Ilta-Sanomat uutisoi 9.9.2024 oikeuskanslerinviraston valvontakäynnistä ulkoministeriöön:
Taustalla on kohu ulkoministeriön päätöksestä kilpailuttamatta käyttää Roschier asianajotoimiston palveluita. Sittemmin vastaavat menettelyt paljastuivat ministeriön henkilöstöhallinnon tavaksi.
Oulun yliopisto on julkinen organisaatio, joten sen hallinnolle asetetut vaatimukset eivät eronne ministeriöistä. Sekin on omista hyväksytyistä prosesseistaan poiketen lukuisia kertoja käyttänyt ulkoisten asianajajien palveluja henkilöstöhallinnossaan. Todistettavasti ainakin kerran 60000€:n kynnysarvo on ylitetty kilpailuttamatta.
Omalla kohdallani rangaistuksenomaiseen ilmeiseen asianajajien käyttöön 2019 viitattiin ”oikeustoimiuhkana”, kun olin joutunut tekemään ilmoitukset hyvän tieteellisen käytännön loukkauksista. Tuolloin etulinjassa ylimmän johdon torpeedona anastusta ja plagiarismia puolusti vararehtori Arto Maaninen. Kohdallani uusi kierros seurasi syksyllä 2023. Silloin yliopiston ylin johto ryhtyi asianajajan avulla näytösoikeudenkäynteihin hallituksen jäsenten valintaan liittyneiden perättömien väittämien pohjalta.
Oulun yliopistossa ei ole kannattanut olla eri mieltä ylimmän johdon kanssa. Olen tuonut omat tapaukseni julki ja blogini ansiosta tiedän useita hiljaisiksi maan rakoon poljettuja. Mitenpä yksittäinen työntekijä pärjää yliopiston ylimmän johdon ’rajattomalla’ budjetillaan palkkaamien asianajajien käsittelyssä?
Emeritusprofessori Heikki Salo on saanut yliopiston kirjaamosta ulkoisten lakipalveluiden laskutus- ja kilpailutustietoja muutamalta vuodelta. Kyseiset dokumentit ovat erään hallituksen jäsenen kokouksessa 13.6.2024 jättämän, sittemmin Heikki Salon pyytämän eriävän mielipiteen liitteitä. Hän toimitti minulle saamistaan ehkä ainoan, jota ei ole merkitty salassapidettäväksi. Kyseessä on suorahankintapäätös, joka on päivätty 7.1.2019.
Suorahankinnan perustelut viittaavat Roschier asianajotoimistoa käytetyn aiemminkin (alla punainen teksti ei ole korostustani: se on alkuperäisessä dokumentissa):
Roschierin laskuja on keväällä 2019 hyväksynyt silloinen yliopiston hallituksen puheenjohtaja Risto Murto. Tämä osoittaa kyseen olleen rehtorin toimijana ajamasta prosessista. Montakohan kertaa tällainen on toistunut?
Suorahankintapäätös on ladattavissa tämän blogiartikkelin lopussa. Sen ehkä kiintoisin kohta on metatiedoissa, joista paljastuu todellinen päiväys amerikkalaisessa muodossa 5/3/2019. Siis toukokuun 3. vuonna 2019:
Dokumentti on siis luotu liki viisi kuukautta sen otsikkokentän päiväystä 7.1.2019 myöhemmin. Laskutusdokumentit saanut emeritusprofessori Salo totesi metatiedoissa olevan päiväyksen 3.5.2019 olevan hivenen Roschierin viimeisen 16.4.2019 päivätyn laskun eräpäivää myöhempi. Maksuaikaa lienee ollut 14pv.
Päiväysten erosta johtuen emeritusprofessori Heikki Salo kysyi kirjaamosta, milloin suorahankintapäätös on toimitettu sinne. Vastaus oli 5.7.2024. Ehkä positiivista kuitenkin on, ettei tiedostoa oltu viiden vuoden kuluessa hukattu?
Oulun yliopiston Patio-intranetissä sopimusprosesseja koskevassa ohjeistuksessa on seuraava kohta, jota tuossa hankinnassa olisi odottanut noudatetun:
Heikki Salon mukaan kirjaamosta saamassaan sähköpostissa todetaan kuitenkin: ”Kun kyseinen hankinta-asia on ollut ajankohtainen, sitä ei ole katsottu tarpeelliseksi rekisteröidä (diarioida) yliopiston asianhallintajärjestelmään”. Ohjeet eivät ilmeisesti koske yliopiston ylintä johtoa.
Tässä kyse oli vain yhdestä yliopiston sisäisestä prosessista, jossa käytettiin ulkoisia juristeja – siis ei tuomioistuinlaitoksen oikeudenkäynnistä. Roschierin toteutuneen laskutuksen kokonaismäärä 98432€ ja sentit päälle on ollut liki sama kuin suorahankintapäätöksessä ennakoitu 98500€:
Voinemme onnitella kustannuksiltaan uskomattoman tarkasti arvioidun suorahankintapäätöksen tekijöitä. Tulkitsen, että päättäjän nimi on vasemmalla ja esittelijän oikealla:
Todistamme kiintoisaa muna vai kana -ongelmaa. Kumpi syntyikään ensin: laskutus vai suorahankintapäätös? Miten oikeuskanslerinvirasto tällaiseen ongelmaan suhtautuisi?
