Jokainen tutkija ja koko yliopistoyhteisö ovat vastuussa hyvän tieteellisen käytännön (HTK) noudattamisesta. Tutkimustulosten luotettavuus ja uskottavuus nojaa HTK:n mukaiseen toimintaan.
Epäiltyjen HTK-loukkausten tutkintaan on tutkimuseettisen neuvottelukunnan (TENK) tarkasti ohjeistettu prosessi. Siihen kaikki yliopistot ovat sitoutuneet.
Ohjeistuksesta huolimatta prosessissa voi tapahtua tahattomia virheitä. Tällaisesta esimerkki on YLE:n 22.3.2024 uutisessa Aalto-yliopistosta:
Tutkinnan viivästyminen aiheutui jonkun tahattomasta unohduksesta. Sen paljastuttua Aalto-yliopiston ensimmäinen reaktio oli kuitenkin peittely:
Epäiltyjen HTK-loukkausten tutkintaprosessit kuuluvat yksin rehtorille. Aalto-yliopistossa rehtori käynnisti tutkinnan loppuunviennin välittömästi tiedettyään sen keskeytymisestä:
Aalto-yliopistossa toimittiin lopulta oikein.
HTK-loukkausepäilyn tutkinta voi kuitenkin lähteä oudoille poluille yliopiston ylimmän johdon motiiveilla. Tässä on kunnostauduttu ainakin Oulun yliopistossa. Hallituksen juuri valitsema uusi rehtori Arto Maaninen on ollut vähintäänkin yhdessä tuollaisessa prosessissa poikkeuksellisen aktiivinen toimija. Hän on hyökännyt HTK-loukkausepäilystä ilmoittanutta vastaan.
Rehtorihakemuksessaan hän kuitenkin kirjoittaa ”Minulla on myös ’lehmän hermot’ eli jaksan kuunnella tarvittaessa pitkäänkin vasta-argumentointia”. Kertooko tuollainen korostus silti eniten puutteista?
Seuraavassa on tiivistetty esitys tapahtumista taustoineen. Keväällä 2020 yliopiston hallitukselle toimittamani yksityiskohtaisempi kooste on tämän blogiartikkelin lopussa liitteet linkitettyinä.
1. Alkuvaihe
Syyskuussa 2015 TkT Jukka Komulainen jätti tutkijatohtorihakemuksen Suomen Akatemialle. Hakemus ei johtanut rahoitukseen. Kesäkuun lopussa 2018 hän tunnisti oman hankehakemuksensa muotoilut rekrytointi-ilmoituksessa, jossa kontaktina oli eräs Oulun yliopiston Assoc. Prof. (Tenure Track). Kyseessä oli Suomen Akatemian rahoittama hanke.
TkT Komulainen ilmoitti havainnostaan ensin Prof. (emeritus) Matti Pietikäiselle ja tämän kehotuksesta minulle CMVS-tutkimusyksikön johtajana. Vertailu osoitti Komulaisen hakemuksen olevan käytännössä identtisen rahoitetun hankkeen kanssa. Jopa hakemuksen liitteenä olevat kutsukirjeet oli osoitettu Komulaiselle. Hakijan CV oli vaihdettu. Komulaisen hakemuksella oli saatu Akatemian rahoitus uuden hakijan nimiin.
Tällaisessa tapauksessa kyse voi olla toisen tutkijan työn anastuksesta. Epäilys oli tutkittava, joten tein TkT Komulaisen pyynnöstä 23.7.2018 perustellun ilmoituksen hyvän tieteellisen käytännön loukkausepäilystä täsmälleen TENKin ohjeistuksen mukaisesti Oulun yliopiston johdolle. Esimiehenä se oli velvollisuuteni.
HTK-ilmoitus tuli epäillyn tietoon 14.8.2018. Hän ilmoitti samana päivänä eräässä aiemmassa haussa arvioijan arvioijan CV:stä tekemiä havaintoja virheellisiksi ja vaati asian tutkintaa. Seurauksena jouduin 2.9.2018 tekemään hänen vaatimuksestaan ilmoituksen epäilystä HTK-ongelmasta. En esimiehenä luonnollisestikaan voinut poiketa velvollisuudestani.
