Tämä artikkeli on poikkeuksellisen pitkä, sillä käsitellyt asiat edellyttävät taustoituksia. Toivonkin lukijoiltani kärsivällisyyttä heidän kahlatessaan seuraavissa tarkasteluissa.
1. Lupaukset ja todellisuus ennen ja nyt
Oulun yliopisto lupautui tulossopimuksessa OKM:n kanssa kaudella 2021-2024 tuottamaan keskimäärin 1600 kandidaattia ja 1757 maisteria vuodessa. Yhteensä siis 3357 tutkintoa keskimäärin joka vuosi 2021-2024. Yliopiston tietenkin odotetaan toimivan tavoitteidensa mukaisesti.
Yliopistomme ylimmän johdon tulospalkkioiden tavoitetaso vuodelle 2022 näyttää perjantaina 9.6.2023 sen lähettämän esihenkilöviestin perusteella olleen 2940 (87.6% OKM sopimuksesta). Tavoitteeseen ei päästy (huom: OKM:n Vipunen kertoo tutkintomääräksemme 2613):
Johtomme näyttää ennustaneen tutkintomäärät aiempien tutkintosaantojen pohjalta, ehkä tuntematta 2017 ja myöhemmin aloittaneiden tilannetta. Epäilenkin, että siltä puuttuu opintojen seurantatyökalut.
Uskooko johtomme fantastiseen loppukiriin tutkintavoitteita kohti?Tällä hetkellä sopimuskaudesta 2021-2024 on toteutunut vasta kaksi vuotta ja keskimäärin tänä aikana on saavutettu 76.1% OKM:n kaudelle 2021-2024 sovitusta keskimääräisestä vuotuisesta tasosta. Loppukiri on toki teoriassa mahdollinen.
Vertailun vuoksi: OKM:n sopimuskaudella 2013-2017 ensimmäisen kahden vuoden tutkintosaavutustaso oli 89.2% ja koko kauden 92.4%. Kaudella 2017-2020 ne olivat vastaavasti 92.2% ja 94.5%. Tuolloin valmistuneet olivat pääosin aloittaneet opintonsa välillä 2011-2017.
Tutkintosaanto riippuu olennaisesti opintojen kahden ensimmäisen vuoden edistymisestä ja opinnoissa pysymisestä. Palaan tähän ensi viikon blogiartikkelissa, jossa tarkastellaan vuonna 2017 ja myöhemmin opintonsa aloittaneiden alkuvaiheita.
2. Tutkintoennusteita
Ennustan vuosien 2023 js 2024 keskimääräiseksi kandisaldoksi 1190-1380 ja ylempien korkeakoulututkintojen kohdalla 1410-1580. Nämä perustuvat Extra-Vipusesta saataviin valitettavavan karkeisiin opintojen etenemistietoihin. Keskiennusteen haarukka on noin 5-6% molempiin suuntiin, mitä pidän hyvin ennustettavissa olevalle koulutusprosessille suurena. Valitettavasti osaamiseni ei riitä ottamaan 15 opintopisteen välein kvantisoidusta datasta irti tämän tarkempaa.
Kevään tuloksen ja etenemisdatan avulla ennustin blogissani elokuun 2022 alussa koko vuoden kertymäksi 1231 kandia ja 1411 maisteria. Vuonna 2022 yliopistostamme valmistui OKM:n Vipunen-portaalin mukaan 1206 kandia ja 1407 maisteria. Siten ennuste osui kohtalaisesti. Tämän onnistumisen johdosta esitän vastaavan ennusteen elokuun 2023 alussa. Ero toteutuvaan on kuitenkin herkästi kymmeniä tutkintoja.
Hallitukselle 27.9.2022 esitetyssä koulutusta koskevassa raportissa on virallinen positiivinen ennuste (alla ote taulukosta, jossa rivit ”Tavoitteet-Mittarit-Kehitystoimet”) koulutuksen kehittymisestä vuodelle 2024. Avoimeksi jää, mihin dataan se perustuu.
