Yliopiston hallitus tekee päätöksensä esittelystä kokous kerrallaan johdon sille tuomista asioista. Päätösketjujen jatkuva seuranta ja kehitykseen reagointi olisi normaalia hallitustyöskentelyä. Näyttöjä tuollaisesta ei valitettavasti löydy pöytäkirjoista.
Ehkä todistamme nyt muutosta. Nimittäin yliopistomme hallitus päätti 8.9.2022 esittelystä poiketen lääketieteellistä tiedekuntaa (LTK) koskevassa asiassa seuraavasti:
Siten tiedekunnan on lokakuun loppuun mennessä laadittava talouden tasapainotussuunnitelma, jonka yliopiston hallitus hyväksyy. Hallitus selvästi ymmärsi toimenpidesuunnitelman laadinnan edellyttävän aikaa. Toivottavasti myös sillä on aikaa perehtyä tilanteen taustoihin.
Pöytäkirjassa ei ole liitteitä, joten emme näe hallituksen yksimielisen päätöksen mahdollisia perusteluja. Ne kiinnostaisivat yliopistoyhteisöä, sillä muut tiedekunnat voivat piankin kohdata samat haasteet.
Hallituksen kokousta seuraavan viikon alussa monet LTK:n henkilöt saivat allekirjoittamattoman viestin, joka alkaa seuraavasti:
Hallitus päätti odottaa tiedekunnan suunnitelmaa. Nähdäkseni se ei pöytäkirjan mukaan päättänyt lähteä operatiiviseen toimintaan, vaikka LTK:ssa jaettu viesti noin indikoikin.
Määräaikaiset henkilöt ovat yleensä täydentävällä rahoituksella palkattuja väitöskirjatutkijoita ja postdoceja. Kirjeessä esitetty menettely saattaakin iskeä syvälle tiedekunnan tuloksellisuuteen ja jopa alkavaksi suunniteltuun farmaseuttikoulutukseen.
Henkilöstöjohtajan viesti 16.9.2022 ei tarjoa mitään vaihtoehtoja LKT:n yksiköille. Jo sen alkukin on yksiselitteinen:
Mutta mistä LTK:n talousongelmat ovat varsinaisesti lähteneet? Tätä varten on palattava hallituksen kokouspöytäkirjan 21.10.2021 asiakohtaan 5: ”rehtori päättää yliopiston sisäisestä rahanjaosta.
Samassa asiakohdassa kerrotaan, että yliopistomme hallitus on hyväksynyt sisäisen rahanjaon dokumentin ja sen ”ylläpidettäväksi erillään taloussäännöstä”. Pyysin kirjaamosta 24.6.2022 tuon dokumentin olettaen saavani sen viimeisen version vuoden 2022 jakoa varten ylläpidettynä:
Sain vastauksen samalla viikolla. Hämmästyin kuitenkin, sillä se sisälsi linkit tuntemaani hallituksen sähköpostikokouspöytäkirjaan 12.10.2020 ja sen liitedokumenttiin ”Ehdotus Oulun yliopiston sisäiseksi rahanjakomalliksi 2021”. Eikö dokumenttia ylläpidettykään vuoden 2022 rahanjakoon?
Kyseisessä dokumentissa ei ole ilmoitettu tulospohjaisesta OKM-rahoituksesta tiedekunnille indikaattoreilla jaettavaa %osuutta. Sen sijaan siinä on yksikköhintataulukko, jonka arvojen voinee olettaa seuraavan OKM-rahoitusta.
Vuoden 2021 OKM:n yliopistolain mukainen perusrahoitus yliopistollemme oli 159.6 M€ ja vuodelle 2022 153.3 M€. Pudotusta oli siten 4.95%.
Toteutuneen jaon perusteella rehtori päätti leikata tiedekunnille vuodelle 2022 indikaattorien perusteella kohdennettavaa perusrahoitusta 11.625%.