Ennen anastusepäilyn tutkintaa sain maanantaina 3.9.2018 yllättävän kutsun kuulemiseen minua vastaan esitettyjen häirintäsyytösten vuoksi torstaiksi 6.9.2018. Näyttötaakka jäi yksin minulle. Sähköpostien ja tutkimusyksikön dokumenttien avulla osoitin syytökset keksityiksi. Ilman yksityiskohtaisia päiväkirjauksia en olisi ehtinyt selvittää asioita.
Häirintäsyytösten tutkinnan ajoitus oli erikoinen. Epäilystä anastuksesta tekemäni HTK-ilmoituksen esiselvittäjä lausui asiasta vasta häirintäsyytösten käsittelystä seuraavana päivänä 7.9.2018. Hän esitti varsinaisen HTK-tutkinnan käynnistämistä. Olinkin ollut enemmän epäilty kuin HTK-ilmoituksen esiselvityskohde.
Kolmantena tapauksena TkT Komulainen oli kesäkuun lopussa 2018 todennut erään aiemman artikkelin plagiaatin julkaistun muiden kuin alkuperäisten kirjoittajien nimissä. Ainut yhteinen tekijä oli akatemiahakemuksen anastuksesta epäilty henkilö. Teksti oli lause lauseelta muunneltu kappaleiden rakenne säilyttäen. Tulokset olivat samoja viimeistä desimaalia myöten.
Ensimmäisenä kirjoittajana oli väitöskirjatutkija eräästä kiinalaisesta yhteistyöryhmästä. Sitä johtava professori oli nuorempana yli vuoden tutkimusryhmässämme. Varovainen tiedustelu paljasti, ettei väitöskirjatutkija tiennyt olevansa artikkelin ensimmäinen kirjoittaja eikä tuntenut sen sisältöä. Yhteistyökumppanin kanssa neuvoteltuani tein 17.9.2018 tästä HTK-ilmoituksen nuorta väitöskirjatutkijaa suojataksemme.
Epäilty Assoc. Prof. (Tenure Track) esitti minua vastaan 3.10.2018 joukon työsyrjintäsyytöksiä. Ne saatettiin minulle tiedoksi 8.10.2018 ja kuulemistilaisuus oli 10.10.2018. Tuohonkaan en saanut juuri lainkaan aikaa valmistautua. Jälleen kerran äärimmäisen tiukan aikataulun alla osoitin dokumentein syytökset aiheettomiksi. Tarkat päiväkirjaukset olivat taas tärkeitä
Rehtori nimesi epäillylle anastustapaukselle tutkijaryhmän 10.10.2018. Tämä on yli kuukausi esiselvittäjän lausuntoa myöhemmin ja vasta työsyrjintäsyytteiden tutkinnan jälkeen. Ajoitus oli jälleen kerran erikoinen. Olin kovempien toimien kohteena kuin HTK-loukkauksesta epäilty.
Minua vastaan esitetyillä syytöksillä ei ollut mitään tekemistä TkT Jukka Komulaisen työn epäillyn anastuksen eikä epäillyn plagioinnin kanssa. Miksi johto ei priorisoinut jälkimmäisten tutkintaa?
2. Management by Perkele
Puhelussaan loppuiltapäivänä perjantaina 5.10.2018 kiihtynyt, äärimmäisen asiatonta kieltä käyttänyt vararehtori Arto Maaninen ilmoitti Oulun yliopiston asettaneen minulle oikeustoimiuhkan. En ryöpyltään kyennyt muutamaan minuuttiin hahmottamaan, mistä on kysymys.
