Tällä erää en tarkastele tuoretta sisäisen tarkastajan selvitystä johdolle sen omista menettelyistä. Erään lukijani kommentti edelliseen blogiartikkeliin jo tiivisti olennaiset seikat.
Yliopiston hallintojohtaja vaikuttaa tilanneen kyseisen selvityksen yhteistoimintaneuvoston puheenjohtajana kokouksessa 21.11.2023 (ks. pöytäkirjan kohta 9). Raportin kiintoisimpia seikkoja ovat havainnot puuttuvista dokumenteista. Mitähän puuttuvia on jäänyt huomaamatta? Onko selvitystä edes tehty tasapuolisin yhteydenotoin?
Oulun yliopiston johdon menettelyissä on jo pidempään ollut tiedeyhteisöön sopimattomia aineksia. Kyse on häirintäselvitysten lisäksi ongelmista ns. hyvän tieteellisen käytännön (HTK) loukkausepäilyjen tutkinnassa. Omat kokemukseni jälkimmäisistä alkoivat kolme vuotta ennen tämän blogin aloitusta 2018. Yliopiston ylimmän johdon toimeksiannosta toimineille ne ovat olleet henkilökohtaisia eettisiä pohjakosketuksia.
Tein kesällä 2018 tutkimusyksikön johtajana pyydettynä kaksi dokumenttinäytöin perusteltua ilmoitusta epäillyistä HTK-loukkauksista. Toimin täsmälleen tutkimuseettisen neuvottelukunnan (TENK) ja yliopiston omien ohjeistusten mukaisesti.
Missään tapauksessa en halunnut tutkinnassa muotovirheitä. Kyse oli yksikköni erään sittemmin irtisanoutuneen senioritutkijan nuorille tutkijoille tuottamista erittäin vakavista vahingoista.
Minut yllättivät yliopiston johdon vastatoimet, joiden perusteet ovat edelleenkin tuntemattomat. Vararehtori soitti perjantaina 5.10.2018 klo 16.26 ilmoittaen yliopiston oikeustoimiuhkasta minua kohtaan. Sillä estettiin asianmukainen kommunikointini TENK:in kanssa. Menettely oli vastoin yliopiston sitoutumista sen ohjeistuksiin:
Tällaiset säädöksiin ja lakeihin perustumattomat, yliopiston sitoumusten vastaiset johdon määräykset ovat niiden toimeenpanijoille uran pohjakosketuksia. Minulla on tästäkin tapauksesta yksityiskohtainen asiakirjadokumentaatio. Sen olen 11.3.2020 toimittanut kirjaamon kautta mustaksi aukoksi jo moneen kertaan todennetulle yliopiston hallitukselle.
Yritin saada vararehtorin ymmärtämään TENK:in ohjeistusta rikotun ja käsittely olisi välittömästi palautettava sen mukaiseksi. Ohjeistus määrää prosessin omistajaksi yksin rehtorin, eikä sitä voi delegoida kuin jääviyssyistä.
Luotin vielä vararehtorin järkeen. Pyynnöstäni dekaani järjesti hänen kanssaan kolminkeskisen tapaamisen. Se ei johtanut mihinkään. Oikeustoimiuhkasta oli selvästi päättänyt vararehtoria ylempi TENK:in ohjeista piittaamaton taho:
Ensimmäisessä ilmoittamassani tapauksessa epäilyn kohde oli hakenut ja saanut Suomen Akatemian rahoitusta toisen tutkijan hakemuksella. Jopa yhteistyökirjeet oli osoitettu alkuperäiselle hakijalle, eikä Akatemian arviointiryhmä tuotakaan ollut huomannut.
Esiselvittäjäksi nimettiin senioriprofessori, joka vahvisti akatemiahakemuksen anastuksen. Tämä johti lopulta TENKin ratkaisuun ja merkittävään takaisinperintään yksiköltäni. Yliopiston johto ei lähtenyt tukemaan pyyntöäni siirtää hanke alkuperäiselle tutkimussuunnitelman laatijalle.
