Yliopisto on julkisuuslaissa tarkoitettu viranomainen, jonka asiakirjat ovat pääsääntöisesti julkisia. Asiakirjat puolestaan ovat eri muodoissa viranomaisilla olevaa tietoa.
Jokaisella on oikeus saada tietoa yliopiston julkisista asiakirjoista. Jokainen opettaja tietää opetusmateriaaliensa ja opetustilaisuuksiensa olevan julkisia. Opiskelijoiden tenttivastaukset ovat nekin julkisia asiakirjoja. Samoin ovat julkisia arvosanat ja opintosuoritusrekisterin otteet. Toki tiedon käytöllä voi olla rajoitteita. Itseään koskevista asioista jokaisella on laaja oikeus saada tietoa.
Jotkin asiakirjat voivat sisältää myös salassa pidettäviä tietoja. Niiden osalta salassapitoperusteet on määritelty julkisuuslain monikohtaisessa 24 §:ssä. Oulun yliopiston johto käyttää varsin ahkerasti salausperusteena sen kohtaa 17:
Uskallan epäillä kyseisen kohdan perusteella monesti piilotetun osatotuuksia, virheelliseksi tai harhaanjohtavaksi tiedettyä tietoa, jota on käytetty vaikuttamaan ulkopuolisiin päättäjiin. Epäilemättä Oulun yliopiston johto olisi salannut suurimman osan tässä blogissa julkaistuista Vipunen -palvelusta saadusta tiedosta. Yliopistot kun kilpailevat samassa rahoituksen nollasummapelissä.
Oulun yliopistoa koskevaa sensuroimatonta tietoa onkin monesti haettava sen ulkopuolelta. Kiintoisat tulosneuvottelumateriaalit oli toimitettu opetus- ja kulttuuriministeriölle (OKM) ja olivat siksi saatavilla. Edellisen blogiartikkelini lopussa oleva rehtorin äkkikäännöksen vuoksi erityisen kiintoisa Linnanmaan kaavarunkolausunto vuodelta 2019 löytyi Oulun kaupungilta.
Pyysin Oulun yliopiston kirjaamosta hallituksen kokouksessa 31.3.2026 esitetyn koulutusvararehtorin katsauksen. Sain sen vasta kahden viikon ja yhden päivän viiveellä, koska esitys oli ’käsittelyssä’.
Rankassa ’käsittelyssä’ tehdystä salauksesta huolimatta pystyn päättelemään, ettei Oulun yliopiston koulutuksen tuloksellisuuden vakavaa saanto-ongelmaa esitetty hallitukselle. Oliko tuo tarkoituksellista? Nimittäin tuolloin olisi pitänyt esittää myös korjausmenettelyistä vaihtoehdot hallituksen puntaroitavaksi ja päätettäväksi. Sellaisten puuttuminen näkyy harjoitetun sensuurinkin läpi. Tietysti yliopistoyhteisössä toimenpiteet tiedettäisiin.
Opinnot käynnistyvät Oulussa poikkeuksellisen hitaasti, mistä on seurannut muita suomenkielisiä yliopistoja suurempi keskeyttäjien osuus. Voiko tätä selittää muu kuin yliopiston johdon keskittyminen vääriin asioihin? Alla oleva vertailu on osa jo aiemmin julkaisemaani tarkastelua. Oulun yliopiston luvut ja sijoitus tyrmistyttävät.
Yliopiston ja erityisesti opiskelijoiden etua ajava hallitus voisi vaatia tilanteen juurisyistä riippumattoman ulkopuolisen tahon kvantitatiiviset ja kvalitatiiviset analyysit. Yllä olevien lukujen takana kun ei ole tilastovirhe vaan 2010-luvun puolivälin jälkeen alkanut alamäki.
Koska edellisen taulukon data on julkisista OKM:n lähteistä, mitään salaista siinä ei ole. Tosin se saattaa Oulun yliopiston johdolle olla ikävä muistutus todellisuudesta. Julkisuuslain pitkästä 24 §:stä ei kuitenkaan löydy tällaista kiusallisuutta salausperusteeksi.
Tiedän keskusteluista eräiden muiden yliopistojen kollegojen kanssa niissä tehtävän kilpailija-analyysia samojen julkisten tietojen pohjalta. Oulun yliopiston kehitys on siten tunnettu, eikä liene salattavissa kuin omalta hallitukselta. Jyväskylän yliopisto tarjoaa kaikkia koskevia korkeakoulutuksen vuosiraporttejakin.
