Viestinnän henkilö julkaisi Patio-Intranetissä 31.5.2024 Oulun yliopiston johdon ”kato, orava!” -vastineen YLEn 26.5.2024 ja 27.5.2024 julkaistuihin artikkeleihin. Vanha suomalainen sananlasku ”se koira älähti, johon kalikka kalahti” ehdottaa tuollaisen reaktion olevan merkki halusta harhauttaa kuulijan huomio johonkin muuhun.
YLEn yhtenä lähteenä on selvästi käytetty tätä julkista blogia. Onkin syytä kerrata faktat. Nimittäin YLEn uutisoi jo 9.6.2023 Oulun yliopiston käynnistämästä häirintäselvityksestä seuraavasti otsikoiden:
Olin toinen tuon selvityksen kohteista. Se selvisi minulle täydellisenä yllätyksenä yli kolme kuukautta myöhemmin perjantaina 22.9.2023 n. klo 15:50. Tuolloin rehtorin toimeksiannosta toimiva asianajaja otti yhteyttä syytelistan kanssa. Myöhemmin sattumalta minulle selvinnyt toisen syytetyn nimi vahvisti käsitykseni yliopistomme ylimmän johdon arvoista.
Tällainen oikeusturvan vaarantava ja perustuslain yhdenvertaisuusperiaatteenkin vastainen menettely ei ole Oulun yliopiston hyväksymän prosessin mukainen. Tiedän tämän blogin ansiosta useita muita vastaavia tapauksia aivan lähivuosilta. Kaikissa ulkopuolisen asianajajan varsinaisena toimeksiantajana näyttää olleen rehtori.
Toki Oulun yliopistossa on tuhansia työntekijöitä, joihin tuollaiset yliopiston ulkopuoliset toimet eivät ole kohdistuneet. Niistä on kuitenkin tullut rehtorille tapa, jota hän valikoidusti käyttää tarkoitusperiensä edistämiseen.
Yhdenvertaisuutta rikkova rehtorin toiminta jatkuu, ellei hallitus siihen puutu. Perusteeksi pitäisi riittää jo yliopiston hallituksen 28.5.2024 hyväksymät yliopiston eettiset periaatteet.
Vai koskevatko ne kaikkia muita paitsi rehtoria? Kuitenkin jo ennen yllä olevaa eettisten periaatteiden luetteloa yliopisto on muotoillut asian seuraavasti:
Väitetyn opiskelijapäättäjiin kohdentamani häirinnän näytöiksi ilmoitettiin mm. keskustelu esittelypisteellä, kollegion varajäsenelle pyynnöstä lähettämäni sähköpostiviesti, väitetty soittelu hallinnon opiskelijaedustajille, blogini sekä Pro Linnanmaan Facebook- ja twitter-kirjoituksia. Pro Linnanmaa -yhteyteni on sen adressin allekirjoittaminen kesällä 2021 todettuani rehtorin lausumissa merkittäviä poikkeamia tosiasioista. Yliopistoyhteisöllä on mielestäni oikeus faktoihin.
Kyseisten ”todisteiden” pohjalta lukijani voivat itse arvioida niiden merkitystä sekä osaltani että laajemmin. Mahdollisesti myöhemmin teen harkitun salassapitorikoksen ja julkaisen yliopiston raskaasti sensuroiman tutkintamateriaalin. Salassapitomerkinnät on nähdäkseni tarkoitettu yliopiston ylimmän johdon kyseenalaisten menettelyjen piilottamiseen. Minulla ei ole mitään salattavaa.
Olen 16.11.2023 kirjelmöinyt hallitukselle vaatien kaiken häirintätutkintaan liittyvän materiaalin julkaisemista. Vastauksen olen saanut kirjaamosta:
Päätös asiastani tuli vasta 19.12.2023. Jäin pois yliopiston palveluksesta kuusi työpäivää myöhemmin 31.12.2023, mistä olin ilmoittanut puoli vuotta aiemmin.
En mustatuista päätösdokumenteista kykene päättelemään, mistä kaikesta minua on syytetty. Seuraavan otteen esittämisellä valaisen tämän ”pelin henkeä”. Tällä jo rikon yliopiston johdon langettamaa salassapitomääräystä:
Esitettyihin kuulemiini syytteisiin liittyi erikoisia seikkoja: mm. perättömiä väittämiä, minuun kokonaan liittymättömien asioiden ja yliopistoa koskevaan keskusteluun osallistumiseni tulkitsemista häirinnäksi.
YLEn artikkelissa 26.5.2024 tuodaan esille yliopiston pääluottamusmiesten huoli:
Rehtori ei kuitenkaan YLElle antamansa lausunnon mukaan tunnista ongelmaa:
Mutta onko ongelma rehtori itse? Olettaisi hänen muistavan omat menettelynsä.
