Professoriliiton 25.8.2026 julkaiseman jäsenkyselyyn pohjautuvan yliopistodemokratiaselvityksen sivulla 34 on varsin kiintoisia johtopäätelmiä. Julkisuus- ja hallintolakien noudattamisen vaikeus ei vaikuta rajoittuvan pelkästään Oulun yliopistoon:
Tyypillisesti hyvin pieni osa tuollaisista tapauksista saa minkäänlaista julkisuutta. Epäilemättä yliopistojen viestintäyksiköillä on toimeksiantona olla nostamatta hävittyjä tapauksia esille edes yliopiston sisällä. Yliopistodemokratiaselvityksessä esitetään tähän korjauksena esimerkiksi käsittelyä yliopistokollegiossa:
Nopeimmin tämä menisi läpi yliopistolain muutoksella. Johtosäännöissä muutokset edellyttäisivät kunkin yliopiston hallituksen päätöstä. Hallitukselle muutoksen päätettäväksi esittäisi rehtori. Aavistanemme tuollaisen esityksen olevan jokseenkin epätodennäköinen. Yliopistolain muutostarve onkin todettu demokratiaselvityksen sivulla 39:
Luin taannoin Christian Gläßel:in ja Adam Scharpf:in kirjan ”Making a Career in Dictatorship”. Siinä on kvantitatiivisin ja kvalitatiivisin mittarein tarkasteltu autoritääristen hallintojen virkaportaan jäseniä taustoineen ja urakehityksineen. Systeemimuutosta heidän kauttaan on ollut turha odottaa, vaikka kaikkein ylin johto olisikin vaihtunut kulissivaaleissa tai vallankaappauksessa. Neuvostoliitonkin muutos nyky-Venäjäksi lienee esimerkki sortokoneiston virkaportaan jatkumosta.
Gläßel:in ja Scharpf:in mukaan autoritääriset systeemit rekrytoivat hallintoon toimeenpanijoiksi keskinkertaisuuksia. Argentiinan juntan, Stalinin ja Hitlerin hallintojen ns. turvallisuusorganisaatiot koostuivat tuollaisista vaihtoehdottomista ylimmän vallan hirmutekojen uskollisista käytännön suorittajista.
Jopa yliopistotkin saattavat sortua autoritääriseen johtamiseen. Oulun yliopistossa on ollut rehtori, joka on maksattanut yliopiston varoilla asianajia ahdistelemaan kritiikkiä esittäneitä näytösoikeudenkäynneillä. Kestäneekin vielä aikansa ennen kuin Oulun yliopistoväki rohkaistuu kannanottoihin omalla nimellään.
Rehtorin kostojen toimeenpanijoina Oulun yliopistossa ovat olleet hallinnon ylimmät toimihenkilöt. Mutta osallisia ovat olleet useat muutkin, vähintäänkin silmänsä sulkien. Laillisen toiminnan rajat on tiedetty, koska menettelyjä on peitelty.
Nylon Beatia siteeraten, ”Ei leopardi pääse pilkuistaan, tai käärme taivaaseen”. Paljon lienee paljastumatta. Tahallinen piittaamattomuus laeista on mielivaltaa, jolla pitäisi olla seurauksensa. Muutoin kaikki toistuu.
Sanomalehti Kaleva 29.10.2026 ilmestyneessä pääkirjoituksessa katsoo Oulun yliopiston tarvitsevan uuden alun. Kollegio laittoi alun alkuun valitsemalla kokonaan uudet henkilöt yliopiston hallituksen ulkopuolisiksi jäseniksi. Hallitus on jatkanut tästä valitsemalla rehtorihaussa jatkoarviointiin ehdokkaan Oulua demokraattisemmin toimivasta yliopistosta. Ehkä näemme uuden alunkin.