Oulun yliopisto on vaarallisella tiellä. Ongelmat eivät korjaudu hallusinoinnilla. Ne eivät myöskään piilottelulla katoa todellisuudesta. Yliopistoyhteisöllä ja yliopiston hallituksella on oikeus merkitykselliseen ja oikeaan tietoon.
Maaliskuussa 2026 kriittiselle ajattelulle omistetun tilaisuuden avauspuheenvuorossa Oulun yliopiston koulutusvararehtori on lausunut ”kriittisen ajattelun merkitystä ei voi liikaa korostaa nykyhetken maailmassa”. Onkohan hän myös alla olevien salausten tekijä, jolloin ne korostavat hänen käsitystään kriittisestä ajattelusta? Valitettavasti emme salausten vuoksi pysty objektiivisesti arvioimaan, onko hallitukselle annettu yliopiston lakisääteisestä koulutustehtävästä merkityksellistä ja oikeaa tietoa. Muu olisi harhaanjohtamista.
Kirjaamosta saamani dokumentti on tässä:
Koulutuksen tilannekatsauksen merkittävien osien salaamisessa vedotaan siihen, että ne olisivat liikesalaisuuksia.
Asiasta säädetään liikesalaisuuslaissa, jonka 2 §:ään sisältyvät seuraavat määritelmät:
”2 §
Määritelmät
Tässä laissa tarkoitetaan:
1)liikesalaisuudella tietoa:
a)joka ei ole kokonaisuutena tai osiensa täsmällisenä kokoonpanona ja yhdistelmänä tällaisia tietoja tavanomaisesti käsitteleville henkilöille yleisesti tunnettua tai helposti selville saatavissa;
b)jolla a alakohdassa tarkoitetun ominaisuuden vuoksi on taloudellista arvoa elinkeinotoiminnassa; ja
c)jonka laillinen haltija on ryhtynyt kohtuullisiin toimenpiteisiin sen suojaamiseksi;”
———-
Tästä on helposti nähtävissä, ettei yliopistokoulutus ole toimintana liikesalaisuuksia sisältävää, koska yliopistokoulukseen liittyvä tieto on yleisesti tunnettua ja helposti selville saatavissa. Lisäksi yliopistokoulutus ei ole elinkeinotoimintaa eikä sen järjestäjä ryhdy kohtuulllisiin toimiin sen suojaamiseksi.
Kuinka iso osa yli neljän miljoonan euron summasta kuluu koulutusvararehtorin oman organisaation hyväksi? Mitä tulosta toimista saadaan?
Noste-ohjelma kehittää kivana suunnittelupuuhasteluna koulutustarjontaa eikä niiden resursseja.
Epäilen Noste-ohjelman paljolti olevan suunnittelua suoraan arkistoihin. Miksi se olisi muuten merkitty luottamukselliseksi?
Kaikki kunnia TST:n sympaattisille superomaopettajille, mutta he eivät ole kaikkivoipia. Voisiko siis jostakin löytyä himpun verran rahaa, jotta ekan ja tokan vuoden matikan kursseihin saisi tehokasta ohjausta? Kaverin puolesta kyselen.
On sitä rahaa kyselty että saataisiin opetusresurssit massakursseilla nostettua edes tasolta häpeällinen tasolle nolo. Mutta vastaus on jo vuosien ajan ollut se, ettei rahaa ole ja ensi vuonna vielä vähemmän. Opettaja/opiskelija -suhde voi olla 1/200, 1/400 tai vielä jotain pahempaa, kurssista riippuen.
Oulun yliopiston väki voi tarkastella Noste-ohjelman yli sataa hanketta intrasta https://patio.oulu.fi/fi/media/11197. Tuntematta muuta kuin otsikot en pysty arvioimaan niiden sisältöä. Onko niissä selviä kytköksiä massakurssien opetusresursseihin?
Noste-ohjelmassa ei tietääkseni voinut hakea rahaa opetuksen järjestämiseen. Henkilöstöä sai palkata vain opetuksen kehittämiseen joten massakurssien opetusresursseihin ei noilla rahoilla voinut vaikuttaa.
Yliopistoa on jo pidempään johdettu hallusinoiden ja taivaanrannan maalauksella. Suunnitellaan ja suunnitellaan, mutta opetuksen laadun varmistaviin toimenpiteisiin ei kyetä tai haluta lähteä.