Olen aiemmin käsitellyt kohtaamiani syytteitä ja prosessia mm. blogiartikkeleissa Yliopistokulttuurista (24.10.2023), Prosessivirhe (31.10.2023), Oikea prosessi (7.11.2023), Hallituksen ote? (21.11.2023), Syytteiden taustaa (1) (28.11.2023) ja Syytteiden taustaa (2) (12.12.2023). Rehtori on paikallisen päämedian tuella sortunut jopa maalittamiseeni, mitä olen käsitellyt artikkelissa Rehtorin taakka (30.4.2024).
Olen varma, että jos rehtorin palkkaama asianajaja olisi löytänyt toiminnastani yhdenkin epäasiallisuuden, niin rehtorin yksinoikeudellaan langettama rangaistus olisi ollut kovin mahdollinen. Mitään häirintää ei todettu. Roikuin löysässä hirressä 19.12.2023 annettuun päätökseen asti. Asianajajan määräaika oli kuulemisessa kertomansa mukaan yli kahta kuukautta aiempi 15.10.2023.
Viivyttelylle on vaikea keksiä mitään substanssisyytä – paitsi että keksityllä verukkeella rankaiseminen olisi mennyt oikean oikeuslaitoksen käsiteltäväksi. Ratkaisu olisi varmasti ollut nopeampi yliopiston hyväksymällä prosessilla, ellei henkilöstöjohtaja olisi sitä estänyt.
Tutkinta oli suunniteltu sen varaan, etten ehtisi osoittamaan ”todisteita” vääriksi. Samoin oli luotettu, että näytösoikeudenkäynti pysyy mahdollisimman salaisena kun se pidetään ulkona yliopiston hyväksytyistä prosesseista.
Rehtori siis odotti saavansa perusteet rankaisemiseeni tekaistujen todisteiden salaisella tutkinnalla. Vaihtoehtoisesti hän lähti silkkaan kiusaamiseen, sillä todisteiden luonne on ollut selvä jo alkuunsa. Salassapito onkin yliopiston ylimmälle johdolle olennaista ”todisteiden” luonteen kätkemiseksi.
Tässä artikkelissa esittämäni materiaalin luovutti kuulemisessani 29.9.2023 yhtenä nippuna asianajaja ilmoittaen sen salaiseksi. Hän yritti myöhemmin saada paperit takaisin, mihin pyyntöön en ole vastannut: Suomi on oikeusvaltio, jollaisessa syytteitä ei voida ajaa syytetyltä salatuilla todisteilla. Noin ei pitäisi voida menetellä edes Oulun yliopistossa.
Samoja ”todisteita” on käsitykseni mukaan kollegion silloinen varapuheenjohtaja esittänyt kokouksessa 31.5.2023 hallitukseen ehdolla ollutta henkilöä vastaan. Oikeiden asiayhteyksien ymmärtämiseksi lukijan on syytä aukaista tämän valitettavan pitkän blogiartikkelin linkit.
Alla viitattu Pro Linnanmaan kirjoitus löytyy tästä linkitetystä Facebook-osoitteesta. Se käy läpi kaikki Oulun yliopiston hallituksen jäsenet. Opiskelijajäsen Teemu Virtasen kohdalla on lainattu hänen julkisia vaalikonevastauksiaan. Tämä asia ei tietenkään liity minuun.
Kyseisessä Pro Linnanmaan kirjoituksessa on kuitenkin linkki julkisiin lähteisiin perustuneeseen blogiartikkeliini Tilakulut Oulussa ja muualla. Viittaus blogiini ei voi tehdä minusta vastuullista kuin omasta tekstistäni. Lukijani voivat varmistua sen asiallisuudesta. Opiskelijapäättäjiin se ei liity.
Seuraava Pro Linnanmaan kannanotto 27.1.2022 löytyy Facebook-linkistä. On vaikea hahmottaa, miten minun tai kenenkään muunkaan voidaan tässä yhteydessä katsoa käyttäytyneen epäasiallisesti opiskelijapäättäjiä kohtaan. Tuohonkaan tekstiin minulla ei ole ollut mitään osallisuutta.
Minun kuitenkin väitettiin harjoittaneen häirintää puhujana opiskelijoiden järjestämässä mielenosoituksessa 26.2.2022. Tuohon opiskelijat pyysivät minua osallistumaan ja olen julkaissut asiasta blogiartikkelin Kaikkien kampus: mielenosoitus. Puheessani nostin esille yhteisöllisyyden yliopistossa. Tämä ei mielestäni voi olla opiskelijapäättäjien häirintää.
Seuraava todiste väitetystä häirinnästä on hyvin lyhyt pätkä kokonaisuudesta ja Pro Linnanmaa on kommentoinut kyseistä viestiketjua. Koko Facebook-kannanotto on tarjolla tästä linkistä.
Piilotettu henkilönimi saattaa antaa käsityksen, että Pro Linnanmaa olisi ehkä vastannut kirjoitukseeni. Noin ei ole – kirjoitus on muun henkilön. Alkuperäisen viestiketjun alku on alla.
Kyseessä on siis yksittäinen kommentti asiayhteydestään irrotettuna. Minulla ei ole ollut asian kanssa mitään tekemistä.
