Eräs yliopistomme huippututkijoista on tunnistanut yliopistomme johdon toimivan tribalistisesti keskeisenä tavoitteenaan varmistaa oma asema. Monialaisen yliopiston ylimmän johdon kokoonpanon ja taustojen voisi tästä huolimatta odottaa heijastavan laaja-alaisuutta.
Oulun yliopiston kohdalla tribalismi näkyy mm. seuraavasta listasta, josta näemme kemiataustojen antavan ylivertaiset johtamisvalmiudet ja luotettavuuden:
- rehtori: sellukemisti
- koulutusrehtori: sementtikemisti
- tutkimusrehtori: biokemisti
- yhteistyörehtori: spektroskopiakemisti
On vaikea nähdä tällaisten hallituksen tekemien johdon jäsenvalintojen erityisen hyvin vastaavan yliopiston alarakennetta ja toimintoja. Voisiko yliopistoyhteisön jäsenten tunne kuulematta jäämisistä johtua sen johdon suistumisesta tribalismiin, heimokuntalaisuuteen? Yhteisöllisyyden ja keskinäisen luottamuksen rakentamisen kun on rehtorinkin mukaan korvannut ”tehokas käskylinjaorganisaatio”.
Ehkä kuitenkin muu nykyisen rehtorin aikana rekrytoitu johto on tuonut laaja-alaisuutta? Mutta näidenkin luottohenkilöiden taustat ovat kemiallisessa teollisuudessa:
- henkilöstöjohtaja: Stora Enso
- talousjohtaja: Stora Enso
- viestintäjohtaja: Kemira
Tällainen taustajakauma ei voine olla sattuma. Yliopistoyhteisölle se näyttäytyy toksisena tribalismina.
Seuraukset näkyvät mm. vuoden 2023 hyvinvointikyselyssä, josta rehtori Kalevan artikkelissa 6.4.2024 esitti:
Hän jätti toimittajalle mainitsematta, että jokaisessa ylimmän johdon toimintaan liittyvässä mittarissa Oulun yliopisto jäi keskitason alle:
Ehkäpä paremmin heimoksi sopisi prosessitekniikka tahi kemiantekniikka ja niiden alalaji sellu- ja paperitekniikka. Aika yksipuoliseltahan joukon (no pun intended) osaaminen vaikuttaa.
Todellakin, vaikka tyytymättömyys hallintoon on huono kaikissa Suomen yliopistoissa näyttää siltä että Oulussa se on erityisen suurta. Rehtori puhuu mielellään kokonaishyvinvointiluvuista, jotka liikkuvat 8:n tuntumissa (ero hallinnon saamiin 2/3 alkaviin on murskaava). Nuo korkeat luvut perustuvat luottamukseen omiin lähiesimiehiin tutkimusyksiköissä, minkä kanssa rehtorilla ei ole mitään tekemistä. Oulun yliopistossa on terve ydin yhä olemassa, mutta pidemmän päälle tilanne on kestämätön: yliopistoyhteisö ei loputtomasti kestä tilannetta jossa jatkuvasti joutuu puolustautumaan sen arvaamattomasti toimivaa ylintä johtoa vastaan. Kokemusta löytyy nykyisen rehtorin koko kaudelta.
Johdon taustat kertovat omaa tarinaansa…todella tervetullut yhteenveto!
Hyvinvointikyselyn asteikko on tosin 1-5 ja näkemäni tyypilliset lähiesihenkilöarviot ovat olleet yli arvon 4. Kiinnostaisikin tietää hallinnon oman henkilöstön antama arvio strategisesta johtamisesta? Tarkoittiko rehtori sitä?
Oli miten oli, johto on irronnut yliopiston todellisuudesta. Kuuntelun halua siellä ei ole viime vuosina ollut ja olemmekin eri johtoryhmissä enimmäkseen olleet kuuntelemassa johdon terveisiä. Sen merkittävin aikaansaannos on julkisen sisäisen keskustelun loppuminen sanktioiden pelossa.
Ehkäpä rehtori on halunnut varmistaa, että johdon ”kemiat” toimivat hyvin 🙂
Lisää ”kevennystä”: edellinen rehtorihan on epäorgaaninen kemisti ja hänen vastaehdokkaansa ensimmäisessä vaalissa kliininen kemisti.
Taisi olla alana analyyttinen kemia.
Sain hetki sitten kirjaamosta ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtajan ja pääsihteerin allekirjoittaman alkuvuonna lähettämän päiväämättömän kirjeen. Sen perusteella ylioppilaskunta vaikuttaa heränneen yliopiston strategisen johtamisen seurauksiin. Julkaisen kirjeen myöhemmin.
