Oulun yliopiston johto puolusti taannoin keskustakampushanketta paremmalla saavutettavuudella. Teoriassa keskustaan sijoittuva kampus olisi julkaistun tiedotteen perusteella 50%:lle Oulun väestölle saavutettavissa polkupyörillä 15 minuutissa.
Korjaus (31.1.2024): tiedotteen mukaan 15 minuutin pyöräilymatkan etäisyydellä keskustasta asuu 50% enemmän väestöä kuin vastaavalla etäisyydellä Linnanmaan kampuksesta. Sinänsä alkuperäinen blogiteksti pitää sekin karkeasti paikkansa: väestö 5km etäisyydellä keskustasta on n. 80 000 ihmistä, Linnanmaasta 5km etäisyydellä asuu n. 60 000.
Tämä ei kerro mitään esimerkiksi Linnanmaan kampuksen saavutettavuudesta sillä työskentelevälle henkilökunnalle ja opiskelijoille. Tämä olisi selvitettävissä näiden ryhmien ilmoittamista osoitteista, jotka ovat yliopiston tiedossa. Mahdollisesti tällainen analyysi on tehty, mutta tulokset sivuutettu.
Jos johdon teoria ei vastaa yliopiston todellisuutta, niin sen pahempi todellisuudelle?
Voimme tuon tiedotteen sijaan nähdä todellisuuden luotettavasta tutkimuslähteestä. Nimittäin yliopiston hiilijalajälkeä selvittävässä hankkeessa on kyselytutkimuksella kerätty tiedot kodin ja työ-/opiskelupaikan välisistä matkoista kulkuneuvoineen. Ne löytyvät Oulun yliopiston hiilijalanjälkitutkimuksen tästä raportista, joka on tarjolla myös tämän artikkelin lopussa.
Yliopiston hiilijalanjäljestä on julkaistu vertaisarvioitu tieteellinen artikkeli, josta selviävät mm. opiskelijoiden ja henkilökunnan kampusmatkat: n. 65% kulkee korkeintaan viiden kilometrin ja 85% alle 10 kilometrin etäisyydeltä. Henkilökunnasta vajaa 60% kulkee pyörällä tai kävellen, opiskelijoista vajaa 70%. (ks. Fig. 4 ja Table 3 julkaisussa Kiehle et al (2022) Carbon footprint at institutions of higher education: The case of the University of Oulu, Journal of Environmental Management, https://doi.org/10.1016/j.jenvman.2022.117056)
Yliopiston ilmoittama tavoite on pudottaa päästöjä 50% vuodesta 2019 vuoteen 2025. Hiilijalanjäljen muutos 2019-22 on ollut mm. Toppilan voimalaitoksen turpeenpolton loputtua ja päästökompensaatioiden jälkeen lupaava. Lisäksi Nokian Linnanmaan kampuksen valmistumisen jälkeen sen tuotannossa syntyvä hukkalämpö muuttuu nollapäästöiseksi lähiseudun kaukolämmöksi. Tämä edelleenkin pienentää sekä yliopistokampuksen että alueen asumisen päästöjä.
Vuoden 2022 Oulun yliopiston hiilijalanjälki jakautui seuraavasti:
Olen aiemmin tarkastellut yliopiston ilmastorasitusta ja asiasta käytyä keskustelua mm. blogiartikkeleissa Yliopiston ilmastorasitus 11.11.2021 ja Hiilijalanjälkiä mediassa 3.12.2021. Jälkimmäisessä on linkitettynä YLEn uutisointi 18.11.2021 Uuden kampuksen ilmastovaikutukset puhuttavat Oulussa. Tuolloin yliopiston johto viesti seuraavasti:
Miksi edellä yliopiston virallisena lausuntona medialle hiilijalanjäljestä ei voitu todeta mitään ”todelliseen perustuvaa”? Yliopiston nettisivuilta todellisuus kuitenkin oli luettavissa:
Sittemmin hiilijalanjäljellä perustelu onkin sivuutettu yliopiston ylimmän johdon kampuksen siirtosuunnitelmissa ja korvattu mm. kulkuetäisyyksien painottamisella. Alemmaksi tallennetun dokumentin tiedoista voi pohtia, kuinka ”todelliseen perustuvaa” tuo teoreettinen argumentointi on todellisuudessa ollut. Voittaako viestintä faktat yliopistossakin?
