Ensimmäiset yliopistofuusiot on Suomessa jo nähty ja yliopistot ovat hankkineet ammattikorkeakouluja (AMK) määräysvaltaansa perustaen konsernejakin. Lienee helppo ennustaa kehityksen aikaa myöten johtavan opetus- ja kulttuuriministeriön rahoitusmalliratkaisuihin, joiden luonne riippuu strategisesta valinnasta: säilytetäänkö ammattikorkeakoulut edes näennäisesti itsenäisinä vai ei? Vai jätetäänkö niitä ollenkaan? Ja montako yliopistoa Suomeen jätetään?
Tässä OKM:n pohdinta kulminoitunee aluksi kysymykseen omistus- ja konsernirakenteiden mahdollisesti tuomista säästöistä ja tehostumisista. Ehkä seuraava ajatus on fuusioida yliopistoja ja ammattikorkeakouluja rinnakkaisten toimintojen vähentämiseksi?
Taulukko alla näyttää OKM:n perusrahoituksen osuudet ammattikorkeakoulujen liikevaihdosta 2016 ja 2025. Kaksi toiseksi alinta riviä osoittaa yliopistojen määräysvallan vaikutuksen ammattikorkeakoulujen keskimääräiseen kehitykseen vähäiseksi. Pieni paremmuuskin on näennäistä juontuen tuoreista Vaasan ja Jyväskylän yliopistojen vuosina 2025 ja 2026 tekemistä VAMK ja JAMK -hankinnoista. Muutoin ero on toisin päin, kuten näemme alimmilta riveiltä. Eräs asiantuntija totesikin yksityisesti, että viimeksi AMK:ien enemmistöomistuksia hankkineilla yliopistoilla on ollut vähemmän aikaa mokata.
Valitettava havainto on Oulun ammattikorkeakoulun (OAMK) jääminen kehityksessä toiseksi heikoimmaksi kansanopistojen yhteistyöstä ponnistaneen humanistisen ammattikorkeakoulun jälkeen. Voiko tätä selittää muutoin kuin monialaisia verrokkejaan heikommalla johtamisella?
OAMK:n osuus AMK:ien henkilöstöstä 2016 oli 6.0% ja 2025 4.1% htv-luvun tippuessa 14.8%. Samalla aikavälillä ammattikorkeakoulujen htv-suorite kasvoi yli 23.5%. OAMK:n hyöty Oulun yliopiston virallisesti markkinoimasta arvosta ”onnistumme yhdessä” jääkin valitettavan kyseenalaiseksi.
En lukijoitteni toiveitten vuoksi – ainakaan vielä – ole kyennyt irtoamaan AMK-asioiden käsittelystä
Osuva ja karu analyysi, kiitos tästä.
Kirjoituksesi herättää vahvan dejavu-tunteen. Peilaan Tampere3-hankkeen alkuperäisiin visioihin ja siihen, mitä siitä lopulta jäi käteen. Alussa, kun hanketta esiteltiin laajasti ja moni oli ”haltioissaan”. Itse olin mukana yhdessä Teknologiateollisuuden kokouksessa, jossa hanketta esiteltiin kolmen korkeakoulun rehtorin toimesta. Uskottiin, että nyt luodaan jotain aitoa Bolognan sopimuksen henkeä ilmentävää: joustavia opintopolkuja, raja-aitojen murtamista ja dynaamista osaamisen kehittämistä ilman keinotekoisia siiloja.
Kuinka sitten kävikään? Radikaalin tutkintouudistuksen sijaan saatiin kaksi erillistä, kankeaa opintohallintojärjestelmää ja niiden väliä paikkaamaan rakennettu erillinen ristiinopiskelupalvelu (RIP – Rest-In-Peace). Alkuperäinen visio yhdestä sujuvasta polusta käytännössä haudattiin.
T3, Suomen Virtuaaliyliopisto, JOO/JOOPAS yms esimerkkisi kanssa todistavat että kyseessä on krooninen johtamisongelma kaikilla tasoilla, aina opetus- ja kulttuuriministeriöstä korkeakoulujen ylimpään johtoon. Strategioissa luvataan ”yhdessä onnistumista”, mutta käytännössä fuusiot ja konsernirakenteet näyttäytyvät valtapelinä ja hallinnollisena tehottomuutena. Yhdessä tekemisen sijaan on tehty hallinnollinen himmeli, jonka laskun maksavat opiskelijat, henkilöstö ja alueen elinkeinoelämä.