Toisessa hivenen myöhemmin paljastuneessa tapauksessa sama epäilty oli julkaissut de facto saman artikkelin tuloksineen samalla rakenteella lause lauseelta kappale kappaleelta muunnellen uudelleen muiden kuin alkuperäisten tutkijoiden kanssa. Tuolloin ensimmäiseksi kirjoittajaksi sijoitettu ei tiennyt artikkelin sisältöä ennen julkaisua, eikä tiennyt sen olevan plagiaatti.
Tähän rehtori nimesi esiselvittäjäksi tutkijataustaisen yliopiston työvaliokunnan jäsenen. Seuraus oli hänen tutkijanuransa surullinen pohjakosketus plagioinnin peräänantamattomana puolustajana. Tässä kontekstissa lukijoitani kiinnostanee seuraava laatimani selonteon osuus, jonka kursivoidut osuudet kannattaa lukea (selonteko sekä viitatut liitedokumentit on toimitettu yliopiston hallitukselle 11.3.2020):
Tutkijataustainen yliopiston johtoon kuulunut esiselvittäjä esitti kuulemisessani useaan kertaan plagioinnin hyväksyttävyyden riippuvan tieteenalasta. Oikaisin hänen jankkaustaan toistuvasti, mutta tuloksetta: muistiossa ei ole edes protestiani esiselvittäjän väittämästä – eikä mitään muutakaan esille tuomaani.
Kuitenkin myöhemmin esiselvittäjä kiisti kuulemismuistioon kirjatun lausumansa. Erikoisesti hän verbaaliakrobatialla katsoi plagioinninkin olleen ”outside the scope of this preliminary inquiry”.
Mitäpä yliopiston rivityöntekijä enää voi? Yliopiston ylimmällä johdolla on valta määritellä musta valkoiseksi.
Rehtori ja TENK vapauttivat tekijän epäilyksistä. Kuitenkin aiemmissa olennaisesti identtisissa tapauksissa kohdalla TENK oli päättänyt toisin. Jälleen kerran Oulun yliopiston johto tuotti pohjakosketuksen.
Esiselvittäjän lausunto ja sen myöhempi kiistäminen ovat kylmäävä näyte Oulun yliopiston johtamisen todellisesta etiikasta. Selittämällä se ei muutu yhtään hyväksyttävämmäksi. TENK:in päätös kuuluu kuvaan, sillä se luottaa yliopiston selvitykseen.
Lukiessani Ollin ( ja myös muiden kuten Professori N.N, Aslak Valkeapää, jne) kuvauksia yliopiston toiminnasta johto-tasolla, tulen kyllä surulliseksi. Ei tarttis, koska olen eläkkeellä professorin hommista, mutta teen vielä keikkahommia yliopiston hyväksi ja kysyn itseltäni – knnattaako?
Ollin blogi-kirjoitukset identifioivat tiettyjä esihenkilöasemassa olevia yliopistolaisia, mutta tämä osoittaa laajemmin eliopistossa vallitsevan kulttuurin aattisyyttä ja ammattimaisuutta (tai niiden puutetta). Kun ylin johto toimii epäeettisesti, se antaa luvan muillekin toimia epäeettisesti. Jututin muutama päivä erästä yliopiston laitosjohtajaa ja keskustelimme työaikakirjausten käytöstä ulkopuolisten rahoittajien myöntämien varojen väärinkäyttöön. Hän totesi, että
– näin tehdään
– näin on aina tehty
– kaikki tekevät niin.
Totesi vain, että eihän kyse ole oikeastaan työajan raportoinnista, vaan resurssien allokoinnista.
P.S.
Sattuipa minullekin kerran, että tein ydessä kollegani kanssa projektitarjouksen hankkiaksemme yksikölle tutkimusrahaa. Ensimmäinen yritys ei tuottanut tulosta, joten jatkoin uusilla ideoilla. Kollegani oli tietämättäni laittanut yhteisen tarjouksemme ilman minun nimeä uuteen paikkaan. Olipa siinä melkoinen yllätys todeta, että kisassa oli mukana oma uusi tarjous ja kollegan lähettämä, pääosin minun laatima, vanha tarjous. Annoin siitä hänelle palautetta ja puhevälit meni joksikin aikaa.