Vasta vuoden 2023 toisella puoliskolla ymmärsin, että oikeustoimiuhka tarkoitti ulkopuolisten asianajajien palkkaamista kehittämään todisteet johonkin väitettyyn väärinkäytökseeni. Kuinka usein Oulun yliopisto on tuollaisia keinoja käyttänyt? Eräs suorahankintapäätös vuodelta 2019 viittaa Roschierilla olevan entuudestaan kokemusta Oulun yliopiston toimintamalleista:
Myöhemmin minulle paljastui HTK-loukkauksista epäillyn alle puoli tuntia aiemmin 5.10.2018 lähettäneen minua syyttäneen ja pysäyttämästäni vaatineen sähköpostin yliopiston ylimmälle johdolle. En tuolloin 5.10.2018 tiennyt 3.10.2018 minua vastaan esitetyistä työsyrjintäsyytöksistä, joista sain tiedon 8.10.2018.
Yliopiston johto tiesi HTK-loukkausepäilystä, aiemmista saman henkilön esittämistä perusteettomista häirintä- sekä tuoreista työsyrjintäsyytöksistä. Vararehtori Arto Maanisella olisikin ollut oivallinen tilaisuus osoittaa ”lehmän hermonsa”. Kuitenkin puolensa valinneena hän syytti minua prosessia tarkasti noudattaen tehdyistä HTK-ilmoituksista.
Oliko törkypuhelu näyte Arto Maanisen todellisesta luonteenlaadusta ja harkintakyvystä? Vai jostakin muusta? Nimittäin rehtorihakemuksessaan hän ilmoittaa ”En myöskään kyseenalaista esimiesteni päätöksiä”. Hänen ja rehtorin täytyi tuntea TENKin ohjeistus, josta eivät piitanneet.
TENKin prosessiohjeen perusteella HTK-loukkausepäilyjen tutkinnassa toimivalta on yksin rehtorilla eikä sitä voi delegoida. Rehtori nimeää selvittäjät, eikä vararehtori Maanisella ollut asiassa mitään roolia.
Esitin ensimmäisen vastalauseeni prosessista poikkeamisesta ensin puhelun aikana Arto Maaniselle vetäessä henkeä syytösryöpyltään. Sitten järkytyksestä toivuttuani sähköpostilla maanantaina 8.10.2018 ja lopulta yliopiston johdolle 12.10.2018. Tähän päivään mennessä en ole saanut vastausta. Vai oliko vastaus 8.10.2018 kutsu kuulemiseen työsyrjinnästä?
Pyynnöstäni tieto- ja sähkötekniikan tiedekunnan dekaani Riekki kutsui vararehtori Maanisen ja minut kanssaan lounaalle ravintola H2O:n kabinettiin 26.11.2018. Vararehtori ei vastannut kysymyksiini oikeustoimiuhkan voimassaolosta ja kestosta. Niinpä päättelin oikeustoimiuhkan asettajan olevan yliopiston rehtorin Jouko Niinimäen.
Oikeustoimiuhkan vuoksi en uskaltanut nostaa esille saman epäillyn jäljiltä liki sarjana paljastunutta useaa muuta epäiltyä väärinkäytöstä ’muunnelluista’ dokumenteista plagiarismitapauksiin. En voinut myöskään laatia HTK-loukkausepäilyjen esiselvityksistä lausuntopyyntöä TENKille. Laadin sellaisen kiinalaisen yhteistyökumppanin tuella ja toimitin TENKille vasta kesäkuussa 14.6.2019. Olin saanut dekaaniltani tiedon oikeustoimiuhkan päättymisestä 31.5.2019.
Tuossa vaiheessa lausuntopyyntö oli jo turha. Se oli kuitenkin viimeinen yritys saada tutkinta oikealle tolalle ja Oulun yliopisto ilmoittamaan plagioinnista kustantajille väitöskirjatutkijan suojaamiseksi. Kuvittelin yliopiston oman maineriskinkin painavan.
