Itä-Suomen yliopiston akateeminen rehtori Tapio Määttä twiittasi taannoin yliopistotutkintojen suorittamisesta tavoiteajassa. Tuossa positiivista on Oulun yliopiston korkein tavoiteajassa ylempään korkeakoulututkintoon valmistuneiden osuus.
Hienoa! Nimittäin nykyisessä 2021-24 voimassa olevassa OKM:n rahoitusmallissa tavoiteajassa valmistuneesta opiskelijasta seuraa 1.5-kertainen rahoitus. Valmistuminen 12 kuukauden sisällä tavoiteajan jälkeen tarkoittaa 1.3-kertaista rahoitusta myöhemmin tutkinnon suorittaviin verrattuna.
On kuitenkin ikävää olla ilonpilaaja: tuo data ei kerro mitään tutkintosaannosta. OKM:n Vipunen paljastaa seuraavassa taulukossa tutkintosaantomme jopa seitsemän vuoden odotusajalla olevan kolmanneksi alhaisimman. Karkeasti tavoiteajassa (5 tai 6 vuotta) valmistuneista laskettuna olemme saannossa vieläkin alempana. Valitsemme siis opiskelijoita muuhun kuin valmistumiseen johtaville opintopoluille.
Tämä data on jälkijättöistä, sillä nuo valmistuneet aloittivat opintonsa 2015-17. Meidän on siksi katsottava eteenpäin. Voimmeko ainoastaan parantaa?
On jälleen ikävää olla ilonpilaaja: tulevaisuuden ennuste ei ole yliopistollemme miellyttävämpi. Nimittäin heikosti etenevien 18-22 vuotiaiden opiskelijoiden osuus on meillä noussut valtakunnan korkeimmaksi (lainaan alle tuosta blogiartikkelista Vipusen datasta kootun taulukon). Tutkintosaantomme lieneekin kääntymässä heikompaan suuntaan. Saatamme toki yhä paistatella nopeasti valmistuvien tilastokärjessä.
Sälyttäisimmekö tästä ansion OKM:lle? Sehän kannustaa rahoitusmallilla, jossa ei ole mukana tutkintosaantoa. Siinä on neuvostoliittolaista kulttuuria, jossa inhimillisestäkään ’hävikistä’ ei piitattu.
Niinpä voimme pohtia OKM:n sinänsä hyvää tarkoittavan ohjauksen rationaalisuutta: kannattaako yliopiston panostaa muihin kuin nopeasti eteneviin? Siis jos opiskelija kompuroi opintojensa alussa, voiko hänen sivuuttamisensa olla yliopistolle fiskaalisesti järkevää? Tukitoimien rajatuottohan voi rahoitusmallilla olla negatiivinen.
Kannattaako panostaa tekniikan ja luonnontieteiden opiskelijoihin, joiden opinnoilla on taipumus hidastua työelämän imun seurauksena? Opiskelijat eivät etene aaltona omalla vuosikurssillaan, vaan varpusparvena, jonka jäsenistä moni on henkilökohtaisia erityisratkaisuja odottava tapaus.
Mitä paremmin opiskelijat työllistyvät kesken opintojen, sitä enemmän koulutukselta viedään resursseja. Valmistujamäärän ja resurssien nostamiseksi nostetaan sisäänottoja. Tätä logiikkaa on vaikea ymmärtää.
Opiskelijoiden etenemisen tukeen olisi panostettava mm. substanssiohjaukseen investoimalla. En usko ratkaisuun palkkaamalla loputtomasti yleisopinto-ohjaajia ja -psykologeja, vaan tukea tarvitaan jokaisessa opintojen alkuvaiheen kurssissa. Olen jo kauan sitten nähnyt tuollaiset menettelyt käytössä Sveitsissä ja USA:ssa. Hieman läheisemmässä menneisyydessä näin vastaavaa Japanissa.
OKM:n rahoitusmallin puitteissa kilvoittelemme nollasummapelissä, jossa onneksemme olemme toistaiseksi kaukana Nashin tasapainosta. Siinä kukaan osallisista ei enää pystyisi parantamaan rahoitustaan omilla kehitystoimillaan.
