Sanomalehti Kaleva uutisoi 21.5.2025 Oulun yliopiston hallituksen kokouksen 29.4.2025 kohdassa 12.1. jätetyistä lausunnoista seuraavasti:
Kyseiset lausunnot ovat edellisen blogiartikkelini lopussa. Kalevan artikkeli laajentaa nostamieni seikkojen käsittelyä hallituksen puheenjohtajan ja entisen rehtorin lausunnoilla.
Haastateltu hallituksen puheenjohtaja katsoo yliopistolain antavan ”aika selkeän linjauksen siitä, millaiset asiat kuuluvat yliopiston hallitukselle”:
Yliopistolain 14§ ei tue tuota käsitystä:
OKM on myöntänyt 300 000 € strategiarahoituksen, jonka yliopisto on ohjannut Thule-instituutille. Entisen rehtorin University of Arctic -tehtävä on sijoitettu kyseiseen instituuttiin. Hallituksen puheenjohtaja katsoo, ettei asioilla ole kytköstä:
Rahoituksen neuvottelivat entinen rehtori hallituksen puheenjohtaja opetus- ja kulttuuriministerön (OKM) kanssa erinomaisella tuloksella. Nimittäin viime tipassa reilua viikkoa ennen tulosneuvottelua 9.9.2024 Oulun yliopiston nimissä jätetty 200 000 €:n vuotuisen rahoituksen esitys kasvoi neuvottelussa 18.9.2024 tasolle 300 000 €. Muut strategiarahoitusesitykset oli jätetty jo keväällä.
Hallituksen puheenjohtaja on oikeassa, että rahoitusta ”ei mitenkään ole osoitettu tähän kyseiseen sopimukseen”. Nimittäin OKM:lle osoitetussa rahoitusesityksessä ei mainita Thule-instituuttia eikä entisen rehtorin uutta tehtävääkään.
Rahoitusesitys on tämän blogiartikkelin lopussa, joten jokainen voi nähdä ilmoitetun käyttötarkoituksen. Herääkin kysymys, käytetäänkö rahoitusta OKM:n kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti?
Kalevan toimittajan tavoittama entinen rehtori, nykyisin University of Arcticin Executive Vice President, joka tuossa asemassa on Oulun yliopiston palkkalistoilla, katsoo kyseen olevan Oulun yliopiston ongelmasta:
Kiitos Olli mielenkiintoisesta tekstistä. Ongelmahan ei ole minun, mutta jotenkin tuli tarve kommentoida.
Strateginen johtaminen yliopistossa on varsin mielenkiintoinen elukka. Olen kevyttä tutkimusta tehnyt asiasta vuosien varrella. Oulun yliopistossa strategisen johtamisen juuret lienevät rehtori Lajusen ajoilta, jolloin professori Esa Jutila avitti yliopistoyhteisöä teeman sisäistämisessä ja hyödyntämisessä. Sittemmin yliopistossa onkin laadittu melkoinen joukko strategioita. Samaa aikaan on yliopisto osallistunut myös paikallisiin ja alueellisiin strategiapohdintoihin. (Olen vuosien varrella keräillyt näitä strategia dokuja ajatuksella, että niistä vois jotain tehdä). Merkittävä oivallus strategiseen johtamiseen syntyi Annukka Oivan väitöskirjatutkimuksen myötä. Siinä syntyi sivutuotteena kuva Oulun yliopiston kyvystä toteuttaa (mitä tahansa määritettyä) strategiaa. Tämä kyvykkyys ei silloin osoittautunut erityisen vahvaksi. Tätä havaintoa ja AO’n konstruoimaa mallia käytinkin opetuksessa usean vuoden ajan – joskus myös tutkimuksessa.