Pandoran lipas on avattu. Nyt kuulemme, että vanhojen, muiden tekemien ja ilman heidän tietämystään hylättyjen rahoitushakemusten käyttäminen on valitettavasti yleisempää kuin alun perin voisi kuvitella.
Hakemushuijauksen paljastaminen siis kostautui akatemian takaisinperinnällä. Yliopiston tuen epääminen hankkeen siirrolle oikealle hakijalle saattoi puolestaan olla kostoa paljastuksesta.
Eettisesti oikea menettely on varmasti tiedetty, mutta joku on laittanut rastin väärään ruutuun.
Mitä asiaa tuo uhka oikeustoimilla koski esim. odottamista yliopiston esiselvitykseen asti vai koko asian HTK käsittelyyn viemistä tai jotain muuta? Mitä varten uhka oli tarpeen ja kuka oli siitä päättänyt taho? Kuten varmaan on tiedossa ns. nimettömiä päätöksiä ei ole tai ei tule olla. Saitko asiaan siis mitään perusteita?
Oulun yliopiston prosesseja on vaikea hahmottaa niiden rutiinilla ohittamisten vuoksi. Joten minulla ei ole tästäkään minkäänlaista dokumenttia omien muistiinpanojeni lisäksi. Tulkitsin tuolloin, että on parasta kyyristyä kolooni.
Muistiinpanoistani näkee tämän uhkailujen draaman kaaren olettamani päätepisteen:
”Toukokuun loppu 2019 (2): neuvoteltuaan hallintojohtajan ja vararehtorin kanssa dekaani Riekki ilmoitti Prof. Silvénille oikeustoimiuhkan päättymisestä 31.5.2019. Prof. Silvén välitti tästä tiedon myös henkilöstöjohtaja Okkoselle. (Liite 21)”
Tämän perusteella hallintojohtaja on saattanut olla mukana alusta lähtien. Tietopyynnön avulla tuon voisi varmistaa. Jokin päätös olisi löydyttävä.
Sisäisen tarkastuksen kohteena oli Oulun yliopiston kiusaamis- ja häirintäepäilyjen käsittely. Tavoitteet ja toteutus. Tarkastuksen tavoitteena oli varmentaa prosessin ja sisäisen ohjeistuksen mukainen toiminta ja vähän muutakin.
Yliopisto käyttää prosessiajattelua laajasti tehtävänsä (tutkimus ja opetus) suorittamiseen. Tämä näkyy esimerkiksi Oulun yliopiston laatujärjestelmässä, joka periaatteessa kattaa kaikki yliopiston toiminnot ja muodostuu laadunvarmistuksen systemaattisista, riittävän yhdenmukaisista ja dokumentoiduista rakenteista, vastuun määrittelyistä ja menettelytavoista. Laatujärjestelmä rakentuu PDCA (Plan Do Check Act) logiikalle. Prosessien mallintamisessa ja kuvauksessa käytetään osin IMS-järjestelmää. Järjestelmään on pyritty kuvaamaan suuri joukko prosesseja. Prosessikuvaukset järjestelmässä ovat vielä kovin keskeneräisiä ja useita on vielä kuvaamatta. Oulun yliopiston kiusaamis- ja häirintäepäilyjen käsittelyn prosessia sinne ei ole määritetty.
Prosessien toimintaa voidaan arvioida erilaisilla lähestymistavoilla. Tilastollinen tapa mahdollistaa kokonaisvaltaisen kuvan muodostamisen. Tapaus-tutkimuksella voidaan hyvin selvittää, mikä prosessin toteutuksessa meni pieleen ja miten prosessia tulee kehittää, ettei mene pieleen uudestaan (ainakaan samasta syystä).
Oulun yliopiston kiusaamis- ja häirintäepäilyjen käsittelyn prosessin tutkimisessa esimerkiksi Ollin tapaus olisi toiminut hyvänä tapaustutkimuksen kohteena, jos tavoitteena olisi ollut prosessin toimivuuden analysointi. Oulun yliopiston kiusaamis- ja häirintäepäilyjen käsittelyn prosessia on pyöritetty sen verran useasti, että tilastollinenkin tutkimus oli ihan perusteltu lähestymistapa.