Huomio kiinnittyy mm. toivottuun jatkuvan oppimisen yli 100 000 opintopisteeseen vuonna 2024. OKM:n Vipunen kertoo kehityksestä vuosina 2020-2022 seuraavaa:
Vuodelle 2023 olen ennustanut kasvua, jonka vauhdilla vuonna 2024 saavutetaan asetettu tavoite. Tällaisen ’hockey stick’ havainnon vuoksi hallitukselle esitettyjä ennusteita on syytä tarkastella perustutkintokoulutuksenkin osalta.
Taulukossa alla on aloituspaikkamäärän sijaan 2018-2022 opintonsa aloittaneiden uusien opiskelijoiden määrät. Tulkitsen aloituspaikkojen suunnitellun 20% kasvun vuoteen 2021 verrattuna 2023 ja 2024 tuottavan myös 20% lisän uusiin aloittajiin – ainakin teoriassa.
Vertailuvuodet ovat hallitukselle esitetystä koulutuksen raportista. Vuodelle 2024 ennustettu 3540 tutkintoa ylittää hieman OKM:lle luvatun määrän 3357 (alemmat+ylemmät korkeakoulututkinnot). Hienoa!
Tietenkin toivon näiden virallisten ennusteiden pitävän paikkansa. Toisaalta taulukon vuosina 2023 ja 2024 valmistuvat opiskelijat ovat jo koulutuksissamme. Heidän aloituskohorttinsa ovat altistuneet Oulun yliopiston muuta maata n. 1.5-kertaa korkeammalle keskeytystodennäköisyydelle. Tämä näkyy tutkintosaannossamme.
3. Mitä yliopiston hallitukselle on kerrottu?
Yliopistomme hallitukselle on kokouksessa 27.9.2022 (kohta 6) esitetty alla oleva graafi tutkimuksen ja koulutuksen OKM-rahoitusosuuksien kehityksestä vuodesta 2013 lähtien. [Kehityksestä iloittaessa on muistettava Aalto-yliopistolle myönnetyn vuosittaisen 70 M€:n lisärahoituksen (n. 4.3% yliopistojen OKM-rahoituksesta) siirtyneen 2015 lähtien asteittain kaikkien yliopistojen jakoon. Siten sen vaikutus Oulun yliopiston n. 9%:n rahoitusosuuteen on suunnilleen +0.39%-yksikköä. Lisäksi on muistettava rahoitusmallissa koulutuksen painoarvon olleen koko ajan tutkimusta korkeampi.]
Graafin keskivaiheilla näkyy koulutuksen tuloksen rahoitukseen tuoma stabiilisuus. Samalla tuon osuuden putoaminen kertoo koulutuksen jäämisestä oheistoiminnaksi yliopiston laittaessa resurssinsa tutkimukseen organisaatiomuutoksia myöten.
Tutkintosaantomme on nykyisin selvästi alle valtakunnallisen tason. Toki yliopistossamme korkeakoulututkinnot suorittuvat määräajassa valtakunnan kärjessä. Tämä on opintonsa keskeyttäneille laiha lohtu.
Jostakin syystä ylioppilaskunta ei ole tarttunut yliopistomme toimintojen priorisointeihin. Suomessa on tutkimuslaitoksia, mutta vain yliopistot antavat tutkimukseen pohjautuvaa koulutusta.
Koulutuksen osuuspudotuksella on kiintoisa käänteinen korrelaatio koulutukselle yliopiston kohdistamien ns. yhteisten kulujen kanssa:
Erikoinen seikka hallitukselle esitetyssä raportissa on tavoiteajassa suoritettujen tutkintojen osuus, jossa vuodelle 2022 esitetty arvo 58.41% elo-syyskuun vaihteesta 2022 on merkittävästi koko vuodelle toteutunutta 49.9%:ia korkeampi. Olisiko tämä johtanut ennusteeseen tavoiteajassa valmistuvien osuuden reippaasta noususta vuoteen 2024 mennessä?