En onnistunut jäljittämään seuraavan tiedon alkuperäistä sijaintia Facebookissa. Joka tapauksessa vaalikonevastaukset olivat julkisia.
Mainittu vilkas keskustelu muissa kanavissa viittaa myös blogiini, joka on katsottu näytöksi harjoittamastani opiskelijapäättäjien häirinnästä. Noihin aikoihin olin mm. oikaissut rehtorin valtuustoseminaarissa esittämiä perättömyyksiä sähkö- ja tietotekniikan opiskelijavalinnoista. Opiskelijapäättäjien toimia en ole tuolloinkaan kritisoinut.
Blogiartikkelieni tiivistelmät löytyvät kronologisessa järjestyksessä linkitettyinä tästä. Tosiasioihin perustuva keskustelu ei mielestäni voi olla häirintää. Vaikka voikin olla jollekin taholle kiusallista, niin virheellisten väittämien asiallinen oikaisu ei voine olla häirintää.
Seuraavakin Pro Linnamaan kirjoituksen osa on esitetty häirintätodisteena:
Kyseessä on jälleen kerran erilliseksi leikelty pala tästä löytyvästä artikkelista. Opiskelijat järjestivät Raksilan kampushanketta vastustaneen mielenosoituksen seuraavana päivänä 26.2.2022. Olin siellä kutsuttuna ensimmäisenä puhujana. Muistelen luvanneeni osallistua pari päivää aiemmin. Esiintyjälista lienee ollut julkistettuna some-foorumeilla heti sen jälkeen:
Miten opiskelijoiden mielenilmaukseksi järjestämä tilaisuus ja esiintymiseni sellaisessa voisi olla häirintää opiskelijoita kohtaan? Joka tapauksessa OYY näyttää pitäneen tärkeänä, ettei sitä sekoiteta mielenosoituksen järjestäneisiin Oulun yliopiston ruohonjuuritason opiskelijajärjestöihin:
Seuraavassa on jälleen kerran asiayhteydestä irrotettu Facebook-viestiketjun palanen. Jälleen kerran kirjoittajien nimet on poistettu näkyviltä. Alkuperäinen viestiketju löytyy tästä linkistä.
Henkilönimien poiston seurauksena on jälleen voinut syntyä tulkinta, että olisin ollut osallinentuohon keskusteluun. Noin ei ole tapahtunut. En koskaan ole ollut Facebookissa. Alkuperäinen viestiketju kirjoittajien nimien kera on seuraava:
OYY on väittänyt viittaamassaan WSP:n raportissa kerrottavan, että tiloja ei voida remontoimalla saada edes tyydyttävään kuntoon. WSP:n raportissa ei kuitenkaan esitetty tuollaista väitettä.
Työsuojelupäällikkö ja työsuojeluvaltuutetut totesivat vastineessaan OYY:n väittämille, että ”tiedossa ei ole tuoreita ja selvittämättömiä haittailmoituksia kampusten sisäilmasta. Linnanmaan kampuksella ei pääkirjaston ilmastointiremontin jälkeen ole havaittu laajoja tai vakavia sisäilma ongelmia. Linnanmaan ja Kontinkankaan kampusten sisäilmaongelmista tai sisäilmaolosuhteisiin liittyvistä tekijöistä on viimeksi kuluneen vuoden aikana tullut erittäin vähän ilmoituksia kiinteistön omistajalle (SYK) tai Oulun yliopiston työsuojelutoimijoille.”
OYY ei missään vaiheessa ole oikaissut virheellisiä väittämiään. Siten se on toiminut samoin kuin yliopiston rehtori virheellisten lausuntojensa kanssa.
Seuraava kirjoitus löytyy kokonaisena tähän linkitetystä Facebook-osoitteesta. Siinä siteerataan netti-Kalevan artikkelia Päivi Laajala: viesti vahvasta tahtotilasta 25.2.2022, jossa kaupunginjohtaja Laajala lausuu ”Toivon, ettei yliopisto katsele Oulusta poispäin. Yliopistolle löytyy aina ottajia”. Miten tämäkään liittyy minuun ja miten tuon voi tulkita opiskelijapäättäjän häirinnäksi?
Toimielinten opiskelijoiden häirintä ja painostaminen on ehdottoman tuomittavaa. On kovin epäselvää, miten OYY:n kannanotto liittyy minuun muutoin kuin dokumentteihin tiukasti nojaavana blogistina.
Ensimmäinen blogiartikkelini ilmestyi 6.10.2021. Artikkelien tiivistelmät uusimmasta vanhimpaan ovat tarjolla kenen tahansa silmäiltäväksi. Mitään ei ole jälkikäteen poistettu. Yliopiston viestintä puolestaan näyttää toimivan kuten Totuusministeriö George Orwellin kirjassa ”Vuonna 1984”.
Häirintätodisteina on esitetty mielestäni hyvinkin outoja seikkoja. Sairastuminen on yksityisasia, eikä sitä ole Pro Linnanmaa nähdäkseni kommentoinut. Otsikointi onkin tämän tekstijakson häirintätodisteeksi poimijan valinta. Mutta miten tämä Pro Linnanmaan kirjoitus liittyy opiskelijoiden väitettyyn taholtani kokemaan häirintään?