3. Peittely
Jos kaksi julkaisua ovat käytännössä identtiset, niin kyse on plagiarismista eikä sattumasta. Tulkinnanvaraa ei ole. Miten yliopistossa voidaan selittää tuollainen musta valkoiseksi tai edes vaaleanharmaaksi? Yksi ratkaisu on laatia esiselvitys, joka on epäilyistä vapauttava.
Epäillyn artikkeliplagiarismin esiselvityksessä esitetäänkin plagioinnin sallittavuuden liittyvän tieteenalaan. Että häh?
Tutkijataustaiselle esiselvittäjälle tuollaiseen lausumaan taipuminen lienee ollut traumaattinen kokemus. Hän on varmasti tiennyt paremmin, joten voimme spekuloida johdon antaman ohjeistuksen sisältöä. Alla on uudelleen näyte Orwell-yliopiston kaksoisajattelusta:
Yllä viimeinen kappale sisältää esiselvittäjän vastuuvapauslausekkeen (ns. disclaimer). Sen mukaan plagiointi oli ”outside the scope of this preliminary inquiry”. Kaksoisajateltuna plagiointiselvitys ei siis ollut plagiointiselvitys.
Olin vararehtoriaikanani työskennellyt kyseisen esiselvittäjän kanssa yliopiston hallinnossa. Tiesin hänet yksityiskohdista tarkaksi hyvää tarkoittavaksi henkilöksi. Miten hänet saatiin sivuuttamaan tosiseikat?
TENKin aika ei riittäne perehtymiseen alkuperäiseen aineistoon, joka voi olla massiivinen. Se hyväksyi plagiarismin sallivan tulkinnan – ehkä lukien lausunnosta vain loppupäätelmät. Onhan alla vakuudeksi sentään rehtorin allekirjoitus.
4. Loppuarvio
Tässä asiakokonaisuudessa useimmat yliopiston työntekijät toimivat oikein ja asiallisesti, mistä olen heille suuresti kiitollinen. Valitettavasti eivät kaikki. Oulun yliopisto näyttää mädäntyneen latvastaan.
Maailmanhistoria vilisee tapauksia, joissa erilaisia tekoja on puolustettu tyyliin ”toimin käskystä”. Tiedeyhteisössä(kin) olisi kuitenkin toimittava eettisesti oikein ja hyvää tieteellistä käytäntöä noudattaen.
Millä perusteella anastuksen ja plagioinnin puolustaja on sovelias minkään yliopiston rehtoriksi? Onko tuollainen hyvää tieteellistä käytäntöä?
Liitedokumentit
Seuraavassa on 11.3.2020 yliopiston hallitukselle hallintojohtajan kautta toimittamani muistiinpanoihin perustuva selonteko. Tähän päivään mennessä hallitus ei ole siihen reagoinut.
Todettuani liitteiden 5 ja 9 linkkien yllä olevassa katkenneen tarjoan kyseiset dokumentit seuraavina. En halua metatietojen muuttuvan kytkökset palauttamalla.
Komulaisen yliopisto olisi oikopäätä nitistänyt epätoivottuna vieraslajina, joten hän teki oikean arvion pyytäessään Ollin ilmiantajaksi. En usko kenenkään yliopistossa kyenneen pärjäämään häntä paremmin.
Ihailen Ollin muistiinpanojen ja dokumentoinnin tarkkuutta. Mutta kun vastakkain ovat totuus ja valta, niin jälkimmäinen voitti tälläkin kertaa.
Painotan, että varehtori Maaninen ei tehnyt mitään väärää. Hyvän tieteellisen käytännön epäilystä ilmoittajalla ei ainakaan 2018 tainnut olla minkäänlaista lain suojaa, joten ilmoittaja oli ns. täysin vapaata riistaa. Myöskään tutkimuseettisen neuvottelukunnan (TENK) ohjeissa, joihin yliopisto on sitoutunut, ei silloin mitenkään suojeltu perustellun ilmoituksen tekijää.
Vuonna 2023 julkaistuissa TENK:in ohjeissa on otettu huomioon EU-lainsäädäntö. Nyt niissä listataan HTK-loukkaukseksi myös ”prosessiin liittyvä piittaamattomuus • HTK-prosessiin tai sen osapuoliin kohdistuva häirintä”. Miten tuo pitäisi tulkita?