Seuraavan dokumentin pysyminen yliopiston nettisivuilla ei johdon teoria vs. todellisuus -näkemysten vuoksi ole varmaa, joten olen kopioinut sen tähän:
Tutkimus- ja laboratoriolaitteiden osuus päästöistä on 33%. Joko rehtori ryhtyy niiden vähentämiseen? Paikallisen kulkemisen osuus 10% jää akateemisen turismin13% alle.
Näppituntumalta uudisrakentaminen ei voi olla päästömielessä järkevää.
Nokian ”Home of radio” kampuksen päästökompensoitu ja vuoden päästä talteenoton piiriin tulevan energian määrä on YLEn mukaan vuodessa 73 000 Mwh. Sillä lämmittää Oulun korkeudella liki miljoonan neliömetrin tilat! Lämpöhävikkien minimoimiseksi käytetään tietysti kaikki mahdollinen Linnanmaalla ja sen lähialueilla.
Oulun väestöllinen keskipiste on jossain Puolivälinkankaan vesitornin tasalla, jonne Linnanmaalta on n. 2 km. Jos kuvitteellinen keskustakampus perustetaan mihin tahansa Oulunjoen eteläpuolelle, niin sen keskimäärinen saavutettavuusmatka pitenee nykyisestä.
Oli kaukoviisasta kopioida hiilijalanjälkiraportti talteen. Yliopiston materiaaleista on kadonnut muutakin eikä vuoden 2022 alun tiedekuntien Mentimeter-kyselyitä ole tuotu julki kuin Ollin blogissa [”Viestinnän vääristymiä (3)” -blogin alussa linkki ei toimi. Haluaisin lukea rehtorin ko. kirjeen]
Kyseisen linkin tiedosto on nyt luettavissa tuon blogiartikkelin lopussa (https://www.silven.fi/index.php/2022/03/10/viestinnan-vaaristymia-3/)
Studentum.fi -sivustolta Suomen parhaiden opiskelijakaupunkien analyysistä löytyy mielenkiintoista faktaa opiskelijoiden valintakriteereistä. Ne vastaavat täysin aikaisempia haastattelutietoja. Yksi erinomainen kilpailutekijä Oulussa on Linnanmaan kampuksen runsas opiskelija-asuntojen tarjonta. Sillä on suuri merkitys opiskelijoille Studentumin mukaan.
Yliopiston hallituksen jäsenten pitäisi lukea tätä faktablogia. Ensimmäiseksi he voisivat pohtia, miksi yliopiston sisällä väki ei enää keskustele avoimesti. Henkinen etäisyys Lajusen ajoista on alle kymmenessä vuodessa kasvanut valtavaksi, mitä en silloisena nuorena tohtorina olisi pitänyt mahdollisena.
Avoimesti omilla nimillään esiintyy enää pari emeritusprofessoria. Rehtorilla on ote heihinkin, sillä dekaanini mukaan emeritussopimukset on jokin aika sitten otettu hänen päätettävikseen. Tiedekunnat kuitenkin maksavat sopimuksista aiheutuvat pienet sähköpostikulut.
