Kuopiolaisen Reset Solutionsin Jarkko Tirronen julkaisi 8.6.2026 noin otsikoidun artikkelin, jonka alaselite on ”Korkeakoulujen välisen yhteistyön uusi suunta”. Artikkeli on laadittu Savonia-ammattikorkeakoulun aloitteesta sen jälkeen, kun Itä-Suomen yliopisto ilmoitti kiinnostuksestaan ostaa Kajaanin ammattikorkeakoulun lisäksi Karelia- ja Savonia-AMK:t. Käsittelin tätä 31.3.2026 ilmestyneessä blogiartikkelissa KAMK-OY-ISY.
Oulun yliopiston samanaikainen yritys ostaa KAMK kariutui alkuunsa johdon piittaamattomuuteen asianmukaisista menettelyistä. Tätä episodia olen aiemmin käsitellyt artikkelissa Huono muisti 14.4.2026.
Onko näissä pyrkimyksissä takana hybris? Siis rajattomaan itseluottamukseen nojaava tiedon ja aiempien kokemusten sivuuttaminen.
Tirrosen analyysin otsikon sana ”vai” paljastaa keskeisen johtopäätöksen: yhteistyön tiivistäminen ei vaadi yliopistojen omistavan ammattikorkeakouluja vaan strategisia sopimuksia. Yliopiston omistus ei riskiensä vuoksi välttämättä ole ammattikorkeakoululle ja sen tuloksellisuudelle hyväksi. Tästä on olemassa taannoisessa artikkelissa ”Onnistumme yhdessä” julkaisemani näyttö, jonka perusteella ammattikorkeakoulujen on hyvä vältellä ainakin Oulun ja Lapin yliopistoja omistajana.
Oulun yliopisto osti OAMK:n osake-enemmistön 2018. Ehkä silloin olisi ollut syytä Jarkko Tirrosen tavoin pohtia vaikuttavuutta ja hankkia yhteistyönäytöt ennen omistuksen siirtoja? Tuo voisi olla oikea marssijärjestys.
Itä-Suomen yliopiston ylin johto ei epävirallisen tiedon mukaan ole ollut ilahtunut Tirrosen päätelmistä. Niinpä sen on kerrottu pyytäneen oman analyysinsä ’puolueettomalta taholta’.
Tämä muistuttaa Oulun yliopiston taannoisen johdon kaatunutta Raksilan kampushanketta, jonka aikakirjoihin jääneitä tuloksia oli mm. luvatun konsulttiselvityksen julkaisematta jättäminen. Ks. esimerkiksi artikkelit Konsulttityötä (1) ja Konsulttityötä (2).
”Ehkä silloin olisi ollut syytä, Jarkko Tirrosen tavoin, pohtia vaikuttavuutta ja hankkia yhteistyönäytöt ennen omistuksen siirtoja?”
Olisi ehkä pitänyt kysyä ja ennen kaikkea kyseenalaistaa silloisen rehtorin/toimitusjohtajan kyvykkyyttä ja osaamista edes ajatella omistajuuteen ja yhteistyön vaikuttavuuteen liittyvien asioiden tutkimista ennakkoon.
Olkoon OAMK:n alennustila esimerkki muiden AMKien hallituksille väärän organisaation ja rehtorien valtapelien seurauksesta.
Pitäisi edelleen väitettä OAMK:n alennustilasta melkoisena liioitteluna. Käytännössä yliopisto on omistajana ohjannut toimintojen vahvaa priorisointia, mikä on tehnyt ammattikorkeakoulusta tehokkaan koulutuskoneen ja jättänyt yliopistolle enemmän resursseja (rahoitusta) TKI-toiminnan puolelle.
Ohjaamisella viittaan jo aiemmin mainittuihin OAMK:n TKI-toiminnan ja opetuksen eriyttämiseen sekä hallituksen puheenjohtajan (yliopiston rehtorin) valtaan suurempien rahoitushakemusten hyväksyjänä.
Oleellinen kysymys kuuluukin: onko tämä ongelma?
Lyhyellä tähtäimellä ei. Resurssien keskittäminen yhden toiminnon tekemiseen ja organisaation yksinkertaistaminen ovat nykyisin hyvinkin muodikkaita toimenpiteitä. OAMK:n koulutuskone on tuottanut valtavia tutkintomääriä.
Pitkällä tähtäimellä tämä taas voi osoittautua hyvinkin ongelmalliseksi. Tutkimuksen ja opetuksen integraatiossa yksi suurimmista eduista on uusimman tutkimustiedon siirtyminen suoraan opetushenkilöstön osaamiseen ja tätä kautta opetukseen. Jos opettaja keskittyy pelkästään opetustyöhön, tulee osaamisen ylläpitoon antaa aikaa ja resursseja tai olettaa sen tapahtuvan harrastuneisuuden myötä vapaa-ajalla. TKI-työ on myös tarjonnut opettajille vaihtelua, joka on varsin tärkeää etenkin suurryhmäopetusta tekeville.
