Ennen vuotta 2010 yliopistot rakentuivat alhaalta ylös henkilöstön valitessa päätöksentekoelimet kollegoistaan ja niissä jonkun heistä johtamaan omaa organisaatiotasoaan. Vuoden 2010 jälkeen yliopistot ovat olleet ylhäältä alas johdettuja hierarkkisia organisaatioita, joissa käskyt valuvat rehtorilta moniportaisesti kohti yliopistorahvasta.
Vallan keskittäminen on tuonut nopeutta päätöksentekoon, mutta ns. ”isojen ruumiiden” todennäköisyys on kasvanut. Laajapohjaisissa elimissä päätökset oli perusteltava huolellisesti äänten enemmistön saamiseksi. Tätä on moitittu hitaaksi ja tehottomaksi.
Aina ei tuolloinkaan vältytty vahvatahtoisten ”laitosparonien” jyräämiltä ratkaisuilta. Niistä saatuja oppitunteja olisi voinut käyttää skenaariotarkasteluissa uutta yliopistolakia laadittaessa. Miten käy jos yliopiston toimiva johto de facto johtaa myös sen hallitusta?
Entä jos yliopiston johto perustelee toimiaan itse nimittämiensä ulkoisten neuvoa antavien elimien kannoilla? Edes nykyinen yliopistolaki ei tunne tuollaisia elimiä.
Oli yliopistodemokratiamme tila mikä tahansa, niin siihen ei voine kuulua tuollainen johtaminen. Yliopistodemokratian kaikkine puutteineenkin pitäisi tarkoittaa yliopistossa tapahtuvaa päätöksentekoa asianmukaisine prosesseineen.
Tällä hetkellä yliopistoyhteisömme korkein laajapohjainen päätöksentekoelin on yliopistokollegio. Sen vastuu on valtava. Siksi sen on käytettävä valtaansa yliopistoyhteisön hyväksi.
Minua on sangen kärkkäästi valistettu, että yliopistokollegion tehtäviä ovat ainostaan yliopiston hallituksen ulkopuolisten jäsenten valinta sekä tilinpäätöksen hyväksyminen. Tämä pitää vain osittain paikkansa, sillä yliopistolain 22 § listaa kollegion tehtävät seuraavasti:
Yliopistokollegion tehtävänä on:
Tuon 65 §:n 3 momentti on seuraava:
Yliopistokollegiolla siis on instrumentit, joiden käytöstä se voi päättää yliopistoyhteisön hyväksi. Toivottavasti sen ei tarvitse käyttää niistä kaikkia.
Oulun yliopistossa meni yli 10-vuotta, että hallitus ja kollegio saivat sovittua ensimmäisen yhteistapaamisen, nyt elokuussa 2021. Muissa yliopistoissa hallitus ja kollegio tapaavat säännöllisesti lukuvuoden aikana. Miksi tämä Oulussa on niin vaikeaa?
Ymmärtääkseni yhteistapaamisia on ollut aiemmin, mutta 2018 aloittanut hallitus ei tavannut kollegiota 3.5 vuoteen. Eräs kollegion jäsen kommentoi tästä sähköpostiviestissä minulle ”hallitus ei ehtinyt”. Hallituksen puheenjohtajastahan kollegion tapaamiseen suostuminen on kiinni.
Mielestäni menettely on erikoinen. Vieläpä pandemia-aikana, jolloin jokainen on oppinut osallistumaan etäkokouksiin.
Kollegiolla on instrumentit puuttua tällaisiin ongelmiin.
Olet ensi vuoden alusta kollegion jäsen. Luotan, että teet kaiken tarvittavan epäkohtien poistamiseksi, olivat ne asioita – tai henkilöitä.
Kollegio on laajapohjainen päätöksentekoelin, joka päättää äänestämällä. Jokaisella on yksi ääni. Kollegion puheenjohtajalla, esittelijöillä ja jäsenilläkin on vastuullaan tarjota jokaiselle oikeat ja riittävät tiedot kantojensa muodostamiseksi.
Luotan, että yliopistoyhteisömme valitsee kollegioon jäsenet, jotka pystyvät objektiiviseen faktapohjaiseen päätöksentekoon. Mikään muu ei voi olla yhteisömme etu.