Pahoittelen alla olevien taulukoiden laatua. Opetus- ja kuttuuriministeriö (OKM) on sortunut melkoiseen indikaattorimäärään, joka on rasittaa vertailujen esitystapoja.
OKM jakaa 81% yliopistoille suuntaamastaan rahoituksesta indikaattorien perusteella. Jokainen % lienee n. 18-19M€. Vuoden 2025 koulutuksen rahoitus määräytyy vuosien 2021-23 tulosluvuista. Niissä Oulun yliopisto on koulutuksessa ns. isojen yliopistojen viimeinen 4.1% osuudellaan 44% erästä.
Paremminkin olisi voinut Oulussa mennä, sillä tutkintopisteitä isoilla kertoimilla kerryttävät isot ja kalliit lääketieteen, tekniikan ja luonnontieteiden koulutukset. Lisäksi Oulu on pärjännyt tavoiteajassa valmistumisilla, mikä on kuitenkin laiha heikomman tutkintosaannon kompensaatio.
Tutkintosaannon ennuste ei lukuvuoden 2023-2024 perusteella ole välittömästi paranemassa. Oulun alle 30 opintopistettä jääneiden 18-22 -vuotiaiden opiskelijoiden yli 20% osuus oli extra-Vipusen mukaan yhä kaksinkertainen Suomen yliopistojen keskiarvoon verrattuna. Negatiivinen käänne oli havaittu jo vuoden 2018 lopussa. Nyt on aloitettava jälleen seuraava 3-5 vuoden odotus. Ehkä tänä syksynä aloittaneet saadaan etenemään edeltäjiään paremmin?
Toki Oulu on Itä-Suomen ja Jyväskylän yliopistoja vahvempi tutkimuksessa ja ottaa 2025 liki kymmenyksen (3.6%) sen perusteella jaetusta 37%:n rahoituserästä:
Yliopistojen OKM-rahoitus selvinnee lähiaikoina tulossopimusten hyväksynnän jälkeen. Harkinnanvaraisten strategisten erien jakautuminen on nyt erityisen kiinnostavaa. Niihin on varattu 9% OKM:n yliopistorahoituksesta.
Mikäli Oulun yliopisto saa niistä entisen osuutensa, eikä ulkopuolisen rahoituksen volyymi kasva, niin vuoden 2025 ns. operatiivinen tulos näyttää hyvin yksinkertaisen extrapolaation perusteella menevän 6-9M€ tappiolle. Arvion pohjana ovat vuodet 2022 ja 2023. Muiden yliopistojen tasolla olevalla tutkintosaannolla vuosina 2021-2023 aukko olisi ollut ehkä 5M€ pienempi.
On kestämätöntä mille tahansa yliopistolle suistaa merkittävä osuus koulutukseen otetuista keskeyttämään opintonsa. Oulun yliopiston tavalla korkeakoulutettujen osuus nuorista ikäluokista ei kasva ja pohjoisen Suomen osalta tutkimustulosten hyödyntämiseen nojaava teknologiapolitiikka on tyhjän päällä. Käänne ei ole helppo eikä nopea, sillä se saattaa vaatia merkittäviä muutoksia urapoluilla (tenure track) etenemisen kriteereihin. Malleja löytyy maailmalta, Suomesta vaikkapa Aalto-yliopistosta.
Ollilta jälleen perusteellista työtä. Ja viesti jälleen, että paremminkin yliopistossa voisi mennä.
Tuleepa taas mieleen yliopiston laatukäsikirja (https://www.oulu.fi/fi/yliopisto/laatutyo)
Siinä määritellään mm: ”Jatkuva parantaminen (PDCA eli Plan-Do-Check-Act) on Oulun yliopiston laatujärjestelmän keskeinen periaate. Tämä tarkoittaa, että yliopiston toimintaa suunnitellaan, toteutetaan, arvioidaan ja kehitetään. Jatkuva parantaminen on jokaisen yliopistolaisen asia.”
Vaikka laatujärjestelmässä todetaan, että jatkuva parantaminen on jokaisen yliopistolaisen asia, niin tapahtuuko todella näin. Olli on kiitettävästi hoitanut mittaus/raportointi -osiota, mutta ovatko muut vastuulliset toimineet samoin? Ja erityisesti, miten mittaamisen perusteella on parannettu yliopiston toimintaa (tai johdettu parantamista)?
