Sanomalehti Kalevan kolumnissa 28.10.2025 Antti Leikas nosti esille Helsingin yliopiston rehtorin kriisiviestinnän hankinnan ulkopuoliselta konsultilta. Leikas arvelee ”Valitsin esimerkin Helsingistä, vaikka kai niitä lähempääkin löytyisi”. Nooh, kriisiviestinnän osalta Oulun yliopiston ei vahvan viestintäyksikkönsä vuoksi tarvinne lähteä ulkopuolisiin hankintoihin.
Mutta Antti Leikas saattoi olla jyvällä Oulun yliopiston muista ulkopuolisista hankinnoista. Yliopistolla on puhelinluettelonsa mukaan palveluksessaan ainakin seitsemän lakimiestä, kahdeksankin, jos hallintojohtaja juristina lasketaan joukkoon. Onko tuo armeija ollut riittämätön? Nimittäin Oulun yliopisto vaikuttaa käyttäneen vuosittain satoja tuhansia euroja ulkopuolisiin lakipalveluihin. Onkohan tämä yliopistojen ennätys?
Oman kokemukseni ja muiden vastaavasta kertoneiden perusteella melkoinen osa tuosta summasta on saattanut kulua edellisen rehtorin toimeksiantoihin, kuten tällaiseen. Tuon linkin tarjoamalla olen jo moninkertainen salaisuusrikollinen – alunperin tekemättä mitään väärää. Asiakirjojen tosiasialliset salausperusteet ovat olleet päinvastaiset.
Oulun yliopistolla on eettiset periaatteet, toisin sanoen säännöt, jotka määrittävät oikean ja väärän. Niissä ei ole mitään vikaa, mukana on mm. avoimuuden ja läpinäkyvyyden edistäminen. Kuitenkin jokaisen yksilön, myös yliopiston johtoon kuuluvan, toiminta nojaa moraaliin eli kykyyn erottaa oikea ja väärä.
Moraalinormeja vasten on perusteltua pohtia Oulun yliopiston julkisten varojen käytön vastuullisuutta. Onko oikein vai väärin käyttää veronmaksajilta kerättyjä varoja ulkoisiin asianajajiin tukahduttamaan yliopiston sisäistä avointa asiakeskustelua? Tätä vasten Helsingin rehtorin nojaaminen ulkopuoliseen kriisiviestintäopastukseen vaikuttaa varsin viattomalta.
Suomessa on yliopistoja, jotka aidosti edistävät yhteistyötä ja innovaatioita. Niissä etusijalla on avoin viestintä ja läpinäkyvyys henkilöstön, opiskelijoiden ja muun yhteiskunnan välillä.
Opinahjoni Helsingin yliopisto kuuluu tuohon joukkoon ja tiloista käyty debatti on tästä osoitus. Rehtori on ollut altavastaaja, toisin kuin Oulun yliopistossa, jossa soraääniä on vaiennettu käyttämällä juristeja. Heillä on velvollisuus on toimia asiakkaansa etujen mukaisesti. Moraalisesti oikein tai väärin, mutta raha ratkaisee.