Taannoin yliopistomme opiskelijarekrytointikampanjan kärkiviesti oli seuraava:
Toisin sanoen ”jos et keskeytä opintojasi täällä, niin et keskeyttäisi muuallakaan”. Tämähän tarkoittaa myös ”jos keskeytät opintosi täällä, olisit ehkä pärjännyt muualla”.
Tarkastelkaamme yliopistomme osuuksia opinnot keskeyttäneistä korkeintaan 24-vuotiaista. Seuraava taulukko ei tarvinne selitystä (tiedot on koottu OKM:n Vipusesta):
Yliopistomme on ajautunut takaisin nuorten opiskelijoiden keskeytyksiä tuottavaksi alisuoriutujaksi.
Keskeyttäminen tapahtuu n. 2-4 vuoden viiveellä opintojen aloituksesta. Jos ensimmäisen vuoden opinnot eivät etene, niin opinnot jätetään toisen opintovuoden jälkeen. Keskeytysriski kasvaa myös, jos kandiopinnot ajautuvat hitaalle polulle.
Keskeytysongelmamme ennusmerkit ovat olleet näkyvissä jo viime vuosikymmenen loppupuolella. Tuolloin taittui nuoren opiskelijapopulaatiomme positiivinen edistymiskehitys:
On ikävää nostaa esille trendejä, joille olisi saatava välitön loppu. Toisaalta, kuten yliopistomme markkinointiviestissäkin ilmoitetaan ”jos pärjäät täällä, pärjäät missä vaan”.
Eipä ole yllätys. Oma havaintoni 2017 aloittaneena on ihan sama: ”Jos ensimmäisen vuoden opinnot eivät etene, niin opinnot jätetään toisen opintovuoden jälkeen”. Oulussa uudet opiskelijat on yleensä jätetty oman onnensa varaan kiltojen biletyskoulutusta lukuunottamatta. Tosin en tiedä muista yliopistoista, kun en ole niissä opiskellut.
Keskustelussa opintojen keskeyttämisestä tulee mieleeni ‘Human Resources’ -kurssini, jossa tarkastellaan henkilöstöjohtamisen käytänteitä organisaatiossa. Opiskelijat tekivät harjoitteita eri organisaatioihin ja joka vuosi oli mukana myös Oulun yliopiston yksiköitä. Haastattelujen avulla pyrittiin selvittämään, onko hyvät HR-käytännöt käytössä. Yleensä yksiköiden esihenkilöt kertoivat muunneltua totuutta. Esimerkiksi yliopistosta pois lähteviin liittyvät käytännöt väitettiin olevan käytössä, mutta en oikein usko näin olevan. Vastaava käytäntö opiskelijoidenkin kohdalla vois olla avuksi.
*************
Causes of voluntary resignation from the organization are identified and addressed.
Although voluntary resignation for some reasons may not result from organizational or unit problems, other causes, such as poor working conditions, lack of training, lack of career opportunities, unchallenging work, better compensation elsewhere, stress, or work/life balance issues, represent conditions the unit or organization should address to retain the workforce.
1. Cause(s) for voluntary resignation and improvements that could be made to the unit or organization are identified through exit interviews, personal discussions with the departing individual, or through other appropriate means.
2. The departing individual may be offered an opportunity to talk with someone, other than the person to whom they have been responsible, about the causes for their voluntary departure. Examples of other people that the departing individual might talk with include the following: • A higher level manager • A lateral manager • A representative from the human resources function or another similar group • An ombudsman • A senior individual in the departing individual’s unit or specialty • An employee committee • Someone identified by the departing individual
3. If appropriate, corrective actions are taken that would increase retention.
4. When trends in causes for voluntary resignation at the unit or organization levels can be identified, corrective action should be taken, if possible.
************
Pointtini taitaa olla, että yliopisto ei oikeasti välitä, mitä ihmiset (työntekijät, opiskelijat, … ) ajattelevat yliopistosta työ/opiskelupaikkana.
Emeritusprofessori Kess on oikeassa. Keskeyttämisten syyt olisi selvitettävä. Olli on esittänyt yhteyden olevan opintojen heikossa edistymisessä, mutta se ei ole juurisyy. Ovatko keskeyttäjien yo-todistukset heikommasta päästä? Jos yliopistostamme kuitenkin valmistutaan ripeästi, niin miksi suhteeton osuus opiskelijoista tippuu kyydistä? Paljonko maksaisivat mahdolliset tukitoimet, joilla keskeytykset olisivat yliopistojen keskitasoa? Miten Olli näet tämän vyyhdin?
Tulevissa blogiartikkeleissa tarkastelen sekä dataa että uhkaavan alamäen todennäköisiä juurisyitä
Todellakin, opiskelijat jätetään meillä Oulussa aivan oman onnensa varaan, johto sekä opetuksen laatu on heikkoa ja me kärsimme. Olen itse opintojen varrella yrittänyt pelastaa useita kurssikavereitani syvästä kuilusta, jossa suurin osa kursseista on jäänyt roikkumaan ja suunta on täysin hukassa. Olen opettanut ja kertonut miten opinnot kannattaisi järjestää, sekä motivoinut mahdollisuuksista. Pienellä motivoimisella, innostuneella opettamisella ja asioiden avauksella saa aikaan ihmeitä. Se ei silti riitä jos esimerkiksi meitä aloitti vuonna 2021 noin 80 opiskelijaa, ja alle kaksi vuotta myöhemmin tavoiteajassa kurssit suorittaneita on arvioni mukaan maksimissaan 30. Yleinen ilmapiiri yhteishenki on myös kärsinyt, sillä niin moni on pudonnut pelistä jo pois. Opiskeluajan pitäisi olla inspiroivaa, mutta Oulussa yleinen tunnelma on surullisen lässähtänyt. Tekisi mieli jatkaa DI-opinnot toiseen yliopistoon ja katsoa onko muualla eri meininki.
Takavuosina – ollessani vielä yliopiston työntekijä – eräässä tilaisuudessa ylimmän hallinnon edustaja sauhusi lean-periaatteesta. Sitä piti noudattaa niin opetuksessa kuin tutkimuksessakin. En muista, mainittiinko hallintoa.
Hieman lean-perehtyneenä olisin voinut oikaista isoimpia väärinkäsityksiä. En viitsinyt, vaan menin tilaisuuden jälkeen Ollin kanssa alakuppilaan kahville konkreettisesti keskustelemaan käsitteistä muda, mura ja muri.
Suomessa käydään eduskuntavaaleja. Eräs vaalituloksen seuraus voi olla lukukausimaksujen tulo yliopistoihin, jolloin ilmaishyödykkeen käyttäjät muuttuvat asiakkaiksi. Kiintoisaa tuossa vaiheessa on, ovatko lukukausimaksut samat kaikkialla vai riippuvatko ne esimerkiksi tuotteen laadusta.
Nykyiselläänkään yliopistomme ei kannattaisi profiloitua korkean keskeyttämisasteen oppilaitoksena. Opiskelijoiden myöhempi houkutteleminen alemmilla maksuilla ei antaisi helpotusta vaan olisi peruuttamattoman syöksykierteen alkua.
Tutkijanakin minulla on ollut takapuolituntuma koulutuksen hiipumisesta. Tuohon ei ole tarvittu Ollin analyysejä.