Mitä hyötyä on paperilla vetovoimaisilla koulutuksilla, jos todellisuus usein on olemattomasti resurssoituja hukkaputkia? Yliopistossa lasketaan uhrautuvien opettajien varaan, jotta toisilla on aikaa julkaista. Ollin tilastoista näkee saavutun tuon tien päähän.
Kuvittelin, että Noste-ohjelmassa olisi pilotteja, joissa valittuihin massakursseihin tuodaan lisäresursseja, verrataan tuloksia aiempiin ja otetaan opiksi. Mutta taisin kuvitella väärin.
Uusia kursseja siinä kuitenkin vaikutetaan suunniteltavan.
Markkinoinnin ja todellisuuden eron repeäminen on hyvin vahingollista. Menetettyä uskottavuutta ei ole helppo palauttaa.
Yksi konkreettinen seuraus tästä uudesta Noste-henkisestä pedagogisesta ajattelusta näyttää olevan se, että jokaisen tenure track -uralla olevan henkilön, joka ei vielä ole täysi professori, täytyy pitää ylimääräinen 20 minuutin opetusnäyte muiden professorien muodostamalle toimikunnalle. Nämä professorit voivat itse olla pedagogisesti koulutettuja — tai sitten eivät — mutta heidän tehtävänään on arvioida opetuksen laatua.
Kyse ei ole kertaluonteisesta vaatimuksesta. Sama opetusnäyte täytyy antaa joka kerta, kun henkilö etenee tenure track -uralla seuraavalle tasolle.
Samaan aikaan professorit, jotka ovat saavuttaneet täyden professorin aseman jo vuosia sitten, eivät joudu osoittamaan opetustaitoaan, suorittamaan pedagogista koulutusta tai täyttämään mitään selkeää odotusta hyvien luentojen pitämisestä. Tämä luo varsin erikoisen tilanteen: pedagogista laatua vaaditaan näkyvimmin niiltä, joiden ura on vielä arvioinnin kohteena, kun taas kaikkein turvatuimmassa asemassa olevat voivat välttyä samalta tarkastelulta kokonaan.
Olli nostaa blogissaan esiin tärkeän kysymyksen siitä, mitä tietoa yliopiston hallitukselle annetaan ja mitä jätetään antamatta. Mieleen tulee kysymys, onko yliopistossa mikään hyvin? Ollin terävä katse ja iskevä analyysi on löytänyt runsaasti kehitettävää – suorastaan moitittavaa.
Mutta tämän päivän epistolaan: Minusta ongelma ei ole vain yksittäinen salauspäätös, vaan laajempi johtamiskulttuuri.
Oulun yliopiston johtamisjärjestelmästä on vuosien aikana tullut poikkeuksellisen monimutkainen. Tutkimuksen, opetuksen ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen johtaminen on samaan aikaan eriytetty ja ”integroitu”. Lopputuloksena on rakennettu n-ulotteinen matriisi, jossa vastuut hämärtyvät ja käytännön opetuksen ongelmat katoavat helposti strategisten ohjelmien ja kehittämishankkeiden alle.
Samaan aikaan yliopistoa näyttää ohjaavan erittäin vahva rahalla johtamisen kulttuuri. Kun tarjolla on kehittämisrahaa, yliopistoyhteisön luovuus käynnistyy nopeasti: syntyy ohjelmia, hankkeita, työpaketteja, tiekarttoja ja uusia pedagogisia konsepteja. Sen sijaan opetuksen arjen perusongelmat – esimerkiksi massakurssien resurssit, kurssien läpäisyprosentit, ohjauksen määrä ja opiskelijoiden alkuvaiheen tukeminen – jäävät vuodesta toiseen ratkaisematta, koska niiden rahoitus laahaa kaukana perässä.
Tämän seurauksena yliopistoon syntyy helposti järjestelmä, jossa projektit alkavat elää omaa elämäänsä. Varsinaisten tulosten arviointi jää epäselväksi, mutta projektiorganisaatiot ja niiden lisäresurssit näyttävät säilyvän hyvin. Moni yliopistolainen tunnistaa ilmiön: tutkimuksen, opetuksen ja vaikuttamisen tavoitteet vaihtuvat hankkeesta toiseen, mutta projektikulttuuri itse pysyy. Samaan aikaan perusopetuksen arki nojaa yhä enemmän yksittäisten opettajien venymiseen ja vastuuntuntoon.