Meillä on siten toivoa. Voimme itse raivata opintopolkujen etenemishidasteita ja tuolla tavalla vähentää keskeytyksiä. Mutta muillakin yliopistoilla on tilaisuutensa parantaa.
Entä OKM:n rahoitusmalli 2025-2028? Sen käyttöönottoon mennessä yliopistot lienevät maksimoineet tavoiteajassa valmistumiset ja OKM valinnee uuden kehittämiskohteen. Onko se tutkintosaanto? Kv-opiskelijoiden sijoittuminen työelämään Suomessa? Vai sijoittuminen koulutusmaakuntaan pääkaupunkiseudun yliopistojen vaatimusten vuoksi?
Seuraavassa graafissa on Oulun yliopiston osuudet kaikista yliopistoista tammi-maaliskuussa valmistuneista vuosina 2015-2023. Tätä ei pidä käyttää minkäänlaisena trendiennusteena. Edellisen loppuvuoden kuoppa voi kompensoitua alkuvuonna ja päinvastoin. Vasta kesäkuun saldosta pystyy karkeaan koko vuoden tuloshaarukointiin. Palaan tähän myöhemmin.
Huolestuttavia lukuja. Mutta onko tässäkin edessä ’Paralysis by Analysis’. Tiedetään tilanne, mutta ollaan kyvyttömiä toimimaan ongelmien ratkaisemiseksi. Vaatii johtamista – johtajuutta ja onko sitä?
—-
Mutta kyllä minua samalla vähän hävettää noiden Ollin lukujen äärellä:
FM (tietojenkäsittelyoppi) 21 v (1970-1991)
FT (tietojenkäsittelyoppi) 17 v (2006-2023(in spe))
Saa tulla kierittämään tervaan ja höyheniin Vappuna!
Eikä ne juuri lyhyemmäksi olisi muuttuneet vaikka miten yliopistoa olisi johdettu.
Tilastoista näkee opiskelijakadon, mutta opettajana vielä konkreettisemmin. Jos selityksiä haetaan, niin ykkönen on vuoden 2016 organisaatiomuutos. Siinä kylvettiin tämän katastrofin siemenet. Kakkosena perään on johto, joka itsepintaisesti on pitänyt kiinni päätöksistään ja yrittää selittää kaikki aiheuttamansa ongelmat kampuksesta johtuviksi.
Yliopistossa on korkeiden vuokrien vuoksi niin paljon kiinteää kulua, että se syö rahat myös opetuksesta. Ajatuksena esim. yksikkö, jossa olisi esim. 50 henkeä töissä ja jos yksiköllä on esim. 500m^2 tiloja käytössään niin yliopiston nykyisellä yksiköille kohdistuvalla vuokra-tasolla tuosta taitaa tulla vajaat 250k€ vuokraa vuodessa. Sitte jos on labratiloja yms. niin mennään äkkiä reilusti ylöspäin. Jos yksiköille kohdistuva vuokra-taso olisi vaikka puolet pienempi niin ko. yksiköllä jäisi vuodessa heti reilut 100k€ rahaa vaikkapa sen opetuksen ylläpitämiseen, kehittämiseen ja opiskelijoiden ohjaamiseen.
Yksikölle esimerkiksi tuon reilun 100k€ hankkiminen projektitoiminnan kautta tarkoittaa projektityypistä riippuen varmaan 5-10 kokoaikaisen tutkijan työaikaa. No toki sitä rahaa taitaa tutkimustulostenkin kautta valua yksikölle, mutta silti nykyisenkaltaisten vuokrien maksaminen on yksiköille mahdotonta ilman, että opetuksesta ei tingittäisi.
