Suomi on monessa suhteessa saari. Niinpä korkeakoulutuksenkin osalta on kiintoisaa nähdä miten tuollaisessa ympäristössä teoriat ja todellisuus kohtaavat. Mieleen tulevatkin Galapagossaaret esimerkkinä eristetystä evoluutiosta. Sen eläimistöä ihminen suojelee muilta vieraslajeilta. Suojelutarve lienee yksisuuntainen.
Samoja opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) toisistaan eristettyjä rahoitusmallibiotooppeja jakaa 13 yliopistoa ja 22 ammattikorkeakoulua. Ensinmainitut ovat julkisoikeudellisia yhteisöjä, jälkimmäiset osakeyhtiöitä. Edelliset voivat omistaa jälkimmäisiä. Tämäkin on yksisuuntaista.
Yliopistot ovat ostaneet itselleen ainakin määräysvaltaan oikeuttavia osuuksia ammattikorkeakouluista. Näin vieraslaji on rakentanut korkeakoulukonserneja. Onko tämä tarkoituksenmukaista? Jos kehitys jatkuu, niin mitä lopulta jää jäljelle ammattikorkeakouluista? Vrt. homo sapiens ja homo neanderthalensis. Ja kauanko OKM ylläpitää kahta korkeakoulutuksen rahoitusmallia?
Tällä hetkellä, hieman ennakoidenkin, näemme seuraavat korkeakoulukonsernit tai määräävät omistussuhteet (2025, datan lähde opetus-ja kulttuuriministeriön Vipunen).
| Yliopisto | AMK-omistus | Henkilöstö (HTV) | Opiskelijat ”brutto” | Kulut (M€) |
| Itä-Suomi(*) | Karelia?, KAMK? | 3521 | 26373 | 367 |
| Jyväskylä | JAMK | 3518 | 25233 | 339 |
| Lappi | Lapin AMK | 1093 | 11835 | 120 |
| LUT | LAB, XAMK? | 3135 | 32622 | 341 |
| Oulu | OAMK | 3979 | 25125 | 400 |
| Tampere | TAMK | 4479 | 36240 | 472 |
| Vaasa | VAMK | 798 | 11073 | 88 |
| Yllä olevat yhteensä | 15769 | 168498 | 2127 | |
| Koko Suomi | 34101 | 361176 | 4766 | |
| Osuus Suomesta | 46% | 47% | 45% |
(*) Tietääkseni Itä-Suomen yliopiston ehdotus Savonian osake-enemmistön hankkimisestä ei ole etenemässä. Sen onnistuessa UEF olisi opiskelijaluvultaan niin lähellä Tampereen yliopistokonsernia, että pienten toimenpiteiden jälkeen UEF:n rehtori olisi voinut ilmoittaa johtavansa Suomen suurinta korkeakoulua. Savon Sanomien uutinen 12.8.2026 kertoo rehtorin pelkäävän, että jos yhdistymispäätöksiä ei ole lokakuun loppuun mennessä, niin rahat jäävät saamatta. Onkohan kiire tällaisissa asioissa koskaan hyväksi?
Mihin Suomen korkeakoululaitoksen evoluutio johtaa? Ajaako OKM:n poliittisin päätöksin ajoittain uudistuvat rahoitusmallibiotoopit kohti järkälemäisiä yhden Y-tunnuksen dinosauruksia? Mihin on unohtunut fakta ’nopeat syövät hitaat’?
Ukrainalaisen Anatoli Dneprovin (1919-1975, oikea nimi Anatoliy Petrovych Mitskevich, ukrainaksi Анатолій Дніпров ja Анатолій Петрович Міцкевич) tieteiskertomuksessa ’Rapusaari’ mekaaninen rapumainen laite kopioi itsensä annetuista materiaaleista. Yhä uusien kopiosukupolvien syntyessä niissä nähdään yhä aggressiivisempia evoluutiosopeutumia. Lopulta ’ravut’ käyvät toistensa ja kultahampaiden vuoksi ihmisenkin kimppuun hakiessaan metalleja kopioiden tekemiseen.