Tarkastuksen laajuudeksi määritettiin, että tarkastus kohdistuu koko yliopistoon. Raportin mukaan prosessin analysointi toteutettiin dokumentaatiotarkastuksella, sekä haastatteluilla.
Tilastollisen tutkimuksen toteutukseen tarvittiin otos, ja otostarkastuksessa pyrittiin varmentamaan vuoden 2023 ilmoitusten käsittely. Kanavan ilmoituksia oli 35 kpl ja näistä 12 analysoitiin ja tuloksena oli:
Hyvä: 0 kpl 0 %
Toimiva: 5 kpl 42 %
Tyydyttävä: 4 kpl 33 %
Riittämätön: 3 kpl 25 %
Huomioitavaa on, että luvussa ei ole kaikki käsitellyt tapaukset. Suoraan henkilöstöpäälliköille ja koulutuspalvelupäälliköille tulleista ilmoituksista ei kaikkia ole viety kanavan dataan.
Oletetaan kuitenkin, että tämä on edustava otos perusjoukosta ja niinpä voidaan päätellä, että vuosina 2018-2023 tapauksia on ollut suunnilleen:
Hyvä: 0 kpl
Toimiva: 90 kpl
Tyydyttävä: 70 kpl
Riittämätön: 50 kpl
Eli toista sataa tapausta Oulun yliopisto on hoitanut huonosti. Kyllä harmittaa niiden yliopistolaisten puolesta, joiden asiat on hoidettu huonosti.
Ollin kommentti ”Oulun yliopiston prosesseja on vaikea hahmottaa niiden rutiinilla ohittamisten vuoksi” kuvastaa hyvin tilannetta ja täkin raportoitu selvitys vahvistaa tuon näkemyksen. Johtopäätös tuosta on, että Oulun yliopiston kiusaamis- ja häirintäepäilyjen käsittelyn prosessi vaatii välitöntä ja perusteellista korjaamista.
On hyvin todennäköistä, että monessa tapauksessa asiat ovat kääntyneet tai ne on käännetty päälaelleen. Yliopiston hyväksymää prosessia olisi kuitenkin ollut helppo noudattaa.
Näköjään toisen työn varastajia riittää yliopistolla. Tein 90-luvun alussa kansantaloustieteen gradun aiheena yksityisen ja julkisen sektorin palkkojen väliset riippuvuudet. Aihetta ei ollut Suomessa aiemmin juuri tutkittu. Käytin gradussani useita ekonometrisia menetelmiä mutta tulokset jäivät hieman laihoiksi, mikä ainakin osin johtui huonolaatuisesta datasta. Jouduin gradussani tekemään myös jonkin verran ohjelmointia, koska kaikkiin käyttämiini menetelmiin ei ollut käytettävissä sopivaa tilastollista ohjelmistoa. Graduni valmistuttua laitoksen assistentti, joka oli gradussa toisena tarkastajana, pyysi apuani tilastollisten analyysien tekemisessä. Myöhemmin huomasin, että hän oli omissa nimissään tehnyt graduni aiheesta julkaisun, johon hän oli kopioinut tekemäni analyysit mutta osin eri datalla. En edes naiiviuttani ymmärtänyt, että tuossa olisi ollut mitään väärää ennenkuin käydessäni hieman myöhemmin työhaastattelussa Valtion taloudellisessa tutkimuskeskuksessa asia tuli puheeksi. Asiasta kuultuaan VATT:in silloinen pääjohtaja kutsui assistentin toimintaa varastamiseksi.
Useissa tiedemaissa yliopistoissa tai tiedeministeriöissä on Office of Research Integrity. Niiden ohjeistuksissa on poikkeuksetta kohta ”Retaliation of any kind against a person who reported or provided information about suspected or alleged misconduct and who has not acted in bad faith”. Suomessa TENK ei kiellä sanktioita perustellunkaan ilmoituksen tehnyttä vastaan! Siksi epäillystä HTK-loukkauksesta ilmoittamista on syytä pohtia perusteellisesti ainakin Oulun yliopistossa.
Mielenkiintoinen kirjoitus tiedevilpistä ynnä muusta 20.6. ilmestyneessä Suomen Kuvalehdessä.