Kirjeessä ”Ylioppilaskunta kutsuu yliopiston hallituksen, operatiivisen johdon ja tiedekuntien edustuksen keskustelemaan yhdessä koulutuksen riittävästä rahoituksesta ja tarpeista tulevalle strategiakaudelle”
Ote muusta sisällöstä: ”Ylioppilaskunnan saamien lukujen mukaan harjoittelutuista ja apurahoista on leikattu viime vuoden budjettiin verrattuna 235 000 euroa. Jaettava summa on noin kolmasosa viime vuodelle budjetoidusta harjoittelujen ja liikkuvuuden tukien tasosta. Koulutussuunnittelijoiden rekrytointikiellot, teknillisen tiedekunnan konepajan lakkautusuhka ja apurahojen leikkaukset ovat hälyttäviä esimerkkejä siitä, että rahoitus ei riitä enää edes koulutuksen perustoimintoihin. Apurahojen ennakoimattomuus iskee varsinkin opiskelijoihin jotka suunnittelevat kansainvälistä harjoittelua tai vaihto-opintoja, koska lähteminen vaatii pitkäjänteistä ennakoivaa suunnittelua usein yli vuosi ennen liikkuvuusjakson suunniteltua alkamisajankohtaa”.
Tribalismin sijaan oikea termi on vallan sementointi. Kaikkien johtoryhmän jäsenten asema riippuu rehtorista, he saattavat olla hyviäkin tuttuja, eikä kukaan heistä pysty nousemaan rehtorin kilpailijaksi. Tuollainen jonkin aikaa kätevä, mutta lopulta romahtava järjestely nähdään itänaapurissakin.
Hallituksen jäsenten roolia yliopistosysteemissä on vaikeampi hahmottaa. Heitä painaa korvausriski, mikä terveissä firmoissa jäntevöittää valvontaa ja päätöksentekoa.
Yliopiston hallitus on liian suuri, joten saattaa syntyä luulo, että joku muu on huolellinen. Tarkistin yliopistolain vaativan vähintään seitsemän jäsentä. Tuollainenkin on liian iso.
Pelkäänpä, että entisellä opinahjollani on edessään mielenkiintoisia aikoja.
Pienen piirin jees-henkilöillä täytetty hovi ja yksinvaltainen rehtori on resepti jolla on ajettu alas biologisia aloja, pajatiloja, eläinmuseo ja monta muuta toimintoa joiden tuotto rahoitusmallin ja rehtorin oman (sellukuidun ohuen) tiedekäsityksen mukaan on heikko. Eli ei tule Tekes-hankkeita. Nyt kun kampuksen lähelle on kasvamassa ICT-toimintaa niin ollaan lähdössä pois sen sijaan, että kehitettäisiin olemassa olevia vahvuuksia. Tekniikan mieheksi profiloituneen joukon luulisi löytävän roppakaupalla syitä pysyä teknologiakylän kupeessa. Onko syynä se ettei kaavaan saada Niinimäen aukiota tai puistotietä?
Jos etelämpänä yliopistoissa päiviteltiin hetki sitten Tampereen johtamista niin arvatkaa vaan kuinka siellä supistaan Oulun nykyisestä ihmeestä ja näistä … käänteistä. Samanlaista realityä kuin television iltapäiväsarjoissa.
Akatemian säätiöiden, EU:n ja Business Finlandin rahoitus kohdentuu tutkimukselle. Opetukselle yliopiston johto on sanellut sisäisen tuhon siemeneksi rahoitusmallin, jonka tarkoitus on osoittaa opetus ja opintojen ohjaus kannattamattomaksi. Harjoittelu- ja liikkuvuustukien leikkaus on vain osa tuosta kierteestä opintojen keskeyttämisten kasvun ollessa vakavin seuraus.
Tarkastelen tiedekunnille määrättyä koulutuksen sisäistä rahoitusmallia 23.4.2024 ilmestyvässä blogiartikkelissa.
Yliopistossa on ollut mielestäni jo vuosia ajatusmalli, jossa kaikki panostukset laitetaan tutkimukseen ja opetusta tehdään sitten siinä sivussa ”toisella kädellä”. Opetuksen hyvyys on täysin kiinni siitä, että kuinka ammattiylpeä opettaja on ja kuinka paljon panostaa omaa aikaansa opetuksen kehittämiseen. Sitä rahaa opetuksen kehittämiseen ei nimittäin yleensä ole olemassa missään. Opetukseen käytännön tasolle valuva raha ei yleensä riitä edes sen opetuksen itsensä järjestämiseen kovin hyvin. Varmasti siitä rahasta on puutettakin, mutta kyllä esimerkiksi konepajan tilanne on aika hyvin asiaa esittävä. Tekninen tiedekunta ei pystynyt rahamielessä pitämään noin kallista tilaa ja nyt kun muutostöitä on tehty niin tilahallinto kuitenkin pystyy pitämään sitä kallista pajatoiminnoinnoista poistettua tilaa nyt tavaravarastona.