Yliopisto on todellakin laatinut myös Arktisen strategian (2023). Sen kaiketi odotetaan linjaavan asioita yliopiston päätöksenteossa ja tekemisessä. Tämän dokumentin (dokumentoitu strategia on ainut tapa kommunikoida strategia henkilökunnalle, opiskelijoille ja muille sidosryhmille) perusteella yliopiston tulisi:
• Vahvistaa arktisen tutkimuksen vaikuttavuutta
• Vahvistaa tutkimus- ja koulutusinfrastruktuuria
• Kehittää koulutusta (tutkintoihin tähtäävä, täydentävä ja avoimen yliopiston koulutus) yhteistyössä Arktisen yliopiston kumppaniyliopistojen kanssa
• Kehittää ja hyödyntää vuorovaikutusta ja yhteistyötä arktisten toimijoiden kanssa (ei pelkästään akateemisten vaan monipuolisesti arktisten toimijoiden kanssa)
• Kehittää viestintä ja tiedon soveltamista päätöksenteossa
Lyhyesti sanottuna Oulun yliopisto voi saavuttaa Arktisen strategiansa tavoitteet parhaiten, kun se:
• Vahvistaa poikkitieteistä ja osallistavaa tutkimusta
• Panostaa infrastruktuuriin ja digitaalisuuteen
• Uudistaa opetusta kestävyys (sustainability)- ja arktisuusnäkökulmasta
• Toimii tiiviissä kumppanuudessa paikallisten ja kansainvälisten toimijoiden kanssa
• Tekee tutkimuksesta ymmärrettävää ja käyttökelpoista päätöksenteossa
Oulun yliopiston ääneen lausutun strategian pohjalta rahallinen panostaminen Arktisen yliopiston hallinnon tehtäviin ei juurikaan ole perusteltua. Hallinnolla voidaan syödä resursseja vaikuttavalta tutkimukselta ja koulutukselta. Silloin, kun Arktisen yliopiston hallinnolliset rakenteet keskittyvät yleisiin aloitteisiin ilman konkreettista hyötyä paikallisille yhteisöille, niiden kustannustehokkuus on kyseenalainen. On myös hyvä havaita, ettei yliopiston arktisessa strategiassa ole minkäänlaista mittaristoa hallinnollisen työn tuloksellisuudelle.
Toki hallintoon panostaminen on perusteltua, kun
• hallinto tuo vipuvaikutusta: Hallinnollinen työ mahdollistaa ulkopuolisen rahoituksen saamisen, koordinoi EU- tai kansainvälisiä hankkeita tai lisää näkyvyyttä niin, että tutkijat hyötyvät,
• hallinto tukee strategian ydintoimintoja: Jos hallinto edistää monialaista tutkimusta, opiskelijaliikkuvuutta, arktista viestintää ja verkostoitumista, se on strategisesti perusteltua,
• resursointi on kohtuullista: Hallintoa ei rakenneta raskaaksi rakenteeksi, vaan se toimii tehokkaasti tukipalveluna tutkimukselle ja opetukselle.
Menemättä yliopistolain tulkintoihin ja muihin saivarteluihin, niin minusta yliopiston hallituksen rooli Arktisen Strategian toteutuksen seurannassa on keskeinen – kuka tai mikä muu taho tätä voisi yliopistossa tehdä?
Jotta UArcticin hallinnolliseen toimintaan panostaminen olisi strategisesti perusteltua, Oulun yliopiston hallituksen tulisi:
• Asettaa konkreettiset tavoitteet hallinnolliselle työlle
• Arvioida säännöllisesti vaikuttavuus suhteessa yliopiston omiin strategisiin tavoitteisiin.
• Asettaa ehdot tasapainolle: hallinto palvelee tutkimusta, ei päinvastoin.
Hallituksen puheenjohtaja on väärässä. Tämä tapaus vain pahenee tällaisista selittelyistä.
Vaikea nähdä miten tuon mittaluokan sopimukset ja OKMn rahan käyttö ei kuuluisi hallitukselle. Se että entinen rehtori ei halua kommentoida ei varmaan yllätä ketään. Kummasti oli kuitenkin halukas perustamaan omaa eläkevirkaansa vaikka ei ymmärrä arktisuudesta muuta kuin että drinkkiin tulevat jääpalat on kylmiä. Onkohan Thulen johdolta edes kysytty että haluaako he tämmöisen johtohahmon ja – viran omaan taloonsa?
Hallituksen puheenjohtajalla ei ole muuta valtaa kuin mitä hallitus on hänelle päättänyt antaa. Mandaattia UArctic-sopimuksen tekemiseen se ei ollut hänelle myöntänyt. Kaikki jälkikäteiset selittelyt ovat ala-arvoisia. Olisiko oikeuskansleri oikea taho kertomaan, mikä meni pieleen?
Alexander Solzhenitsyn once wrote about the Soviet Union ”We know that they are lying, they know that they are lying, and they know that we know they are lying, while we know that they know we know they are lying”.
Päteeköhän rikoslain luvun 40 pykäläjoukko 7-12 tähän tapaukseen? Vai onko tässä kyseessä ns. maan tapa? Vaivautuisiko joku kantelemaam eduskunnan oikeusasiamiehelle?