Nimittäin yllä olevassa graafissa pylväät vuosilta 2018-21 ovat koko vuodelle. Mutta vuoden 2022 kohdalla osuuspylväs on vain elo-syyskuun vaihteeseen, mitä raportissa ei mainita. Voiko tällainen olla tahaton erehdys? Iso osa syksyllä valmistuvista on ”yliaikaisia” kuten vuoden 2022 lopputulos 49.9% osoittaa.
Yksinkertainen regressiomalli ennusti elokuussa 2023 edellisten vuosien kuukausittaisen aikasarjadatan pohjalta tavoiteajassa valmistuvien osuudeksi n. 50%.
Pitääkö yliopistoyhteisömme ja hallituksemme jäsenten tehdä omat tarkastelunsa johdon puolesta? Mihin hallinnon esittämään dataan voi hallitus luottaa, jos sille esitetyt tulkinnat ovat tällaisia? Onko mahdollista, että yliopiston johdon ennusteet ovat oikeaan osuvia? Mutta mihin ne perustuvat?
4. Haluaako johto oikeaa tietoa?
Tein taannoin toisen tutkija-opettajan kanssa tarjouksen hallinnollemme luoda valmistumisennustemalli koulutuksen pullonkaulojen osoittamiseen. Vaikka tarpeelle löytyi ymmärtäjäkin, niin keskeinen vastaus oli seuraava:
Ymmärrän, että kyse on resurssien käytöstä, eivätkä yliopiston syvien rivien tarpeet ole sille peruste. TST-tiedekunnan dekaani sentään ymmärsi tilanteen ja tarpeen. Niinpä kehitystyötä tehdään kesällä data-analytiikkaan perehtynyt harjoittelija työrukkasena.
5. Hallitukselle esitetty koulutusraportti
Hallitukselle 27.9.2022 esitetty koulutuksen raportti on ladattavissa alta. Suosittelen siihen perehtymistä. Hallituksen toimintakertomuksessa ja tilinpäätöksessä siihen viitataan lausein ”Vuoden 2022 aikana seurattiin tutkinto-ohjelmakohtaisesti vetovoiman, läpäisyn ja laadun seurannan mittaristoa. Samalla tutkinto-ohjelmaportfoliota on edelleen analysoitu, ja tietoja hyödynnetään seurannassa ja portfolion rakenteen uudistamisessa”.
Valitettavasti en löydä raportista tuollaista sisältöä. En liene ainut tästä myötähäpeää tunteva yliopistoyhteisömme jäsen.
Kiitos Ollille perusteellisesta paneutumisesta asiaan (asioihin) ja sen hahmottamisesta.
Hieman surulliseksi tekee, koska mielestäni tässä on myös kysymys vakavammasta ongelmasta yliopistossamme. Uudestaan ja uudestaan olen törmännyt asiantuntijuuden ohittamiseen suunnittelu-, päätöksenteko-, toteutusvaiheissa. Vois ajatella, että Oulun yliopisto on liki 20 000 asiantuntijan työyhteisö. Tällöin on tärkeää tunnistaa relevantti asiantuntijuus kussakin tapauksessa ja hyödyntää (+ vahvistaa, kasvattaa , ..) sitä. Näin yliopisto aivan varmasti pystyisi parantamaan suorituskykyään ja tuloksiaan, joita Olli käsittelee blogissaan. Esimerkkejä löytyy liian paljon tilanteista, joissa osaaminen korvataan muilla kriteereillä, kun henkilöresurssien käytöstä tehdään päätöksiä.
Tämä ei yllätä. Yliopiston johtaminen on jo pidempään nojannut sepitteisiin ja tiedon pimittämiseen.
