Oulun yliopiston johto on Linnanmaan hylkäämissuunnitelmiinsa liittyen laadituttanut ulkopuolisilla konsulteilla kaksi henkilöstön ja opiskelijoiden kyselytutkimusta. Katson niiden olevan ”virallisia analyyseja”. Niillä ei kuitenkaan ole merkitystä, kun ylin päättäjä on rehtorin tahtoa noudattanut hallitus.
Yliopiston johto on pyrkinyt luomaan vaikutelmaa yliopistoväen osallistamisesta mm. kampusvisiotyöryhmän nimeämisellä keväällä 2022. Sille haettiin uskottavuutta antamalla yliopistoväen kyselytutkimuksen n. 500 vastausta Jyväskylän yliopiston koulutuksen tutkimuslaitoksen analysoitavaksi.
Marraskuussa 2022 visiotyöryhmän esittämien vaihtoehtojen annettiin ymmärtää olevan linjassa kyselytulosten raportin kanssa. Pyysin työryhmän puheenjohtajalta kyseistä raporttia tuloksetta 10.11.2022. Pyysin sitä sitten kirjaamosta, joka ilmoitti sen olevan salainen. Sain lopulta raportin jokin aika sitten tekemäni uusintapyynnön jälkeen. Liitän sen tämän blogiartikkelin loppuun ja kehotan lukijoitani perehtymään siihen.
Epäilen piilottelun johtuneen Jyväskylän tutkijoiden analytiikan objektiivisuudesta. Raportin alkupuoli avaa pyytämättä mm. näkymää Oulun yliopiston jo kerran voitettuun tutkintosaanto-ongelmaan. Se on johtamisen laiminlyöntien vuoksi jälleen nousemassa kriittiseksi strategiseksi haasteeksi.
Jyväskylän yliopiston tutkijat mm. koostivat seuraavan Oulun yliopistoyhteisön huolenaiheiden Top5-listan:
Alla on muutama ote raportista:
Tällainen tieto on raportin myötä jätetty jakamatta yliopistoyhteisölle. Toisaalta tulokset eivät ole yllätys yliopiston pulssin tuntevalle suurelle enemmistölle.
Raportin sisältö vastaa vuoden 2022 alussa WSP:n konsultin Oulun yliopiston henkilöstölle ja opiskelijoille järjestämien keskustelutilaisuuksien saldoa. Niissä Mentimeter-työkalulla kerättyjä palautteita ei luvatusta poiketen koskaan julkistettu. Aktiivisten osallistuneiden näyttötallennusten ansiosta ne löytyvät blogiartikkelista Viestinnän vääristymiä (3).
Rehtori viittasi ko. tilaisuuksiin kirjeessään kaupunginvaltuutetuille, mutta ei kertonut palautteen todellisesta luonteesta (kirje kokonaisuudessaan artikkelin Viestinnän vääristymiä (3) viimeisenä kohtana). WSP:n konsultin yliopiston johdolle laatima SWOT-analyysit sisältävä raportti on blogiartikkelin Konsulttityötä (1) lopussa.
Jyväskylän yliopiston koulutuksen tutkimuslaitoksen laatima raportti:
Kyselyraporttia on hyvä peilata alla olevaa kampusvisiotyöryhmän loppuraporttia vasten (kopio Patiosta):
Kiireisimpiä tiedeyhteisön jäseniä voi kiinnostaa raportin (duplikaatista päätellen ilmeisesti oikolukematon) liite/viiteluettelo. Viitteistä puuttuu mm. 24.2.2022 valmistunut WSP:n konsultin raportti, jolla olisi voinut paikata SWOT-analyysin puuttumista. Siitä puuttuu myös vuonna 2013 valmistunut Kampusvisio 2040.
Missä Oulun yliopiston tutkinto-ohjelmassa tällainen kelpaisi kandintyöksi?
Kiitos julkituonnista!
Plarasin läpi jyväskyläläisten kalvot ja työryhmäraportin. Ristiinvertailu Jyväskylän analyysin kanssa sen tuloksiin liittyviltä osilta antaa masentavan kuvan työryhmän objektiivisuudesta. Muukin sisältö on tyhjänpäiväistä vääntelyä.
Tutkijana tunnen laadullisen tutkimuksen menetelmät ja kuinka sellaisen tulokset on raportoitava. Ihmettelen, miten työryhmä, jossa on mukana tutkijataustaisia henkilöitä, voi alentua tällaisen tekeleen laadintaan? Jyväskyläiset ovat maksusta toimineet pelkkänä savuverhona, varmaankin aavistamattaan.
Oulun yliopistoon on selvästi otettu käyttöön yhden totuuden kulttuuri. Tämä totuus tulee ylimmästä johdosta eikä muilla mielipiteillä eikä edes faktoilla ole vaikutusta. Tätä sitten tuetaan vaikkapa ’sopivilla’ rekrytoinneilla. Mielenkiinnolla odottelen, kuka valitaan koulutusrehtoriksi. Tuleeko taloon uudenlaista ajattelua – ajatusten vaihtoa – vai mennäänkö samoilla entisillä ajatuksilla. Tästä ilmiöstä Tom Peters kirjoitti kirjassaan The Circle of Innovation (2010): ”Jos organisaatiossa on kaksi ’samanlaista henkilöä’, toinen on turha” ja edelleen esim: ”In an organization the important person is the one who disagrees with his boss”. Itse arvostan Tom Petersin ajatuksia ja käytänkin hänen kirjoja johtamis-teeman opetuksessa.