Kiitän professori Silveniä blogiartikkelin pätevästä analyysista ja professori Kessiä asiantuntevasta taustoituksesta. On hienoa lukea jäsenneltyjä arvioita johtamishypen sijaan. Tässä systeemissä toimivista ainoastaan johtajien mielestä kaikki on kunnossa.
Mutta miten, arvoisat professorit Silven ja Kess, uudistaisitte järjestelmää aiheuttamatta vuosien sekaannusta?
Sanoisin, että ratkaisuvaihtoehtoja on useita. Yksi hyvä on ottaa pohjaksi: California Master Plan for Higher Education. Tämä tekee kolme asiaa paremmin kuin mikään muu malli maailmassa:
1. Se luo kristallinkirkkaan työnjaon: Huippututkimus, ammatillinen korkeakoulutus ja alueellinen jatkuva oppiminen erotetaan omiksi huippuyksiköikseen, jolloin kaikki tekevät sitä, missä ovat parhaita.
2. Se poistaa umpikujat: Malli luo lakisääteisen, suoran väylän oppilaitoksesta toiseen. Jos menestyt ammattikorkeakoulussa, sinulla on automaattinen oikeus jatkaa tiedeyliopistoon ilman uusia pääsykoeruljansseja.
3. Se yhdistää massakoulutuksen ja huippulaadun: Se mahdollistaa korkean koulutustason koko kansalle, mutta suojelee samalla kärkiyliopistojen rauhaa tehdä maailmanluokan tiedettä – vähän niin kuin Piilaakso.
Muitakin malleja kyllä löytyy – niistä tuonnempana, jos on tarve.
Tarvitaan kunnianhimoa. Tämä näyttää himmenevän ja siitä todistuksena myös tuoreet PISA-luvut.
En täysin allekirjoita Ollin ajatusta siitä, että OKM:n perusrahoituksen osuutta budjetista voisi suoraan pitää ammattikorkeakoulun laadun mittarina. Tähän vaikuttaa oleellisesti etenkin korkeakoulun koulutusportfolio. Tyypillisesti opiskelija- ja tutkintomäärät ja näinollen rahoitus ovat suuria etenkin ICT-alalla ja liiketoiminnassa. Vastaavasti taas pieniä esimerkiksi kulttuuri- ja luonnonvara-aloilla. Maakuntatason rahoitusta (etenkin ESR ja EAKR) taas on saatavilla tasaisemmin, jolloin ulkopuolisen rahoituksen osuus jää pienemmäksi suurten koulutusvolyymien aloilla. On myös syytä huomata, että ammattikorkeakoulut ovat saaneet erittäin niukasti kilpailtua tutkimusrahoitusta, kuten Horisontti- tai Akatemiarahoitusta.
Oulun ammattikorkeakoulun tapauksessa kyse on toki myös tietoisista valinnoista. Opetus- ja TKI-organisaatiot erotettiin toisistaan vuonna 2023, minkä jälkeen opetus ja TKI-toiminta ovat olleet toisistaan riippumattomia.
HTV-luvun lasku taas on nähdäkseni huolestuttavaa. OAMK:n osuus tutkintomääristä ei ole merkittävästi muuttunut, vaikka henkilötyövuosien osuus on laskenut huomattavasti. Oulun ammattikorkeakoulu Oy on tehnyt viimeisen viiden vuoden aikana noin 11 miljoonaa euroa voittoa. Tästä huolimatta opetushenkilöstöä vähennettiin entisestään kevään 2026 yt-neuvotteluissa. Sijoitusvarallisuuden voimakas kasvattaminen selittää osaltaan henkilöstön vähäistä määrää, joka taas vaikuttaa suoraan ryhmäkokoihin ja opetuksen laatuun.
Pääoman kasvattaminen ei tietenkään ole välttämättä huono asia, mutta lopulta pääoman tulisi investointien ja kehittämisen kautta näkyä korkeakoulun toiminnassa ja ennen kaikkea opetuksen laadussa. Jäämme odottamaan.
Selvennän hieman vertailuni taustaa. Verotuksessa tutkimus- ja kehittämistoimintaan nimittäin pätee yritysten 150%:n lisävähennys 2021–2027, kunhan laskuttaja on tutkimus- tai tiedonlevittämisorganisaatio. Siis vaikkapa OAMK.
Toisin sanoen TKI-toiminnan myynnille on ollut tarjolla melkoinen vipu. Eräät AMK:t ovat oikein hyvin onnistuneet sen hyödyntämisessä ja se näkyy niiden talouden kehittymisessä.
