Lupasin taannoin esittää alustavat tutkintoennusteet vuodelle 2024 tammi-toukokuun kertymien pohjalta. Aiempien vuosien perusteella voimme arvioida kanditutkinnoista saavutetun arviolta puolet ja ylemmistä korkeakoulututkinnoista n. 40%. Vuodet eivät kuitenkaan ole veljeksiä.
Kandintutkintojen määrä on ollut kasvussa, joskin merkittävästi hitaammassa tahdissa kuin aiemmin aloittaneiden opiskelijoiden. Aiempien kertymistahtien perusteella määritetty ennustehaarukka vuodelle 2024 on yhä leveä: 1301-1377. OKM:n kanssa sovittu tavoitetaso kaudelle 2021-2024 on 1600.
Ylempien korkeakoulututkintojen tavoitetaso on 1757. Vuoden tammi-toukokuun kehityksen ja aiempien vuosien kertymien perusteella 2024 tutkintoja syntyy 1556-1610.
Näissä kertymissä sekä ennusteissa on mukana sekä lukuvuosimaksulliset että tilauskoulutustutkinnot. Niistä OKM ei yliopistoille jatkossa maksa.
Vuoden 2024 tutkintoennuste tarkentunee merkittävästi elokuussa.
Blogi siirtyy kesätauolle. Seuraava artikkeli ilmestyy 13.8.2024.
Ollille suurenmoiset kiitokset ja hyvää ja ansaittua kesälomaa! Koska Oulun yliopiston johto jättänee taaskin tiedonjulkistuksen palkinnon jakamatta, saat sen tehtaan lattialta kiitoksen muodossa! Uskon, että ennustuksesi pitävät paikkaansa, syitä voisit pohtia ja analysoida tarkemmin.
Lukujen takana on tietoisia päätöksiä, jotka rehtori on valmistellut ja hallitus siunannut Onko aika miettiä, voiko näitä ennusteita muuttaa?
Nykyinen rehtori miettii parhaillaan ilmoitustaan oman kautensa jatkosta. Rehtorille ja hallitukselle terveisinä: jäsennelkääpä asiaa rehtorin itsensä lisäksi myös organisaation edun kannalta. 10 vuoden aikana kuka tahansa on saanut ammennettua itsestään ja näkemyksistään kaiken olennaisen. Esimerkkejä?Tutkimusryhmäpohjainen organisaatiouudostus on saatu ajettua sisään ja pitkän kaavan kautta enimmäkseen purettua. Palvelut on kertaalleen keskitetty ja nyt ne taas hajautetaan. Kesken on vain keskustakampus, joka tosin sekin on jo päätetty rakentaa mutta toisaalta hallitus ei ole päättänyt mitään. En usko että keskustakampus muuttaa tutkintosaannin ennustamista, ainakaan positiiviseen suuntaan.
Organisaation etu on vaihtaa kipparia ja näkemyksiä aika ajoin. Vaikka riviprofessoriksi paluu kirpaisee, ota se vaihtoehto! Tai onhan muitakin töitä, joissa voi harrastaa Baconin pohtimaa, joidenkin kummallista halua valtaan.
Lukijalle huomautus: rehtoriin vetoaminen voi olla ainoa keino vaihtaa rehtori, koska Hallituksessa näyttäisi rehtorilla olevan taskussaan ainakin Hiltunen, Ayub, Korhonen, Huomo ja opiskelijat. Tämän voi päätellä hallituksen jakautumisesta rehtorin pöydälle tuomissa äänestyksissä Tällaisessa jakautuneessa tilanteessa on tapahtunut psykologisesti vääjäämätön: omaan valintaan takertuminen ja päätöksenteon henkilöityminen. Ihminen on laumaeläin ja meillä on joskus valitettava piirre keskittyä henkilöihin asioiden sijaan.
Hallitukselle mietittäväksi, voisimmeko odottaa psykologisesti kehittyneempää silmää kokeneilta konkareilta. Oikeastaan en sure muiden kuin opiskelijoiden puolesta, joilla on hyvää tarkoittava usko vakuuttavaan ja vaikuttamisessa taitavaan, vallantahtoiseen persoonaan. Valitettavasti teiltä puuttuu se näkemys, millainen Oulun yliopisto oli 10 vuotta sitten, kun tiedekuntahallituksissakin opiskelijoilla oli valtaa ja ääni ja tutkintoennusteetkin olivat linjassa ministeriölle luvatun kanssa! Toki voisi toivoa, että viimeisen 10 vuoden aikana nähty vallan keskittäminen peruttattaisiin ja valtaa hajautettaisiin. Ja siinähän toki olisi uusi teema: perua loputkin 10 vuoden aikana tehdyt omat mokat?
Lopuksi tutkintoennuste: en usko, että vallanjakoa uudistetaan enkä myöskään siihen, että rehtorinvalinta on aito prosessi näin betonoituneessa valtarakenteessa. Surullisena odotan, että hallitus antaa ylipitkän kauden ja jatkon kaikkine kitkerine sivuvaikutuksineen nykyiselle rehtorille. Siispä ennustajaeukko lausuu näin: urheasti leuka rintaan yliopistoväki ja suunta kohti samoja vanhoja pettymyksiä! Ja hallitus, vetoan teihin: antakaa meille reilu mahdollisuus uusiin pettymyksiin uuden rehtorin myötä!
Kirjoitat hyvin ja asiaa.
