Opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) yliopistoille myöntämä rahoitus on nollasummapeliä. Yhdenkin yliopiston tulosparannus on pois muilta. Niinpä Oulun yliopiston koulutuksen perusteella saaman OKM-rahoituksen muutokset riippuvat muiden yliopistojen suoriutumisesta.
Rahoitusmalli painottaa tavoitejassa valmistumista ja palkitsee siitä tutkintopistekertoimella 1.5. Vuoden sisään tavoiteajasta valmistuminen tuottaa kertoimen 1.3.
Kandintutkintojen valmistumisnopeuksien kohdalla monet muut yliopistot ovat ottaneet meidät kiinni ja menneet ohikin. Emme ole enää paras vaan keskikastia (data Extra-Vipunen, 14.1.2022):
Toivottavasti kanditutkintojen valmistumisajoissa emme ole matkalla kohti pahnanpohjimmaisten joukkoa. Muiden yliopistojen kiihdytys on onnistunut meitä paremmin.
Toistaiseksi olemme nopeasti suoritetuissa ylemmissä korkeakoulututkinnoissa pärjänneet. Seuraavasta taulukosta olen jättänyt pois lääketieteen, jossa ei suoriteta alempaa korkeakoulututkintoa. Siten pystymme näkemään nopeutuneiden kandintutkintojen vaikutusta ylempiin korkeakoulututkintoihin. Etumatkamme on supistunut liki 11%:sta reiluun 4%:iin yhteenlasketuissa 1.5 ja 1.3 -tutkintopistekerroinkategorioissa.
Voimme epäillä muun yliopistolaitoksen kandinopeutumisten aivan lähivuosina heijastuvan ylempiin korkeakoulututkintoihin. Esimerkiksi Helsingin yliopisto on parantanut 12 kuukauden sisällä tavoiteajan täyttymisestä valmistuneiden osuutta 9%-yksikköä ja tavoiteajassa valmistumisia 8%-yksikköä. Koko yliopistolaitoksen vastaavat nousut ovat olleet noin 4%- ja 5%-yksikköä.
Omassa yliopistossamme muutos on ollut n. -2%- ja +5%-yksikköä. Mutta vaikka %-yksiköinä kasvu olisi sama kuin valtakunnallisesti, niin suhteellinen ero pienenee ja vähinerin syö rahoitusosuuttamme.
Rahoitusosuutemme pitäminen edellyttäisi tutkinto-osuuksien nostamista. Viestintänsä perusteella yliopistomme johto tämän tietääkin. Koulutukselle se on näet valinnut koetellun neuvostoliittolaisen strategian: tuotantotulosta nostetaan maksimoimalla raaka-aineen käyttö hävikistä piittaamatta.
Tämä ei voine olla kansakunnan edun mukainen toimintalogiikka, vaikka saattaakin hetkellisesti olla yliopistolle fiskaalisesti perusteltavissa.
Tämäntyyppiset mittarit ajavat toiminnan siihen, että määrä korvaa laadun. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että jossain muissa oppilaitoksissa tätä on harrastettu jo pidempään. Käytännössä tämä näkyy siten, että kurssien läpipääsyrajat laskevat jotta tavoitteet täyttyvät. Samalla kun jokavuosi pienennetään opetukseen tulevaa rahoitusta niin siinähän onkin sellainen hyvä yhtälö valmiina. Tule yliopistoon opiskelemaan niin saat tutkinnon. Välttämättä et kuitenkaan opi mitään. Toivotaan, että ihan tähän ei mennä, mutta suunta on sinne päin ollut jo pitkään.
Edessä tuskin on romahdus vaan hiljaa hiipuminen. Neuvostoliittokin pärjäsi 1950 ja 1960 -lukujen vaihteessa kyetessään jatkuvasti ottamaan käyttöön uusia resursseja ml. luonnonvarat. Laadusta, hukasta ja tuotetusta ympäristön tärviöstä ei piitattu.
Kannattaa pohtia, onko Oulun yliopiston keskeisin ongelma opiskelijaresursseissa, henkilöstön laadussa vai johdon toiminnan logiikassa.
Minusta jonkinlaisen indikaation yliopistolliseen ajatteluun antaa Kyösti Oikarisen haastattelu Kalevassa: ”Kyösti Oikarinen aloitti lääketieteellisen tiedekunnan dekaanina vuonna 2013, toimittuaan suu- ja leukakirurgian professorina yli kymmenen vuotta.
Tuolloin siirtyminen tutkimuksesta tiedekunnan hallintoon tuntui luonnolliselta: tutkimusryhmän työ eteni omalla painollaan, häntä ei enää tarvittu ohjaamaan.”
Eli ajatellaan ryhmän toiminnan etenevän ’omalla painollaan’. Olen kuullut puhuttavan ’itseohjautuvista tiimeistä’, mutta niihin liittyy suuria haasteita (peräti ongelmia). Erityisesti yhteisten käytöntöjen puttuminen haastaa itseohjautuvuuden toteutumista.
Minusta yliopiston yksi haaste on tähän keskusteluun liittyen on ’puuttumiskäytäntöjen’ puuttuminen. Ei ole sovittuja tapoja puuttua huonoon tekemiseen olipa kyse yksiköstä, professorista, lehtorista, opiskelijasta ….
Sama puute – olla puuttumatta huonoon työhön – on yliopistossa myös hallituksen tasolla.
Rehtori saa häärätä mitä lystää ja yliopiston hallitus ei uskalla/välitä/ymmärrä tms. puuttua asiaan.