Kiitos selvennyksestä. Kuten edellisen kirjoituksen kommenteissa totesin, on OAMK:n tilanne TKI-rahoituksen osalta suorastaan ristiriitainen, koska hallituksella on määräysvalta suurista hankkeista ja hallituksen puheenjohtaja on lähtökohtaisesti yliopiston rehtori. Käytännössä kaupallinen TKI-toiminta ponnistaa aina ulkoisesti rahoitetusta, joten ulkoinen rahoitus määrittelee kaupallisen toiminnan tulevaisuutta.
Lisäksi TKI-organisaation erottaminen opetuksesta vuonna 2023 on vaikuttanut TKI-henkilöstön profiileihin. Lehtorit ja usein tutkijataustaiset yliopettajat eivät enää tee juurikaan TKI-työtä. TKI-yksikön henkilöstöstä huomattava osa on suorittanut alemman korkeakoulututkinnon.
Kaupallistamiseen annetut resurssit ja yleinen ilmapiiri kaupallisen toiminnan ympärillä ovatkin sitten jo aivan oma lukunsa, mutta niiden osalta korkeakoulujen vertailu on melko haasteellista. Eroja kuitenkin varmasti löytyisi.
Ilman mitään ylimääräisiä hallintohimmeleitä hyvä harjoitus olisi tunkea kaikkien AMK:n JA yliopiston kurssien kurssisisällöt (ts. kaikki luentokalvot ja harjoitusohjeet) johonkin LLM-härdelliin ja vertailla miten kurssit suhtautuvat toisiinsa. Ja ihan rohkeasti katsoa myös ihan ammattikoulujenkin puolelle, toki parin kuukauden sisällöt ehkä toivottavasti voidaan kattaa meillä muutamassa tunnissa.
Tätä toivoin ihan meidän koulutusohjelmankin sisältä – olisi hienoa tietää mitä opiskelijat osaavat omalle kurssille tullessa, jotta sen päälle pystyisi rakentamaan.
Oma kuplani on tietotekniikassa, ja otsikkotasolla melko moni OAMK tietotekniikan kurssi on otsikkotasolla päällekkäisiä meidän kanssa. Oletettavasti/toivottavasti yliopiston kurssit antavat valmiudet niiden viimeisten syventävien kurssien suorittamiseen ja samannimiset AMK-kurssit taas välttämättä ei, mutta tässäkin tapauksessa olisi hyvä tietää miksi eivät.
Tämä jälkeen sitten voi miettiä onko jotain, jota voisi opettaa yhdessä, mitä taas ehdottomasti erikseen ja ehkä mahdollistaa se, että yliopiston puolella olisi enemmän tutkimuspohjaista opetusta, johon nyt varmaan opettajakunnalla on enemmän innostusta.
Käytännössähän massaperuskurssit kannattaa omia itselleen vaikkei niiden opettaminen ei voisi vähempää kiinnostaa, koska niistä saa hyvän kasan rahaa, ja yhteistyöllä tämä raha voisi mennä muualle.
Käsittääkseni aikoinaan on käyty keskusteluita ja tehty jopa alustavia muistioita koulutusvastuiden jakamisesta Oulun yliopiston ja Oulun ammattikorkeakoulun välillä, kun yhteistyötä oli tarkoitus tiivistää omistajuuden myötä. Näistä suunnitelmista ei lopulta mikään ole toteutunut. Tai sitten niitä ei edes ollut olemassa. Koska en itse niihin osallistunut, en voi varmasti sanoa suuntaan tai toiseen.
Yliopisto ei ole ollut halukas luopumaan mistään kandidaattitason koulutuksesta eikä OAMK YAMK-ohjelmistaan. Toiseen suuntaan luopumisesta tuskin on edes keskusteltu.
Molemmissa taloissa (ja myös eri osastoilla/tiedekunnissa) opettaneena arvioisin, että päällekkäisyyksiä on paljon, mutta läheskään identtisiä tutkinto-ohjelmia ei löydy. Yksi keskeinen ero on koulutustausta. Ammattikorkeakoulun perustutkinto-opiskelijoista jopa puolet on suorittanut ammatillisen toisen asteen tutkinnon, jonka sisältö on yleissivistävissä aineissa nykyään dramaattisesti lukiokoulutusta suppeampaa.
