Ihan kaikki yliopistot katsovat tilakustannuksensa liian suuriksi. Samoinhan ne näkevät muun kuin tutkimus- ja opetushenkilöstönsä ylimääräisenä kulueränä. Mieluimmin ne puristaisivat kaikki tukitoimintojen kulut nollaksi. Kuitenkin realismia lienee tavoitella kilpailijoiden keskiarvojen alittamista tuloksellisuutta unohtamatta.
Oulun yliopiston tilakustannukset vuonna 2020 olivat 13.2% liikevaihdosta, mikä on n. 0.8%-yksikköä alle yliopistolaitoksen keskiarvon. Siis pärjäämme tässä kategoriassa varsin kelvollisesti.
Entä jos haluamme pudottaa tilakustannuksiamme? Nopeimmin se tapahtuisi tiivistämällä tilankäyttöä ja luovuttamalla vapautuvia tiloja.
Kuinka paljon tilojemme määrää olisi pudotettava, jos tavoittelisimme esimerkiksi Jyväskylän yliopiston nykyistä tasoa? Jos vähennetään pelkästään Linnanmaalta, niin vastaus on n. 16 000 neliömetriä. Tällainen tiivistys ei olisi mahdoton 101 000 neliön nykytilasta lähtien. Jos taas pystyisimme juustohöyläämään kaikista toimipisteistämme, niin vähennystarve Linnanmaalla supistuisi n. 10 000 neliöön.
Tällä hetkellä monet meitä hieman uudemmissa tiloissa toimivat kilpailijamme kipuilevat remonttien ja vuokrankorotusten odotuksessa. Oulun kampusten peruskorjauksista on SYK:n 2014 tietoihin pohjautuen tehty jo lähes kaikki.
Yliopiston tilastrategian on lähdettävä sen toiminnan tarpeista. Tarvitseeko yliopistoyhteisömme sen toimintalogistiikan vaarantavaa uhkayritystä, jonka ”viralliset” perustelut ovat vuoroin lähteneet mm. neuvottelukunnan vaatimuksista, väestöennusteista ja tilakustannuksien kauhistelusta? Jokainen noista väittämistä on jo kaatunut, mutta silti hanketta ajetaan päätöksentekoon.
Miksi?
Miten tässä osuudessa tulee näkymään OAMKn muutto Linnanmaalle. Sehän tapahtui puolen vuoden paikkeilla vuonna 2020.
Remontissa olevista tiloista ei makseta vuokraa, joten vuoden 2020 toteuma kuvastanee yliopiston tilakulutasoa.