Seuraavassa ei selitetä, miten erään nykyisen yliopiston hallituksen jäsenen huolenilmaisu koululaisista syksyltä 2021 voi olla opiskelijapäättäjien häirintää? Tämäkään ei mielestäni mitenkään liity minuun.
Enemmänkin liittymää on yliopiston ylimmän johdon toimiin. Tässä asiassa sen tyytymättömyyttä lienee varsinaisesti aiheuttanut normaalikouluun liittyneet kirjoittamani blogiartikkelit Innovaatiokampus? (7.12.2021), Alakoulu kampusrakennukseen? (3.1.2022) ja Alakoululaiset ympärillämme (19.4.2022).
Seuraavassa moititaan Pro Linnanmaan kannanottoa professori Mikko Puhakan kirjoitukseen sanomalehti Kalevassa. Jälleen kerran kyse on tekstin palastelusta:
Kokonaisuus on tässä Facebook-osoitteessa ja Puhakan kirjoitus tässä. Asiaan kytkeytyy suoraan Kalevan 1.7.2022 artikkeli ”Jos hänellä on asiaa, niin hän voi soittaa ja keskustella kanssani suoraan” – kollegion tuore päätös synnyttää kitkaa Oulun yliopiston yhteisön ja johdon välillä”. Siinä haastatellaan Puhakkaa ja minua kuvaten näiden argumentoitua asiapohjaista keskustelua. Kumpikin keskustelija oli professorina julkisessa asemassa. Tämän väittäminen opiskelijapäättäjien häirinnäksi on todella kaukaa haettua.
Seuraavakaan viraalina levnnyt videotuotos ei mitenkään liity opiskelijapäättäjiin eikä minuun. Sitä enemmän se liittyy yliopiston ylimpään johtoon:
Video löytyy tästä linkistä. Se liittyy suoraan rehtorin lausumiin. Kiinnostavasti Pro Linnanmaa on twiitissä korjannut videon virheellisen väittämän, mikä osoittaa senkin harjoittavan asiapohjaista keskustelua.
Seuraava saamani todistenivaskan viimeinen arkki ei sekään mitenkään liity opiskelijapäättäjiin eikä minuunkaan:
Ihmetellä voi, miten osin tällaistenkin ”todisteiden” pohjalta on lähdetty ajamaan häirintäsyytöksiä? Oulun yliopistoon liittyvän Ylen 27.5.2024 julkaistun artikkelin loppu on saattaa siksi kertoa olennaisen:
Seurattuani Ollin blogi-kirjoituksia melko säännöllisesti ja tavattuani tämän tuoreimman tekstin muutamaan kertaan, en voi tulla muuhun johtopäätökseen, kuin että yliopiston johto (suurelta osalta) on:
– Epäpätevä
– Epäuskottava
– Epäluotettava
– Epälojaali henkilöstöä kohtaan
– Epätietoinen yliopiston henkilöstön kokemasta todellisuudesta
– Epäluuloinen ja epäileväinen yliopiston henkilöstön (sen osan, jota ei itse ole valinnut) pätevyydestä ja motiiveista
– Epäkohtelias
– Epävakaa
– Epäjohdonmukaisuudessaan johdonmukainen
En lähde kilpailemaan Ollin kanssa kokemuksilla ylimmän johdon kokemuksista. Kirjaan tähän kuitenkin tapauksen, jossa arvostelin kymmenen vuotta sitten Teknillisen tiedekunnan silloisen dekaanin suunnitelmaa tutkimusyhteisöistä https://www.oulu.fi/fi/yliopisto/tiedekunnat-ja-yksikot/teknillinen-tiedekunta/teknillisen-tiedekunnan-tutkimusyhteisot perin huonona. Dekaani ei luonnollisesti tykännyt kritiikistäni ja …
Mitäpä siis kymmenen vuoden aikana nämä yhteisöt ovat saaneet aikaan. Rahaa on ainakin kulunut. Otan esimerkiksi Automaatio-yhteisön, olenhan väitellyt tuolta alalta aikanaan tohtoriksi ja työskennellyt automaation vaativissa suunnittelu- ja johtamistehtävissä mm. Kemirassa, SSAB (Rautaruukki), IDESCO, CCC-yhtiöt, W&B Contr. Eng (USA), L&K Fert’s (UK) ja parissa EU’n rahoittamassa puiteohjelmahankkeessa, joten voin väittää tietäväni asiasta jotain. ”Automaatioyhteisön tavoite on edistää automaatiotekniikan teorian ja sovellusten kehittämistä sekä kokemusten vaihtoa alan toimijoiden kesken. Lisäksi automaation tunnettuutta ja hyötyjä tuodaan esiin positiivisten case-tapausten kautta. Pyritään houkuttelemaan yhteisön pariin uusia toimijoita ja tuottamaan etuja eri yhteistyötahoille.”