Yliopiston keskustelukulttuurista todellakin pitää olla huolissaan. Asia olisi syytä ottaa asialistalle niin hallituksessa kuin kollegiossakin – myös tiedekunta- ja yksikkötasolla. Edellisen rehtorin aikaan todellakin omalla nimellä esiintyminen oli varsin yleistä. Itse olen pyrkinyt esiintymään omalla nimellä hallitsijasta huolimatta. Emeritus-asema ei minua koske. Kukaan ei sellaista minulle esittänytkään jäädessäni eläkkeelle reilun 25 professorivuoden jälkeen – päinvastoin:
– ”Ethän Sinä halua emeritus sopimusta?”
o ”En”
– ”Niin arvelinkin”
Usein yliopistomaailmassa puhutaan akateemisesta vapaudesta. Englantilainen professori Terence Karran (on myös Oulun yliopiston dosentti) on ansiokkaasti tutkinut tätä teemaa ja julkaissut juttujakin. En nyt käytä Terencen ajatuksia vaan kysyin AI’n apua tämän mielipiteen kirjoittamiseen. Sain apua ja laitan tähän noita ajatuksia. Voin ne itsekin allekirjoittaa.
Akateemisen vapauden tulisi näkyä yliopiston keskustelukulttuurissa useilla tavoilla. Tavoilla, jotka tukevat avointa tiedonvaihtoa, monipuolisia näkökulmia sekä tutkimuksen ja opetuksen vapaata kehitystä. Akateeminen vapaus voisi näkyä yliopiston keskustelukulttuurissa monella tavalla:
Moniarvoisuus ja avoimuus: Yliopiston tulee kannustaa moniarvoisuuteen ja avoimuuteen. Erilaiset näkökulmat, taustat ja ajatukset tulee ottaa huomioon, ja kaikkien akateemisen yhteisön jäsenten tulee tuntea olonsa tervetulleiksi osallistua keskusteluihin.
Kriittinen ajattelu: Akateeminen vapaus edistää kriittistä ajattelua. Yliopistoyhteisössä tulee kannustaa opiskelijoita, tutkijoita ja henkilökuntaa kyseenalaistamaan, analysoimaan ja arvioimaan tietoa avoimin mielin.
Tutkimuksen vapaus: Tutkijoilla tulee olla vapaus valita tutkimusaiheensa, menetelmänsä ja tulkinnoistaan. Akateemista vapautta tukee myös vapaus julkaista tutkimustuloksensa avoimesti ja jakaa tietoa muiden kanssa. On ymmärrettävää, että rahoitusinstrumentit rajoittavat tutkimusaiheiden valintaa, mutta vasta sitten, kun rahoituspäätöksen on tehty ja niissä on sovittu tutkimuksen reunaehdoista.
Keskustelukulttuurin avoimuus: Keskustelukulttuurissa tulisi olla tilaa erilaisille näkemyksille ja mielipiteille. Henkilöstön ja opiskelijoiden tulee voida ilmaista mielipiteitään avoimesti ilman pelkoa syrjinnästä tai seuraamuksista.
Itsensä kehittäminen: Akateemista vapautta tuetaan myös mahdollistamalla yksilöiden itsensä kehittäminen ja jatkuva oppiminen.
Innovaatiot ja luovuus: Yliopistoyhteisössä akateeminen vapaus rohkaisee innovaatioita ja luovuutta. Tutkijoiden tulee voida harjoittaa rohkeita ideoita ja kokeilla uusia lähestymistapoja ongelmien ratkaisemiseksi.
Yhteistyö ja vuorovaikutus: Akateeminen vapaus ei tarkoita eristäytymistä, vaan myös yhteistyötä ja vuorovaikutusta muiden tutkijoiden kanssa. Yliopistojen tulee luoda mahdollisuuksia monitieteelliseen yhteistyöhön ja tiedon jakamiseen eri alojen välillä.
Syrjimättömyys: Kaikkien yliopistoyhteisön jäsenten tulee kokea, että yliopistoyhteisö on syrjimätön. Akateemisen vapauden yhteydessä on tärkeää varmistaa, että kaikki voivat osallistua keskusteluihin ilman pelkoa syrjinnästä sukupuolen, äidinkielen, iän, rodun, uskonnon, seksuaalisen suuntautumisen, vammaisuuden tai muiden tekijöiden perusteella.