Näyttöjen perusteella (evidence based) hieman kärjistäen voisi ajatella, että yliopistossa on johtamista puolijohteen logiikalla. (Uudet) ajatukset kulkevat hyvin vain yhteen suuntaan.
Ollin esiin tuoma esimerkki on siitä, miten yliopiston johto päättää, mikä on sopiva viesti välitettäväksi ja välittää sitä sitten. Kun kerrankin henkilökunta ja opiskelijat saivat sanoa mielipiteensä, he vastasivat huolenaiheistaan näin (Jyväskyläläisten analyysin TOP 5):
– Yliopistoyhteisöä ei kuunnella,
– Etä-ja hybridiopetus,
– Keskuskampushanke/Muutto pois Linnanmaalta,
– Poikkitieteellisen yhteisöllisyyden heikkeneminen,
– Opetustilojen riittävyys.
Mitenhän tämä vaikuttaa yliopiston tulevaisuuden suunnitelmiin/linjauksiin?
Aalto yliopiston Frank Martela kirjoittaa minimalistisesta johtamisesta Harvard Business Review’ssa https://hbr.org/2023/12/the-outsized-benefits-of-minimalist-leadership. Onkohan niin, että Oulun yliopistossa tuo minimalismi on tulkittu niin, että pidetään henkilökunta ja opiskelijat minimalisteina ja pidetään viestintä minimalistisena. Asia tietenkin on aivan toisin ja Hesarin VISIO (3.2.24 ss. C4-C6) avaa tätä ajattelua mm niin, että ”minimalistisessa johtamisessa johtajat välttelevät huomion keskipisteenä olemista. He antavat työntekijöiden loistaa ja asettavat organisaation edun oman egonsa edelle. Näin toimien rakentavat lopulta vahvempia ja innovatiivisempia organisaatioita.”
Mieleeni tuli kasku eräästä englantilaisesta piispasta, jota hehkutettiin hyvästä johtajuudesta. Kysyttäessä hän selvensi johtamistaan seuraavasti: ensin selvitän minne ihmiset haluavat mennä ja kävelen itse edellä.
Luin minäkin eilen sekä Jyväskylän kalvosetin että työryhmän kieleltään melko epätasaisen raportin.
On hyvin ikävää nähdä, että tosiasioiden painotus vaikuttaa Oulun yliopistossa romahtaneen. Onko kilvoittelu johtajan suosiosta vienyt voiton?
Luin eilen myös Heikki Hiilamon kolumnin YLEn netistä (”Ryhdyin tutkijaksi, koska hävetti väittää, että rikkaiden suosiminen auttaa köyhiä”). Hänen 30 vuoden takaisissa tutkimustehtävissään eräässä etujärjestössä lopputulos oli aina johdon etukäteen sanelema.
Mitähän kaikkea Oulun yliopiston johto on salannut ja salaa edelleen hallitukseltaan ja yliopistoyhteisöltään eri aiheista?
Yleensä näissä asioissa pätee nk. jäävuori-ilmiö. Todellisuus on paljon karumpi kuin näkyvät seikat näyttävät.
Mielenkiintoista, että KTL:n tekemää varsin tasokasta raporttia ei ole julkisesti jaettu Patiossa ja muissa kanavissa.
Vai onko se jaettu? Onko se jäänyt huomaamatta? Sen kyllä muistan, että siihen on viitattu – että vastaukset on analysoitu oikein ulkopuolisen toimijan toimesta.
Siis onko tuota jaettu missään julkisesti? Itse uskon avoimuuteen, sehän on tätä aikaa! Julkaisutkin ovat yhä enemmän avoimia..
Sitä ei ole aiemmin jaettu julki, joten toin sen tarjolle.
Patiosta 4.2.2024 artikkeliini kopioidun dokumentin Kampustyoyhma_raportti2022_valmis sivulla 40 ilmoitetaan ”Jyväskylän Yliopiston koulutuksen tutkimuslaitoksen laatima raportti on kokonaisuudessaan liitteenä”. Ei ainakaan tuohon asti ollut.
[En ole kielipoliisi, mutta ylempänä kommentissaan ”Anonyymi professori” arvostelee työryhmäraportin kieliasua. Mielestäni ei perusteetta, sillä jopa edellisen kappaleen leikkaa-ja-liimaa -lainauksessani ”Jyväskylän Yliopisto” po. ”Jyväskylän yliopisto”. Yllättävää todeta tällainenkin akateemisen instituution tekstissä].
Ensin ajattelin, että oletpa Olli ilkeä kielipoliisi. Sitten luin raporttia ja huomasin olevani ilkeämpi.
Onkohan Jyväskylän raportin julkitulo ollut työtapaturma? Kaikesta päätellen se on tilattu uskottavuutta tuottavaksi viitteeksi sisällöstä piittaamatta. No, paperi on kuitenkin ollut olemassa toisin kuin ChatGPT:n hallusinoimat artikkeliviittaukset.
Luin molemmat raportit. Onko visiotyöryhmän esityksen ollut tarkoitus pohjata Jyväskylän kyselyraporttiin? Noilla kun ei ole kovin kummoista korrelaatiota!!! Ällistelen, miten kauas on harhauduttu tiedeyhteisön normeista.