Kertomuksen päättyessä saaren rannalle jää yksi kaiken metallin hyödyntänyt mekaaninen hirviö evoluution päätepisteenä.
Internetistä löytyy kertomuksen englanninkielinen versio. Olen noin 11-vuotiaana ensimmäisen lukenut tuon tarinan suomenkielisenä antologiassa ’Purppuramuumio’.
Muinaisuudessa yhä suurempia dinosauruksia tuottanut evoluutio otti toisen suunnan asteroidin iskettyä ja muutettua olosuhteita.
Kyse on pelkästään vallasta ja rahasta.
Kiinnostava kirjoitus eräästä korkeakoulutuksen (politiikka- ja resurssiohjatusta) kehityskulusta, jonka edelleen vauhdittamista kohti saatamme hyvinkin olla menossa. Spekuloida voisi myös sillä, syntyykö näiden listattujen lisäksi uusiakin alueperusteisia konserneja esim. Turun yliopiston ja ammattikorkeakoulun sekä Åbon ja Novian välille.
Varmin hyötyjä UEF:in konsernin rakentelusta olisi rehtori. Riskit puolestaan jäävät muille.
Hankkeen markkinointi helppoheikkityyliin nopeita päätöksiä vaatien paljastaa, ettei se kannata, ellei valtiovalta sitä rahoita. Mitään oikeita perusteita ei ole.
Mikähän tässä yo/amk/konserni-asetelmassa voisi olla se ”asteroidi”, joka tappaisi ”dinosaurukset” sukupuuttoon? Ei taida vielä menossa oleva amk:ien lakko riittää.
Näin veronmaksajana tuntuu siltä, että yliopistoilla on käytössään liikaa rahaa, koska aikaa ja resursseja riittää hyvin toisarvoiseen toimintaan ohi laissa määritellyn: ”Yliopistojen tehtävänä on edistää vapaata tutkimusta sekä tieteellistä ja taiteellista sivistystä, antaa tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta sekä kasvattaa opiskelijoita palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa.”
Kiitos hyvästä tekstistä ja hyvistä kommenteista.
Minä olen ollut ja olen edelleen sitä mieltä, että korkeakoulujen kehittäminen lähti väärille raiteille suurin piirtein silloin, kun Bolognan sopimus allekirjoitettiin. Yliopistot ja muut korkeakoulut ovat lähestyneet toisiaan niin opetuksessa kuin tutkimuksessa ja kohtaavat toisensa erilaisissa kilpailutilanteissa. Yliopistojen johtopäätös on ollut ottaa omistukseensa näitä oppilaitoksia. Pääasiallisena motivaationa ollut taloudellinen hyöty tavalla toisella.
Olen kyllä sitä mietlä, että jonkinlainen (tiedän kyllä minkälainen) korkeakoulureformi tarvitaan pikaisesti, jotta Juhankin mainitsema yliopiston tehtävä toteutuu kunnianhimoisesti: ”Yliopistojen tehtävänä on edistää vapaata tutkimusta sekä tieteellistä ja taiteellista sivistystä, antaa tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta sekä kasvattaa opiskelijoita palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa.”
Ammattikorkeakoulun tärkein tehtävä on tuottaa alueelle korkeakoulutettua työvoimaa, kun taas yliopisto tavoittelee tutkimuksessa ja opetuksessa tieteen ja sivistyksen terävintä kärkeä. Tämä on hyvä työnjako ja tuottaa parhaan tuloksen. Joskus kaavailtiin tulevaisuutta, jossa AMK:t tuottavat kanditason tutkintoja ja yliopistot keskittyvät korkeampaan opetukseen, mutta tämä amerikkalaista collegea jäljittelevä malli ei ole toteutunut. Näin ollen ammattikorkeakoulu ei tuota juurikaan mitään yliopiston kannalta merkittävää, mutta alueen yrityksille ammattikorkeakoulun kouluttama työvoima on usein elinehto.