Mitään yllätystä nykymenoon turtuneille ei tuossa tule esille. Yliopiston johto on vaatinut hyvää hallintoa, mutta Heikki Salon pistokokeen sattumalöydöskin todistaa, ettei se koske sitä itseään. Pietilän hallintojohtajuutta on jo moneen kertaan tullut ikävä.
Näyttää vahvasti siltä, että myös Oulun yliopistossa olisi syytä aloittaa ulkopuolinen tutkinta lakitoimistojen käytöstä sen omia tutkijoita vastaan. Sen vähän perusteella mitä tiedämme, käytetyt rahasummat ovat samaa suuruusluokkaa kuin nyt oikeuskanslerin tutkinnan alle joutunut ministeriön vastaavanlainen tapaus.
Pitäisin selvitystä erityisen tärkeänä juuri nyt kun yliopistolle ollaan valitsemassa uutta rehtoria. Työyhteisön tervehtyminen voi alkaa vasta kun pystytään pohjia myöten käsittelemään väärinkäytökset. Myös räikeän plagioinnin peittely tai puolustaminen keskeisessä asemassa olevan hallintohenkilön toimesta on asia, jota ei ole syytä lakaista maton alle.
Tämä tapaus jää legendana aikakirjoihin. Kuinka hallinto- ja talousjohtajat olisivat voineet aavistaa, että joku kaivelisi heidän toimiaan yli viisi vuotta myöhemmin? Se ei varmasti ole mukava yllätys.
Todisteet ovat tyhjentävät. Hankintalakia on rikottu ja harjoitettu huonoa hallintoa. Mahdolliset rikokset ovat ehkä vanhentuneet, mutta miten käy luottamuksen? Onko sitä enää?
Vaikka rehtori nyt vaihtuisikin (jolla on eittämättä ollut omat sormet pelissä eri yhteyksissä), auttaako se jos ylin hallinto on mätä?
Ensi viikon hallituksen kokouksen esityslistalta: hallitus aikoo käynnistää kiinteistöstrategiatyön??!!
Uskomanton.
Tilanne lienee se että johto on päättänyt mitä haluaa kampus-shown seuraavassa näytöksessä tehdä. Nyt aletaan luomaan dataa päätöksen oikeutuksen tueksi. Ei kannata odottaa että henkilökuntaa osallistettaisiin strategiatyöhön. Olen tässä kyllä mielelläni väärässä jos toisin käy… Epäilen vaan että kaupungin kanssa on jo olemassa joku yhteinen käsitys siitä maalista mitä kohti reh.. yliopisto haluaa harppoa.
Rehtori ei saanut vastuuvapautta vuodelta 2021, mihin syynä oli olemassa olevaksi väitetty kiinteistöstrategia, jota ei sitten löytynytkään. Hallitus ei tietääkseni koskaan käsitellyt vastuuvapautta. Jos se olisi käsitellyt kiinteistöstrategiaa, niin sen olisi pitänyt nostaa vastuuvapauskin pöydälle ja tehtävä johtopäätökset. Rehtorin kauden päättyessä taitaa olla turvallisin hetki tuon strategiatyön kick-offille.
Niin, kiinteistöstrategianhan väitettiin olevan olemassa. Se koostui väitteiden mukaan erillisistä dokumenteista.
Vaadin kollegiossa kuitenkin yhtenäistä asiakirjaa, joka on laadittu vastaavalla tavalla kuin yleensä kiinteistöstrategiat laaditaan.
No, sellaista meille ei toimitettu 🙂 Hyvä jos sellaista ryhdytään laatimaan nyt.
Ensimmäinen noista erillisistä dokumenteista taisi valmistua joulukuussa 2022. Se löytyy tämän blogiartikkelin lopusta https://www.silven.fi/index.php/2024/02/06/virallisia-analyyseja/
Jostakin syystä kyseinen visio onnistuu sivuuttamaan pohjakseen tehdyn Jyväskylän yliopiston koulutuksen tutkimuslaitoksen analysoiman kyselytutkimuksen tulokset.
Ei se ollut ensimmäine, päinvastoin se oli viimeisiä. Nämä kaikki A-insinöörien selvitykset sun muut käsitykseni mukan edustivat ”kiinteistöstrategiaa” .. Se kun oli sellainen ”hajautettu” versio 🙂 Näinhän sitä ainakin aikoinaan perusteltiin.
Toki nyt käynnistetty varsinaisen kiinteistöstrategian valmistelu omaan nenääni haisee sille, että on myönnetty aiemman ”strategian” puuttuminen tai puutteellisuus.
Olispas hyvä, jos siitä saataisiin tehtyä tutkimusyliopiston näköinen eli täysin objektiivinen tarkastelu sisältäen myös nykytilan aidon tarkastelun hyvine ja huonoine puolineen. Vastausta kun ei kannattaisi etukäteen pyrkiä tietämään.
Toistaiseksi yliopiston ”kiinteistöstrategian” aineksistakin, samoin kuin sen muustakin strategiassa, on kokonaan puuttunut resurssien priorisointi ja mitattavuus. Mitkä ovat olennaiset asiat, joihin olisi fokusoitava? Ilman niiden tunnistamista ei kyetä tekemään hyviä päätöksiä.