Strategiapuhe ja käytännön todellisuus näyttävät etääntyneen toisistaan tavalla, joka on näkynyt myös opiskelijoiden etenemisessä ja keskeyttämisissä.
Oman yliopistoni strategiaseminaarissa esiteltiin syksyllä 2024 sitten poikkileikkauksia kilpailijoista. Eiköhän kaikissa yliopistoissa tehdä samoin kun OKM-neuvotteluja vamistellaan. Kaikki myös tietävät kaikkien tekevän samoin ja tietävät kaikkien tietävän sen.
Tässä oli poikkileikkausta vuoden 2025 OKM-rahoitukselle https://www.silven.fi/index.php/2024/10/08/indikaattorirahoitus-2025/
Koulutuksen vararehtori ammentaa johtamisen ja salaamisen opit suoraan ajatusten tonavasta, eli n 20 vuoden oppityttösopimuksesta edellisen rehtorin aivoitusten toteuttajana. Kuinka nyt sitten voitaisiin odottaa itsenäistä ja avointa otetta epäkohtiin puuttumiseen kun sitä ei ole vielä tähän mennessä joutunut työurallaan kohtaamaan? Menettely ja pelikirja on suora kopio Niinimäeltä, ehkä yhteisesti keskustellen laadittu? Ihmettelen hallituksen haluttomuutta haastaa näitä tempauksia. Ehkä siellä ollaankin hyvin tyytyväisiä tähän menettelyyn ja asioiden tilaan?
Hesarin kylkiäisenä saan New York Times -lehden artikkeleita. Eilen niiden joukossa oli Amanda Taubin kirjoittama ”The engines of autocracies? Mediocre employees”. Se alkaa lauseella ”Even the most capable autocrats cannot rule alone”.
Lainaan tuosta lukemisen arvoisesta analyysista yhden kappaleen ”New research points to a more banal explanation. The same desire for career advancement that motivates employees everywhere turns out to be enough to convince some bureaucrats to enable torture, murder and the slow strangulation of democratic institutions”. Ehkä tuo ei suoraan yleisty yliopistoihin, mutta voin vakuuttaa, että omassani seurataan suurella mielenkiinnolla Oulun yliopiston suunnitelmia.
Kuten on tullut aiemminkin todettua tällaiset salaamiset ja niiden perusteet on syytä laittaa ”viivalle” eli testiin hallinto-oikeudessa. Pieni vaiva ja vähentää ja vaikeuttaa saman perustelun käyttöä jatkossa, käsittelyaika todennäköisesti joitain kuukausia. On hyvin vaikea nähdä tuossa salattavia asioita ja jos niitä ilmenisi niin asiakirja olisi salattava vain niiltä kohdin.
Yliopiston ja tiedekuntien sisäinen ja ulkoinen tiedottaminen on kyllä erikoista ja salailevaa vaikka nimenomaan yliopiston toiminta pitäisi olla mahdollisimman avointa. Yliopiston sivuilla on uutisoitu kyllä muutamien ihmisen yt-neuvotteluista, mutta Tieto- ja sähkötekniikan tiedekunnan yt-neuvotteluista koskien yli 600 henkilöä vallitsi syvä hiljaisuus viime vuonna.
Silloin myös mainittiin, että talousasiat eivät ole syynä yt-neuvotteluihin, paitsi että 2026 talous saa erityistä huomiota koska tiedekunta on vaarassa mennä alijäämäiseksi mm. 6G flagshipin takia. No nyt sitten kuulin huhun, että tiedossa voi olla jopa 15 %:n säästötalkoot. Onko Olli kuullut tästä mitään?
Oulun yliopiston johto ja viestintä ovat onnistuneet syömään luottamusta ja aiheuttamaan epävarmuutta. Seurauksena voi olla väen keskittyminen vääriin asioihin ja oikeiden ongelmien ratkaisun vaikeutuminen. Mutta ehkä tämä on ollut salailun tarkoitusperäkin?
Tieto-ja sähkötekniikan tiedekunnan muutosneuvotteluissa särähti eniten ilmeisen etukäteen tehty organisaatiorakennepäätös. Oliko sääntökirja eli yhteistoimintalaki kunnolla luettu ennen tiedotteen laadintaa?
Kyllä! En myöskään ihmettelisi jos asia olisi jopa tarkoituksenhakuista.
