Julkaisin kuukausi sitten 15.9.2026 artikkelissa Ikäviä asioita dataa Oulun yliopiston nuorimpien, alle 22-vuotiaiden läsnäolleiden opiskelijoiden tilanteesta. Tuolloin tarkastelussa oli tuon ikäryhmän alle 30 opintopisteen kertymän lukuvuonna 2024/25 jääneittein osuus. Oulun yliopiston valtakunnallinen osuus ikäryhmän opiskelijoista oli silloin 12.1%, mutta tuossa ryhmässä alle 30 opintopisteen jääneistä peräti 28.6%.
Lokakuun 2026 alussa OKM:n tilastot olivat päivittyneet, joten pystyn esittämään tilanteen lukuvuodelta 2025/26. Oletin kuukausi sitten 2024/25 datasta pohjakosketuksen jo tapahtuneen, mutta olin väärässä. Poimin uusimman datan 8.10.2026.
Alle 22-vuotiaista Oulun valtakunnallinen osuus oli myös 2025/26 12.1%, mutta alle 30 opintopistettä jääneistä peräti 32.5% opiskeli Oulun yliopistossa! Osuudessa siis oli nousua 3.9%-yksikköä! Tyrmistyttävästi 39.6% Oulun yliopiston tuosta ikäluokasta jäi alle 30 opintopisteen kertymän. Koko yliopistolaitoksessa osuus 2025/26 oli 14.7%. Ilman Oulun yliopistoa se oli 11.3%.
Seuraava graafi osoittaa Oulun yliopiston olevan aivan omassa kategoriassaan. Kätkeytyykö taakse jotakin päivänvaloa kestämätöntä?
Kyse ei ole pienistä pääluvuista. Yllä esitetyn graafin pohjana oleva data on seuraavassa 8.10.2026 poimitussa taulukossa. Jos Oulun yliopisto sijoittuisi muun yliopistolaitoksen lineaarisen regression suoralle, niin tilastossa alle 30 opintopistettä kerryttäneitä alle 22-vuotiaita olisi yli 500 vähemmän, noin 180 (vrt. esim Tampereen yliopistoon).
Tämä poikkeama ja sen seuraukset näkyvät opiskelijadatan ristiintarkasteluissa myös muilla kriteereillä. Ero on niin selvä, että se on voinut jäädä johdolta havaitsematta ainostaan laiminlyöntinä.
Jos poikkeama on ollut tiedossa, niin tietääkö siitä hallitus ja jos tietää, miten se on sille selitetty? Kolmen edellisen ja nyt kuluvan vuoden hallituksen kokousten pöytäkirjoista ja saamistani raskaasti salatuista asiakirjoista en kykene tätä päättelemään. Yliopiston johto salaa asioita niin ahkerasti, että olen alkanut epäilemään, ettei se itsekään ole selvillä tosiasioista.
Mitä olisi tehtävä, jos hallitus ei ole saanut oikeaa ja riittävää tietoa? Koulutuksen johtaminen olisi saatava päteville asiantuntijoille luottamusta, työtehoa ja moraalia heikentävien harrastelijamaisten hankepuuhastelijoiden sijaan.
Kaksi hallinnon henkilöä valistanut minulle tietävänsä kenet ”on sovittu” valittavaksi uudeksi rehtoriksi. Voiko käynnissä oleva valintaprosessikin siis olla taiten käsikirjoitettu näytelmä? Näemme tuon pian. Mutta kuka kykenisi johtamaan Oulun yliopiston koulutuksen terveemmille urille?
Tarkastelun taustaa
Olin OKM:n Vipunen-palvelun tilastoista jo ennen Covid19-pandemiaa todennut Oulun yliopistossa opintojen alkuvaiheen ongelmien lähteneen yleistymään. Yllä olevassa tarkastelussa kohteena olevat alle 22-vuotiaat erottuvat datassa alkuvaiheessa olevina, eivätkä keskeyttävät ole vielä ehtineet keskeyttää.
Negatiivinen kehitys alkoi 2010-luvun jälkipuoliskolla, mikä on todettu mm. 25.4.2023 julkaisemastani blogiartikkelista Hauskaa vappua. Lainaan ko. artikkelista vertailutaulukon alle lukijoitteni klikkausvaivan vähentämiseksi. Tuossa poiminnassa ikäraja on ollut alle 23-vuotiaat, mutta ongelma näkyy tässäkin tarkastelussa.
Alkuvaiheen opiskelijoiden opinnoissa etenemisen heikentyminen siis näkyy selvästi datassa lukuvuodelta 2018/19. Lukuvuonna 2021/22 alle 30 opintopistettä jääneiden osuus oli jo liki kaksinkertainen yliopistolaitoksen keskiarvoon verrattuna. Tämä on hirmuista, kuten J.K. Paasikivikin toteaisi.