Jep. Yliopistossamme on viety äärimilleen ajatus, että opetus perustuu tutkimukseen. Toki näin asia onkin, mutta opetuksella tulee olla myös oma itseisarvoinen paikkansa ja resurssoitinsa. Tutkimustulosten nostaminen opetuksen kustannuksella on hölmöläisten peiton jatkamiseen verrattavaa toimintaa.
Yliopisto haki koulutusvararehtoria ja edellytti valittavalta:
– Kokemusta korkeakoulussa annettavan koulutuksen menestyksekkäästä johtamisesta.
– Kokemusta korkeakoulussa annettavan koulutuksen kehittämisen menestyksekkäästä johtamisesta.
Nyt kun uusi koulutusvararehtori on aloittanut työnsä ja hänellä on ilmeisesti hakijoista paras
– kokemus korkeakoulussa annettavan koulutuksen menestyksekkäästä johtamisesta.
– kokemus korkeakoulussa annettavan koulutuksen kehittämisen menestyksekkäästä johtamisesta.
Yliopistolaiset, jotka tuntevat uuden koulutusvararehtorin tuloksia voinevat arvioida miten menestyksekästä hänen koulutuksen ja koulutuksen kehittämisen johtaminen on ollut. Sen perusteella voitaneen arvioida, mihin suuntaan yliopiston koulutusta tullaan johdetusti kehittämään tulevina vuosina.
Yliopistoyhteisö toimii varsin ketterästi. Joku blogin lukija ystävällisesti jakoi koulutusvararehtorin rekrytointiin liittyvä ’Valintamuistion (15.2.2024) (Allekirjoittajina rehtori/p.j. , tutkimusvararehtori, yhteistyösuhteiden rehtori ja henkilöstöjohtaja/siht.) – Kiitos siitä!
Siinä todetaan valitusta henkilöstä mm:
NN on toiminut koulutuksen johtamistehtävissä Oulun yliopiston teknillisen tiedekunnan dekaanina vuodesta 2022 alkaen.
NN toimii Oulun yliopiston johtoryhmässä (2022-).
Tätä ennen, 2015-2021, hän on toiminut kuitu- ja partikkelitekniikan tutkimusyksikön johtajana Oulun yliopiston teknillisessä tiedekunnassa.
Vuosina 2019-2021 hän on toiminut Oulun yliopistossa prosessi- ja ympäristötekniikan tohtorintutkinto-ohjelman vastuuhenkilönä, sekä tekniikan ja luonnontieteiden tohtoriohjelmatutkintotoimikunnan
jäsenenä Oulun yliopiston tutkijakoulussa (UniOGS).
Tohtorin tutkintonsa jälkeen (2008) Illikainen on toiminut 6 vuotta yliopistonlehtorina (2009-2014) ja 9 vuotta professorina (2015-).
*** Edellä oleva ei vielä kerro siitä, miten menestyksekästä toiminta on ollut. Tätä yritetään avata toteamalla hänestä mm seuraavanlaisella tulkinnalla:
NN’llä on tehtävässä vaadittu kokemus korkeakoulussa annettavan koulutuksen ja sen kehittämisen menestyksekkäästä johtamisesta omassa tiedekunnassaan. Hänen urapolkunsa väitöskirjatutkijasta yliopistolehtorin opetuspainotteisten tehtävien kautta professoriksi ja tutkimusyksikönjohtajaksi, sekä edelleen dekaaniksi, antaa monipuolisen ja vahvan lähtökohdan koulutusvararehtorin johtamistehtävässä onnistumiseen.
NN’llä on selkeät näkemykset perus- ja jatkotutkintokoulutuksen, jatkuvan oppimisen palveluiden ja opiskelijakokemuksen sekä näihin liittyvän toiminnan kehittämisestä. Hän on osoittanut aiemmissa
johtamistehtävissään analyyttistä, uudistavaa sekä innostavaa johtamisotetta.