Joo, täältä sivusta seuraten alma materini toiminta on yhtä hulabaloota. En ole lainkaan vakuuttunut yliopiston johdon kyvyistä ratkaista edessä olevia ongelmia. Eivätkä ne tule helpottumaan, kun ikäluokat pienenevät, kilpailu opiskelijoista ja tulevaisuuden tutkijanaluista kovenee sekä rahoitus tulee reaalisesti supistumaan (hyvin todnäk tuleva valtakunnan hallitus ei riittävästi lisärahoita korkeakoulujen perustoimintaa vaikka tahtoisikin lisää tutkintoja, tutkimusta jne). Nykyisen rahoitusmallin vaikutukset alkavat vähitellen näkyä ja konkretisoitua, toivottavasti yliopistolta löytyisi eväät pärjätä paremmin.
Edustajistossa aikoinaan yritettiin nostaa esille panostuksia opetukseen. Se ei kiinnostanut OYY:n hallitusta silloin, eikä taida kiinnostaa nyt. Eikä se näytä kiinnostavan hallituksen OYY:n edustajia, sillä muutoin he olisivat tuoneet asian esille.
Suomen uusi hallitus saattaa lopettaa ylioppilaskuntien pakkojäsenyyden. Kannatan sen poistamista, sillä se saattaisi tehdä OYY:stä aidon opiskelijoiden edunvalvojan. Been there, seen than, tried that…
Jätän tämän nyt tähän.
Miltäs tuntuu olla kiusaaja Olli? Mielipiteitä saa olla mutta maalittaminen, vihjailu yms. ei pitäisi olla kyllä yliopistorohvessorin arvolle sopivia, vaikka kaikenlaisia vatipäitä meidänkin yhteisöstä löytyy.
P.s. Kannattanee katsoa välillä uusiakin elokuvia ettei leffavertauksia tarvitse hakea 70-luvulta. Kummisedänkin jälkeen on tullut hyviä kuvia!
Tunnistan Kalevan artikkelista oman toimintani. Jos se katsotaan kiusaamiseksi/häirinnäksi, niin kehotan viemään asia poliisille.
Tästä on kyse: tuoreessa Kalevan artikkelissa yliopiston hallituksen entinen opiskelijajäsen kertoo, että ”toimiessaan luottamustehtävissä ylioppilaskunnassa häneltä on yritetty kalastella kollegion uusien opiskelijajäsenien yhteystietoja silloin, kun valinnat eivät vielä olleet julkisia. Tiedustelun teki hänen mukaansa yliopiston palkkalistoilla oleva henkilö tittelinsä turvin. – Olen aika varma, että ajatuksena oli saada opiskelijaedustajien puhelinnumerot vaikuttamiskierrosta varten”.
Virkaiältäni vanhimpana kollegion professorijäsenenä tehtäväni oli toimia uuden kollegion järjestäytymiskokouksen kokoonkutsujana. Lähetin silloiselle Oulun yliopiston ylioppilaskunnan edustajiston puheenjohtajalle tiedustelun kollegion uusien opiskelijajäsenten yhteystiedoista 10.12.2021. Tarkoitus oli liittää heidät kollegion työtilaan ja valmistautua järjestäytymiskokouksen ajankohdan sopimiseen ja kokouskutsujen lähettämiseen mahdollisin tekstiviestihuomautuksinkin.
Kollegion järjestäytymiskokouksen kutsu lähti 3.1.2022 ja kokous pidettiin 13.1.2022.
Hei,
Maltoin istua hetken ennen kommentointia.
Kyllä minua nauratti ja naurattaa tuo asenteellisuus (vainoharsaisuus), mikä nousee esiin esim Kalevan kirjoittelussa ja sitä seuraavassa kommentoinnissa. Yliopisto jos mikä, on (tieteellisiinkin) tosiasioihin perustuvan toiminnan tyyssija. Myös hallinnossa ja johtamisessa.
