Yliopistolaki, yliopiston hallituksen hyväksymä johtosääntö vai toimintakulttuuri: millä niistä parhaiten taataan yliopistoon hyvä hallinto? Pohjimmiltaan kyse on yliopistoyhteisön omista mahdollisuuksista päättää toimintatavoista ja resurssien käytöstä, siis yliopistodemokratiasta. Yliopistojen välillä tässä on ainakin anekdotaalisia eroja.
Professoriliiton nettisivuille ilmestyi 7.5.2026 sen hallituksen perustaman työryhmän liiton jäsenille ja kollegioiden puheenjohtajille 2025 tekemän kyselyn raportin tiivistelmä. Se antaa edellisiin kysymyksiin ainakin osavastauksia, vieläpä empiirisen aineiston pohjalta.
Tämä blogiartikkeli raapaisee vain pintaa, joten suosittelen perehtymään kyseiseen tiivistelmään. Toisaalta sekin voi olla pintaraapaisu, joten olen pyytänyt Professoriliitolta varsinaisen työryhmäraportin julkaisua. Moni halunnee perehtyä siihen, sillä tiivistelmä herättää kysymyksiä.
Professoriliiton tiedotteen 19.9.2025 mukaan yliopistojen johdoille on annettu tilaisuus tulosten kommentoinnille. Nuo vastaukset lienevät erityisen kiinnostavaa nähtävää.
On muistettava kyselyn suuntautuneen vain yhdelle yliopistoyhteisön jäsenryhmistä. Professorien merkitystä yliopistossa ei silti voi vähätellä. Kaikki rakentuu heidän varaansa. Ylimmän johdon erinomaisuutta korostavan viestinnän ja professorien kokemusten poikkeaminen syö luottamusta.
Lainaan Professoriliiton tiivistelmästä hallinnon ja päätöksenteon tason saamat arviot kouluarvosanoin [4-10]. Hyvän hallinnon ja päätöksenteon demokratian arviot korreloivat selvästi (selitysaste R2=0.48). Kiinnostava on myös selvä kärki: Vaasa, Hanken ja Aalto. Ne ovat selvästi tehneet jotakin oikein ja on huomattava Aallon olevan säätiöyliopisto. Voimmekin pohtia, onko säätiöyliopistoihin yliopistodemokratian kaventajina kohdistuva kritiikki ollut kaikin osin perusteltua?
Oulun yliopisto sijoittuu hännänhuippujen joukkoon. Tiedeyliopistoista Lappi on saanut heikoimmat arviot. Se harjoittaa osaa lakisääteisestä toiminnastaan yksityiseksi katsomassaan UArctic ry:ssä siihen vihittyjen silmien alla. Voisiko tämä selittää jotakin? Pitäisikö säätiöyliopistojen kritisoijien luoda katseensa myös julkisoikeudellisen Lapin yliopiston menettelyihin?
Åbo Akademi puolestaan kärsi rehtorin jääviysepäilyistä ja niistä 2025 seuranneesta erosta. Heillä on ollut huonoa johtajaonnea, sllä edellinen rehtori irtisanottiin luottamuskriisin seurauksena 2021. Oulun yliopisto saattoi 2025 nauttia uuden rehtorin etsikkoajasta, nousten ehkä sen seurauksena keskiarvossa Åbo Akademin ohi.
Toiset yliopistot ovat demokraattisempia ja paremmin hallinnoituja kuin toiset. Onkin perusteltua pohtia juurisyitä. Yliopistodemokratian kohdalla voimme tarkastella Professoriliiton tiivistelmän mukaan tunnistettuja sitä tukevia seikkoja:
Yliopistolaki on kaikille sama, joten emme voi syyttää pelkästään sitä. Se ei estä demokraattista hallintotapaa. Venäjänkään perustuslaki ei taida sellaista estää.
Oulun yliopiston johtosäännössä tiedekuntahallituksilla ei ole mitään päätösvaltaa. Epäilen sen tältä osin eroavan muista yliopistoista. Professorifoorumikin kokoontuu kuunteluoppilaaksi vain rehtorin kutsusta. Se ei Oulussa ole johtosäännössä määritelty elin – poiketen esim. Aalto-yliopiston professorineuvostosta. Niinpä Oulun professorifoorumi edustaa aitoa näennäisdemokratiaa. Oulun yliopiston sijoittumisen osaselitys lieneekin epädemokraattisen johtosäännön heijastumat toimintakulttuuriin.
Professoriliiton julkaisemassa tiivistelmässä nostetaankin merkittävänä tekijänä esille toimintakulttuuri. Siinä todetaan ”Toimintakulttuuri näyttää olevan ratkaisevassa asemassa yliopistodemokratian ja hyvän hallinnon kehittämisessä”.
Oulun yliopisto on yksinvaltaisen toimintakulttuurin kierteessä jo kolmatta rehtorikautta. Eräs esimerkki asennejatkumosta on 1.1.2025 aloittaneen uuden rehtorin omavaltainen yritys 25.3.2025 Oulun yliopiston osalta estää lääketieteen koulutusten valtakunnallinen tutkinto-ohjelmauudistus. Kyseessä oli yhteishaun päättymispäivä.
Kun valta on kerran saatu, niin tarvitaanko hallitusta enää ainoastaan kumileimasimeksi vallan pitämiseen? Oulun yliopiston hallinnon pitkälle edenneen salailun vuoksi yliopistoyhteisön on enää mahdotonta arvioida, onko hallitus saanut merkityksellistä ja oikeaa tietoa.