Tästä herää kysymys: Miksi ihmeessä yliopisto haluaa omistaa ammattikorkeakoulun? Ammattikorkeakoulu on osakeyhtiö, mutta ei saa maksaa osinkoa. Yliopisto voi käytännössä pakkomyydä palveluitaan (kuten tiloja ja IT-palveluita) ammattikorkeakoululle ylihintaan ja tällä tavoin kerätä välillisesti voittoa, mutta summat jäävät lopulta pieniksi. Vertaus Rapusaareen taitaa siis olla aika osuva. Omistajana yliopisto voi estää keskinäisen kilpailun nyt ja ennen kaikkea tulevaisuudessa.
Mihin tämä kehitys on johtanut? Oulun ammattikorkeakoulun hallituksen puheenjohtaja on Oulun yliopiston rehtori. Hallituksella on toimivaltaa myös operatiivisissa asioissa, esimerkiksi suuremmat ulkopuolisen rahoituksen hankkeet hyväksytään hallituksessa. Tämä synnyttää varsin erikoisen tilanteen, jos yliopisto ja ammattikorkeakoulu hakevat rahoitusta samasta instrumentista. Lähtökohtaisesti näin ei varmaan pitäisi koskaan tapahtua, koska yliopisto edustaa tieteen terävintä kärkeä ja AMK:n hanketoiminta keskittyy maakuntatasolle, mutta käytännössä päällekkäisyyksiä on paljon.
Ammattikorkeakoulussa opetuksen tulee olla itsessään kannattavaa, koska rahoitusta ei juuri muista lähteistä saada, joten käytännössä kaikki Suomen ammattikorkeakoulut ovat kasvattaneet valtavasti sisäänottoaan ja tutkintomääriään. Koska kokonaisrahoitus ei ole juurikaan kasvanut, on tutkinnon ”yksikköhinta” romahtanut. Meneillään on kilpajuoksu, jossa jokainen ammattikorkeakoulu yrittää tuottaa mahdollisimman paljon tutkintoja mahdollisimman pienillä resursseilla, koska on yksinkertaisesti pakko. Edessä on vielä kovempaa kilpailua sekä korkeakoulujen sisällä että niiden välillä.
Tässäkin blogissa on keskusteltu Oulun ammattikorkeakoulun budjetista, josta erittäin merkittävä osa tulee suoraan tutkinnoista. Nähdäkseni tähän tilanteeseen ei ole päädytty vahingossa, vaan suunniteltujen strategisten valintojen kautta, jotka taas on hallitus siunannut. Esimerkkinä opetuksen ja TKI-toiminnan erottaminen toisistaan.
Kommentin kirjoittajalla on takanaan 15 vuoden työura yliopistossa ja lähes 10 vuoden työura ammattikorkeakoulussa
Eilinen YLE:n artikkeli käsittelee LUT:n yhdistymishyödyistä XAMK:in kohdalla tekemiä laskelmia https://yle.fi/a/74-20244066
Konserniyliopistoasioista olen saanut runsaasti yksityistä palautetta. Kaikki eivät näytä olevan yhtä onnellista perhettä.
YLEn artikkelissa mainitaan XAMKin koulutusvienti, joka tietääkseni suuntautuu pääasiassa Kiinaan. Lukukausimaksulliset tutkinto-ohjelmat eivät näytä kantavan pitemmän päälle, joten useampikin korkeakoulu on siirtynyt kohti koulutusvientiä. Käytännössä tässä mallissa opettajat liikkuvat ja opiskelijat pysyvät kotimaassaan. Henkisen pääoman kauppa Kiinan kanssa ei kuitenkaan ole riskitöntä, etenkin kun vaaditut sopimuskaudet ovat todella pitkiä. Toiminnassa voi nähdä myös moraalisia ongelmia.
Joidenkin korkeakoulukonsernien sisällä ollaan siis rakentamassa himmeliä, jossa yliopisto omistaa ammattikorkeakoulun, joka taas rahoittaa perustoimintojaan myymällä koulutusta maailmalle, siitä eniten maksavalle. Myös yliopistot myyvät koulutusta, mutta maailmalla on ilmeisesti enemmän kysyntää bachelor-tason käytännönläheiselle koulutukselle.