Kaikki mikä on laillista ei ole moraalisesti oikein.
Mahdollisesti tutkijanurasta kiinnostuneena DI-vaiheen opiskelijana itselleni alkaa olla ajankohtaista miettiä, missä tohtoriopinnot olisi järkevintä suorittaa. Sanotaanko näin, että tämän kirjoituksen dokumentteihin tutustuttuani selaimessani on auki Helsingin, Aallon ja Tampereen yliopistojen tutkimusryhmien sivustoja.
Älä ihmeessä jätä Oulun yliopistoa pois laskuista, sillä tämä on erinomainen paikka tehdä laadukasta väitöstutkimusta loistavassa ohjauksessa! Huomaa myös millä sanoilla 4. Loppuarvio alkaa yllä.
YLE:n haastattelussa uusi rehtori sanoo ’En ole niin paha ihminen, että sen takia pitäisi erota, kun minusta on tehty rehtori´. Jään monien lailla pohtimaan sanaa ’niin’.
Silveniä syytettiin häirinnästä ja työsyrjinnästä syksyllä 2018 ja vararehtori ilmoitti silloin oikeustoimiuhkasta. ’Muna vai kana’ -blogiartikkeli paljastaa Roschierille maksetun 2019 keväällä liki 100 000 euroa työoikeudellisesta neuvonannosta. Sitten toukokuun lopussa 2019 Silvenille langetettu oikeustoimiuhka on päättynyt. Onkohan näillä asioilla jotain yhteyttä?
Ajallinen korrelaatio on olemassa.
Roschierin asianajajat eivät olleet minuun yhteydessä keväällä 2019. Tästä huolimatta on mahdollista, että liki 100 000 euron Roschier-operaatio on tietämättäni etsinyt rikkeitä yksityiselämääni myöten. Jos jotain olisi löytynyt, niin olisin epäilemättä saanut sen tuntea.
Olisikohan minulla oikeus tietää tuollaisesta tutkinnasta? Edes vuoden 2023 ahdistelusta Eversheds asianajotoimiston avulla en tiedä, mistä kaikesta minua syytettiin. Asiakirjat on raskaasti mustattu ja merkitty salaisiksi.
Oletin 2018 syksyllä vararehtorin ilmoittaman oikeustoimiuhkan johtavan poliisin yhteydenottoon ja kuulusteluun jonkin keksityn syytöksen pohjalta. Vasta syksyn 2023 perättömyyksiin pohjautuneen tutkinnan myötä oivalsin 2018 uhkailtun asianajajlla.
Ensimmäisessä Roschierin laskussa vuodelta 2019 on laskutusväli merkitty alkamaan jo 18.10.2018. Ollia on uhattu oikeustoimilla pari viikkoa aiemin 5.10.
Tietysti kyseessä voi olla pelkkä ajallinen sattuma, yliopistollahan on voinut olla muita ulkoista tutkintaa vaativia tapauksia meneillään.
Ehkä en ihan vielä ala hommaamaan Roschier-haalarimerkkiä viiltosuojahousuihini.
En ole etsimässä syyllisiä ja vaatimassa kenellekään seuraamuksia. Sen sijaan olisi tärkeää ymmärtää miksi nämä HTK-prosessit harhautuivat näin pahasti väärille raiteille. Tämän myötä käytäntöjä pystyttäisiin toivottavasti parantamaan niin, ettei kukaan joutuisi kärsimään vastaavaa vääryyttä ja asiatonta kohtelua selvitysten aikana eikä käynnistyneiden prosessien ulkopuolella. HTK-ilmoitukset täytyy selvittää objektiivisesti faktoihin ja näyttöön nojaten, eikä tutkinnan fokus saa karata pois ilmoituksen kohteena olevasta asiasta.