YAMK-tutkinto taas eroaa maisterin tai DI:n tutkinnosta jo lainsäädännönkin kannalta, koska sen aloittaminen vaatii aina kahden vuoden työkokemusta AMK-tutkinnon jälkeen.
Käytännössähän AMK ja yliopistokursseissa on paljon päällekkäisyyttä, usein peruskurssien osalta. Se ei kuitenkaan ole asian ydin sen suhteen, että miksi ei ole enempää ristiinopetusta. Muutama asia miksi ristiinopetus on usein vaikea järjestää:
– Oulun yliopiston määritelmien mukaan rahallisesti kannattavaa on vain ristiinopetus, jossa toinen oppilaitos järjestää koko kurssin. Käytännössä siis sama asia kuin opettaja tulisi talon ulkopuolelta, mikä pidemmällä aikavälillä jättää kurssitoteutuksen hyvin löyhään hirteen. Jos opetus perustetaan tämän varaan ja sitten toinen oppilaitos päivittääkin opetussuunnitelmaa tai ko. opettaja lähtee muihin töihin niin homma menee heti puihin. Oppilaitoksiin on usein aika haastava saada palkattua tilalle henkilöä, jolla olisi riittävä asiantuntemus jonkin kurssin pitämiseen ja toisaalta halu tulla yliopiston palkkatasolla yliopistolle töihin.
– Yhteisopettajuus voisi olla hyvä joillakin kursseilla eli kurssilaiset kahdesta oppilaitoksesta samalle kurssille ja sitten toinen opettaja yliopistolta ja toinen AMK:lta. Silloin tulisi aitoa yhteistyötä ja opetuksen voisi jakaa kahdelle henkilölle. Tähän toimintaan ei käsittääkseni kuitenkaan kannusteta millään tavalla.
– Jos vaikkapa yliopiston peruskurssilla on jo 50 opiskelijaa ja se ympättäisiin yhteen AMK kurssin kanssa niin sitten siellä olisi esimerkiksi 100 opiskelijaa. Käytännössä kurssin toteutustapaa joutuu osallistumäärän kasvaessa usein muuttamaan ja se ei välttämättä palvele opetusta. Opettajalle kurssi muuttuu myös paljon työläämmäksi eikä vähiten sen vuoksi, että puolet opiskelijoista on eri oppilaitoksesta. Heille pitää järjestää kurssikokeet/tentit yms. Eli todellisuudessa kurssin toteutus voi työllistää jopa enemmän kuin kaksi erillistä kurssia. Paperilla varmaan näyttää rahalliselta säästöltä, mutta usein se ero revitään opettajan selkänahasta.
2014 lopusta kevääseen 2015 suunniteltiin alkuvaiheen opintopolkuja, jotka koostuisivat sekä yliopiston ja ammattikorkeakoulun sisällöistä. Yksi nähdyistä mahdollisuuksista oli opiskelijan sopivasti suuntautuessa kolmen ensimmäisen vuoden opinnoilla valmistuminen yliopiston kandiksi ja sitten vuoden lisäopinnoilla AMK-tutkintoon, tai yliopiston polulla maisteriksi kahdella lisävuodella. Edelleenkin hyvällä suunnittelulla sopivasta AMK-tutkinnosta olisi edennyt maisteriksi vuodessa.
Tuolloin kartoitettiin vain yhteistyötä, eikä haettu konsernirakenteita. Ymmärtääkseni OKM olisi voinut sietää sitäkin, että muutama harva pilottitapauksiksi tulkittavissa opiskelija olisi yhdellä opintopolulla ottanut kolme tutkintoa. Missään vaiheessa ei ajateltu tällaisesta tulevan valtavirtaa.
Jos jokin yhden y-tunnuksen korkeakoulukonserni lähtee tuollaisten polkujen kehittelyyn volyymia tavoitellen, niin todennäköisesti OKM harkitsee rahoitusmllejaan uudelleen.
Opetuksen halpuuttamisessa tulee pian pää vetävän käteen niin OAMK:ssa kuin Oulun yliopistossakin.