Automaatio ryhmässä toimii useita tiimejä:
• Control and System methods
• Energy Automation
• Supervisory, Monitoring and Control Room Design
• Machine Automation and Diagnostics
• Automation and Robotics in Construction and Mining
• Industrial Process Automation
Aikanaan dekaanin esittämä ja minun kritisoima rooli yhteisöille oli toimia rajapinnassa yliopiston ja yhteistyöyritysten (organsiaatioiden) kanssa. Tätä tukemaan päätettiin myös rakentaa myös yliopiston CRM (Customer Relation Managment) -järjestelmä. Ajateltiin jopa määrittää keskeisten yhteistyökumppaneiden suuntaan ’Account manager’ -tehtäviä. Kukapa siis olisi se yhdyshenkilö, johon esim SSAB’n automaatiotyyppi ottaisi yliopistossa yhteyttä yhteistyön vahvistamiseksi.
Automaatioyhteisö on yliopiston viestinnän mukaan järjestänyt viimeksi ulkopuolisille tarkoitetun seminaarin syksyllä 2021. Automaatioyhteisön vetäjä, lehtori Jukka Hiltunen, myös esiintyi ja puhui vastaavalla foorumilla Automaation koulutusyhteistyöstä Oulussa viisi vuotta sitten.
Jos olisin edelleen Raahen terästehtaan automaatiosuunnittelusta vastaava (kuten aikanaan olin), niin kymmenessä vuodessa tämä automaatioryhmä ei ole pystynyt tuottamaan minkäänlaista lisäarvoa yliopisto-osaamisen hyödyntämiseen. Edelleen käyttäisi henkilökohtaisia suhteita yhteistyön vahvistamiseen.
Kritiikin vuoksi minusta tuli ’perona non grata’ niin tiedekunnan kuin yliopiston johdon silmissä (saattoi siihen kyllä vaikuttaa muutenkin kriittinen suhtautuminen yliopiston johtamisessa). Pari kertaa kehityskeskusteluissa yritin esi-ihmisen kanssa keskustella tuosta statuksesta, mutta se ei johtanut mihinkään toimiin – edes mahdollisuuteen keskustella oikeasti ongelmasta. Muutaman kerran esi-ihminen kertoi keskustelleensa ylimmän johdon kanssa roolistani yksikössä, mutta arvelen olleen samamielinen johdon kanssa. Tämä käsitys vahvistui, kun oli aika jäädä eläkkeelle eikä emeritus-statukseen ollut yliopistolla mitään mielenkiintoa. Ei kyllä minullakaan.
”Rehtorien kesäkahvit” tilaisuudessa 29.5.2024 rehtori toisti YLE:lle 26.5 antamansa lausunnon mukaisesti olevansa täysin tietämätön pääluottamushenkilöiden esiintuomista ongelmista.
Valitettavasti tilaisuudessa ei voinut haastaa rehtorin sanoja, koska rehtorille ei esityksen jälkeen saanut esittää kysymyksiä.
Yliopiston uusiin eettisten periaatteisiin kuuluu ’avoimuuden ja läpinäkyvyyden’ edistäminen, mihin edellä kuvatun kaltainen yksisuuntainen viestintä istuu huonosti.
Mitäpä jos yliopistoyhteisölle 22.8 järjestettävän rehtoriehdokkaiden esittäytymistilaisuuden lisäksi järjestettäisiin myös ehdokkaiden avoin haastattelutunti, jossa koko yliopistoyhteisö voisi esittää suoria ja sensuroimattomia kysymyksiä hakijoille?
Avoin haastattelutunti edistäisi yliopiston sisäistä avointa keskustelua, minkä vuoksi se tietyllä logiikalla voi olla myös opiskelijaedustajien häirintää..
Yleinen kommentti koko kirjoitukseen: ajettujen syytteiden perusteista tulee mieleen rapakon takana lopulta meemiksi kääntynyt ”won’t somebody think of the children” – moraalipaniikin keppihevosena toimivat nyt tosin opiskelijat. On vaikea nähdä, miten esimerkiksi eettisten periaatteiden mukainen kunnioittava käytös toteutuu tilanteessa, jossa opiskelijaedustajia alentavasti ”suojellaan” keksimällä mihin sattuu perustuen todisteita häirinnästä, jota ei ole tapahtunut. Toki tiettyjen tahojen näkökulmasta opiskelijoilla on välinearvo, jota kannattaa ikävää kritiikkiä kohdatessa hyödyntää, oli sellainen perusteltua tai ei.
Teknillisen tiedekunnan 10 vuoden takainen dekaani on nykyinen rehtori. Tyyli ei ole muuttunut.
On kummallista, että ”Kato Orava” -artikkeli julkaistaan vain suomeksi, sekä Pation suomen- että englanninkielisessä versiossa. Parempi, että osa henkilökunnasta ja opiskelijoista ei ymmärrä mitä tapahtuu …
Jos Ollin (ja muiden) esille tuomat asiat ja Pekka Kessin johtopäätökset tiivistäisi vielä muutamaan sanaan niin yliopiston ylimmän johdon toimintaa voitanee kutsua epäterveeksi/sairaaksi ja sairastuttavaksi? Tämä ainakin nykyisten johtamisen mittapuiden mukaan, Putlerin johtamiskulttuuri sitten erikseen.