Suosittelen kesälukemiseksi todellista klassikkoa, eli Sonera-paljastuskirjaa vuosituhannen alusta (linkki: http://je.org/id/kirjat/sonera/1138117947418708.html). Kirjassa on herkullisia yhtymäkohtia Oulun yliopiston kampussaagaan. Muutama lainaus:
”Ensin piti kuitenkin hankkia Soneran hallitukselta lupa lähteä umts-kisaan. Se oli läpihuutojuttu, ja kukaan Soneran hallituksen jäsenistä Liisa Jorosta lukuun ottamatta ei uskaltanut kysyä riskianalyysejä ja laskelmia luvan hankkimisen sopivuudesta Soneran olemattomaan strategiaan. Eihän keisarin ja neron suunnitelmia voinut kyseenalaistaa. Jos joku erehtyi kysymään Relanderilta jotain umts-luvasta, hän suuttui silmittömästi. Soneran hallitus oli Relanderin talutusnuorassa. ”
”Oliko Saksan umts-luvan hankkimisessa Soneralle mitään järkeä? Ei ollut. Sopiko se Soneran strategiaan? Vaikea sanoa, kun Soneralla ei ollut kunnollista liiketoimintastrategiaa. Oliko Soneran strategisessa aineistossa maininta, että Sonera haluaa kasvaa EU:n alueella toimivaksi matkapuhelinoperaattoriksi? Ei ollut.
Miksi siis Soneran piti lähteä päättömään seikkailuun kahmimaan itselleen umts-lupia Euroopasta? Niillä ei ollut mitään liiketaloudellista perustetta, joka löytyisi Soneran suunnitteluasiakirjoista tai Soneran hallituksen pöytäkirjoista. Perusteluna vaikuttaisi olleen, että Relander halusi luvat. Umts-luvat olivat Relanderille pelikortteja.”
Tietenkin Soneran johtaminen neljännesvuosisata sitten ja Oulun yliopiston tilanne poikkeavat jotenkin. Eroja voi hakea tästä http://je.org/id/kirjat/sonera/1138119984709708.html.
Viimeisessä kappaleessa on kiintoisa havainto ’strategia pysyy ”suvussa”’.
Ero on, että Kaleva ei ole Hesari!
Hyvin puit minunkin ajatukseni sanoiksi. Ollille mukavaa ansaittua kesätaukoa ja kiitokset tähänastisista analyyseistä!
Hyvä kirjoitus Ollilta.
Tekisin mielelläni tästä Ollin esimerkistä pienen yleistyksen yliopiston toimintakulttuuriin. Siihen on aikojen kuluessa kuulunut erilaiset suunnitelmat ja niiden pohjalta tehdyt päätökset (jopa sopimukset ulkopuolisten kanssa). Toteutus on sitten ollutkin jotain muuta – päätöksistä ei ole ollut tarve pitää kiinni. Huonoahan tässä on se, että
1. jotkut erehtyvät ottamaan tosissaan tällaiset päätökset/sopimukset ja pyrkivät toimimaan niiden mukaisesti – ihan turhaan
2. sidosryhmät odottavat sovittuja tuloksia turhaan
3. esim rekrtytoinneissa ennalta päätetyt pätevyydet eivät olekaan olleet vaatimuksia vaan sopivat henkilöt tulevat valituiksi ilman määritettyjä pätevyyksiä
4. jne
Näissä tunnelmissa ja kauniissa kesäsäässä toivotan Ollille ja muillekin täällä kuikuileville leppoisaa kesää.
Yliopiston sivuilta:
”Hakijat Oulun yliopiston rehtoriksi 2025 alussa käynnistyvälle viisivuotiskaudelle ovat: Zahir Aalam, Mba Agwu, Mikael Collan, Tiina Gallén, Mika Hannula, Helka-Liisa Hentilä, Mirja Illikainen, Ville Isoherranen, Maria Sera Jacob, Hussnain Janjua, Maarit Järvenpää, Stanley Paul Katikala, Arto Maaninen, Milad Mafakheri, John Meewella, Riku Parviainen, Eva Raudasoja, Muhammad Usman, P.M Visakh ja Hailai Weldeslassie.”
Hienoa, että rehtori on ymmärtänyt väistyä tehtävistään. Vähemmän hienoa, että noista 20:sta hakijasta 10 vaikuttaa pikaisen googlauksen perusteella olevan hupihakijoita ja jäljelle jäävistä ainoastaan kaksi on talon ulkopuolelta.
Hallituksen puheenjohtaja Ayubin Kalevalle antaman lausunnon perusteella saatamme kohta nähdä kaikkien suhmurointien äidin. Hallituksen jäsenten enemmistö mimittäin riittää pyytämään nykyistä rehtoria suostumaan seuraavallekin kaudelle.
En jaksa tuollaiseen uskoa, kun kerran kesäkuussa Kaleva uutisoi: ”Valintamenettelyyn kuuluu haastatteluiden ja henkilöarvioinnin lisäksi elokuun loppupuolella kärkiehdokkaille järjestettävä tilaisuus yhdessä yliopistoyhteisön kanssa.” Moinen mustan (vai oikeammin valkean?) hevosen mukaanveto veisi yliopistoyhteisön keskinäisen luottamuksen lähelle nollaa tai sen alle.
En minäkään tuollaiseen haluaisi uskoa, mutta hallituksen puheenjohtajan mielen päällä se on selvästi mahdollisuutena. Miten Olli tulkitsee Ayubin lausunnon?
Hallituksen puheenjohtaja olisi voinut painottaa hallituksen päätöstä noudatettavasta prosessista. Sen nojalla uusi hakukierroskin lienee mahdollinen, jos ensimmäinen päätyy umpikujaan.
Lausunnon tarkoitus tuskin oli lietsoa epäluottamusta hallituksen toimiin. Ehkä viestintä onnistuu jatkossa paremmin.