Hallituksen pöytäkirjassa tätä seikkaa ei kuitenkaan ole mainittu. Näemme vain budjetin hyväksynnän kokouksessa 16.12.2021 asiakohdassa 5 (Toiminta- ja taloussuunnitelman, talousarvion ja investointisuunnitelman hyväksyminen). Kohdassa ei ole mainintaa sisäisestä rahanjaosta ja sen määrittävän dokumentin päivityksestä. Mainintaa mistään liitteistä ei ole.
Miksi tulospohjaista rahoitusta on leikattu? Tämä heikentää tiedekuntien mahdollisuuksia hallita talouttaan tulosparannuksin. Näenkin yliopistomme kulkevan neuvostoliittolaista kannustejärjestelmää kohti. Onko taustalla yhä suuremman osuuden ”markkinaehtoisesti”, siis OKM:n indikaattoreilla, saadun rahoituksen sisäinen kohdentaminen erilaisiin strategisiin hankkeisiin ja fokusinstituutteihin?
Olisiko perusrahoituksen leikkauksen takana myös tuottamattomien näennäistoimintojen kasvattaminen? Tuollainen on tähänkin asti ollut yliopistoyhteisölle ikävää katsottavaa graafina ja vielä ikävämpää todellisuudessamme koettuna.
Kollegio pyysi kokouksessaan 19.5.2022 tähän kehitykseen selitystä sitä saamatta. Rehtorin ja edellisen hallituksen puheenjohtajan vastuuvapauden epäämisen jälkeen asia on jo useamman kuukauden ollut yliopiston uuden hallituksen ja puheenjohtajan vastuulla.
Hallitus päätti ”dekaanin johdolla”, mutta prosessin päälle painava voima näyttää olevan henkilöstöjohtaja.
Lääketiede (ja mm. taideaineet) tunnustetaan kai yleisesti kalliimmaksi kouluttaa per opintopiste kuin esim. Matematiikan peruskurssi I. Jossain vaiheessa tätä kai kompensoitiin erilaisilla kertoimilla? Niiden saaminen oikeudenmukaiseksi on toki oma taistelunsa.
Historiallisesti myös vuokrat ovat saattaneet yksiköitä pulaan. Ratkaisuna on voinut tiivistää tai muuttaa talon sisällä halvempiin neliöihin. Strategiset hankkeet toki voivat pakottaa tiivistämään kalliimpiin neliöihin.
Alakohtaiset kustannuskertoimet ovat edelleenkin olemassa rahoitusmallin ns. tutkintopisteiden muodossa. Niillä, eikä millään muullakaan, voi kuitenkaan kompensoida yliopiston johdon ratkaisua vähentää tuloksellisuuden painoa tiedekuntien perusrahoituksessa.
Tilakustannukset on jyvitetty tutkimusyksiköille niiden käyttämien toimisto- ja labraneliöiden pohjalta. Tämänkin ratkaisun järkevyyttä olisi perusteltua tarkastella yliopiston toiminnan lähtökohdista.
Kim Jong un on varmaan kateellinen lääkiksen uudesta komentotalousmallista.
Tässä on nähtävissä hopeareunuskin: yliopistostamme on tulossa esimerkki, jolla yliopistolain muutostarpeita voidaan perustella.
Tätä en muuten uskoisi, mutta todisteet ovat kiistattomat ja mätsäävät koetun todellisuuden kanssa. Nyt lääkis, mikä seuraavana?
Luin eilen blogin jokaisen artikkelin ja kommentin viime lokakuun alusta lähtien. Suosittelen tätä muillekin kokonaiskuvan rakentamiseksi.
Otit jälleen esille yliopiston yhteisten kulujen kohdennukset koulutukseen. Oletatko joskus saavasi tuohon asiallisen selityksen, kun edes kollegio ei sellaista saanut ja se ei ole kiinnostanut yliopiston hallitusta?
Jos järkevä selitys olisi olemassa, niin kollegio olisi sellaisen saanut toukokuun lopussa.