Raksilan kampushanketta suunnitellaan tavoitteena yliopiston toimintojen jakaminen kolmelle kampukselle. Tähän mennessä näkemieni suunnitelmien mukaan ainut ”jousto” on toimitilojen ja samalla toiminnan pakollinen karsinta. Nykyisissä tiloissa tiivistäminen ei olisi näin riskaabelia.
Keväällä 2013 SYK:n kanssa toteutettu ”Kampusvisio 2040” oli valmistumassa. Silloisessa blogissani esille tuotu tilojen muuntojoustavuus ja kohtauttamiset ovat nykyisin yhä olennaisempia seikkoja.
Tulevaisuuden kampus – inspiroiva koulutusympäristö
Yliopistokoulutus on globaalissa muutoksessa. Tästä esimerkkejä ovat julkisuudessakin läpimurron tehneet massiiviset avoimet verkkokurssit. Ei yllätä, että yliopistojen tilojen ja kampusten merkitys on kyseenalaistettu. Jättiauditorioissa pidettyjen luentosarjojen edut ovat kautta aikojen epäilyttäneet opiskelijoita ja opettajia.
Virtuaaliset oppimisympäristöt antavat kullekin mahdollisuuden valita opiskeluun sopiviksi katsomansa ajat ja paikat. Opiskelijoiden läsnäoloaktiivisuus kertoo kehityksen kulkeneen ainakin massaluentojen ohi. Enää parhaimmat performanssit keräävät täydet salit.
Jopa USA:n perinteikkäimmissä ns. Ivy League –yliopistoissa miltei kolmannes ensimmäisen lukuvuoden opintojaksoista on nykyisin tarjolla verkkokursseina. Niiden suosimisen takana ovat havainnot saavutetusta osaamisesta, opiskelijoiden suosio, sekä kieltämättä myös kustannustehokkuuden tavoittelu ja opiskelijarekrytoinnin tehostaminen.
Tietoverkossa on kuitenkin haastavaa harjoittaa yhteistoimintataitoja. Sekä opettajat että opiskelijat pääsevät parhaimpaansa kyetessään välittömästi reagoimaan palautteeseen ja toimiessaan ryhmänä. Pelkkä sosiaalinen media ja virtuaaliset ympäristöt riittävät tuohon harvoin.
Yliopistokampuksille onkin edelleen tilaus kohtaamispaikkoina ja yhteisöllisen oppimisen puitteiden tarjoajina. Vaikka ajatus on yhtä vanha kuin yliopistojen historia, sen muistaminen näyttää silti muuttavan toimintaa kampuksilla.
Mutta millaisia kampuksia tulevaisuudessa tarvitaan? Millaiset ympäristöt hyödyttävät sekä opiskelijoita että tutkijoita? Pysyvää vastausta ei liene olemassa. Tilaratkaisut kannattaakin suunnitella uusiin, vielä ennakoimattomiin käyttötarkoituksiin ja –tapoihin sovitettaviksi.
Tämä on kaukonäköisesti ollut Linnanmaan kampusrakennuksen suunnittelun alkuperäisiä lähtökohtia. Osa tiloista on 30-40 vuoden kuluessa ehtinyt vaihtaa käyttötarkoitustaan pariinkin kertaan. Kymmenien vuosien takaisen suunnittelun rajoitteet tulevat kuitenkin vastaan yhä useammin tietotekniikan vaikuttaessa kaikkeen toimintaan.
Tällä hetkellä haemme kampuskehittämisen peruslinjauksia seuraavalle muutaman kymmenen vuoden aikajänteelle. Esikuvia muutoksille on olemassa, mutta nekin edustavat jo mennyttä. Pyrimmekin omista lähtökohdistamme niistä eteenpäin.
Olen havainnut Raksilan kampussuunnitelmassa kaavailtavan opetustilojen pudottamista nykyisin käytössä olevista 160:stä 60:een. Takana lienee pandemia-aikana tehdyt havainnot. Yhdellä hujauksella tehtynä tällainen karsinta ei voine olla vaikuttamatta koulutuksen laatuun. Kaikki poikkeusajan seuraukset kun eivät ole vielä nähtävissä, joten liika kiire voi aiheuttaa isoja vahinkoja.
Lienee selvää, että massakurssien pitäminen auditorioissa tulee loppumaan ja korvautuu tallenteilla ja tehokkaammilla oppimismuodoilla. Kuitenkin kaikkein tehokkain menettely oppia on opettaa toisia. Tämä on vahva syy kohtauttaa ja kohdata.
Omana opiskeluaikanani teimme paljon opintojamme itse muodostamissamme ryhmissä vapaissa opetustiloissa toinen toisiamme opastaen. Olen omassa opetuksessani pyrkinyt tukemaan tätä tehokkaaksi kokemaani mallia, joka kytkeytyy jatkuvaan arviointiin.
Keväällä 2020 ja 2021 pandemia haittasi ja kertaläpäisyt putosivat selvästi alle totutun yli 90%:n. Opettajana jatkuvasta arvioinnista huolimatta en pystynyt näkemään osaamispuutteita riittävän ajoissa ehtiäkseni korjauksiin. Tämä onnistuu ainoastaan luentosalissa näkemällä opiskelijoiden tehtävänratkaisujen vaikeudet.
Ehkä vuoden tai kahden kuluttua pystyisimme ymmärtämään paremmin todellista tilantarvetta. Pandemia-aikana ei kannata tehdä hätiköityjä ratkaisuja.
Seuraavat blogiartikkelini julkaistaan keskiviikkona 1.12. 2021 ja perjantaina 3.12.2021. Ensi viikon tiistaina 7.12.2021 palaan eräisiin koulutuksen vuosien 2015, 2017 ja 2018 tulevaisuustähtäimiin. Strategisen näkemyksen vertailu nykyhetkeen on kiintoisaa.
Minulla on samat havainnot ryhmäytymisestä. Opintojen alussa on sille etsikkoaika ja sen estymisen seuraukset voivat olla syrjäytymisiä. Emme voi täysin nojata etäopetukseen.
Toisin kuin ehkä näytät arvelevan, nimenomaan massaluentokurssit tarvitsevat ryhmäytymisiä. Onkohan niiden suorituksista tältä kulkutautiajalta kertynyt tietoa?