Hänen työhistoriansa osoittaa hänellä olevan sekä johtosäännön tarkoittamaa tehtävän edellyttämää johtamiskokemusta että perehtyneisyyttä tehtäväalaan, myös yliopistolehtorin tehtävässä toimimisen kautta. Valinnan kannalta keskeisiä johtamiskokemusta osoittavia tekijöitä ovat hänen näyttönsä oman tutkimusyksikkönsä johtamisesta sekä viimeisen kahden vuoden ajalta saadut näytöt teknillisen tiedekunnan muutostilanteiden johtamisesta.
Lisäksi NN’n ansiot tiedeviestinnässä ja asiantuntijana toimiminen mediassa, samoin kuin hänen luottamus- ja asiantuntijatehtävänsä toimivat näyttöinä hänen kyvystään rakentaa ja johtaa yhteistyöverkostoja tehtävässä tarvittavalla tavalla.
*** Kun asiaa tarkastellaan ’evidence based’ logiikalla, niin tämän Valintamuistion perusteella ei voida osoittaa, että valitulla henkilöllä on koulutusvararehtoriksi valittavalta esitettyä:
– Kokemusta korkeakoulussa annettavan koulutuksen menestyksekkäästä johtamisesta.
– Kokemusta korkeakoulussa annettavan koulutuksen kehittämisen menestyksekkäästä johtamisesta.
Yllä mainittuihin liittyen… Oulu on tunnettu mm. insinööritaidoistaan, mutta otsikkojen pohjalta vaikuttaa siltä, että oikeuskäsityksen sekä hallinto-, ja johtamistaidon suhteen sille on jäänyt penaalista vain kynien purut.
Oulun kaupungin tiettyjen henkilöiden venkoilu Hallinto-oikeutta vastaan vain jatkuu ja myös Oulun yliopiston henkilöstöjohtajan toimintaa on tullut esille aiemmin Ollin ”Oikea prosessi” kirjoituksessa. Olisi yhteiskunnallinen etu, että tämänkaltaisille virkahenkilöille osoitettaisiin hyvin selkeät henkilökohtaiset seuraamukset tällaisesta toiminnasta joko nykyisten lakien puitteissa tai niitä muuttamalla.
https://www.kaleva.fi/hallinto-oikeus-oulu-ei-ole-luovuttanut-kaikkia-ma/6294279
https://www.kaleva.fi/oulun-normaalikoulun-opettajan-palkkakiistaa-ratko/6294173
https://www.oaj.fi/ajankohtaista/uutiset-ja-tiedotteet/2024/kovaa-pelia-oulun-yliopistossa/
https://tyotuomioistuin.fi/fi/index/ratkaisut/tt202369.html
Kaleva 11.4.2024: ”Samassa työtuomioistuin katsoi, että tasapuolisuuden vuoksi työntekijän euromääräisen palkan on vastattava vaativuustasoa seitsemän, koska tehtävien katsottiin olevan jokseenkin samoja kuin korkeammalle tasolle arvioiduilla verrokkityöntekijöillä. – Sen me olemme korjanneet, Okkonen korostaa”
OAJ 10.4.2024: ”Siinä oikeus totesi, että Oulun normaalikoulun opettajan tehtäväkohtainen palkka tuli nostaa vaativuustasolta kuusi tasolle seitsemän. Oikeus perusteli päätöstään tasapuolisen kohtelun vaatimuksella, sillä Oulun yliopisto oli aikaisemmin arvioinut muita vastaavan tasoisissa tehtävissä toimivia harjoittelukoulun opettajia tasolle seitsemän. … Myös työnantaja on vedonnut tasapuoliseen kohteluun, mutta tulkitsee sitä päinvastoin kuin oikeus. Työnantaja ei ole edelleenkään nostanut opettajaa korkeammalle vaativuustasolle, vaan vain korottanut hänen palkkaansa keksimällään ”virheenkorjauslisällä”.”
Työtuomioistuin 22.11.2023: ” Käsillä olevassa asiassa työnantaja ei ole edes väittänyt määrittäneensä työntekijöiden tehtäviä ja tehtävänkuvauksia, vaikka työehtosopimuksen kirjan 2 ensimmäisen luvun 6.1 §:n 2 momentin mukaan tehtävien vaativuusarviointi perustuu nimenomaan työnantajan määrittämään tehtävään ja tehtävänkuvaukseen. Työtuomioistuin toteaa, ettei työnantajan laiminlyönti tältä osin voi koitua työntekijän vahingoksi.
Edellä mainituilla perusteilla työtuomioistuin katsoo A:n esittäneen todennäköisiä perusteita väitteelleen, että työnantajan menettely on ristiriidassa tasapuolisen kohtelun vaatimuksen kanssa. Työtuomioistuin toteaa työnantajalla siten olevan näyttötaakka siitä, että työnantajalla on ollut hyväksyttävä syy menettelylleen. Vastaajapuoli ei kuitenkaan ole näyttänyt, että työnantajalla on ollut hyväksyttävä syy arvioida A:n tehtävä eri tavoin kuin edellä tarkoitetut kolme vaativuustasolle 7 sijoitettua tehtävää. A:n esittämä vahvistusvaatimus on siten hyväksyttävä.