Niinpä hallituksen tuottamaa lisäarvoa on ainakin Oulussa hyvin vaikea tunnistaa. Professoriliiton tiivistelmässä on sama havainto:
Yliopiston hallitus hyväksyy johtosäännöt ja sen pitäisi valvoa rehtorin ja muun johdon toimintaa. Halutessaan se pystyisi muuttamaan toimintakulttuuria.
Oulun yliopistossa kollegio on kertonut hallitukselle perustellun kantansa jo 3.5.2023. Se ei hyväksynyt ainuttakaan kollegion esitettämää varsin maltillista johtosääntömuutosta kokouksessaan 22.11.2023. Tuo päätös oli esittelyn mukainen. Esittelijänä toimi silloinen rehtori.
Yliopistolain muuttaminen saattaakin lopulta olla toimintakulttuuria helpompaa.
1.1.2026 voimaan tulleen yliopiston johtosäännön mukaisesti tiedekuntatason monijäseninen toimielin on nimeltään tiedekuntaneuvosto (ei siis enää tiedekuntahallitus). Tiedekuntaneuvostolle on määritelty yhdeksi sen kuudesta tehtävästä myöntää kunniatohtorin ja dosentin arvonimet. Muut tehtävät ovat luonteeltaan ei-päättäviä sisältäen tiedekunnan johdon tukemista, toiminnan ja talouden seurantaa sekä ehdokkaiden esittämistä yliopiston muihin elimiin.
Hurraa! Peräti kerran noin neljässä vuodessa tiedekuntaneuvosto voi päättää asiasta, joka ei millään tavalla sivua jokapäiväistä toimintaa.
Hallituksen kumileimasimen roolista on hyvä esimerkki tänään 26.5. hallituksen käsittelyssä oleva ehdotus yliopiston ja Pohteen yhteistoimintasopimukseksi. Yliopiston tiedotteen mukaan rehtori ja hyvinvonitialuejohtaja ovat allekirjoittaneet sopimuksen 13.5.2026.
Toivottavasti tämä rakentamista koskeva yhteistoimintasopimus on kuitenkin erillinen tuosta jo allekirjoitetusta.
Näköjään nykyinen OYS:n henkilökunnan (edullinen) ulkoparkkialue jäisi tuon alle. Joku (kallis) parkkihallisysteemihän sinne tulee varmasti tilalle, mutta kuka sen maksaa? Potilaat ja henkilökunta jos tulee 0800 paikalle, niin tulee myös helposti ruuhkaa kun henkilökunta, potilaat ja yliopistolaiset koittaa kaikki päästä samaan aikaan paikalle… Joku kallioparkkimainen väljä ratkaisu voisi ehkä toimia, mutta… Siinä on sitten omat haasteensa.
Jättäydyin pois tiedekunnan elimistä nähtyäni aikani dekaanin yksinpuhelua, ylherkkyyttä kritiikille ja haluttomuutta muuhun kuin lähipiirinsä suosimiseen. Tällaista ongelmaa ei korjata kunniatohtoripäätöksillä.
Ollin alkukysymykseen vastaten sekä professoriliiton johtopäätöstä mukaellen: Mikään johtosääntö tai laki ei takaa hyvää hallintoa jos toimintakulttuuriin kuuluu, että oikeuksista ja vastuista ei pidetä kiinni (molemmin puolin pöytää) ja asiat salataan.
Aiemmin Olli toi esille Australian yliopistojen hallinnoille esitetyn muutoksen kollegiaaliseen suuntaan. Ehdin oman professori urani alussa saada kollegiaalisuudesta hieman tuntumaa, joten näen Oulun yliopiston kohdalla jopa välttämättömäksi palata siihen huolimatta sen vaatimasta pohjatyöstä. Päätöksethän oli tuolloin kyettävä perustelemaan ja niistä keskusteltiin. Havainto Australiassa on ollut sama.
Nykyisin päätöksiä tehdään perustelematta ja salailun keskeinen peruste näyttäisi olevan perustelujen puuttuminen. Esimerkkinä on vaikkapa rehtorin esittämät 200 ja 700 miljoonan säästöväittämät tuomatta niiden perusteita julki. Kuvitellaanko akateeminen yhteisön hyväksyvän selvästi tuulesta temmattuja heittoja? Edellinenkin rehtori luotti todellisuuden noudattavan tahtoaan.
Koen Oulun yliopiston suistuneen tilanteeseen, jossa päätöksien ohjaus on kulissien takana toimivilla henkilöillä, joilla ei ole toimistaan mitään todellista vastuuta.
Keskeinen havainto lienee vastuun puute. Tällöin avoimuus ja keskustelu koetaan herkästi ”turhaksi vaivaksi” ja kokemus omasta erinomaisuudesta antaa sen mandaatin että päättäjillä on tarvittava oikea tieto sekä visio jota toteuttaa. Kritiikki ja perusteleminen tuntunee lähinnä henkilökohtaisen osaamisen arvosteluna. Koirat haukkuu ja yliopisto kulkee sinne minne rehtoraatti johtaa. Saapa nähdä johtaako tie paratiisiin vai Golkatalle…
Suomessa monessa yliopistossa henkilökunta on yhä enenevässä määrin johtoa ja hallintoa varten, eikä toisinpäin. Tämän olen tuntenut omissakin nahoissani.
Taulukossa kolmen parhaan hallinnon arviot saaneittein ja muiden välillä on niin iso ero, että se varmasti kertoo jostakin. Löytyykö selitys johtosääntöjen pykälistä? Oulun kollegion kirje hallitukselle näet on selvästi pyrkinyt tuomaan johtosääntöön Helsingin kanssa samoja elementtejä, mutta Helsinki jää kauas kärkikahinoista.