Ilmeisesti muissa ammattikorkeakouluissa luetaan toisella tavalla ammattikorkeakoululain 4. pykälää
UEFin rehtori Määttä näyttää olevan poliitikkopuolison (Pietikäinen) kanssa piireihin pyrkivä lakimies. Ei kai voi ihmetellä jos tuossakin toimistossa on hiukan noussut… hattuun. Ulostulot median ja some kautta on suunnilleen yhtä nöyriä ja rakentavia kuin ne muutamat Niinimäen aivoitukset aikoinaan. Eipä ihme että tästäkin tulee sanomista. Eipä sillä, Oulussakin johto on kovin hiljaa oikeista asioista ja keskittyy muistioiden salaamiseen. Ei ihme jos operatiiviset ongelmat eivät saa ansaitsemaansa huomiota.
Toimiva korkeakoulutuksen duaalimalli vaatisi täydellistä autonomiaa sekä ammattikorkeakoulu- että yliopistosektoreille. Sektoreiden yli menevät omistukset pitäisi purkaa. Jos tahtotilana on korkeakoulujen määrän vähennys, niin fuusiot sektoreiden sisällä ovat järkevin menettely. Tämä on minua viisampienkin kanta.
Off-topicina toteaisin, että mitenkähän whistleblower-toiminnan käy jatkossa, kun Kalevan uutiskommentointi ja sen myötä tämäkin muuttuu omalla nimellä tapahtuvaksi. Kipeimpien epäkohtien julkistaminen voi sen jälkeen olla kallis harrastus.
Myös tämän blogin kommentoijilta edellytetään oman nimen käyttöä ensi viikosta alkaen. Epäilen siksi yksityisesti saamieni viestien määrän voivan hieman nousta ja julkisen kommentoinnin ainakin väliaikaisesti vähenevän.
Moni kommentoija on saanut todeta tässä blogissa noudatetun merkittävästi Kalevaa tiukempaa linjaa kannanottojen hyväksymisessä. Kaikki asialliset kommentit on julkaistu ja toivon lukijoitteni analyyttisen otteen jatkuvan.
En ole ensimmäisenä ottamassa kantaa omalla nimelläni. Pahoittelen. Monen muun tavoin odotan uuden rehtorin valinnan nähdäkseni tuulen suunnan. Toivon kovasti ulkopuolelta tulevan valintaa.
Tällä erää esitän kiitokseni ainutlaatuisesta kaikki yliopistolliset laatukriteerit täyttävästä blogista. En olisi aiemmin uskonut näkeväni tällaista tekniikan professorilta.
”Myös tämän blogin kommentoijilta edellytetään oman nimen käyttöä ensi viikosta alkaen.”
Ihanks totta? Eihän meitä sitten jää kuin minä ja Pekka Kess.
Jos nimeä edellytettäisiin vain täällä, niin ehkä noin kävisi. Kalevan käytännön muutos on paljon jyrkempi, sillä sen vaikutus on peräti 100%.
Valtaosan yksityisesti saamistani huomioista olisi voinut julkaista blogin kommenteissa ja omalla nimelläkin. Kovin moni näyttää pelänneen rehtorin kostoa, valitettavasti ei perusteetta. Omalla kohdallani rehtori valjasti maalittamiseeni jopa sanomalehti Kalevan (käsittelin tätä episodia blogissa https://www.silven.fi/index.php/2024/04/30/rehtorin-taakka/).
Taidan varmuuden vuoksi pitää pitkähkön tauon ennen seuraavaa kommenttiani. Pahoittelen minäkin varovaisuuttani. Rehtori voi olla uusi, mutta hallintokoneistonsa entinen.
Olin taannoin tiedekuntani vararehtoritapaamisessa. Sitä ennen pohdimme ongelmiamme, mutta mitään niistä ei esitetty vararehtorille. Niiden sijaan dekaani antoi yltiöpositiivisia lausumia, sillä mitään kielteistä ei kuulemma pidä esittää. Sellaisesta kun voi koitua vahinkoa. Olen myös kuullut ylemmältä tasolta, että Silvenin kirjoittelu kylvää eripuraa ja vahingoittaa yliopistoa. Esittämästään OKM:n arvostelusta saattaa seurata vielä isompaa haittaa.
Tähän on tultu. Turpa kiinni, ellet kykene sanomaan mitään positiivista ja virallisen linjan mukaista. Kun näin on suljettujenkin ovien takana, niin oman nimen käyttäminen on liikaa vaadittua.
Ongelmista vaikeneminen on varmasti vahingollisempaa kuin niiden esille nostaminen. Vaikenemista voi tuskin pitää erityisenä siviilirohkeutena ja asiallisen keskustelun kieltäjiä voi epäillä enemmän oman kuin yhteisönsä edun ajamisesta.