”Mahdollisesti myöhemmin teen harkitun salassapitorikoksen ja julkaisen yliopiston raskaasti sensuroiman tutkintamateriaalin.”
Mikäli dokumentti on salattu salattavilta osilta, kuten esillä oleva dokumentti, et paljasta mitään salassa pidettävää. Lisäksi on yliopiston johdon vastuulla, että he ovat kyseisen dokumentin salanneet asianmukaisesti. Tämä pitää sisällään myös sen, että dokumenttia ei voi salata niiltä osin kuin se ei ole perusteltua. Salaamiseen täytyy löytyä perustelut laista (ja ne täytyy ilmoittaa) jotka punnitaan oikeudessa objektiivisesti eli ei vain ”varmuuden vuoksi” tai kun yliopiston johdosta vain ”tuntui siltä”. Lisäksi ainakin tuo ns. ”todisteluaineisto” näytti olevan julkisesti saatavilla olevaa materiaalia.
Oliko tuo mustattu dokumentti siis aito päätös minkä sait vai esimerkki? Julkisuuslain 24 § kohta 25 kuulostaa hyvin erikoiselta salausperusteelta tähän tapaukseen nähden. Julkisuuslain 24 § kohta 32 voi puolestaan hyvinkin liittyä tähän tapaukseen (huom. silloin kun ne kuvaavat poliittista vakaumusta tai jos ne kuuluvat yksityiselämän piiriin), mutta vain niiltä osilta kuin niitä asiakirjassa käsitellään.
Julkisuuslaki 24 §:
”25) asiakirjat, jotka sisältävät tietoja sosiaalihuollon asiakkaasta tai työhallinnon henkilöasiakkaasta sekä tämän saamasta etuudesta tai tukitoimesta taikka sosiaalihuollon palvelusta tai työhallinnon henkilöasiakkaan palvelusta taikka tietoja henkilön terveydentilasta tai vammaisuudesta taikka hänen saamastaan terveydenhuollon ja kuntoutuksen palvelusta taikka tietoja henkilön seksuaalisesta käyttäytymisestä ja suuntautumisesta
32) asiakirjat, jotka sisältävät tietoja henkilön poliittisesta vakaumuksesta tai tietoja henkilön yksityiselämän piirissä esittämistä mielipiteistä taikka tietoja henkilön elintavoista, osallistumisesta yhdistystoimintaan tai vapaa-ajan harrastuksista, perhe-elämästä tai muista niihin verrattavista henkilökohtaisista oloista; ***asiakirjat, jotka sisältävät tietoja henkilön toimimisesta poliittisessa tai muussa luottamustehtävässä tai henkilön pyrkimisestä sellaiseen tehtävään samoin kuin henkilön osallistumisesta poliittisen puolueen perustamiseen ja rekisteröintiin tai valitsijayhdistyksen perustamiseen vaaleja varten, ovat kuitenkin julkisia.***”
”Salassapitomerkinnät on nähdäkseni tarkoitettu yliopiston ylimmän johdon kyseenalaisten menettelyjen piilottamiseen.” ”Salassapito onkin yliopiston ylimmälle johdolle olennaista ”todisteiden” luonteen kätkemiseksi.”
Tilanne näyttää vahvasti tältä, mistä johtuen kannattaisi ottaa tuo johdon ”salassapito työkalu” pois ja koeponnistaa asia hallinto-oikeudessa (koskien myös muita epäselviä salattuja dokumentteja). On varsin todennäköistä, että jos kyseinen mustattu dokumentti on tähän liittyvä päätös, siinä ei todellisuudessa ole noin paljon salattavaa. Tuollaista voi olettaa näkevänsä puolusvoimien tai supon dokumenttien yhteydessä jos kohta niissäkään. ”Suomi on oikeusvaltio, jollaisessa syytteitä ei voida ajaa syytetyltä salatuilla todisteilla.”, todellakin näin, ja siitä tulee pitää tiukasti kiinni!
Millä rahoilla rehtori noita lakimiehiä palkkailee, yliopiston ulkopuolelta? Millä perusteella ja onko palvelu kilpailutettu?
Kiitos! Valitsin blogiin kokonaan mustatun sivun tarkoituksella, jotta mihinkään ei voitaisi tarttua, mutta vähemmänkin sensuroituja osuuksia on. Kuitenkin kyseessä ovat asiakirjat, joissa minua on syytetty.
Olen jo 16.11.2023 vaatinut yliopiston hallitukselta kaiken asiaani ja kaikkiin muihinkin vastaaviin tapauksiin liittyvien tutkintamateriaalien, johdon sähköpostiviestinnän ja toimien tutkintaa. Olen saanut kirjeeseeni ainoastaan kirjaamon vastaanottokuittauksen.
