Aiemmassa 17.9.2024 ilmestyneessä blogiartikkelissa esittelin yliopiston johdon Roschier asianajotoimistolta tekemän liki 100 000 euron suorahankintapäätöksen. Emeritusprofessori Heikki Salo sai sen kirjaamosta erään hallituksen jäsenen kokouksessa 13.6.2024 jättämän eriävän mielipiteen liitteenä. Mukana olivat laskutustiedotkin. Kansallinen tavara- ja palveluhankinnan kynnysarvo on 60 000 euroa.
Suorahankintapäätös on päivätty 7.1.2019, mutta tiedoston metatietojen aikaleima kertoo sen laadituksi vasta 3.5.2019. Tiedosto on tämän artikkelin lopussa. Sitä ei ole yliopiston Dynasty-sopimustenhallintajärjestelmässä, josta aikaleimalle olisi saanut varmistuksen. En onnistunut löytämään tästä suorahankinnasta hankintalain 131§:n mukaista ilmoitusta aikaleimoineen edes Hilmassa välillä 1.1.2018-31.12.2019:
Joka tapauksessa suorahankintapäätöksen kohta 5 määrittää hankintasopimuksen syntyvän vasta kirjallisen sopimuksen allekirjoittamisella:
Niinpä emeritusprofessori Salo pyysi kirjaamosta hankintasopimuksen. Mutta saamansa vastauksen perusteella sitä ei ole olemassa. Onko epäiltävä, että Roschier ei allekirjoittanut viimeisen laskunsa 16.4.2019 jälkeen tarjottua taaksepäivättyä sopimusta, jotta ei rikkoisi kirjanpitolakia tai avustaisi sen ja hankintalain rikkomisessa?
Yliopistorahvas on huolehtinut Dynastyyn sopimusprosessinsa alusta pitäen vuodesta 2014 lähtien mm. kynnysarvojen rikkomisen välttämiseksi. Montako yliopiston johdon sopimusta Dynastysta puuttuu?
Roschierin laskutuskaudet ovat alkaneet 18.10.2018. Emeritusprofessori Salo huomasi tuon ehkä sattumalta olevan kaksi viikkoa 5.10.2018 vastaanottamastani vararehtorin hyvän tieteellisen käytännön (HTK) loukkauksia puolustaneesta puhelusta. Samalla vararehtori ilmoitti minulle HTK-ilmoitukset tehneenä langetetusta oikeustoimiuhkasta. Kyseinen vararehtori aloittaa Oulun yliopiston rehtorina 2025 alussa.
Roschierin vailla sopimusta tekemät laskutukset on hyväksynyt silloinen hallituksen puheenjohtaja Risto Murto. Kyse on siten ollut rehtorin ajamasta sopimuksettomasta toiminnasta.
Toivottavasti kukaan hankintalain rikkomisesta mahdollisesti kärsinyt ei vie tätä markkinaoikeuteen, tästä voisi tulla yliopistolle ylimääräisiä kuluja ja mainehaittoja.
Voi myös kysyä onko tilintarkastaja ollut hereillä vuonna 2020. Vastuuvapauskin koskee toki vain asioita, jotka ovat olleet tiedossa sitä myönnettäessä, mutta mitäpä sitä nyt vanhoja asioita kaivelisi…
Tuskinpa tämä on ainut tapaus Oulun yliopiston huonossa hallinnossa. Pienellä penkomisella erityistilintarkastaja saattaisi löytää paljon muutakin peiteltyä. Hallituksella oli rehtoria valitessaan mahdollisuus lähteä pesänselvityksen tielle, mutta valitsi toisin.
Kalevassa professori Petri Lehenkari ja emeritusprofessori Jukka Kekkonen esittivät eroa koko hallitukselle. Kannatan! Kollegion olisi toimittava.
Kollegion puheenjohtajalta ei voine odottaa tuossa aloitteellisuutta. Vuoden 2017 lopussa hän sanoi, että kasvatustieteiden ”tiedekunta tarvitsee toisenlaista johtajuutta”. Mutta Oulun yliopistossa tarve on nyt huutava. Olisi toimittava!
Muistutuksena vuoden 2017 tapaus: https://www.kaleva.fi/oulun-yliopistossa-kuohuu-rehtori-ei-halua-dekaani/1885399.
Ollin blogeja lukiessa tulee mieleen sellaiset asiat kuin pelolla johtaminen, lojaalisuus ja mielistely (nuoleskelu). Usein ajatellaan käyttäytymisen olevan lojaalia, mutta tosiasiassa kyse on mielistelystä. Näillä on merkittäviä eroja.