OKM:n ja Oulun yliopiston sopimuksessa kaudelle 2025-2028 (19.12.2024) todetaan: ”Oulun yliopisto ja Oulun ammattikorkeakoulu muodostavat konsernin. Korkeakoulukokonaisuuden tärkeimpiä tavoitteita ovat yhteistyön vahvistaminen sekä koulutuksessa että palveluissa. Strateginen johtaminen perustuu korkeakoulujen tiiviiseen yhteistyöhön ja keskinäiseen sopimiseen. Korkeakoulukokonaisuus tarjoaa opiskelijoille joustavat oppimismahdollisuudet sektorien välillä, monipuolistaa koulutustarjontaa ja tehostaa TKI -toimintaa ja resurssien yhteiskäyttöä. Tavoitteena on kehittää joustavia opintopolkuja, jotka mahdollistavat siirtymiset korkeakoulujen välillä. Koulutusyhteistyötä rakennettaan sopimuskaudella seuraavasti: – Konsernissa pilotoidaan joustavia siirtymiä ja opetussuunnitelmatason yhteistyötä rakennustekniikan ja konetekniikan tutkinto-ohjelmissa. Toimenpiteiden valmistelua ja toteutusta seurataan säännöllisesti. – Konsernissa tehdään systemaattista työtä yhteistyön vahvistamiseksi myös sosiaalialan, varhaiskasvatuksen, musiikkipedagogiikan, kielten ja ICT-alojen tutkinto-ohjelmissa. – Konsernissa tiivistetään yhteisten hankkeiden valmistelua TKI-työssä.”
Kaikkien yliopistojen sopimukset löytyvät OKM:n nettisivuilta.
Tuo on hyvä huomio. Arvioin, että OAMK:n opintopisteistä ehkä prosentti jos sitäkään tulee Oulun yliopistosta ristiinopiskelun kautta. Valtaosa niistäkin kertynee Kontinkankaalla sote-puolelta ja ammatillisesta opettajakoulutuksesta.
Omalle tontilleni ei missään vaiheessa ole osunut mitään realistista yritystä kehittää ristiinopiskeluluyhteistyötä yliopiston kanssa. Teoriassa opiskelija laittaa yliopiston kurssin HOPS:iin, joka hyväksytään ja sitten ilmoittautuu kurssille Pepissä. Käytännössä tämä jää harvinaisuudeksi ilman yliopiston ja OAMK:n yhteistä koulutussuunnittelua.
OKM:n nettisivulta löytyvät myös ammattikorkeakoulujen sopimukset . OKM:n ja OAMK:n välisessä sopimuksessa todetaan vastaavasti kuin OY:n sopimuksessa kaudelle 2025-2028, että: ”Oulun yliopisto ja Oulun ammattikorkeakoulu muodostavat konsernin. Korkeakoulukokonaisuuden tärkeimpiä tavoitteita
ovat yhteistyön vahvistaminen sekä koulutuksessa että palveluissa. Strateginen johtaminen perustuu korkeakoulujen
tiiviiseen yhteistyöhön ja keskinäiseen sopimiseen. Korkeakoulukokonaisuus tarjoaa opiskelijoille joustavat
oppimismahdollisuudet sektorien välillä, monipuolistaa koulutustarjontaa ja tehostaa TKI -toimintaa ja resurssien
yhteiskäyttöä. Tavoitteena on kehittää joustavia opintopolkuja, jotka mahdollistavat siirtymiset korkeakoulujen välillä.
Koulutusyhteistyötä rakennettaan sopimuskaudella seuraavasti:- Konsernissa pilotoidaan joustavia siirtymiä ja
opetussuunnitelmatason yhteistyötä rakennustekniikan ja konetekniikan tutkinto-ohjelmissa. Toimenpiteiden valmistelua ja toteutusta seurataan säännöllisesti.- Konsernissa tehdään systemaattista työtä yhteistyön vahvistamiseksi myös sosiaalialan, varhaiskasvatuksen, musiikkipedagogiikan, kielten ja ICT-alojen tutkinto-ohjelmissa.- Konsernissa tiivistetään yhteisten hankkeiden valmistelua TKI-työssä.”
Tunnen tuon tekstin, johon ei liity mitään mainintaa erillisestä rahoituksesta tarkoitukseen. Samassa sopimuksessa on nimittäin lueteltu strategiarahoitukset. Niissä Oulun yliopistoa ei mainita.
Sopimus on tässä
https://okm.fi/documents/1410845/3992627/Oulun+Ammattikorkeakoulu+sopimus+2025-2028.pdf
Ehkä syyllistä pitäisi hakea OKM:stä, sillä se on opettanut logiikkaan, ettei mitään pidä tehdä ilman sen tai jonkun muun tahon rahoitusta.