Käsittääkseni kaikki asianajajien laskut on maksettu yliopiston budjetista.
Kyllähän tästä saisi hallinto-oikeuteen hyvää seuraa vaikkapa Oulun kaupungin vireillä oleviin juttuihin, sillä sen verran hyllyvällä pohjalla näyttävät salausperusteet olevan.
Hallinto-oikeuden viive lienee pari vuotta ja asiat ovat kuitenkin ajankohtaisia. Julkaisemalla dokumentit asiat edennevät nopeimmin.
Minulle on tullut pari ilmeisen asiantuntevaa viestiä, joissa epäillään joutuneeni työnantajani johdon harjoittaman häirinnän kohteeksi. Molemmissa viitataan työturvallisuuslain 28 §:ään ja todetaan tällaisessa tapauksessa hallituksen tiedoksi saaneena olevan vastuussa.
Olli Silven: Hyvä, viisaasti valittu. Eli et ole saanut yliopiston hallituksen päätöstä (julkistaa vai ei) 16.11.2023 lähettämääsi vaatimukseen? Hallintolaki sanoo asiasta alla olevasti. Mikäli asiaa ei käsitellä säädyllisessä ajassa kyseessä on menettelyvirhe. Sinänsä päätös tulee olla julkinen, mutta asian julkaisemisen estämiseen on melko helppo löytää perusteluja, valitettavasti.
”Hallintolaki 23 § Käsittelyn viivytyksettömyys
Asia on käsiteltävä ilman aiheetonta viivytystä.
Viranomaisen on esitettävä asianosaiselle tämän pyynnöstä arvio päätöksen antamisajankohdasta sekä vastattava käsittelyn etenemistä koskeviin tiedusteluihin.”
On totta, että hallinto-oikeuden päätöksessä saattaa vierähtää aikaa. Mutta Suomen lait on tehty käytettäväksi samoin kuin oikeuslaitoskin, edesauttamaan hallinnon avoimuutta ja suojaamaan viranomaisten/virkamiesten mielivallalta. Salassapidon suhteen valitettavan usein tapana on salata enemmän kuin on tarpeen koska se virkamiehen kannalta ”turvallisempi” vaihtoehto. Tämä johtuu muun muassa siitä, että asian kantajat eivät usein vie asiaa eteenpäin esim. pitkän käsittelyajan takia (loukkaa jo sinänsä oikeuksien toteutumista, toivottavasti tämä on muuttumassa https://oikeuskansleri.fi/-/hallinto-oikeuksissa-myonteista-kehitysta-julkisuuslain-mukaisten-asioiden-kasittelyssa) tai eivät usko mahdollisuuksiinsa jne. Kannustaisin kuitenkin hallinto-oikeuden suuntaan sillä lähtökohta on, että julkishallinon virkamiesten on toimittava juuri lain mukaisesti, eli salattava vain se mikä lain mukaan tulee salata ja muu on julkista. Ja vaikka vakavampia seuraamuksia virkamiehelle ei asiasta tulisikaan on oikeuden päätös joka tapauksessa vakava muistutus siitä, että toiminta ei ole ollut lainmukaista (siitä jää ”jälki”). Mikäli laiminlyöntejä alkaa kumuloitua, erityisesti samasta aiheesta, niin se ei myöskään näytä hyvältä oikeudenvalvojien silmissä pitkässä juoksussa. Julkishallinnolla on vastuu myös selvittää tarpeelliset seikat salassapitoa koskien:
”Hallintolaki 31 § Selvittämisvelvollisuus
Viranomaisen on huolehdittava asian riittävästä ja asianmukaisesta selvittämisestä hankkimalla asian ratkaisemiseksi tarpeelliset tiedot sekä selvitykset.
Asianosaisen on esitettävä selvitystä vaatimuksensa perusteista. Asianosaisen on muutoinkin myötävaikutettava vireille panemansa asian selvittämiseen.”
Mikäli oikeuksiaan ei vaadi ja niiden ylläpitämistä tarkisteta oikeuden/oikeusvalvojien kautta, se valitettavasti antaa hiljaisen hyväksynnän hallinnon toiminnalle vaikka se olisi lainvastaista. Ja toisaalta hallinto-oikeuden käsittely ei myöskään poissulje julkaisemista jos sitä kautta haluaa edetä.
Ilmaisitko asiakirjoja kysyttäessä tai oliko niiden lähettäjälle ilmiselvää, että olet asianosainen? Kuten varmasti tiedät, asianosaisella on hyvin laajat valtuudet tietojen saantiin ja niiden salaaminen ja/tai antamatta jättäminen (ja erityisesti yksiselitteisessä tapauksessa) tai viivästyttäminen on myös menettelyvirhe:
”Julkisuuslaki 11 § Asianosaisen oikeus tiedonsaantiin
Hakijalla, valittajalla sekä muulla, jonka oikeutta, etua tai velvollisuutta asia koskee (asianosainen), on oikeus saada asiaa käsittelevältä tai käsitelleeltä viranomaiselta tieto muunkin kuin julkisen asiakirjan sisällöstä, joka voi tai on voinut vaikuttaa hänen asiansa käsittelyyn.”