Työtuomioistuin vahvistaa, että Oulun yliopiston palveluksessa työskentelevän A:n yliopistojen yleisen työehtosopimuksen harjoittelukouluja koskevien määräysten (kirja 2, 1.1.2019-31.3.2020 ja 1.4.2020 – 31.3.2022) 6 §:ssä tarkoitetun tehtäväkohtaisen palkanosan tuli 1.8.2019 lukien määräytyä liitteessä 1 tarkoitetun tason 7 mukaisesti.”
Toisin sanoen, henkilöstöjohtaja Okkonen mitä ilmeisemmin valehtelee ja Kaleva levittää yliopiston johdon näkemyksen mukaista väärää tietoa.
En ota kantaa valehteluun, mutta toteanpa vain, että Kalevassa Yliopiston henkilöstöjohtaja vastasi rehtorin puolesta, …. että hyvään hallintotapaan kuuluu valmistelun ja päätöksenteon erottaminen eli päätöksentekijä ei osallistu päätettävän asian valmisteluun.
Samoihin aikoihin Oulun yliopiston hallituksessa pöytäkirjan mukaan: Päätösesitys: Oulun yliopiston hallitus nimeää keskuudestaan nimityksiä valmistelevan ryhmän tukisäätiön hallituksen jäsenten nimeämiseksi erovuoroisten jäsenten tilalle. Ryhmä tuo esityksensä hallituksen hyväksyttäväksi. ….
Päätös: Päätösesityksen mukaisesti hallitus päätti nimetä keskuudestaan ryhmän, joka valmistelee esityksen uusista jäsenistä erovuoroisten tilalle: hallituksen puheenjohtaja Mikko Ayubin, varapuheenjohtaja Tua Huomon ja hallituksen jäsen Tiina Rajalan.
Eli valmistelu ja päätöksenteko joko erotetaan tai liitetään toisiinsa.
Eli joskus toimitaan hyvän hallintotavan mukaan ja joskus sitten taas, ei.
Toivon kritiikissä käytettävän muuta kuin voimakkaasti negatiivisia ilmauksia henkilöistä. Mieluummin vaikkapa ”esittää työtuomioistuimen ratkaisusta merkittävästi poikkeavan näkemyksen” tms.
Sattuneista syistä papereita vähennellessä silmiin osui Acatiimi-lehden numero 4/2022 ja siitä sivu 15 (löytyy netistä https://acatiimi.fi/wp-content/uploads/2022/08/acatiimi_042022.pdf)
Siinä on mielenkiintoinen vertailu yliopistojen tilakustannuksista. Oulussa 2021 kuluosuus 10.5%, mikä on pienin vertailun neljästä yliopistosta. Miksi muissa yliopistoissa rehtorit eivät omamme lailla vaikertele tilakuluista?
Kalevasta osui nimimerkki Ajatusten Laanaojan kommentti silmiini: ”Norssin uudisrakennuskuviotkin ovat jatkuvasti tökännyt huonoon suunnitteluun ja ovat olleet aivan liian mahtipontisia toteutettaviksi, eikä niitä ole voitu edes viedä esiteltäviksi hallitukselle asti. Ne eivät myöskään ole huomioineet esim. Koskelan yksikön vuokrasopimuksista jne. Norssin tilahaasteet siis johtuvat osaamattomuudesta koulun johdossa”.
Kommentoija vaikuttaa olevan Ollin sanoja mukaillen yliopiston ylintä johtoa. Tietääkseni Olli on ainut A-insinöörien Norssin tarveselvityksen julki tuoja, mistä suuret kiitokset hänelle. Joka tapauksessa Koskela on siinä mukana. Minä en näe tarveselvityksessä mitään mahtipontisuutta, tuskinpa kukaan muukaan.
Norssin opettajien työehtosopimuksesta huonolla menestyksellä riidellyt yliopiston ”ylin johto” pyrkinee säästymään lopulliselta kasvojen menetykseltä siirtämällä koulut kaupungin haltuun.
Työhyvinvointikyselyn tulokset ovat muistaakseni olleet rehtorin bonusten perusteita. Hallituksen on täytynyt tietää strategisen johtamisen putoamisesta yliopistojen keskitason alapuolelle. Siitä pitäisi palkitsemisen sijaan rangaista.