Oulun yliopiston johto on katsonut tarpeelliseksi salata jopa julkisrahoitettuun koulutukseen liittyvän hallitukselle esitetyn tilannekatsauksen. Vaikka olen nostanut asian esille jo aiemmin blogiartikkelissa Salajulkisuus 19.5.2026, palaan nyt asiaan iltapäivällä 16.10.2026 seuraamani rehtoriehdokkaiden paneelin vuoksi.
Yksi hakijoista nimittäin painotti Oulun yliopiston eettisiin periaatteisiinkin kuuluvaa avoimuutta. Tästä on valitettava vastaesimerkki. Kyseessä on pyytämäni ja kyseisen hakijan antama valituskelpoinen päätös hallituksen kokouksessa 31.3.2026 esittämästään koulutuksen katsauksesta. Saamani versio on liki läpeensä mustattu.
Alla varmennuksena on kuvakaappaus päätöksen allekirjoittajista, päättäjä ja esittelijä.
Salausperusteena ei tietenkään ole avoimuus vaan julkisuuslain 24§:n kohta 17. Siinä kyse on julkisyhteisön liiketoiminnasta, sijoitus-, rahoitus- ja velanhoitojärjestelyistä.
Koulutuksen tilannekatsauksen salaamista on siis perusteltu liiketoimintaa koskevana liikesalaisuutena. Liikesalaisuus luonnollisesti edellyttää liiketoimintaa. Mitä sitten on yliopiston liiketoiminta?
Tämä selviää mm. opetus- ja kulttuuriministeriön Korkeakoulujen taloushallinnon koodisto -ohjeesta. Sen liiketoimintamääritelmää noudattaa myös Oulun yliopiston vuoden 2025 tilinpäätös ja toimintakertomus, jonka sivulta 33 on kuvakaappaus alla:
Kiinnostavasti julkisrahoitteista perustutkintokoulutusta ei tuossa Oulun yliopiston johtokaan yritä määritellä liiketoiminnaksi. Tästä huolimatta seuraava näkymä yliopiston koulutustoimintaan liittyvissä mustatuissa dokumenteissa on käynyt minulle varsin tutuksi:
Oulun yliopiston johto ei taida hävetä salailujaan. Niihin ei liene muuta syytä kuin johdon virheiden peittely.
Rehtoriehdokkaan käsitys avoimuudesta vaikuttaakin varsin kapealta. Rohkenen suositella salaukset tehneitä ja valituskelpoisen päätöksen tehneitä koulutuksesta vastaavaa vararehtoria ja Oulun yliopiston lainoppinutta hallintojohtajaa perehtymään liikesalaisuuslakiin. Sen 2 §:n mukaan liikesalaisuudella tarkoitetaan seuraavanlaista tietoa:
Julkisrahoitettu yliopistokoulutus ei ole elinkeinotoimintaa vaan julkinen palvelu. Sitenkään se ei sisällä liikesalaisuuksia. Siihen liittyvä tietokin on yleisesti tunnettua ja helposti selville saatavissa. Jokainen yliopisto julkistaa tutkinto-ohjelmiensa rakennetiedot ja monilla aloilla ne neuvotellaan valtakunnallisesti tiedekuntien kesken.
Kunkin korkeakoulun tutkinto-ohjelmissa on aina oltu hyvin selvillä muiden korkeakoulujen vastaavista ohjelmista ja niiden kehittämissuunnitelmista. Tieto liikkuu eri yliopistojen kouluttajien välillä. Tunnustan moninkertaisen syyllisyyteni tuollaiseen toimintaan.
Suunnitelmista muutosten toimeenpanoon yliopistojen keskinäisen koordinaation ja hakijaviestinnän vuoksi kestää oman kokemukseni mukaan vähintään kaksi vuotta. Harjoitetun alakohtaisen keskustelun ja koordinaation laajuus ei välttämättä miellytä trumpilaistyylin omaksuvaa rehtoria. Toivottavasti Oulun yliopisto välttyy tuollaiselta kohtalolta.
Yliopistoyhteisön jäsenille suoraan tarjolla olevia tiedon lähteitä ovat mm. Vipunen, Extra-Vipunen, ja Kota-Plus. Opetustilaisuutemmekin ovat pääsääntöisesti kaikille avoimia.
Tietoa löytyy myös yliopistojen hallitusten pöytäkirjoista, mutta Oulun yliopistossa ne ovat poikkeuksellisen ’pelkistettyjä’: tiedot on isoksi osaksi haudattu pöytäkirjan liitteisiin. Kirjaamosta ne saa parin viikon viiveellä, liki poikkeuksetta raskaasti salattuina. Epäilemättä Oulun yliopiston johto näkee Jyväskylän yliopiston laatimat vertailevat korkeakoulutuksen vuosikatsaukset piikiksi lihassaan.
Pelkistän Oulun yliopiston koulutustoiminnan karun tilanteen alla olevaan taulukkoon: ero muihin yliopistoihin on tilastollisesti merkitsevä (p<0.05). Åbo Akademi ei Ruotsin yliopistoihin tapahtuvasta vuodosta johtuen ole täysin vertailukelpoinen. Poiminta on tehty Vipunen-palvelusta 16.10.2026. Onkohan Oulun yliopiston johto esittänyt vastaavaa hallitukselle?
Oulun yliopisto on viime aikoina pärjännyt heikosti opintojen alkuvaiheen toteutuksessa. Tämä on heijastunut tutkintosaantoonkin. Todellisen tilanteen onnistunut kätkeminen hallituksella jättämällä kertomatta faktat tai sen huomion kiinnittäminen merkityksettömiin seikkoihin ei ansainne aplodeja.
Kirkasotsaisesti uskon, että Oulun yliopiston hallitus olisi velvoittanut koulutuksen korjaustoimiin, jos se olisi saanut asianmukaista ja oikeaa tilannetietoa. Mutta johdon intressit näyttävät olleen muualla. Miksi tosiasioiden kertominen on ollut vaikeaa? Tietojen salaamisen vuoksi yliopistoyhteisön jäsenet eivät edes voi tietää, onko hallitus tilanteen tasalla.
Mitä tekee Oulun yliopiston hallitus, jos se toteaa saaneensa muuta kuin oikeaa ja riittävää tietoa? Sille on tarjottu sepitteitä ainakin kokouksessa 27.9.2022 ja esitetty dataa harhaanjohtavasti. Salausten vuoksi on mahdotonta varmistaa, että tuollainen menettely ei ole toistunut. Yksi edeltävä Oulun yliopiston epäilyttävä menettely on tapaus Roschier, jossa vaikutetaan rikotun hankintalakia ja laaditun sopimus jälkikäteisesti kustannuskertymän selvittyä.
Kun tällaista osuu silmiin sattumalta, niin onko kyseessä pelkkä sattuma vai omaksuttu toimintatapa?
Korkeakoulutus on nollasummapelillä rahoitettua julkista palvelua. Myös hyvinvointialueet ovat nollasummapelillä rahoitettua julkista palvelua. Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan hyvinvointialue ei voi salata kustannustietoja ja yksikkökustannuksia, sillä julkisten varojen käytön pitää kestää avointa tarkastelua. Miksi tämä ei koskisi korkeakoulutustakin?