Vuonna 1921 perustettu Neuvostoliiton valtiollinen suunnittelukomitea, Gosplan, määritti hinnat, palkat ja tuotettavat volyymit, mutta ei kyennyt arvioimaan tehokkuutta tai tehottomuutta kysynnästä puhumattakaan. Tämä johti järkyttävään hukkaan. Samankaltainen systeemi on toteutettu Oulun yliopistossa, jossa johto määrittää hinnat koulutussuoritteille.
Oulun yliopisto muutti tiedekuntiensa organisoinnin laitos- ja osastopohjaisesta tutkimusyksiköiksi 1.1.2016 lähtien. Samalla muuttuivat niiden sisäisen rahanjaon periaatteet: tutkimuksen tulosrahoitus kohdennetaan suoraan yksiköille, mutta koulutuksesta korvataan käytettävien tuntien mukaan. Siis tutkimuksessa menestymisestä palkitaan, mutta koulutuksen tuloksellisuus on sekundaarista:
Kilpailun käytettävistä opetusbudjetista oman etunsa maksimoivat tutkimusyksiköiden seniorit usein voittavat. Lopulta opiskelijat häviävät. Systeemi nimittäin toimii seuraavasti:
- tiedekunta saa koulutuksen rahoituksen pääasiassa tutkintotuloksen perusteella, mutta
- tutkimusyksikköä rahoitetaan hinnaston mukaisesti annettuun rajaan asti opetussuoritteesta perverssillä tavalla sen tuloksesta riippumatta. Toki monet motivoituneet tutkijaopettajat pyrkivät olemaan piittaamatta tuosta antikannusteesta. Mutta kehityksestä päätellen monelta loppui nopeasti henkilökohtaisen uhrautumisen halu.
- Koulutuksen suoriterahoitusmallin (vs. tutkimuksen tulosrahoitusmalli) vuoksi tutkimusyksiköiden ei kannata rekrytoida yliopisto-opettajia ja yliopistonlehtoreita toistaiseksi voimassa oleviin työsuhteisiin ja oman tutkimusyksikkörajan yli meneviin toimenkuviin – kuten kansainvälisen mallin mukaisiin tuutorointitehtäviin.
- Kun meriitit kerätään tutkimuksesta, niin suhteeton osuus opetuksesta lankeaakin lyhytaikaisissa työsuhteissa oleville, joiden motivaatio kehittämiseen ei ole paras. Henkilökohtaisten uhrautumisten varaan ei voida laskea.
- Kun lisäksi Oulun yliopiston kulttuuriin ei kansainvälisestä mallista poiketen ole kuulunut väitöskirjatutkijat tukiresursseiksi ohjaamaan kykenevien senioriprofessorien käyttö alkuvaiheen opetuksessa, niin
- opiskelijasisäänottojen noustessa ei kyetä riittävästi panostamaan uusiin opiskelijoihin, jos entisiinkään.
Eräs taannoisen blogiartikkelini kommentti osoittaa yliopiston ylimmän johdon preferensseissä varastokäytönkin menevän koulutuksen tarpeiden ohi: ”Tekninen tiedekunta ei pystynyt rahamielessä pitämään noin kallista tilaa ja nyt kun muutostöitä on tehty niin tilahallinto kuitenkin pystyy pitämään sitä kallista pajatoiminnoinnoista poistettua tilaa nyt tavaravarastona”.
Ensimmäiset merkit organisaatio- ja sisäisen rahoitusmalliuudistuksen koulutusvaikutuksista oli havaittu Oulun yliopiston hallinnossa viimeistään vuoden 2018 lopussa. Koulutusneuvoston kokouspöytäkirjan 11.12.2018 silloisen koulutusrehtorin katsauksessa todetaan painokkaasti (pöytäkirja liitteineen tämän artikkelin lopussa):
Tiedekuntiin perustetuissa tutkimusyksiköissä opetus oli muuttunut vähemmän halutuksi ja jatkuvasti niukemmin resurssoiduksi toiminnaksi. Organisaation hajautus tutkinto-ohjelmista vastanneista yhtenäisistä laitos- ja osastorakenteista vaikeutti koulutuksen koordinointia.
Ollessani koulutusrehtori rehtori Lajusen aikana ongelmat vietiin rehtoraatin työvaliokunnalle ja sitä myöten hallitukselle. Pöytäkirjojen perusteella koulutuksen kriisiä ei nykyisen rehtorin aikana ole sille raportoitu. Sen sijaan hallitukselle on 27.9.2022 kerrottu todellisuudesta irronneita toiveita. Tuollainen on vastuutonta.
Tilanteen on viimeinkin noteerannut myös Oulun yliopiston ylioppilaskunta. Sen hallitukselle lähettämä kirje on tämän artikkelin viimeisenä liitteenä.
Koulutusneuvoston pöytäkirja 11.12.2018 ja tiedekuntien sisäisen rahoituksen periaatteet 1.1.2016 lähtien:
Ylioppilaskunnan kirje helmikuulta 2024:
Gosplanin noudattamassa järjestyksessä Oulun yliopisto on siis ensin määrännyt organisaatiorakenteen, sitten käytettävät resurssit, tuotantomäärät ja tuotteet. Neuvostoliitossa tuollainen ylhäältä alas -johtaminen tarvitsi tuekseen KGB:n ja siltikin systeemi sortui.