Miten muutosta tai dataa voisi selittää? Yhä huonommat opiskelijat? Jälkijättöiset kirjaukset? Linnanmaan kampus? Vai opetuksen järjestelmä sen budjetoinnista lähtien? Oli miten oli, yliopiston johdon olisi pitänyt tuntea tilanne ja lähteä taustalla olevien ongelmien oikaisemiseen. Näkeekö kukaan niihin suunnattuja toimenpiteitä?
Voisiko kyseessä olla jo vuosia jatkunut ainoastaan Oulun yliopistoa koskeva tilastovirhe? Tiedämme hyvin, mitä seuraa, jos talouden kirjanpidossa havaittaisiin vastaava poikkeama. Muutamankin euron eroa ja syyllisiä metsästetään aivan toisenlaisella pieteetillä kuin opintojen edistymistä seurataan ja varmistetaan.
Vaikka tilastovirhe kuullostaa hätäselitykseltä, senkin mahdollisuus on tietenkin selvitettävä, jotta mitään epäilyksen sijaa ei jäisi. Toisaalta OKM:n Vipusen tiedot haetaan samoista Virta– ja Koski-järjestelmistä kuin Opintopolku-palvelunkin. Siten datan isojen puutteiden olisi jo lukemattomia kertoja pitänyt näkyä opiskelijoiden silmille ja tulla sitä myöten korjatuiksi.
Datan lähde on https://extra.vipunen.fi/
Pääsykokeet ja yo-kirjoitukset ovat yhteismitallisia, joten sieltä ei ainakaan jatkossa löydy syytä ”huonommille opiskelijoille”. Pääsykoeuudistus ei taida näissä luvuissa olla ihan täysin vielä mukana, tosin.
Kiinnostaisi tietää, kohdistuuko nämä luvut vain muutamaan koulutusohjelmaan vai kaikkiin? Ymmärsin, että koulutusohjelmilla on nykyisin kohtuullisen hyvä näkyvyys pullonkauloihin (ei ollut vielä tovi sitten). Eri asia mitä niille pystytään tekemään. Pistemäisesti ollaan tehtykin, mutta toimien vaikuttavuus on sitten eri asia.
Opintojaksopalautetta kerätään, mutta oikeasti hyödyllisen palautteen saaminen on vaikeaa. Olisi erinomaista, jos ”järjestelmä” antaisi palautteena kaikille opintojaksoille ”Kuinka moni niistä, joiden pitäisi olla tulossa opetussuunnitelman mukaan kurssillesi a) ilmoittautui b) sai suorituksen”. Varmaan paljon muutakin hyödyllistä palautetta saisi kohtuullisen helposti tarjottua, kunhan vaan Pepistä joku kaivaisi ja pistäisi tarjolle opettajille asti.
Nythän kaikki ovat enemmän tai vähemmän omassa kuplassaan, jossa pitää arvailla / harrastaa salapoliisityötä siitä, mitä omaa kuplaa ennen ja sen jälkeen tapahtuu. Koita siinä sitten tarjota linjakasta opetusta…
Ns. LUMA-aloista on kyse. Oma teoriani on takana olevan (1) 2016 käyttöönotetun sisäisen rahoitusmallin, joka antikannustaa alkuvaiheen massakurssien riittävään resurssointiin ja (2) etämuotoiset samojen opintojaksojen opiskelut. Omilla kursseillani noin 2018-19 totesin useimpien opiskelijoiden matemaattisten perustaitojen selvästi heikentyneen. Seurauksena jouduin karsimaan niihin nojaavaa sisältöä, sillä aikabudjetti ei osaltani sallinut paikkaustoimia.
Mutta datan takana voi olla muutakin, jopa tilastovirheitä. Sellaisten pitäisi kuitenkin sattua koulutusta johtavien silmiin. Jos noin ei ole tapahtunut, niin se on merkki seurannan laiminlyönnistä. Edes jotain kiinnostusta suoriutumiseen voisi johdolta odottaa…
Oulun yliopiston halitus on päättänyt että yliopiston keskeinen arvo on https://www.oulu.fi/fi/yliopisto/yliopiston-arvot ‘onnistumme yhdessä’
Kun luen Ollin tekstiä herää useita kysymyksiä:
– Onko halitus ja yliopiston johto luonut edellytykswt yhdessä onnistumiselle
– Onko Oulun yliopisto onnistunut yhdessä kehittämään koulutusta
– Mistä tiedämme (mistä halitus tietää) onko yliopisto onnistunut
– Millä koulutuksen mittareilla hallitus ja yliopiston johto arvioi onnistumista
– Mitä johtopäätöksiä onnistumisen seurannasta yliopistossa on tehty ja onko päätöksillä ollut poisitiivisia vaikutuksia
– Jne
Nämä ovat hyvin pitkälle johtamiseen liittyviä kysymyksiä. Eli lisäkysymys: onko yliopisto onnistunut johtamisessa?