Lojaalisuus on rehellisyyteen ja luottamukseen perustuvaa uskollisuutta ja ilmenee aitona sitoutumisena yhteisiin tavoitteisiin.
”Nuoleskelussa” on kyse epäaidosta ja manipuloivasta käytöksestä. Nuoleskellessaan alainen yrittää voittaa esimiehen suosion imartelemalla tai mielistelemällä, usein oman edun tai yliopiston tapauksessa edustamansa ryhmittymän edun tavoittelun vuoksi.
Pelko ja pelolla johtaminen vaikuttavat merkittävästi siihen, miten lojaalisuus ja ”nuoleskelu” ilmenevät organisaatiossa.
Lojaalisuus ja pelko eivät yleensä kulje käsi kädessä. Jos alainen tuntee pelkoa esimieheensä kohtaan, hänen lojaalisuutensa kärsii. Pelolla johtava esimies ei saa lojaalisuutta aikaan, vaan hän voi luoda ympäristön, jossa alaiset tekevät vain sen, mikä on pakollista, tai pyrkivät mielistelemään esimiestään välttääkseen ongelmia.
Pelolla johtaminen usein lisää ”nuoleskelua”. Kun alaiset pelkäävät esimiehen reaktioita, he saattavat alkaa mielistellä tai käyttäytyä epäaidosti välttääkseen negatiivisia seurauksia.
Tämän kertaisen Ollin tapauskuvauksen tulkinta tuo esiin enemmän nuoleskelua kuin lojaaliutta. Kun ajatellaan yliopiston johdon toimintaa kyseisessä tapauksessa, niin vaikuttaa siltä, että oma ajattelu on ollut kiellettyä. Toinen vaihtoehto tietenkin on, että osaaminen ei ole riittänyt asioiden hoitamiseen.
Laajenna pohdintaa hieman toisaalle – Oulun yliopiston hallitukseen. Sielläkin on yliopistolle lojaaleja toimijoita ja sitten on niitä nuoleskelijoita. Ovatko yliopistolle lojaalit lähdössä pois ja nuoleskelijoiden osuus kasvaa?
Ainakaan peittelyyn ei osaaminen riittänyt. Tämä on kuin dekkarista: kukapa olisi arvannut jonkun myöhemmin huomaavan ristiriitaisen metadatan ja selvittävän sopimuksen ja vielä Hilma-ilmoituksenkin olemassaolot.
Tunnistan nykyisen johdon nuoleskeluhakuisuuden monessa käytännön toimessa. Jees-miehiä ja -naisia on nostettu systemaattisesti. Onhan tässä toki monia ulottuvuuksia ja nuoleskelijoilla myös omia tavoitteita joita tällainen käytös parhaimmillaan palvelee. Ja on myös nuoleskelua ja ’nuoleskelua’.
Tiedänpä toisenkin dokumenttipuutteen: kiinteistöstrategiaakaan ei ole ollut, vaikka toisin on väitetty. Tämähän on jo liki kroonista!
Suorahankintapäätöksen esittelijäksi ja allekirjoittajaksi merkitty yliopiston hallintojohtaja on juristina varmasti tiennyt, kuinka toimia oikein. Toisaalta Heikki Salon saaman eriävän mielipiteen liitteissä ei jostain syystä ollut allekirjoitettua suorahankintapäätöstä. Jäänkin pohtimaan, onko allekirjoitusta oikeasti hoidettu ja onko sillä muun paljastuneen rinnalla enää merkitystäkään.
On voinut tietää ja toiminut siitä huolimatta väärin (–> lakimiesetiikka, moraali?) tai sitten toiminut tietämättömyyttään mikä puolestaan kyseenalaistaa hänen ammattitaitonsa. Oli syy kumpi tahansa, blogikirjoituksissa on tullut esille lukuisia seikkoja joiden perusteella hallinto/lakiasiat ovat yliopistolla pielessä.
Ja samaa tarinaa kertoo myös Oulun kaupungin toiminta missä kaupunki ja/tai sen lakimies kuvittelee olevansa lakia tulkitsevassa asemassa hallinto-oikeuteen nähden. Valitaanko Oulussa julkisen puolen lakihenkilöiksi sellaisia jotka taipuvat johtohenkilöiden näkemyksiin ennemmin kuin toimivat lain unilukkarina?
https://www.kaleva.fi/matinheikki-jupakka-herattaa-kysymyksia-myos-oulun/11368387
Molemmilla tahoilla johtoa suojellaan peittelemällä ja salaamalla väärinkäytökset. Epäilen yliopiston kohdalla nähdyn vasta jäävuoren huipun.