Kenenkään ei pitäisi pelätä HTK-ilmoitusten tekemistä mahdollisten rangaistusten tai hyökkäysten pelossa. Rohkaiseeko tämä esimerkkitapaus varsinkaan nuorempia tutkijoita puuttumaan kohtaamaansa epäasialliseen käytökseen tai havaitsemiinsa tutkimuseettisiin rikkeisiin?
Myös TENKin roolia tulisi tarkastella laajemmassa mittakaavassa, sillä TENK ei jälkikäteen kysyttynä nähnyt tarvetta perustella päätöstään, miksi kaksi käytännössä identtistä artikkelia ei vastaa plagioinnin tai itseplagioinnin määritelmää. Lausunnoissaan TENK ei nimittäin kommentoinut alkuperäisen HTK-ilmoituksen kohteena ollutta asiaa eli kahden review-artikkelin merkittävää samankaltaisuutta tai sen laajuutta.
TENKin lausunnoista ei voi valittaa. Tässäkin yleinen ja tärkein intressi on ymmärtää päätökseen vaikuttavat tekijät, sillä TENKin linjaus vaikuttaa tulevien vastaavien tapauksien tulkintaan.
Kiitän maltillisesta lausunnosta.
Perehdyttyäni huolella Ollin tarjolle asettamaan materiaaliin ja liitteisiin oma malttini on suurella koetuksella. Uusi rehtori voi ansaita luottamukseni ainoastaan perusteellisella pesänselvityksellä ja siivouksella.
Tarkkuudessaan Olli on samalla tasolla kuin jo edesmennyt suuresti kunnioittamani väitöstyöni ohjaaja. Kaikki sovittu löytyi muistiinpanoistaan aina paremmin kuin tarjoamistani muistikuvista.
Uskomatonta… Tuntuu että monessa asiassa yliopiston käytännön toimenpiteet eroavat huomattavasti strategisista (ja yleisestikkin hyvänä pidetyistä) arvoista.
Oliko hallituksen rehtorivaalissa mukana tämä perättömien ilmiantojen ihminen (myös Ollin ”tuttu”), vai jääväsikö hän itsensä. Jääväyksen peruste, yhdestä rehtoriehdokkaasta tehty perätön ilmianto häirinnästä, jota Niinimäen asianajat tutkivat laihoin tuloksin. Näkisin, että kyseinen hallituksen jäsen on esteellinen osallistumaan rehtorivaaliin, odotamme pöytäkirjaa…
Esteellisyyttä ei ole ollut, sillä yliopiston lakimiehet eivät puuttuneet valintaan. Muussa tapauksessa tietenkin olisivat.
On kohtalaisen selvää, että hän oli jäävi. Kollegiota kohdannut ajojahti oli tyrmäävä ja se liittyi jo tuolloin rehtoripeliin. Helka pelattiin ulos.
Vuoden 2023 lokakuun loppupuolelta lähtien olen siirtänyt roskakoriin kohtalaisen määrän blogiini tarjottuja kommentteja, joissa on kerrottu toisen opiskelijapäättäjien häirinnästä syytetyn henkilön nimi. Kyseessä on ollut julkinen salaisuus ja monia on häirinnyt osallistumiseni siihen. Kohdallani kyse on ollut henkilön oman toiveen noudattamisesta.
Minua häiritsee ettei yliopiston johto ei ole missään vaiheessa kertonut valtavalla mediajulkisuudella käynnistetyn kovakouraisen häirintäselvityksen lopputulosta. Aivan viime aikoinakin minulle on kerrottu varmana tietona syyllistyneeni opiskelijoiden häirintään.
Epäilen, ettei yliopiston johtoa kiinnosta kertoa totuutta.
Otin opiskelijapäättäjien häirintäasian esille tämän vuoden tammikuussa pidetyssä rehtorin ja Professoriliiton Oulun osaston yhteistapaamisessa. Tällöin oli jo tiedossa häirintäsyytteitä koskevan ulkopuolisen selvityksen vapauttava lopputulos niin Ollin kuin muidenkin asianomaisten osalta.