Tuon rahaliikenteen selvittäminen voisi tuoda mielenkiintoisia asioita päivänvaloon ”follow the money” tyyliin, tämä on toki haastavaa toteuttaa.
JK52: Salassapito perusteltiin Julkisuuslain pykäliin nojaten eli asian käsittely olisi nimenomaan hallinto-oikeuden tontilla. Mitä muihin mahdollisiin käsittelyskenaarioihin tulee niin tuomioistuimet voivat käsitellä myös salassa pidettäviä tai tiukemmin luokiteltuja asiakirjoja mitkä on tarpeen asian selvittämiseksi (mikä laittaakin aiemmin kommentoidun Oulun kaupungin toiminan todella kummalliseen valoon). Nämä siis täsmennyksenä, koska en ollut ihan varma mitä tarkoitit tuolla ”akateemisella” testauspaikalla.
Olet oikeassa. Tarkoitinkin sitä, että hallinto-oikeus olisi ”akateeminen” testauspaikka, kestäisivätkö salausperusteet oikeudessa. (Mitä siis sopii vahvasti epäilä.)
Ensisijaisesti yliopiston hallituksen olisi toimittava. Sen jäsenillä on henkilökohtainen taloudellinen riski, mikäli hyväksyvät johdon väärinkäytöksiä.
Sinun saamasi asiakirjan ns. salassapitoleimassa viitataan salausperusteina julkisuuslain 24 § 1 mom:n 25- ja 32-kohtiin: ”25) asiakirjat, jotka sisältävät tietoja sosiaalihuollon asiakkaasta tai työhallinnon henkilöasiakkaasta sekä tämän saamasta etuudesta tai tukitoimesta taikka sosiaalihuollon palvelusta tai työhallinnon henkilöasiakkaan palvelusta taikka tietoja henkilön terveydentilasta tai vammaisuudesta taikka hänen saamastaan terveydenhuollon ja kuntoutuksen palvelusta taikka tietoja henkilön seksuaalisesta käyttäytymisestä ja suuntautumisesta;” ja ”32) asiakirjat, jotka sisältävät tietoja henkilön poliittisesta vakaumuksesta tai tietoja henkilön yksityiselämän piirissä esittämistä mielipiteistä taikka tietoja henkilön elintavoista, osallistumisesta yhdistystoimintaan tai vapaa-ajan harrastuksista, perhe-elämästä tai muista niihin verrattavista henkilökohtaisista oloista; asiakirjat, jotka sisältävät tietoja henkilön toimimisesta poliittisessa tai muussa luottamustehtävässä tai henkilön pyrkimisestä sellaiseen tehtävään samoin kuin henkilön osallistumisesta poliittisen puolueen perustamiseen ja rekisteröintiin tai valitsijayhdistyksen perustamiseen vaaleja varten, ovat kuitenkin julkisia.” Hyvällä tahdolla voi ehkä katsoa, jos ja kun muita henkilöitä kuin sinut on mainittu asiakirjassa, perusteet saattavat olla näiden osalta päteviä. Sen sijaan vilkaskaan mielikuvitus ei riitä sen keksimiseen, miten ne saattaisivat koskea sinua itseäsi. Eli kuten aiemminkin olen todennut salausperuste on mielestäni lakiin perustumaton.
Epäilen ettei näitä ole kilpailutettu eikä pohja pidä jos riippumaton taho tarkistaisi perusteet. Joukon tuttavista ja naapureista löytyy sen verran monta lakimiestä ettei olisi ihme jos tilaus olisi syntynyt jossain kosteassa saunaillassa. Eihän tällä operaatiolla ole muuta virkaa kuin peitellä omia suhmurointeja ja koittaa mustamaalata kritiikkiä esittäviä henkilöitä.
Täsmälleen. Nämä ”tulkinnat” ja ”selvitykset” ovat tarkkaan harkittuja kampanjoita, joilla horjutetaan asioita penkovien uskottavuutta. Osin tässä on jopa onnistuttu, vaikka toiminta on varsin kömpelöä.
Voin vain ihailla Ollin jämäkkää pysyttäytymistä faktoissa. Rehtori puolestaan menetti loputkin kasvoistaan karkaamalla kesäkahveiltakin vastaamatta kysymyksiin. Miksi ammattilaisista koostuva valtava viestintäosasto ei kykene valmentamaan häntä kohtaamaan omia yliopistolaisiaan?
Ei kyse ole valmennuksesta vaan siitä että rehtori ei koe tarvetta keskustella alempiensa kanssa. Hänhän on oikeassa, tarkoitusperät ylevät ja altruistisesti yliopiston paras mielessä tekee pitkää päivää. Kateelliset ja/tai lahjattomat mussuttavat. Eivät ymmärrä omaa parastaan.
Näin se on. Karavaani kulkee ja koirat haukkuvat. Näin hän taitaa ajatella. Yliopiston etu se ei kyllä ole