Toisaalta Suomessa nuorista aikuisista on korkeakoulutettuja vain 39%, kun OECD-maiden keskiarvo on 48% ja tavoite jo vuodelle 2030 on 50%. Tavoite on erittäin kunnianhimoinen ja käytännössä epärealistinen. Sen toteutuminen vaatisi suuria kehitysharppauksia jo peruskoulun ja toisen asteen oppimistuloksiin.
Vallitsevassa tilanteessa olisi syytä antaa kaikille korkeakouluille mahdollisuus keskittyä tärkeimpiin ydintehtäviin. Yliopiston kohdalla se tarkoittaa huippututkimusta ja korkean tason opetusta, joissa keskitytään määrän sijasta laatuun ja vaaditaan opiskelijalta huippusuoritusta. Työmarkkinoiden tarpeet taas tulisi täyttää suurelta osin ammattikorkeakoulujen toimesta, koska suurten massojen kouluttaminen ei ole yliopistoille mielekästä toimintaa.
Tämä tavoite ei tule toteutumaan, jos ammattikorkeakoulujen omistajilla ei ole minkäänlaisia intressejä kehittää niiden keskeisiä toimintoja. Luontevampi taho omistajana olisi kunta, valtio tai jopa yritysten muodostama yhteenliittymä, joka suoraan hyötyy osaavan työvoiman tarjonnasta.
Vaikka asiaa en kovin syvällisesti tunnekaan, vaikuttaa siltä, että ”Sivistyksen puolesta” antaa oululaiselle tiedeministerille ja hänen erityisavustajalleen (vielä vähän aikaa yliopiston hallituksen jäsen) hyviä vinkkejä ja neuvoja.
Oulun yliopistohan tekee itsekin tuota koulutusvientiä Kiinaan joidenkin osastojen osalta. Varmaan siitä rahaa saa, mutta pidän sitä muuten vähän erikoisena siinä mielessä, että Oulusta pari opettajaa lähtee kahdeksi – kolmeksi viikoksi Kiinaan opettamaan intensiivikurssia. Veikkaan, että tuollainen reissu syö työtehoa aika tehokkaasti jonkin aikaa vielä sen reissun jälkeenkin ja sitten kuitenkin pitäisi Oulun päässäkin opetus ehtiä pitämään.
Korkeakoulutettujen määrän nostaminen Suomessa ei mielestäni ole mahdollista ennekuin perusopetuksen ( ala- ja yläaste, ammattikoulutus ja lukiot) taso saadaan takaisin kohdalleen. Oma näkemys on, että noissa oppilaitoksissa meininki on mennyt enempi ja vähempi häröilyksi ja lopputulos näkyy sitten esimerkiksi Yliopistoon tulevien osaamistasossa. Yliopistolla on viime vuosina huomannut, että kaikki eivät osaa enää edes perusmatematiikkaa vaikka ovat jo päätyneet yliopistolle saakka. Olen seurannut esimerkiksi yhden sukulaisen ammattikoulun käyntiä. Käytännössä koulua on 3-5 päivää viikossa ja ilmeisesti ns. yleisaineiden opetusta ei juurikaan ole. Sitten kun kysyy, että mitä siellä tehdään ja on opittu niin vastaus on pääsääntöisesti ettei oikeastaan mitään. Varmaan siellä oikeasti jotain on opittu, mutta enemmän se tuntuu olevan semmoista oleskelua.
Asteroidin nimi on OKM, joka voi kertaheitolla muuttaa koko korkeakoulujärjestelmän yhtenäiseksi. Noin kävi UK:ssa ja Ruotsissa ja samaan suuntaan on hivutettu Saksassa.
Arvioin, että ensin OKM voi verrata ammattikorkeakoulu- ja yliopistosektoreiden vaikuttavuutta, sitten muuttaa rahoitusraameja ja seurata, mihin asentoon korkeakoulutus asettuu. Parhaaksi karsiutuvalla toimintamallilla jatketaan.