Opetus- ja kulttuuriministeriön yliopistojen rahoitusmallin yksi indikaattori on ns. julkaisupisteet, jotka kertyvät JuFo-luokitusten perusteella. Näitä tuloksia tarkasteltaessa huomio kiinnittyy Oulun yliopiston isoon hyppäykseen vuoden 2024 pisteissä.
Kokonaiskasvu selittyy erityisesti ICT-alojen ja lääketieteen julkaisutoiminnan pisteistä:
Mutta onko kyse julkaisuvolyymin kasvusta vai onko takana siirtyminen korkeammin rankattyihin foorumeihin? Noin voi yliopistotasolla lievästi ollakin: koko yliopiston kohdalla julkaisuvolyymi 2023-24 näet nousi 15% ja julkaisupisteet 17%.
Lääketieteen julkaisupisteet 2023-24 nousivat 23%, mutta julkaisumäärä 17%.
Tietojenkäsittelyn ja tietoliikenteen kohdalla JuFo-pisteet kasvoivat peräti 31%, mutta julkaisuvolyymi koonaisuudessaan ’vain’ 20%.
Jään pohtimaan, paljonko muutoksesta saattaisi selittyä julkaisufoorumin paneelien jäsenistön tekemistä luokitusmuutoksista. Tasojen 1 ja 2 raja kun on usein ollut veteen piirretty.
Datan on opetus- ja kulttuuriministeriön Vipunen-palvelusta. Se mahdollistaa alakohtaisten julkaisutilastojen tarkastelun myös nyt käyttämääni paremmalla resoluutiolla.
Mielestäni osittain tämä selittyy JuFo-tasojen uudelleenkalibroinnilla, mutta yleisesti ottaen se johtuu siitä, että tutkijat eivät julkaise JuFo 1 -lehdissä. Kyseessä on globaali trendi. Vain A*-konferenssit kokevat eksponentiaalista kasvua lähetettyjen artikkeleiden määrässä, kun taas muilla tasoilla (B, C) määrät itse asiassa vähenevät. Kaikki pyrimme niin korkealle kuin mahdollista, koska vain ”paras” katsotaan nykyään hyväksyttäväksi.
Voisitko nostaa tarkasteltavaksi tieteelliset ala-alat? Niiden kehittyminen vaikka vuodesta 2015 lähtien kiinnostaa.
En katso tarkoituksenmukaiseksi verrata pieniä ja isoja aloja.
Ehkäpä riittää todeta, että välillä 2015-2024 Oulun yliopiston julkaisupistekertymän vuotuinen kasvutahti oli 7.4% ja koko yliopistolaitoksen 4.8%.
Näissä tieteellissä julkaisuissa on käynyt vähän samalla tasolla kuin ihmisten osaamisessa muutenkin. Paperilla näyttää paljon paremmalta kuin aiemmin, mutta todellisuudessa välttämättä asia ei ole ihan niin. Maailmassa tehdään nykyään niin paljon tieteellisiä artikkeleita, että varmasti osin myös määrä on korvannut laadun. Tietysti massasta sitten löytyy paljon myös niitä helmiä.
Kuuntelin yhtä podcastia, jossa taloustieteen emeritusprofessori Matti Viren totesi, että nykyään lyhyen matematiikan ylioppilaskirjoitusten kysymykset ovat samanlaisia, joita parikymmentä vuotta sitten oli ala-asteella nelosluokalla. Tämä näkyy kyllä nykyään jo yliopistolla opiskelevissa. Matemaattiset taidot ovat monella paljon huonommalla tolalla kuin aiemmin. Toki ainakin Oulussa näyttää tilanne muutenkin olevan se, että väitöskirjan tekijät ovat pääsääntöisesti ulkomailta tulevia nykyään.
Tällä vauhdilla vuonna 2085 Oulun yliopisto kerää puolet Suomen julkaisupisteistä!
Täällä menolla Oulusta ei valmistu vuosittain yhtään suomenkielistä tohtoria. Ainakaan tekniikan ja luonnontieteiden aloilta. Siitä vähän eespäin ei löydy enää ketään opettamaan suomeksi. Tämä ei ehkä haittaa jos ikäluokkien väheneminen johtaa siihen että korkeakouluissa aletaan sammutella valoja laajemminkin.