No, eihän tämä ajattelu ole mikään ihme kun tarkastelee johdon taustaa. Tässähän on prosessiteollisuudesta tuttu logiikka, joka on johdolle tuttua.
Ylioppilaskunnan lisäksi OUTI ry (Oulun yliopiston tieteentekijät) näyttää myös noteeranneen tilanteen rehtorin valintaan liittyen.
https://tieteentekijat.fi/rehtorin-valinnassa-tarvitaan-yliopistoyhteison-osallisuutta-ja-lapinakyvyytta/
Koulutus sekä sen johtaminen ja rahoitus Oulun yliopistossa on syytä ottaa huolelliseen tarkasteluun. Kuten Olli toteas ”Tiedekuntiin perustetuissa tutkimusyksiköissä opetus oli muuttunut vähemmän halutuksi ja jatkuvasti niukemmin resursoiduksi toiminnaksi. Organisaation hajautus tutkinto-ohjelmista vastanneista yhtenäisistä laitos- ja osastorakenteista vaikeutti koulutuksen koordinointia.”
Koulutuksen rahoitukseen on syntynyt myös arveluttavia käytänteitä. Yhtenä tällaisesta on (ainakin) Teknillisessä tiedekunnassa esiintyvä käytäntö, jossa opetukseen käytettyä työaikaa kirjataan tehtäväksi ulkopuolisen rahoituksen projektille. Toisin sanoen opettaja antaa tutkintoon tähtäävää opetusta, josta yliopisto saa rahoituksen Opetus- ja kulttuuriministeriöltä tulossopimuksen mukaisella tavalla. Kirjaamalla opetustunnit esim. Business Finlandin rahoittamalle projektille, Oulun yliopisto lähettää sopimuksen mukaisesti rahoittajalle laskun tehdyistä työtunneista. Pahimmassa tapauksessa sekä opettaja, että yliopiston palkkalistoilla oleva opiskelija kirjaavat opetuksen ja opiskelun tunnit edellä mainitulla tavalla. Näin yliopisto-tiedekunta-tutkimusyksikkö ja lopulta vastuuopettaja (esim projektilisän myötä) saavat taloudellista hyötyä. Hyötyykö siitä yliopiston koulutus kokonaisuudessaan onkin toinen asia.
Olin tätä lukiessa tukehtua aamun paahtoleipään.
Sikäli kun oikein ymmärrän, syksyllä 2018: [1] rehtori tiesi koulutuksen kasautuvista ongelmista, joista muistan samoihin aikoihin keskustellun omassa tiedekunnassani ja [2] rehtori tiesi normaalikoulun tarvekartoituksen tulokset. Hän ei vienyt kumpaakaan asiaa hallituksen käsiteltäväksi, mistä on aiheutunut vahinkoa yliopistolle.
”Kaikki” ovat tienneet tilanteen. Käsitys on ollut, että koulutusvararehtorin vaihtamisella 2020 rehtori sai jees-miehen, joka ei häirinnyt tosiasioilla. Nykyisen onkin hyvä pohjalta ponnistaa.
Kyseinen koulutusvararehtori lupasi 27.9.2022 vuodelle 2024 100 000 jatkuvan oppimisen opintopistettä. Ollin blogissa 13.6.2023 on taulukko, jossa niitä oli 2022 35 000. Paljonkohan noita noppia kertyi vuonna 2023?
Jos jatkuvaan oppimiseen ei panosteta, niin ei kerry opintojakaan.
Jatkuvan oppimisen opintopisteitä Oulun yliopistossa kertyi n. 35 000 myös vuonna 2023. Alkuvuoden 2024 kertymistahti on ollut vastaava.
Toivotulle rajulle kasvulle on tilaa.
Vanha vitsi Venäjästä:
Vuonna 1917 bolševikit tekivät vallankumouksen ja Venäjästä tuli talvisella arolla kulkeva juna nimeltään Neuvostoliitto. Leninin kuoleman jälkeen juna pysähtyi. Stalin ammutti veturinkuljettajat, mutta juna oli edelleen pysähdyksissä. Hruštšov palautti veturinkuljettajien kunnian, mutta eihän juna tästäkään lähtenyt liikkeelle. Brežnevin aikana johtajat vetäytyivät ravintolavaunuun ja kuvittelivat, että juna liikkuu. Gorbatšov sitten lopulta totesi, että juna on talvisella arolla ja se ei ole liikkunut mihinkään vuosikymmeniin.
Mitenkä tämä vitsi liittyy käsiteltävään aiheeseen? No tosiasioilta voi pitkän aikaa sulkea silmänsä.
Ylioppilaskunnalta olisin tilannekuvan vakavuuden vuoksi toivonut paljon jyrkempää kannanottoa. Nyt kirje menee ö-mappiin ja unohdetaan.