovat samanlaiset. Aloittaessani opintoni 2016 syksyllä tilanne oli vielä jotenkin parempi. Armeijasta palatessani syksyksi 2019 käänne surkeaan oli helppo havaita.

  3. Opiskelijana ihmettelen ylioppilaskunnan wannabe-poliitikkojen vaikenemista meidän jokaisen päivittäin näkemistä resurssiongelmista ja sähläyksestä. Mutta en tähtääkään valtuustoihin, eduskuntaan tai työpaikkaan yliopiston hallinnossa vaan aineenopettajaksi.

    Piittaamattomuus ärsyttää.

  4. Olen useammankin vuoden kritisoinut joitakin muutoksia jotka ovat merkittävästi huonontaneet sekä hyvän opettamisen että hyvän oppimisen mahdollisuuksia.

    Ensinnäkin, neljän periodin järjestelmä on aivan liian tiivistahtinen. Yliopistolla opetetaan monimutkaisia ja vaikeita asioita. Muutenhan asia kuuluisi johonkin toiseen oppilaitokseen. Ihmisaivot vaativat aikaa tällaisten pureksimiseen. Kun aikaa ei ole, kuormitus johtaa käämien palamiseen. Vaihtoehtoisesti kurssien sisältöä trivialisoidaan tai rimaa pitää laskea. Kurssin loppupään asioita ei voi vaatia osattavan, koska aikaa omaksua ei jää – tentti tai muu näyttö kun pitäisi ehtiä suorittaa periodin sisällä. Muuten kurssi kuormittaa muilla periodeilla. Tai sitten käy kuten tilastot näyttävät – suorituksia ei vaan tule. Voihan sekin olla totta että sisäänotot ovat vaan liian isoja ja kaikilla ei ole edellytyksiä yliopisto-opintoihin.

    Useampi tutkimusyksikkö kun vastaa koulutusohjelman opetuksesta, ei ole isommasti motivaatiota kehittää koulutusohjelmaa tai yhteistyötä. Se kun on pois yksikön kehittämisestä ja rahoista. Yksiköt kilpailevat samoista resursseista, eikä yhteistyö tässä suhteessa toimi kovin hyvin.

    Opetusresurssit ovat pienentyneet ja opiskelijamäärät kasvaneet jo vuosia ainakin omalla alallani. Viime vuonna(kin) pidin tästä ääntä. Tänä syksynä aloitettiin usealla kurssilla opetus noin 50% pienemmillä opetusresursseilla kuin viime vuonna. Tämä oli kuin märällä rätillä päin naamaa. Näillä opettajilla ei ole mitään mahdollisuutta lähiopetukseen saatikka henkilökohtaiseen ohjaukseen kuin rajoitetun opiskelijamäärän kanssa. Onneksi tilanteeseen saatiin valittamisen jälkeen pieni mutta riittämätön tilapäinen korjaus.

    Mielestäni pitäisi palata takaisin kahden lukukauden lukuvuoteen ja antaa opetukselle kunnon resurssit. Jos on mistä antaa kun kollegoita siirtyy muualle. Palkkaus ja olosuhteet kun on mitä on, uusia voi olla vaikeaa houkutella. Opetuksen rahoitus ja organisointi pitäisi palauttaa takaisin laitostyyppiselle organisaatiolle.

    Olen mukana verkostossa jossa opettajia suomalaisista korkeakouluista, ja kateellisena kuuntelen miten muualla aivan liian moni asia on niin paljon paremmin. Erään kollegani sanoin: täällä ei ole enää kiva olla töissä. Olen samaa mieltä.

    1. The management of this university has convincingly demonstrated that the organizational structure really matters. The unfortunate outcome of that experiment is a catastrophe! I have witnessed the difficulties increasingly accumulating in our degree program. Me and my colleagues are trying our best just to see the students falling between the cracks.

