Yliopiston hallitus on 5.11.2025 tehnyt konsulttivetoisesti valmisteltuun kiinteistöhankkeeseen liittyvän päätöksen ylimääräisessä sähköpostikokouksessa! Tuollaisessa harvemmin kyetään asioihin syvällisesti menevään keskusteluun. Kokouksen toteutustavan motiivi saattoikin olla sellaisen välttäminen. Kokouspöytäkirja löytyy tästä linkistä.
Päätöskriteerit olivat esityslistassa salaiset:
Kuitenkin salaisuuksien verhot avannut sanomalehti Kalevan artikkeli 6.11.2025 ilmestyi heti kokousta seuranneena aamuna:
Oliko asiakirja samanaikaisesti toimitettu myös muulle medialle? Joka tapauksessa Kalevan artikkeli ilmestyi ennen pöytäkirjan tarkastamista 10.11.2025. Sihteerin ja puheenjohtajan allekirjoitukset pöytäkirja sai 10-11.11.2025.
Yliopiston uuden sijainnin kriteereissä kiinteistötalouden 60% painosta seuraa vientiteollisuuteen asiantuntijoita kouluttavien kalliiden alojen alasajo. Pyysinkin ja sain Kalevan jo julkistamat valintakriteerit ja vastaan äänestäneiden eriävät mielipiteet kirjaamosta.
Valintakriteerejä (alempana liitteenä) ei ole millään tavalla perusteltu. Pisteytyksen skaalakin on hatusta vetäisty. Mihin päätösperusteista on jäänyt mm. ympäri yliopistoa levitettyjen eettisten arvojen julisteiden ”Valitsemme kestävyyden joka päivä”? Ovatko nuo arvot yliopistollista itsepetosta?
Riskien osuus kokonaisuudesta on 5%, eivätkä ne edes koske taloutta. Enpä ollut aiemmin nähnytkään investointisuunnittelua, josta näinkin räikeästi paistaa riskienhallinnan vakava puutostila. Olisin voinut välttyä myötähäpeältä, jos en tietäisi kyseessä olevan oman yliopistoni dokumentti.
Suosittelen lukemaan tämän blogiartikkelin lopussa olevan hallituksen jäsen HTM Tiina Rajalan kannanoton kokonaisuudessaan. Hän toteaa yksityiskohtaisesti perustellussa tarkastelussaan mm. seuraavaa:
Vertailutaulukossa on isolla painolla yliopiston varallisuuden kasvu:
Onko tarkoitus hylätä tilat 30 vuoden kuluttua niiden tultua peruskorjausikään ja hakea jälleen kerran uusi sijainti? Kyse on yliopiston tiloista, jotka ovat sen toimintaa varten. Olivat ne missä tahansa, niitä on vaikeaa sovittaa muille. Eikä yliopiston tehtävä ole toimia markkinaspekulanttina.
Hallituksen jäsen Rajala on myös kiinnittänyt huomionsa tuohon, mikä voi tarjota näkymää hallituksen sisäisiin keskusteluihin:
Hallituksen jäsen, kielitieteilijä FT Janne Saarikivi puolestaan päättää eriävän mielipiteensä sosiaalisten ja historiallisten seikkojen painottamiseen. Yliopistohan on yhteisö, jota johto on kuullut vain näennäisesti.
Tarkoitukseni on seuraavissa kahdessa blogiartikkelissa valaista riskejä kahden esimerkin valossa. Toinen niistä on Helsingin yliopiston ylioppilakunnan (HYY:n) konsulttivetoisesti pohjustettu riskitön keskustaharha. Toinen on Nokian Peltolan kampus -investoinnin loppusaldo.
Monimutkainen todellisuus ei taivu noudattamaan pseudotieteellisiä %exceleitä edes Oulun yliopiston hallituksen päätöksellä.
HYYnkin hallitus päätteli, ettei kiinteistöissä voi menettää rahaa. Heiltä meni kiinteistöt ja rahat.
Järki käteen! Vai johtaako yliopistoa ”a very stable genius”?
Ymmärtäisin pienten askelten etenemisen, joka tarkoittaa Linnanmaata.
Wau-arkkitehtuuriin ei 200-300 miljoonaa riitä, jos neliöitä on 75000.
Yliopiston 25.11.2025 hallituksen kokouksen esityslistalta, 10§ Oulun yliopiston kiinteistöskenaarion valinta jatkokehitykseen: ”Käsiteltävällä asialla on merkittäviä taloudellisia vaikutuksia yliopiston kiinteistökustannuksiin ja kiinteistöihin.”
Toivottavasti hallitus päätöstä tehdessään ymmärtää vastuunsa yliopistoyhteisön ja sidosryhmien suuntaan sekä vinosta kriteeristöstä huolimatta puntaroi muita merkittäviä vaikutuksia, kuten vaikutuksia yliopiston maineeseen.
Koko kiinteistöstrategiatyön lähtökohtana on ollut nimenomaisesti uuden (eikä tulevaisuuden tarpeisiin vastaavan) kampuksen toteutus. Vaikuttaa siksi siltä, että yliopiston johto yrittää mittavalla uudisrakentamisella ratkaista ainoastaan rakenteellisten ongelmien seurauksia, eikä itse ongelmaa. Saarikiven eriävässä mielipiteessään esittämä ponsi, jonka mukaan laskelmien tulisi olla skenaarioiden kehittämisen ja niitä koskevien neuvottelujen lähtökohta, on siksi mitä kannatettavin.
Oulun yliopistossa hallituksen ja rehtoraatin ymmärrys yliopiston toiminnasta on pitkään ollut pihalla. Tämä olisi se korjattava rakenteellinen ongelma, jota rakentamisella sijaistekemisenä ei pysty ratkaisemaan.
Edellisen rehtorin metodien varjo on pitkä ja samat hännystelijät huseeraavat yhä samalla tavalla esikuvansa mukaan. Hauska olisi nähdä mille mutkalle valintamatriisi täytyy vääntää että sieltä parhaat pisteet saa ennakkoon suosikiksi valikoitunut vaihtoehto. Tai no, eiköhän nekin paperit salata ja päätökset kuutta sähköpostilla.