Erään aiemman blogiartikkelini kommenteissa emeritusprofessori Pekka Kess viittasi otsikon ilmiöön eli lähitulevaisuudessa odotettuun merkittävään käänteeseen. Kyseisessä artikkelissa esitin tammi-kesäkuun toteumaan pohjaten ennusteen vuoden 2022 tutkintomääristämme: 1231 alempaa ja 1411 ylempää korkeakoulututkintoa. Johtomme on luvannut OKM:lle jaksolla 2021-2024 vuosittain keskimäärin 1600 alempaa ja 1757 ylempää korkeakoulututkintoa
Syyskuun 2022 lopun tutkintokertymän perusteella päivitetty ennuste on lähes identtinen kesäkuun lopun kanssa: 1187 kandia ja 1384 maisteria.
Mutta löytyisikö pidempiaikaisista trendeistä perusteita luottaa nopeaan dramaattiseen käänteeseen? Seuraavassa taulukossa verrataan yliopistomme FTE (Full Time Equivalent) -opiskelijoista valmistuneiden vuotuista osuuskehitystä. Näkyvätkö tuossa kohonneet opintojen alkuvaiheen keskeytyslukumme?
Valitettavasti yliopistomme tietojärjestelmistä en ruohonjuuritasollani saa ennustetta lähivuosina valmistuvista tutkinnoista. Tällaisella tiedolla olisi merkitystä omankin yksikköni talous- ja resurssisuunnittelulle.
Toiveikkaasti odotan ”hockey stick” ilmiön realisoitumista alkaneena loppuvuonna. Ehkä tuollainen ennuste on esitetty yliopistomme hallitukselle? Ainakin johtomme luottaa OKM:lle antamaansa tutkintolupaukseen. Nimittäin olemme kokeneet seuraavan ”hockey stick” -ilmiön, jota voi verrata yllä esitetyn taulukon trendiin.
Niinpä oudoksun koulutusrehtorimme 30.9.2022 kirjoitusta Patiossa. Hän mm. osoittaa tiedekuntien johdon tekemiin päätöksiin Peppi-siirtymän ongelmien taustana.
Lisäksi koulutusrehtori yksilöi seuraavia resurssisyitä:
- palveluiden resurssipuutteet (mihin on käytetty koulutukselle kohdennettujen yliopiston yhteisten kulujen kasvanut osuus?)
- käyttöönoton vaatiman resurssin aliarvioiminen (eihän yliopistomme ollut ensimmäinen vastaavan siirtymän tehnyt?)
- viestintä ja asenteet (viestinnän resurssipuutteet ja ruohonjuuritason muutosvastarinta?)
Kuten koulutusrehtori myöskin toteaa kirjoituksessaan, yliopistoyhteisömme jäsenet ovat asiallisia ja rakentavia keskustelijoita. Tämän voinee todeta myös tähän blogiartikkeliin ehkä tulevista kommenteista.
Minulla ei ole ollut Pepin kanssa suuria ongelmia, mutta verenpaineeni nousi koulutusrehtorin setämiesselityksistä. Mihin unohtuivat kriisiviestinnän alkeet? Siis pysy faktoissa, muista kohderyhmäsi, kanna vastuu, älä hae syyllisiä muista, minimoi vahingot, pyydä anteeksi.
Nyt syylliset on osoitettu, anteeksipyynnöt puuttuvat, faktat taitavat olla vaihtoehtoisia, kohderyhmän älykkyys aliarvioitu, vastuunkanto jää nimelliseksi, vahingot jatkuvat ja ymmärrys puuttuu.
Itsellänikin hieman kiehahti kun luin tuon vastauksen. Mainitsemiesi pointtien lisäksi minusta oli käsittämätöntä, että tässä(kin) asiassa vedottiin siihen että krittiikki on vain muutosvastarintaa ja sitä että uuden opettelu/tottuminen vie aikaa. Peppi on ensimmäinen järjestelmä jota minä ja muut alle 30v tuttuni eivät osaa käyttää ilman wikiä. Eikä välttämättä wikin kanssakaan. Ei weboodiin sellaista tarvinnut, sen kun klikkaili menemään niin löysi etsimänsä. Pepille vetää vertoja enää vain SAP ja uutisten perusteella ehkä myös Apotti.
Aikoinaan saamani kriisivestinnän koulutus oli yksinkertaisesti ”kerro heti koko totuus”.
Mielestäni ylioppilaskunnan olisi nostettava opintojen keskeyttämiset framille ja unohtaa pikkupolitikointi ja rehtorin nöyristely. Sen jäsenmaksutulotkin nousisivat, jos opinnot kesken jättäviä olisi vähemmän. Minulle tällä ei enää ole merkitystä, sillä kuittaan FM-todistukseni ennen vuoden vaihtumista. Monelle kanssani samaan aikaan aloittaneelle sillä olisi ollut.
Olen yrittänyt yammer keskusteluissa kysyä mitä Pepin virheille oikeasti aiotaan tehdä ja kuka tekee? Tekeekö konsortio vai eduix eli yritys Pepin takana. Vastausta ei ole tullut.
Ongelmia on ollut jo vuoden ajan, joten luulisi olla peppikonsortion intresseissä kertoa milloin henkilöstön esille nostamat havainnot korjataan.
No, ehkä ei kannata henkeä pidättää odotellessa 😉
Luin koulutusvararehtorin kirjoituksen. Vaikka mielestäni olen asiallinen ja rakentava keskustelija, niin en keksi, millaisella strategialla tuollaisen käsienpesuyrityksen voisi enää saavuttaa luottamuksen ja uskottavuuden.
Kirjoituksestaan huokuu ’en minä vaan ne muut’. Voi tuo pitää paikkansakin, mutta olisin halunnut tietää, milloin ongelmista päästään.
Sattumalta eilen keskustelin erään dekaanin kanssa. Hän kertoi myöskin todenneensa tutkintosaantojen taantuneen. Epäili syyksi kasvaneiden muiden tehtävien varsinaiselta opetukselta viemän ajan.
Koulutusvararehtorimme kirjoituksessa on seuraava kohta ”Siinä kohti kun päätöksiä järjestelmiin – etenkin Peppiin – siirtymisestä on tehty, on johdon osalta (ml. tiedekuntien johto) tietoisesti valittu keskittämisen ja itsepalvelun lisääntymisen suunta. Päätöksen taustalla on niukkuuden jakaminen. Kun palveluista pitää säästää, niiden tekeminen siirtyy osin itsepalveluksi ja ymmärtääkseni valinta tästä on ollut aikanaan tietoinen”.
Olin aiemmin tiedekuntahallituksen jäsenenä enkä tiedä tuollaisista päätöksistä.