Suomen yliopistokiinteistöjen viime vuoden toimintaraportin mukaan ko.kiinteistöyhtiöllä on 1,3miljoonaa neliömetriä tiloja. Ko. yhtiö on tehnyt liikevoittoa viime vuosina 35-50miljoonaa euroa vuodessa. Tilikauden tulos on pienempi, mutta tässä jo lienee verotkin sitten poistettu (mikä menee valtiolle toki rahansiirtona sekin). No anyway tulostakin on tehty 10-30miljoonna vuodessa. Vaikka 13miljoonaa euroa / 1,3miljoonalle neliölle = 10€ / m^2. Jos oikeasti yliopistot haluaisivat 66,66% omistusosuudellaan lopettaa tämän rahansiirtelyn niin näin pikaisella laskennalla vuokrataso tippuisi heti aika reilusti. Mutta ei tähän liene mitään todellista halukkuutta, koska kukaan ei edes puhu siitä.
Valitettavasti esittämäsi muutos ei merkittävästi vaikuttaisi tilakustannuksiin ceteris paribus. SYK:lla on kaikkiaan 1.3 miljoonaa neliötä, joista Vipusen mukaan 800 000 neliötä on vuokrattu yliopistoille.
Tuosta voimme karkeasti laskea, että yliopistojen maksamien vuokrien osuus SYK:n voitosta on n. 60% eli n. 19 M€. Vuodessa jokainen yliopistoneliö on tuottanut SYK:lle n. 24 €, joten ottamalla yhtiövero huomioon mainitsemasi 500 neliön yksikön kohdalla tuo tarkoittaa 15 000 € ilman yliopistomme sisäistä tilakerrointa. Sen kanssa noin 35 000 €.
Toki merkittävä summa tuokin, mutta yliopistomme saa omistusosuutensa mukaisen osan SYK:n osingoista. Toivottavasti jotakin valuu yksiköihinkin.
Yliopistomme tutkimusyksiköiden maksama liki 40€/neliö tilavuokrat johtuvat koko yliopiston tilakustannusten *kohdentamisesta* kokonaisuudessaan niille käyttämensä neliöiden suhteessa. Tällä on ollut hyvä tarkoituksensa tilakustannusten hallintaan kannustamalla, mutta sitä on ylin johtomme käyttänyt oman agendansa ajamiseen. Kohdennusperiaate on vahingoittanut suuremman tilantarpeen toimintoja.
Lainaan vuoden 2021 tilinpäätöstä siteeraavaa blogiartikkeliani 6.9.2022 https://www.silven.fi/index.php/2022/09/06/89-5/ ”Siis tilavuokrat olivat 10.5% kokonaiskuluistamme 2021. Vertailun vuoksi Turun yliopistossa tilojen osuus kustannuksista oli 15.3%, Helsingin yliopistossa 12.5% (2021). Jyväskylässä ja Tampereella osuus oli 12.0% (2020)”.
En vähättele tilakustannuksia. Niitä on hallittava ja vuosikymmen sitten niin tehtiinkin suunnitelmallisesti. Olen käsitellyt tätä blogissani useasti, viimeksi kuukausi sitten 28.3.2023 https://www.silven.fi/index.php/2023/03/28/ennen-ja-nyt/
Viime kädessä kyse on siitä, miten tätä yliopistoa johdetaan.
Hyvä tarkennus. Omassa tilapohdinnassa olikin aika merkittävä laskuvirhe mukana kun nyt sitä uudelleen lukee.
Kiitän analyyttisesta otteesta. Pitäisikö mielestäsi tilakulujen jakoa muuttaa ja jos pitäisi, niin miten?
Yliopistossa on tutkimusta ja koulutusta merkittävästi poikkeavin ”ns. omien” tilojen tarpein jopa ns. samoilla aloilla ja kaikki eivät käytä merkittävästi ”ns. yhteisiä” neliöitä. Toiset taas nauttivat enemmän yhteisistä tiloista, joiden kulut on nyt kohdennettu paljoin omia tiloja tarvitseville.
On strateginen päätös, luopuuko yliopisto kustannuskohdennusten paineella kaikesta vähänkin enemmän tilaa tarvitsevasta toiminnasta.