Tuo etukäteen päätetty lopputulos oli silmiinpistävää ja heijastui luonnollisesti koko prosessiin. Sääntökirjan alkeitakaan ei ilmeisesti oltu luettu ja nekin ehkä vain pakon edessä. Se mitä asiasta tiedän, näin ja kuulin, oli myötähäpeää ja kuvotusta aiheuttava teatteri, missä yt-laista ei nähdäkseni ollut jäljellä kuin seitinohut paperikulissi. Tämä siitä huolimatta (tai ehkä sen takia?), että HR:n ylin ja keskijohto olivat myös mukana prosessissa, joilla pitäisi olla nimenomainen osaaminen tältä alueelta.
Pardon my french, mutta omasta näkökulmastani henkilöstöä alentava ja ylenkatsova amatöörimäisesti hoidettu prosessi. Tämän takia kiinnostaakin onko jatko-osa jo tulossa.
Mikä on salailun todellinen motiivi? Voiko koulutuksen prosesseihin liittyä muuta salattavaa kuin laatuongelmat, niiden heikko ymmärrys tai piittaamattomuus?
Hyvä kysymys – mitkä ovat salailun todelliset motiivit. Laitoin monikkoon, koska arvelen niitä olevan useampia. Organisaatioissa – siis Oulun yliopistossakin – salailu syntyy usein useiden tekijöiden yhdistelmästä: epävarmuudesta, keskeneräisestä valmistelusta, heikosta tilannekuvasta, vallankäytöstä, osaamattomuuden peittelystä ja joskus myös pelosta.
Koulutuksen prosesseissa on vaikea nähdä varsinaisia “liikesalaisuuksia”. Siksi kysymys, mitä oikein suojellaan. Jos opetuksen laadun mittarit, resurssit, läpäisy, opiskelijapalaute tai opetuksen todellinen kuormitus halutaan pitää poissa avoimesta keskustelusta, syntyy vaikutelma, että avoimuuden sijasta suojellaan yliopiston narratiivia.
Yliopisto ei aina varsinaisesti valehtele, vaan rakentaa hallittua versiota todellisuudesta. Kerrotaan onnistumisista, strategioista ja kehitysohjelmista, mutta vähemmän siitä, miten arki todella toimii massakursseilla, miten opettajien aika riittää tai miten opiskelijat oikeasti selviytyvät läpi kurssien, gradujen ja tutkinto-ohjelmien.
Ehkä vaikeinta yliopistossa esi-ihmisten on myöntää oma epävarmuutensa. Avoin keskustelu paljastaisi helposti, ettei kaikkea hallita niin hyvin kuin julkisista esityksistä voisi päätellä. Silloin salailun kohteena ei välttämättä ole yksittäinen tieto vaan vaikutelma kontrollista ja osaamisesta.
Pitkällä aikavälillä tällainen “salajulkisuus” kuitenkin rapauttaa luottamusta enemmän kuin avoin keskeneräisyyden tunnustaminen. Yliopistossa tämän pitäisi olla erityisen ongelmallista, koska yliopiston perusidea, niin opetuksessa kuin tutkimuksessakin, rakentuu avoimelle kriittiselle keskustelulle. Olenkohan tämän suhteen idealisti?
Kontinkankaan kampuksen arkkitehtikilpailu on käynnistetty tänään. Ollin hankkimassa yliopiston omassa selvityksessä Kontinkangas oli todettu huonoimmaksi paikaksi. Tieto on tässä https://www.silven.fi/index.php/2026/04/21/anttilan-hinta/
Kuva tuosta vertailusta on tässä: https://www.silven.fi/wp-content/uploads/2026/04/image-15.png
SK1 on oletettu Kontinkankaan kampus, SK2 on kampukset Linnanmaalla ja Kontinkankaalla, SK3 on yritelmä keskustaan sekä Kontinkankaalle. Suosittelen tarkastelemaan ja vertailemaan sekä Kontinkankaan että Linnanmaan raakapisteytyksiä kunkin vaihtoehdon välillä.
Noniin, yliopiston johto on siis pyytänyt konsulteilta haluamansa johtopäätökset ja konsultit ovat täyttäneet asiakkaansa toiveet. Bisneslogiikka pyörii tuolla tavalla, jotta uusikin toimeksianto tulee.
Yliopiston arkkitehtiosaston logiikka taas perustuu tutkijoiden objektiivisiin analyyseihin. Ihailen talon sisältä löytynyttä siviilirohkeutta, mutta sillä saattaa olla hintansa, kun johto päättää budjetista.