Loman virkistämin mielin jaksamme nostaa silmämme alkavasta rutiinista ja tähystää tulevaisuuteen. Johtomme on luvannut paljon puolestamme. Meihin luotetaan!
Nimittäin yliopistomme OKM:n kanssa solmimassa tulossopimuksessa 2021-24 tavoitteena on saavuttaa vuosittain keskimäärin 1757 ylempää ja 1600 alempaa korkeakoulututkintoa. Nämä tavoitteet on erinomaisesti neuvoteltu, mikäli hyvyyskriteerinä on lukujen korkeus.
Vastaavat luvut kaudella 2013-16 olivat 1545 ja 1280. Tuolloin yliopistomme saavutti vuosittain keskimäärin 1352 ylempää ja 1258 alempaa korkeakoulututkintoa. Sovitun ja saavutetun erot olivat siten 12.5% ja 1.7%. Kanditutkintojen parantuneen saannon ansiosta maisterintutkintoja aktiivisesti suorittaneiden määrä oli nousussa.
Edeltävien vuosien 2018-2021 tammi-kesäkuun tutkintokertymien perusteella saamme alla esitetyn karkeat ennusteet koko vuoden 2022 tutkintotuloksille. Ainakin tällä hetkellä ne kasaavat suuria paineita vuosien 2023 ja 2024 tulosluvuille.
Seuraava blogiartikkelini ilmestyy 16.8.2022.
Hyvää faktaa ja sen pohjalta ennustetta/arviota tulevasta. Palauttaa hyvin mieliin kunniatohtotorimme William (Bill) Paulinin luennot Oulun yliopistossa, jossa hän puhui mm ’hockey stick forecasting’ -ilmiöstä. Eli vaikka nyt ei mene niin hyvin, niin ens vuonna tilanne on paljon parempi ja sitä seuraavan vielä paremmin. Graafisena esitykseä saadaan jääkiekkomailaa muistuttava kuvio, jossa lapa osoittaa koilliseen. Yhtenä tekijänä tähän ’lätkämailaan’ on n.s. ’optimism bias’ eli tendenssi ajatella, että asiat menevät jatkossa paremmin. Meillä on päätöksentekoon liittyen erilaisia ajatuksen vinoumia (cognitive biases), joidan vaikutuksesta emme tee parhaita mahdollisia päätöksiä. (Yli)optimismi on yksi tällainen vinouma.
Kiitos Olli, että jaksat ylläpitää keskustelua yliopiston (johtamisen) haasteista ja mahdollisuuksista.
Näin juuri Kalevan otsikoinnin (en enää syksyn jälkeen ole tilannut lehteä) tutkintapyynnöstä yliopiston johdon toimista. Kollegion jäsenenä pystynet kertomaan mistä on kyse.
En kommentoi luottamuksellisiksi merkittyjä dokumentteja, jotka olen kollegion jäsenenä nähnyt.
Noin kymmenen vuotta sitten selvitin yliopiston palveluksessa ollessani, että voiko valmistuneiden määrän ennustaa historiatiedon perusteella. Kokeilin sekä lineaarisia että epälineaarisia malleja, mutta yksinkertaisimmaksi osoittautui Silveninkin esittämä prosenttimalli, jonka avulla (käyttämällä kuukausittaisia prosenttimääriä) vuoden aikana valmistuneiden määrän pystyi melko tarkoin tietämään kuluvan vuoden syyskuun aikana. Yhdistämällä kaksi erilaista mallia hybridimalliksi tarkkuus parani jonkin verran. Ennustemallien rakentaminen on loppujen lopuksi hyvin yksinkertaista. Valitettavasti en koskaan julkaissut tuloksiani.
Vielä ehtii – joku sellainen, joka näiden asioiden kanssa työskentelee, voisi vielä hyödyntää tuloksiasi.
Olennaisinta olisi kyetä ennustamaan tutkintosaanto 4-5 vuoden päähän. Yleisestikin saanto riippuu alkuvaiheessa opinnot keskeyttävistä, mistä johtuen erityisesti 1-2vsk vaatii panostuksia. Valitettavasti yliopistojen rahoitusmallin kandipuoli ei tässä vaikuta kannustavan.
Olen samaa mieltä, että ”Olennaisinta on tietää tarkemmin tutkintosaanto 4-5 vuoden päähän”. Yksi ratkaisu on kehittää opintojen ohjausta. Jokaisella yliopistoon tulevalla on oma opintopolku, josta syntyy ’merkkejä’ yliopiston tietojärjestelmiin. Näiden merkkien avulla pitää pystyä arvioimaan milloin ’Maija Meikeläinen’ ja ’Jussi Juorkuna’ saavat tutkintonsa kasaan. Samoin, merkkien avulla opintojen ohjaus pystyy havaitsemaan yksilölliset poikkeamat suunnitellulta polulta ja pystyy reagoimaan asioihin. Opinto-ohjauksen tulosmittarina voisi olla suunitelmien osumistarkkuus.
P.S. Työskennellessäni eräässä pörssiyhtiössä isolle pomolle esiteltäessä myyntiennusteita hän kielsi ’ennuste’-sanan käytön ja edellytti puhuttavan ’myyntisuunnitelmista’. Vähän tällaista ajattelutavan muutosta tässä kuvailin.