Nykyinen menettely, jossa tilakustannukset on kohdistettu tutkimusyksikköihin asti, ei ehkä ole paras. Pitäisikö tiedekunnilla olla rooli?
Viime kädessä kyse on siitä, miten tätä yliopistoa johdetaan.
”Viime kädessä kyse on siitä, miten tätä yliopistoa johdetaan.”
Oulun yliopisto on suunnilleen 3000 työntekijän ja 13000 opiskelijan organisaatio, jonka (tulos)tavoitteet ovat moninaiset. Tästä seuraa väistämättä tarve muodostaa organisaatiolle rakenne ja johtamisjärjestelmä. ’Perinteisesti’ yliopistot ovat perustuneet tiedekuntarakenteeseen. Oulussakin näin oli ennen, mutta sittemmin on rakennettu erilaisia muita rakenteita (fokus-instituutit, UniOGS, ….), mistä on seurannut uusia haasteita johtamiseen. Tiedekuntien sisällekin on ’pakotettu’ uusia rakenteita (tutkimusryhmät, tutkinto-ohjelmat, tutkijayhteisöt). Näihin haasteisiin ei ole kyetty vastaamaan selkeästi.
Oman värin tähän soppaan tuo yliopistolakimuutoksen myötä tullut johtajavaltainen päätöksenteko, jonka rinnalla vielä riiputetaan kolmikantaista johtamisen ajattelua (ihannetta). Professorit, muu henkilökunta ja opiskelijat pidetään mukana tiedekunta ja tutkimusryhmätason keskusteluissa, mutta päätöksentekoo he eivät saa osallistua. Pari päättävää elintä (yo-hallitus ja kollegio) on sellaisia, joissa kolmikanta-ajattelu vielä elää (ja voi hyvin?).
Olen kyllä sitä mieltä, että yliopiston johtamisen rakenteet, prosessit ja käytänteet kaipaavat perusteellista remonttia.
Rehtori Lajusen aikaan tilasuunnitelmat kustannuksineen ja vuokramuutoksineen kerrottiin avoimesti koko yliopistolle tila tilalta. Miksi nyt on toisin? Miten ja mihin tätä yliopistoa oikein johdetaan?
Patiossa on mahdollista kertoa mielipiteensä johtosäännöstä. Lukekaapa sen ensimmäinen ylevä pykälä. Kertooko se Oulun yliopistosta?
Hauskaa vappua Ollillle sekä kaikille blogin lukijoille ja kommentoijille!
Mutta mistähän johtuu, ettei yliopistossamme ole muuta näin korkeatasoista keskustelufoorumia? Onko tosiaankin viime kädessä kyse siitä, miten tätä yliopistoa johdetaan?
Hyvän kysymyksen esitit. Yliopistossa on ’rehtoraatti’ vetoinen keskustelufoorumi blogien muodossa: ”Oulun yliopiston rehtorit ottavat kantaa ajankohtaisiin tiedepoliittisiin kysymyksiin ja nostavat esiin yliopiston toimintaa ja yliopistoyhteisöä koskevia aiheita.” Näissä mekanismi kuitenkin on se, ettei henkilökunnalla/opiskelijoilla ole luontevaa tapaa keskustella esiin nostetuista asioista. Blogi-kirjoituksia on tullut parikymmentä viiden vuoden aikana, eli ajatusten tulvasta ei voi puhua. Olli kirjoittaa viikottain tärkeistä asioista faktaan tukeutuen ja jokainen kirjoitus herättää niin paljon ajatuksia, että on suorastaan pakko kommentoida ja siihen todellakin tarjoutuu luontevasti tilaisuus.
Yliopistolla oli Lajusen aikaan Hermes-julkaisu, jossa jonkin verran käytiin keskustelua yliopiston tilasta ja kehittämistarpeista. Jostain syystä se lopetettiin eikä tilalle tullut mitään parempaa.
Onneksi Wappu tulee joka vuosi yliopiston päätöksistä ja toimista huolimatta, joten voimme toivotta toisillemme Ollin tavoin oiken hauskaa Wappua.