Kysyinkin, miten yliopisto aikoo tästä yliopiston maineen kannalta ilahduttavasta ja tärkeästä lopputulemasta tiedottaa, ottaen huomioon miten paljon palstatilaa esitetyille syytöksille oli annettu paikallisessa valtalehdessä edellisenä kesänä.
Vastaus oli muistaakseni sensuuntainen, että viestinnässä on paraikaa harkinnassa mikä on sopivin tiedotustapa.
Myönnän olleeni lievästi sanoen pettynyt kun yliopisto 31.5.2024 julkaisi tiedotteen, joka ilmeisesti sisälsi edellä mainitun harkinnan mukaisen sopivimman tavan tiedottaa:
”… Aiemmin Oulun yliopistossa on ollut esillä yliopiston päätöksentekijänä toimimiseen liittyviä painostamisen kokemuksia, joiden selvittämistä ylioppilaskunta on vaatinut. Ilmoitetut tapaukset on käsitelty. Yliopisto on hankkinut hallinnon opiskelijaedustajille Someturva-palvelun, jonka kautta he saavat nopeasti apua ja psykososiaalista tukea häiritseviksi kokemiinsa tilanteisiin tai kohtaamaansa sopimattomaan käytökseen. Someturva tarjoaa neuvontaa myös yliopistoyhteisön ulkopuolelta tulevien haastavien tilanteiden kohtaamiseen. …”
(https://www.oulu.fi/fi/uutiset/yliopistoyhteisossa-ollaan-yllattyneita-julkisuudessa-esitetyista-huolista-mutta-niihin-suhtaudutaan)
Pieni korjaus: kyseessä oli rehtorin ja osaston johtokunnan yhteistapaaminen 22.1.2024.
Tuo on mennyt minulta ohi, vaikka olen yrittänyt seurata virallisia kanavia ja Kalevaa. Vasta nyt opastettuna näen hentoisen yhteyden tuon tiedotteen ja aiemman vuotta aiemman häirintäuutisoinnin välillä.
Tiedote ei näytä ylittäneen Kalevan uutiskynnystä. Ekologisia arvoja on kunnioitettu säästämällä painomustetta.
”Ilmoitetut tapaukset on käsitelty. Yliopisto on hankkinut hallinnon opiskelijaedustajille Someturva-palvelun”. Ymmärrän tuon tarkoittavan, että jotakin todella pahaa on tapahtunut ja syyllisiä on rangaistu.
Kuitenkin Silvenin blogin mukaan mitään opiskelijapäättäjiin kohdistettua häirintää ei ole todistettu tapahtuneen. Mitä pitäisi uskoa?
Silven, Komulainen ja Salo ovat ylempänä lunastaneet luottamukseni asiallisilla ja osin ironisillakin kannanotoillaan. He edustavat minulle aitoa yliopistohenkeä.
Ajan henki näyttää kuitenkin olevan sellainen, että kun kyky asiapohjaiseen argumentointiin puuttuu, niin sitten infantiilisti uhriudutaan. Noinko kuvitellaan noustavan akateemisen arvostuksen portaita?
”Ilmoitetut tapaukset on käsitelty” ei mitenkään voi kuitata selvää kiusantekoa kollegion puheenjohtajaa ja toista professorijäsentä kohtaan. Minäkin tiesin nostetuista syytteistä ennen kuin tässä blogissa niistä kerrottiin. Ikinä en ole opiskelijana hävennyt niin paljon kuin tuolloin, sillä olin läsnäolleelta kuullut, mitä kollegiossa oikeasti oli tapahtunut.
Kanteluita odotellessa.
Toksinen johtajuus on organisaation syöpä, jonka edetessä parantuminen käy jatkuvasti vaikeammaksi. Kaikki toivo on uusissa lääkkeissä, jotka saattavat tehota, joten niitä on kokeiltava. Oulun yliopisto ei kokeillut, joten ennuste jatkuu huonona.