You can’t make this up:
”Oulun yliopistossa on valmisteltu opinnäytetyöprosessin hallintaa tukevan Wihi-järjestelmän hankintaa kevään 2026 aikana. Hankinta toteutettiin suorahankintana, ja sitä koskeva ilmoitus julkaistiin Hilmassa osana hankintalain mukaista menettelyä.”
Samalla toisella puolella taloa:
”Oulun ammattikorkeakoulussa (Oamk) on otettu käyttöön Workseed-järjestelmä, joka korvaa useita vanhenevia järjestelmiä (mm. Pulmu, Wihi). ”
https://oamk.fi/oamk-siirtynyt-workseedin-kayttoon/
Kaipa tämäkin on OAMK:n ja Oulun yliopiston osalta tulkittavissa konserniyhteistyöksi: toinen osa luopuu järjestelmästä, toinen vasta ottaa saman käyttöön.
Tämä on minusta aika hyvä esimerkki siitä, mikä yliopiston toiminnassa usein menee pieleen. Ei niinkään strategiaa, vaan paljon paikallista optimointia.
Yksi ihminen saa tehtäväksi tehostaa tilankäyttöä ja vähentää vuokrakuluja, joten Terveystalo tuodaan yliopiston tiloihin ja YOK2 jää tyhjäksi. Sitten toinen saa tehtäväksi säästää työterveyshuollossa, sopimus vaihtuu Mehiläiseen, ja Mehiläinen muuttaa siihen tyhjäksi jääneeseen YOK2:een.
Lopputuloksena yliopiston sisällä on Terveystalo, jossa käy päivittäin paljon yliopiston ulkopuolisia asiakkaita, mutta yliopiston oma väki ei voi käyttää sitä. Ja samaan aikaan oma työterveys toimii toisessa rakennuksessa.
Molemmat päätökset voivat olla erikseen ihan järkeviä. Mutta kun ne laittaa vierekkäin, kokonaisuus näyttää aika absurdilta.
Tässä on ehkä se varsinainen ongelma: jokainen optimoi omaa pientä laatikkoaan ilman riittävää näkyvyyttä, päätösvaltaa tai kiinnostusta siihen, mitä viereisissä laatikoissa tapahtuu. Syntyy hyviä taktiikoita, mutta ei yhteistä strategiaa.
Ja tämä Wihi–Workseed-kuvio näyttää aika samanlaiselta tapaukselta.
Niin Kerta!
Wihiä, Workseediä, Pulmua tai Laturia ei tosin tarvita yhtään mihinkään. Olen ohjannut useita kymmeniä opinnäytetöitä ja käyttänyt näistä kolmea, enkä ole havainnut niiden tuovan minkäänlaista lisäarvoa. Byrokratian määrän ja kirjaamistyön lisääntyminen ei liene lisäarvo?
Samaan kategoriaan muuten menee CRM-järjestelmä, joka sentään on koko konsernin yhteinen. Talon johdossa sen käyttöä pidetään erittäin tärkeänä, mutta tutkijan tai opettajan silmin omien kontaktien kirjaaminen yhteiseen tietojärjestelmään tuntuu absurdilta. Korkeakoulu ei ole myyntiorganisaatio.
Selkeä hyöty Latureista yms tms on tietysti se että hallinto saa tekemistä, ehkä pitää palkata lisää hallinnoijia ja valvonnan mahdollisuus lisääntyy. Tosin epäilen että tässä, kuten niin monessa muussakin tiedonkeruussa tässä lafkassa ja korkeakouluissa muutenkin, tuotettu data joko häviää kuin pieru Saharaan koska ketään ei kiinnosta, ja/tai sillä ei ole kuin etäinen yhteys todellisuuteen. Tässäkin Laturin korvaajahankkeessa tulee kulumaan paljon pullaa kun pidetään paltsuja. Se on paikallisille leipomoille hyvä asia.
Laturi otettiin käyttöön 2013 ja se oli ensimmäinen laatuaan Suomessa. Miksi se ei levinnyt muihin yliopistoihin? Miksi edes OAMK ei alkanut sitä käyttämään? Muistan vielä sen ison uudistuksen 2022 alussa, jossa mukaan tuli ohjaukseen liittyvät toiminnot.
Wihi-järjestelmä näyttää olevan suunnilleen nykyisen Laturin tasolla.
En kovin vahvasti lyttäisi Laturia. Jo muutamankin opinnäytteen samanaikaiseen ohjaukseen se on ainakin minulle tuonut selkeyttä. Ainoastaan kalenterikytkentää olen siihen kaivannut.