Olen useasti blogiartikkeleissa nostanut esille Oulun yliopiston koulutuksen laadun ongelmat. Kyse ei ole mistään yksittäisestä opintojaksosta, vaan kokonaisuudesta resurssointeineen. Uskooko kukaan tutkijaopettaja heitä ylhäältä johtamaan perustettujen uusien keskushallinnon toimintojen olevan ratkaisu?
Ongelmat näkyvät objektiivisesti opetus-ja kulttuuriministerion (OKM) Vipunen-palvelun datassa. Alla on OKM:n extra-vipusen tietojen vertailu, jossa kohteena ovat alle 22-vuotiaat yliopistojen opiskelijat (lääketieteen ohjelmat eivät ole taulukoissa mukana). Oulun yliopiston nuorimpien, alle 22-vuotiaiden, opiskelijoiden todennäköisyys jäädä alle ns. täyden opintotuen 45 op:n rajan on liki kaksinkertainen yliopistojen keskiarvoon verrattuna (ks. taulukossa toinen numerosarake vasemmalta: 38.8%, keskiarvo 22.1%). Seurauksena on opintojen tarpeettomia keskeytymisiä opintotuki- ja asumislisäongelmiin. Yliopisto tuottaa pettymyksiä.
Suomen yliopistojen alle 22-vuotiaista opiskelijoista Oulun yliopistossa 2024/2025 oli 12.1%:n osuus. Mutta alle 30 opintopisteen jääneistä alle 22-vuotiaista Oulussa opiskeli 28.6%. Näiden osuuksien suhde antaa yliopiston suoriutumisindeksiksi 0.4. Ero keskiarvoon 1.0 on tyrmistyttävän silmiinpistävä. Seuraavaksi heikoimmin pärjännyt Helsingin yliopistokin saa sentään arvon 0.7. Alle 45 opintopisterajan indeksit Oulussa ja Helsingissä ovat vastaavasti 0.6 ja 0.8 – kumpikin kategorian heikommat.
Onkohan Oulun yliopiston hallitukselle esitelty tällaista muihin yliopistoihin vertailevaa dataa? En löytänyt mistään etäisesti vastaavastakaan pöytäkirjamerkintöjä vuosilta 2020-2025.
Juurisyyt löytynevät yliopiston ylimmän johdon priorisoinneista ja milteipä äärimmilleen siiloutetusta organisaatiorakenteesta.
Yllä olevissa taulukoissa kiintoisinta saattavat olla yliopistojen väliset varsin merkittäviksi repeytyneet erot. Tilanne ei ollut tällainen 2015/2016. Tyrmistyttävää onkin Oulun yliopiston alle 22-vuotiaiden opinnoissa pärjäämisen heikentyminen. Jotakin on täytynyt tehdä väärin.
Vertailut voi aloittaa lukuvuodesta 2010/2011. Silloinkin Oulun oli tiedeyliopistoissa heikoin, mutta muutkin aloittivat parantamisen pohjalta. Oulun yliopisto on 2010 jälkeen kasvattanut valtakunnallisen osuutensa alle 22-vuotiaista opiskelijoista 10%:sta 12%:iin, mutta heidän opintojensa heikosti etenemisen riski on olennaisesti muita korkeampi ja suhteessa muihin merkittävästi noussut.
Oulun yliopiston johdon olisi selitettävä, miksi nuorimpien opiskelijoiden opintojen eteneminen on lukuvuonna 2024/2025 voinut vajota suunnilleen lukuvuoden 2010/2011 tasolle. Samalla sen olisi esitettävä parantamiseen tarvitut toimet. Yliopistoyhteisö ja hallitus varmasti kuuntelisivat.
Voisiko Oulun yliopiston korpivaellus loppua seiniin investoimalla? Vai pitäisikö sen viimeinkin kiinnittää huomionsa oikeisiin asioihin?
Itse olen ollut yliopistolla opettamassa ja muissakin hommissa noin 15 vuotta. Koko tämän ajan opetukseen käytettävää resurssia on vähennetty tai siltä se ainakin tuntuu. Sellaisia opettajia, jotka pitäisivät pääosin opetusta on nykyään aika vähän. Opettajien pitää tutkia ja hankkia rahoitusta jne. Opetusta tehdään siinä sivussa ja opetuksen kehitttäminen on käytännössä opettajan vapaa-ajan harrasteita.
Toinen Oulussa selkeästi näkyvä asia on opiskelija-aineksen osaamistason lasku. Mielestäni ainakin osasyy tähän on markkinointi. Sanokaapa milloin olette viimeksi nähneet Oulun yliopiston mainostavan opiskelijoille, että tulkaa tänne opiskelemaan. Monen muun oppilaitoksen mainoksiin olen törmännyt netissä ja televisiossa, lehdissä jne, mutta Oulun ylipiston mainoksia en ole nähnyt oikein koskaan missään. Sitten jos tätä markkinointia yksikkötasolla yritetään tehdä niin se ylipiston hallinnon toimesta erikseen kielletään, koska yliopistossa on kuulemma oma organisaationsa tällaiseen hommaan.
Voin sanoa pidemmällä kokemuksella että opetuksen alamäki alkoi juuri tuolloin, noin 15 vuotta sitten. Syytkin ovat tiedossa ja niistä on tässäkin blogissa kirjoitettu. Vaan eipä ylintä johtoa kiinnosta.
Ollilta mainio kirjoitus (jälleen). En tänäkään tiistai-aamuna pettynyt. Olli osoittaa datalla sen, minkä moni yliopistossa tietää: opiskelijoiden opintojen eteneminen on Oulussa poikkeuksellista. Ei siis mielipide vaan mitattu tosiasia.
Ihmettelen jälleen kerran yliopiston laatutyötä https://www.oulu.fi/fi/yliopisto/laatutyo. Yliopisto kertoo ylpeästi laatujärjestelmästään, joka on auditoitu ja hyväksi havaittu. Tässä kohtaa syntyy kysymys: mitä hyötyä on laatujärjestelmästä, joka ei tuota laatua (opetukseen)? Käytössä on kaikki modernin laatutyön elementit:
• mittarit,
• palautteet,
• prosessikuvaukset,
• auditoinnit.
Silti tulokset heikkenevät. Oulun yliopisto ei ole keksinyt tätä ilmiötä. Sitä esiintyy muuallakin. Kun laatujärjestelmä irtoaa arjesta, siitä tulee teatteria. Esitys on kuitenkin vakuuttava:
• raportit ovat kunnossa,
• auditoinnit läpäistään,
• käsikirjat ovat viimeisen päälle.
Mutta näyttämön takana opiskelijat jäävät jälkeen opinnoissaan.
Ei tarvitse mennä kovin kauas historiaan, kun tiedekunta vielä vastasi. Yliopiston peruslogiikka oli yksinkertainen:
• tiedekunnassa tehtiin tutkimusta,
• tiedekunnassa annettiin siihen perustuvaa opetusta,
• ja tiedekunta vastasi tutkintojensa tasosta ja kilpailukyvystä.
Vastuu oli selkeä. Jos koulutus ei toiminut, tiedekunta ei voinut vedota matriisiin, prosesseihin tai “järjestelmään”. Vastuu oli konkreettinen ja paikallinen. Nyt tämä logiikka on korvattu rakenteella, jossa vastuu on hajautettu – hävinnyt.
Hilaorganisaatio – vastuun kadottamistemppu: Yliopisto toimii moniulotteisessa matriisissa, jossa tutkija-opettajalla on useita esihenkilöitä ja ohjauslinjoja. Tämä näyttää modernilta. Linjaorganisaation johtaminen akateemisessa maailmassa on jo haastavaa. Moniulotteisuus lisää ongelmia. Todellisuudessa se tekee yhden asian tehokkaasti: se hajottaa vastuun.
Kun opetuksen laatu heikkenee:
• tutkimusyksikkö ei vastaa kokonaisuudesta,
• tutkinto-ohjelma ei päätä resursseista,
• tutkimusyhteisöt eivät selvitä, mitä osaamista yhteistyötahot oikeasti tarvitsevat
• fokusala ohjaa ilman operatiivista vastuuta,
• ja keskushallinto tuottaa lisää ohjeita.
Lopputulos: ongelma tunnistetaan – mutta kukaan ei sitä ratkaise.
Olli kysyy, pitäisikö yliopiston keskittyä oikeisiin asioihin. Tämä on tärkeä kysymys. Tulee mieleen aikanaan käytetty määritelmä yliopistotasoisesta opetuksesta. Kun yliopisto antaa opetusta, niin se on yliopistotasoista. Tätä soveltaen oikean asian määrittelyyn yliopistossa varmaan on organisaation mukaisesti määritelty, kuka/mikä voi päättä, mikä on yliopiston oikea asia. Sehän voi olla vaikkapa seinät ja niiden paikka.
On helppo syyttää heikkoa opiskelijamateriaalia, mutta ongelma on systeeminen. Koulutus vaatii osaamista tutkimushankkeita isompien kokonaisuuksien organisoimiseen ja johtamiseen. Kumpaakaan taitoa ei ole viime aikoina nähty.
Positiivista on, että suunta voi enää olla vain ylöspäin.
En olisi siitä niin varma…
Edessä on sitä armottomampi saneeraus mitä kauemmin tämän alamäen annetaan jatkua. Useimmat suhtautuvat opetukseen positiivisesti, joten eväät parantamiselle olisivat olemassa.
Mitenhän tähän Ollin esille nostamaan laatuvirheeseen vaikuttaa yliopisto-opetuksen valtakunnallinen ’kehittäminen’. Orpo-hallitus linjasi viime keväänä, että avoimessa yliopistossa voisi tulevaisuudessa suorittaa kokonaisia tutkintoja. Yliopstot ensin rakentavat Aoimen yliopiston tutkinnot (kandi – maisteri) ja niiden laadun varmistuksen järjestelmät ja sitten katsotaan, miten sieltä tulee tutkintoja. Asia saattaa kiinnostaa yliopistoa, koska siihen on tarjolla rahoitusta.
Eiköhän Oulun yliopistossa osata tarttua jokaiseen Suomen hallituksen rahoittamaan strategiaan.
Avoimen yliopiston ja erillisten opinto-oikeuksien tuottamien opintopisteiden osalta yliopistomme hallitukselle esitetty ennuste vuodelta 2022 löytyy tämän blogiartikkelin lopusta: https://www.silven.fi/index.php/2023/06/13/virallisia-ennusteita/. Silloinen koulutusvararehtori ennusti yli 100 000 jatkuvan oppimisen opintopistettä vuodelle 2024.
Vuonna 2024 jatkuvan oppimisen opintopisteitä kertyi 34772. Tuo on vähemmän kuin vuonna 2022, jolloin tuotos oli 35311. Luvut voi varmistaa Vipusesta.
Tämä ei ole ainut esimerkki Oulun yliopiston johdon irtoamisesta todellisuudesta.