Mittaus/raportointi on tärkeää!
Muistan Ollin monet analyyttiset katsaukset kymmenen vuoden takaa. Hän ei käskenyt tehdä mitään, mutta onnistui silti numeropläjäyksilllään ja ihmettelyillään osoittamaan ensin onnistumiset ja sen jälkeen sai näkemään tarvitut menettelyt.
Tuolloin kaikilla, opiskelijoillakin, oli pääsy koulutuksen tietoihin. Oli hienoa nähdä, kuinka kunkin omalla alalla pahnanpohjimmaisten määrä väheni joka vuosi. Nyt en näe vastaavaa tulevaisuudenuskoa.
Kiitos tästä. Muutamassa yliopistossa hallitusten pöytäkirjoissa on julkista indikaattoriseurantaa. Oulun yliopistossa ei. Miksi ei?
Jostain syystä Oulun yliopistossa on käytössä hallinnollinen minimalismi noissa pöytäkirjoissa. Jokainen voi miettiä, että miksi!
Minimalismin huippuna rehtorin valintaa koskevaan pykälään ilmestyy hallituksen sisäiseen keskusteluun liittyvä kirjaus ”out of thin air”, sillä käsittelyllä ei ollut sihteeriä.
Jos mittareita ei julkaista ja niitä ei varsinkaan seurata, niin sehän mahdollistaa kaikenlaisten ”sopivien” päätösten hyväksymisen ja tekemisen.
Tuossa rehtori hallituksineen onkin kunnostautunut. Rivityöntekijänäkin näen harkinnan tai tiedon puutteen tai siitä piittaamattomuden vuoksi tehdyn yliopistolle kalliiksi käyviä karkeita virheitä.
Oulussa Hallitus ja Rehtori(t) touhuaa omiaan, yksiköissä panostetaan tutkimukseen, koulutusta ei arvosta yliopistossa kovin moni ja opiskelijamarkkinointia ei tehdä riittävästi. Siitäpä se hyvä kuva tulevaisuuteen muodostuu. Tämähän näkyy myös sillä tavalla, että tutkimukseen panostavat yksiköt tekevät tutkimusta pääosin ”halpatyövoimalla” eli palkataan lähi-idän, Intiasta yms. innokasta porukkaa ( jotka ovat siis kyllä pääosin hyviä tutkijoita) tekemään tutkimus halvalla. Halvalla tarkoittaa sitä,että usein nämä henkilöt tekevät 12h päivää 8h palkalla. Se on sitten sitten ihan eri kysymys, että miten hyvällä prosentilla ulkomaalaiset tohtorit jäävät sitten Suomeen pyörittämään teollisuuden rattaita. Tosiasia kuitenkin on se, että jos meillä ei ole vientiteollisuutta ruokkimassa kansantaloutta niin ihan turhaan meillä on yliopistojakaan siinä vaiheessa.
Rehtorilla on ollut nämä opit pitkään käytössä ja näyttävät periytyneen opetuslapsillekin. Samat käytännöt on toki laajemmassakin käytössä kun niillä saa näppärää kilpailuetua lyhyellä tähtäimellä kun metriikka suosii tiettyä tekemistä toisen kustannuksella. Pitkässä pelissä tuo on hölmöläisten peitonjatkamista eikä varmasti kansallisen edun mukaista toimintaa. Vielä ei opiskelijat ole äänestäneet jaloillaan mutta ehkä sekin aika koittaa.
Mittarien ja päätöksenteon avoimuus on myös leimallisesti nykyjohdon alasajama käytäntö. Nykymallilla ei tarvitse perustella valintoja eikä tule niin kiusallista keskustelua ja kysymyksiä tehdyistä linjauksista. Niinimäelle on aina ollut tärkeää saada itse päättää asioista. Motiiveja voi arvailla mutta ei kyseenalaistaa. Yhteinen suunnittelu ja päätöksenteko on varmaan hölmöä jos on sitä mieltä että tietää asiat itse parhaiten.