Tietysti yliopistossakin voidaan ja pitää unelmoida ja haaveilla ja toivoa parasta ja …., mutta kehittämiseen tähtäävät päätökset soisi perustuvan tosiasioihin – niidenkin jälkeen jää vielä paljon epävarmuutta.
Ollin kaivamat tiedon jyväset ja niiden analysointi on mielestäni ollut varsin arvokasta informaatiota yliopiston tilasta ja suunnasta. Olen seurannut vuosia Ollin työtä Oulun yliopiston hyväksi. Joistakin asioista olemme olleet samaa mieltä ja joistakin eri mieltä. Joskus otettu ankarastikin yhteen (samat faktat, mutta erilaiset johtopäätökset). Jos jotain haluaa syyttää häirinnästä tai kiusaamisesta noissa tilanteissa, niin kyllä suunta on minuun päin. Ollin toiminta on minun näkökulmasta aina ollut ’by the book’. Eli kyllä Teemu Toikkanen vois tarkistaa kantansa tosiasioihin perustuen.
Olemme Pekan kanssa pääsääntöisesti päätyneet samoihin ratkaisuihin. Mutta konkreettinen esimerkki ristiriidasta ”samat faktat, mutta erilaiset johtopäätökset” saattaa kiinnostaa yliopistoväkeämme. Niinpä yhdestä sellaisesta alla.
Aivan 2010-luvun alussa todettiin monen tiedekunnan (miesvaltainen TTK kärjessä!) merkittäväksi kanditutkintojen hidasteeksi ns. virkamiesruotsi. Se oli tutkinto-ohjelmissa yleensä 3vsk:lla ja oli yleisin opinnoissa viimeiseksi suoritettava opintojakso ennen kanditutkintojen suorittamista. Parin kuukauden sisällä ruotsista olikin valmistunut iso osuus kandin- ja maisterintutkinnoista. Lisäksi havaittiin kohtalaisen paljon pelkästään virkamiesruotsista roikkuvia ”valmiita” tutkintoja.
Ongelma oli tunnistettu. Datan opintosuoritusrekisteristä kerännyt koulutuspalveluiden suunnittelija pysyi hädintuskin nahoissaan esitellessään sitä koulutusneuvostolle.
Asian taustoja selviteltiin TTK:n osalta: muistaakseni noin puolet sen opiskelijoista oli suorittanut lukiossa minimimäärän ruotsia (5 kurssia?). Lisäksi opiskelun aloittamisen lykkäyksen (varusmies- tai siviilipalvelus) seurauksena lukion ruotsinopinnoista yliopiston virkamiesruotsiin hurahti usein yli neljä vuotta…
Koulutusneuvosto päätti siirrättää ruotsinopinnot 1-2 vsk:lle vastaten teknillisten yliopistojen ajoitusta. Kustannustensa vuoksi muutos tehtiin askeleittain parin vuoden siirtymäajalla. Tämäkään ei ollut ilmaista ja kuormitti kieltenopetusta. Tietenkin seurauksena oli arvostelua.
Pekkakin protestoi. Hänellä oli sama data, mutta mielestään ruotsin opetuksen olisi oltava mahdollisimman myöhään, jotta taidot olisivat valmistuneilla parhaassa terässä.
Pekka oli oikeassa! Mutta fiskaalisista syistä piti puuttua tutkintojen pullonkaulaan.
Kyseessä on lain (424/2003) 6 §:n 1 momentin mukaisen kielitaidon osoittamisesta. Muistan ruotsinkielen opetuksesta kymmenkunta vuotta sitten käydyn keskustelun sattuneista syistä oikein hyvin. Eräässä tilaisuudessa Olli kysyi, että jos papereiden saamiseen vaadittaisiin 2600 metrin Cooper-tulos, niin olisiko testi järjestettävä opintojen alussa vai lopussa? Oletettavasti lopun Cooper-testi kannustaisi liikuntaan koko opiskeluajan.