    2. Opiskelijana voin olla täysin samaa mieltä kanssasi. Melko kauan olen opiskelijastatuksella kunnianarvoisessa opinahjossamme aikaa viettänyt, ja havaintojen perusteella asia on ikävä kyllä näin: yliopisto tuntuu kovin (=liian) monelle olevan pettymysten kasvatusalusta, jonne tullaan motivoituneena ja jossa petytään kuka mihinkin – henkilökohtaisen ohjauksen määrään, kurssien alisuoriutumiseen vrt. luvatut kurssin tavoitteet kurssikuvauksessa, jollain tavalla koko oman alan yhteisöstä huokuva lannistuneisuus opintojen osalta, jne.. Tämä on aivan valtava sääli. Yliopistossa opetettavat asiat ovat kiinnostavia! Tulisi olla hienoa ja mielenkiintoista tutkia maailman toimintaa eri vinkkeleistä, ei tuntea masentavaa ja rusentavaa painoa niitä käsittelevien kurssien äärellä.

      Oulun yliopiston ongelma ei suinkaan ole huonommat fyysiset puitteet, huonommat opettajat, sopimaton opiskelija-aines tai alhainen sisäänotto: Oulun yliopiston ongelma on se, että nykyinen järjestelmä ei anna tutkijoille mahdollisuutta olla hyviä opettajia. Kovasti ainakin omalla alallani huokaillaan, miten vanhat hyvät opettajat eläköityvät, mutta yhtään niin paljon huolta ei tunnuta päätöksentekijöiden keskuudessa keskittävän sille, miten uusille opettajille mahdollistettaisiin kulku vastaavaan tilanteeseen, jossa opetuksesta voisi pitää ja siihen(kin) voisi uppoutua. En tosiaan ole lehtori, enkä siksi voi kovin viisaita loppuviimein tästä lausua, mutta väitän nykyisen systeemin tiristävän viimeisenkin innon opettajasta, opiskelijoista, ja jättävän jälkeensä lähinnä väsyneitä, kaunaisia jäänteitä.

      Opetus tarvitsee oman aikansa, kuten tarvitsee oppiminenkin. Ja kenen päätös oli, että meillä on niin kiire, etteivät kummatkaan saa tarvitsemaansa aikaa? Älytöntä.

      (P.S., koska en tiedä, minne muualle turhautumistani ilmaisen taukohuoneen kahvipöydän lisäksi.. Opiskelijaedustajien vaikuttamisen paikat ovat aivan yhtä tyhjän kanssa. On suunnattoman turhauttavaa istua ties missä elimissä ja yrittää viedä asioita eteenpäin, kun tietää vaikka tutkinto-ohjelmatoimikuntien tai tiedekuntahallitusten olevan aivan yhtä merkittäviä päätöksenteon välinetä kuin kamelinpierujen Saharassa. Voisiko asia olla toisin? Ja miksei ko. elimillä, jotka ovat lähempänä käytännön elämää kuin vastaavat korkeamman päätöksenteon tasot, ole enempää valtaa? Miksi ne ovat vain pieniäänisen neuvonantajan asemassa – hiiriä puskutraktorin edessä? Siinäpä kysymystä kerrakseen.)

  5. Tilastoista (Vipusen talousosio) näkee, että Oulun yliopisto käyttää opetukseen opiskelijaa kohti suunnilleen saman rahan kuin muutkin yliopistot. Kun täällä datan perusteella tulokset ovat alamäessä, niin selityksiä voivat olla
    Opettajamme, minä mukaan luettuna, ovat muita huonompia
    Opiskelijamme ovat muita heikompia
    Opetukseen nimellisesti käytetystä rahasta menee muita isompi osuus muuhun kuin varsinaiseen opetukseen

    Muutaman Oulun yliopistovuoteni perusteella olen vahvasti kallistunut viimeisen vaihtoehdon kannalle. Tarttis tehrä jotain.

    1. There are less and less individuals that still see our rector as a wise czar-like figure who loves his university, but is let down by incompetent staff members and lazy students.

Vastaa käyttäjälle Kauhun epätasapaino Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *