Olen useasti aiemmin kiinnittänyt huomiota Oulun yliopiston koulutuksen tilanteeseen. Valitettavasti lukuvuoden jälleen alkaessa en näe tehdyn tarpeellisia muutoksia varsinaiseen toimintaan. Vuonna 2023 alkaneen Noste-hankkeenkin vaikuttavuuden olisi jo pitänyt näkyä, tosin en näe siinäkään puututun todellisiin kipupisteisiin.
Viimeksi osoitin ison osan nuorimpien opiskelijoiden opintopoluista takeltelevan pahasti (ks. 24.3.2026 ilmestynyt blogiartikkeli Laatuongelma). Olen sittemmin 19.5.2026 blogiartikkelissa Salajulkisuus hämmästellyt hallitukselle 31.3.2026 esitetyn koulutuksen katsauksen raskasta sensurointia ”liiketoimintaperusteilla”.
Naurettavuuden rajan ylittänyt salaaminen heittää pitkän epäilyksen varjon sen syihin. Koulutuksen suoriutumistiedot kun jokainen yliopistoyhteisöihin kuuluva saa tässä blogisarjassa useasti osoittamistani julkisista lähteistä ja niitä käsitellään muiden yliopistojen hallituksissa yliopistolaisille avoimesti.
Tilanne on aivan varmasti yliopiston ylimmän johdon tiedossa. Haluaako se kätkeä yliopistoyhteisöltä hallitukselle mahdollisesti kertomansa seikat tai olennaisten seikkojen jättämisen kertomatta? Pelätäänkö yliopistoväen huomaavan ristiriitaisuuksia, perättömyyksiä vai johdon mahdollisen piittaamattomuuden?
Jyväskylän yliopiston koulutuksen tutkimuslaitos on toistaiseksi julkistanut vuosittain korkeakoulutuksen vuosiraportin. Oulun yliopiston johto mahdollisesti etsisi Linnanmaalta suonsilmää polkeakseen tuollaiset avoimet vertailut pois yliopistoväen saatavilta.
Oulun yliopistolla on alla olevan taulukon osoittama vakava ongelma, johon olisi pitänyt puuttua heti sen havaitsemisen jälkeen. Mahdollisuuksia tuohon on ollut yli opiskelijasukupolven eli noin seitsemän lukuvuoden verran. Tilanne on ollut hyvin selvästi näkyvissä johdolle, jos se on seurannut opiskeludataa.
Kuitenkin 27.9.2022, jolloin opiskeludataa ja ennusteita on esitetty hallitukselle, faktojen sijaan sille syötettiin vastuuttomia hallusinaatioita. On vaikeata niellä, että tuollaista seuraamuksitta sallitaan yliopistossa.
Lukuvuonna 2024/25 Oulun yliopiston osuus koko maan alle 22-vuotiaista läsnäolleista opiskelijoista oli 12.1%. Mutta Oulun yliopiston osuus koko Suomessa alle 30 opintopistettä lukuvuodessa jääneistä oli 28.6%. Yliopiston alle 22-vuotiaista kolmannes jäi tuon kertymän alle.
Yllä olevan taulukon oikeanpuolimmainen sarake sisältää kunkin yliopiston osuuden yliopistolaitoksen koulutustoiminnan kustannuksista. Jo silmämääräinen tarkastelu näyttää Oulun yliopiston poikkeavan muista. Niinpä esitän seuraavassa graafissa pystyakselillä alle 30 opintopistettä jääneiden alle 22-vuotiaiden valtakunnalliset osuudet ja vaaka-akselilla osuudet yliopistolaitoksen koulutustoiminnasta.
Miksi Oulun yliopisto suoriutuu dramaattisesti huonommin kuin esimerkiksi hieman suurempi Turun yliopisto, jonka valtakunnallinen osuus koulutukselle raportoiduista kuluista on samaa luokkaa?
Tunteeko hallitus tilanteen? Onko sille kerrottu? Millaisilla epä- tai puolitotuuksilla sitä kenties harhautetaan?
Oulun yliopiston koulutuksen 7.6%:n valtakunnallinen kustannusosuus ei näyttäisi poikkeavan paljoa ”yleisestä linjasta” (vrt. esim Itä-Suomen ja Turun yliopistot). Mutta onko Oulussa mukana koulutukselle suhteettomassa määrin sälytetyt ns. yhteiset kustannukset? Tuollainen kehitys alkoi alla olevan graafin mukaan 2018. Tilinpäätösten perusteella merkittävää vastakkaista käännettä ei ole tapahtunut.
Vuoden 2025 tilinpäätöksessä yllä olevan graafin osuusluvut ovat 78% ja 46%. Ns. yhteisten kulujen suhteeton sälytys koulutukselle kätkee sen de facto leikkaamisen, mikä on näkynyt sen resurssoinnissa ja tuloksellisuudessa. Koulutus näyttää olleen inhimillisistä seurauksista piittaamattoman johdon helppo talousmanipuloinnin kohde.
Taannoin erään yrityksen mainoslause kuului ”talousjohdettua rakentamista”. Miten sitten kävikään? Oulun yliopistossa taidamme nähdä ”talousjohdettua koulutusta”. Mutta johtamiseksi laskettaneen harhaanjohtaminenkin?
En näe Oulun yliopiston Noste-hankkeen sinänsä hyvää tarkoittavien puuhastelujen ja omaa asemaansa julkisuudessa korostavan johdon laatikkoleikkien tuovan minkäänlaista muutosta. Yliopiston tulosdatasta toki näkee tavoiteajassa valmistuneiden korkean osuuden kaikista valmistuneista. Tuon tilaston valitettava kääntöpuoli on liian monen kompastuminen aliresurssoituihin alkuvaiheen opintoihin.
Täysin tarpeettomana tämä on kovin traagistakin – myös ns. isommassa kuvassa.
Kyllä Trumpkin jotain ymmärtää. Donald Trump ei kuulemma lue juuri mitään, vaan asiat pitää esittää hänelle kuvina ja graafeina.
Oulun yliopisto on niin hätkähdyttävä ja räikeä ”outlier” alle 30 opintopistettä suorittaneiden opiskelijoiden keskuudessa, että luulisi vähän syvemmässäkin unessa olevien heräävän.
Tämän ikävän ilmiön taustalla on rahanjakomalli. Sen logiikassa on tavoitteena opetuksen halpuuttaminen viimeisen päälle. Yksiköiden johdolla olisi oltava sekä tietoa että rohkeutta toimia toisin.
Ollin blogeja seuratessani olen kääntynyt lukukausimaksujen kannattajaksi. Silloin jokaisella kyydistä tippuvalla olisi hinta.
Näen Oulun yliopiston toiminnassa Neuvostoliittoa. Siellä raaka-aineitten tuhlauksella ei ollut väliä, kunhan tuotantokiintiö täyttyi.
En ole lukukausimaksujen kannattaja. On muitakin keinoja korjata tämä tilanne. Johtaminen on varmasti niistä yksi.
Kyllä yliopistossa yhä on hyviä motivoituneita opettajia. Heitä vain on liian harvassa alkuopintojen aliresurssoiduilla massakursseilla. Oletko yrittänyt neuvotella sellaiselle riittäväksi katsomasi opetusresurssit?
Tässä kirjoituksessa nostetaan esille todellinen ja merkittävä ongelma, mutta ainakaan yliopistohallintoa heikosti tunteva lukija ei pysty näkemään suoraa syy-yhteyttä johtamisen ja opiskelijoiden heikon suoriutumisen välillä.
Nykyisin on toki ajan hengen mukaista olettaa, että oppimistulokset riippuvat ennen kaikkea opetuksen laadusta ja että jokaisella on yhtä suuri mahdollisuus oppia. Näin ei kuitenkaan valitettavasti ole. Ensin pitäisikin tarkastella Oulun yliopistoon valittavien opiskelijoiden taustoja ja erityisesti menestystä esimerkiksi ylioppilaskirjoituksissa. Onnistuuko Oulu täyttämään kunnianhimoiset aloituspaikkamääränsä opiskelijoilla, joilla on realistiset mahdollisuudet menestyä korkeakoulussa? Verrokkia ei käytännössä ole, koska Lapin ja Vaasan yliopistot ovat merkittävästi pienempiä ja profiililtaan erilaisia. Tässä toki nousee esille myös kysymys yliopiston vetovoimasta ja brändistä, jotka taas ovat vahvasti johtamiseen liittyviä tekijöitä.
Toinen kysymys koskee alakohtaisia eroja. Vuosikymmenten ajan on ollut varsin helppoa päästä opiskelemaan tiettyjä tekniikan ja luonnontieteen aloja. Suurella osalla valittuja opiskelijoita ei ole suurta motivaatiota tai välttämättä edes tarkoitusta edetä opinnoissaan. Vaikka ensikertalaiskiintiöt ja todistusvalinnan kasvattaminen ovat ilmeisesti vähentäneet ”lääkikseen preppaajien” määrää esimerkiksi kemialla, on ilmiö silti edelleen todellinen. Käytännössä moniin koulutusohjelmiin valitaan tietoisesti suuria massoja opiskelijoita, joilla kaikilla ei ole realistisia valmistumismahdollisuuksia. Tällä tavalla kuitenkin saadaan seulottua myös suuri määrä valmistuvia opiskelijoita.
Kolmas kysymys on suorastaan tabu ja koskee läpäisyvaatimuksia. Tämä osaltaan linkittyy alakohtaisiin eroihin. Onko opintopiste yhtä työläs suoritus kaikissa korkeakouluissa ja tutkinto-ohjelmissa?
Neljäntenä nostan esille opetuksen ja ohjauksen laadun sekä erityisesti resurssien riittävyyden. Näiden osalta on johtamisen laatu kriittinen tekijä.
Huomioitavia tekijöitä on varmasti muitakin, enkä edes tunne kaikkia. Lisäksi kaikki linkittyvät toisiinsa. Pientä ryhmää huippuopiskelijoita on helppo opettaa laadukkaasti ja vaatia jokaiselta paljon. Tämä taas linkittyy allekirjoittaneen ja Pekka Kessin aiemmin nostamaan ajatukseen siitä, että tieteellinen huippukoulutus ja alueellisen työvoiman koulutus tulisi eriyttää toisistaan.
Ollin artikkelin lopussa on graafi korkeakoulutettujen osuuden kehityksistä. Emme uskone suomalaisten opiskelijoiden olevan yhtään tyhmempiä kuin ruotsalaisetkaan? Ovatko sitten Oulun yliopiston opiskelijat reippaasti muita yliopistoja heikompaa materiaalia?
Oulussa on jokin mennyt pahasti vinksalleen. Pystyn vertailemaan, sillä olen opiskellut ulkomailla ja Suomessa muualla kuin Oulussa.
Ei varmaan saisi sanoa asiaa ääneen, mutta järkevin tapa yksittäiselle opettajalle, joka ei sisäänottoon voi vaikuttaa mitenkään, toimia on todeta, että arvosana 1 == ”Oli paikalla, muttei läsnä”. Suoritus kelpaa Kelalle, mutta jos tutkinto on näitä täynnä on melko turha etsiä alan töitä. Eurot opintopisteistä ja tutkinnosta toki kilahtaa kassaan, mutta ei näihin hirveästi opetusresursseja kannata laittaa. Osa taas tarvitsee tukea opintoihin, ja talon pitäisi pystyä tunnistamaan nämä paremmin ja auttaa heitä.
Toisessa päässä taas on se ”5 == palkatkaa tämä tyyppi heti”, ja heihin sitten kyllä, vaikka menee ehkä enemmän sparrauksen kuin opetuksen puolelle. Suuret massat sitten tässä näiden välissä, ja pitää vaan kohdistaa rajalliset resurssit niin, että kohdentuvat mahdollisimman tehokkaasti. Toisaalta myös mahdollistaa, että opiskelijat, jotka ovat valmiita sen tietyn työpanoksen laittamaan, pääsee sen riman yli, jota nyt ei ihan lattian tasolle voi myöskään laittaa.
Tavallisin selitys on heikkolaatuinen opiskelija-aines, sillä eihän yliopiston toiminnassa mikään ole vialla? Eihän?
Kääntyykö kaikki hyväksi, kun yliopisto muuttaa Kontinkankaalle ja opiskelijat rekrytoidaan pääkaupunkiseudulta? Jos kyse on opiskelijoiden laadusta, niin tilaston perusteella riittäisi mennä Itä-Suomen, Jyväskylän ja Tampereen yliopistojen opiskelijahankinta-alueille. Ottakoot ne puolestaan pohjoisen Suomen rupusakin. Uskooko oikeasti kukaan, että mikään muuttuisi?
Eiköhän opetus puolen johto keskity jatkossakin some-julkisuuteen ja datan piilotteluun. Ei ole ainakaan kuulunut että mitään korjaavaa tointa olisi tekeillä. Ehkä siellä ylemmässä johdossa mene aika uuden kampuksen kansliatoimistojen sisustuksen miettimiseen?
Oulun ja Aallon käytännössä näkyvät opetuspanostukset ja erioten vaatimukset opettajilta ovat aivan eri planeetoilta. Minulla on kokemusta molemmista eri rooleissa. Aalto toimii kansainvälisen hyvän yliopiston tavoin. Oulu ei ainakaan tutkintojen alkuvaiheen osalta ole kaikilta osin kovin laadukas.