Vetovoimaa talouskasvusta

Miksi vastustan Oulun kaupungin elinvoimalle tärkeäksi väitettyä Raksilan kampushanketta? Jos hankkeen perusteet olisivat oikeat, niin kannattaisin sitä! Alan siis kannattamaan, jos hanke osoitetaan yliopistoyhteisön ja yliopiston edun mukaiseksi ja sen perusteet ovat faktuaalisesti pitävät.

On yliopistolle äärimmäisen riskaabelia, jos sen hallitus päättää lähteä hankkeeseen, jonka perusteet se tietää virheellisiksi. Tuloksena voi hyvinkin olla ns. iso ruumis.

Raksilan kampushanketta on tähän mennessä perusteltu ainakin sidosryhmien vaatimuksilla, nuorisoikäluokkien romahduksella, hiilidioksidipäästöjen vähentämisellä, tilakustannuslaskelmilla, ja jopa yliopiston ja ammattikorkeakoulun yhteistyön tiivistymisellä toiminnan hajautuksella, jne.

Aiemmissa blogiartikkeleissani olen osoittanut näitä väittämiä virheellisiksi dokumentein ja julkisen datan avulla. Yliopiston hallituksen 28.4.2020 tekemän hankesuunnittelun käynnistämispäätöksen liitedokumentteja en toistaiseksi ole kuitenkaan saanut.

Entä kaupunkikeskustan elävöitys ja vetovoima?

Yliopistoyhteisön hajottamisella tuotetaan yliopistolle vahinkoa. Yliopistolaki kuitenkin edellyttää yliopiston johdon ja hallituksen ajavan yliopiston etua. Yliopiston vaaleissa 3-4.11.2021 äänioikeutetut voivat esittää tästä oman mielipiteensä.

Kaupunkikeskustan elävöittämisyritys tuomalla yliopistokampus sen lähelle tuottaisi toki hetkellistä riemua keskustan kivijalkakauppiaille. Mutta Oulun ICT-sektorille ja sen opiskelijoille sekä talouskasvulle aiheutettaisiin vahinkoa? Miksi?

Vetovoiman lisääminen yliopistoyhteisö hajottamalla on hölmöläisten peiton jatkamista. Tieto- ja sähkötekniikan tiedekunnan edes osittainen siirto pois teknologiakylän vierestä on ratkaisu, jolla Oulussa toki erottauduttaisiin. Menettely olisi vastaava kuin lääketieteellisen tiedekunnan siirto Oritkariin, jonne on n. 10 minuutin matka yliopistollisesta sairaalasta.

Suomen kaupunkiseutujen vetovoima nimittäin korreloi erittäin vahvasti niiden aluetalouksien kasvun kanssa. Oulun kasvun moottorina on ICT-ala, joka tarjoaa työpaikkoja laajasti muillekin, kuin alan T&K-tehtäviin koulutetuille.

Tästä kasvusta kertoo yliopistomme ICT-alojen opiskelijoiden erinomainen työllistyminen Pohjois-Pohjanmaalle, käytännössä Oulun seudulle. Alla oleva kuva kertoo noiden alojen ylemmän korkeakoulututkinnon 2014 suorittaneiden sijoittumisista koulutusmaakuntiinsa viisi vuotta valmistumisen jälkeen 2020.

Oulun yliopistosta ICT-aloilta 2014 valmistuneista 80.0% oli edelleen 2020 Pohjois-Pohjanmaalla, Tampereen yliopiston tapauksessa Pirkanmaalla asui 53.8%, Pohjanmaalla oli Vaasan yliopistosta valmistuneista 50.0%, Etelä-Karjalassa Lappeenrannasta tutkintonsa saaneista pysynyt oli vain 26.1%. Aalto-yliopistosta valmistuneista löytyi Uusimaalta 90.6%.

Tätä arvioitaessa on muistettava vuoden 2014 olleen Oulun ICT-alalla vielä vaikean. Vuonna 2017 valmistuneista jo liki 90% oli 2020 Pohjois-Pohjanmaalla.

Oulun yliopiston ICT-alojen valmistuneiden pysymiseen maakunnassamme vaikuttaa pitkälti heidän työllistymisensä omille aloilleen jo opiskeluaikana. Suurin osa noista työpaikoista on Linnanmaalla, minkä näemme teekkareidemme harjoittelukirjoista. Tavallisesti niissä raportoitu ensimmäinen harjoittelukesä jatkuu osa-aikatyönä lukuvuoden aikana ja seuraavinakin vuosina, jolloin lyhyt välimatka opiskelu-ja työpaikkojen välillä on tehokkuusseikka.

Seuraavat tilastot ovat kolmen vuoden jaksolta 2017-2019. Ks. alaviite (*)

Noin 20% kaikista harjoitteluista oli 2017-19 tehty Nokian Ruskon toimipisteessä. Tuo osuus siirtynee parin vuoden kuluttua Linnanmaalle, jolloin 80% TST-tiedekunnan opiskelijoiden harjoittelu- ja työpaikoista lienee siellä.

Lukuja on syytä verrata. Viisi vuotta valmistumisen 2014 jälkeen Oulun yliopistosta valmistuneista muiden alojen ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista 51.3% oli Pohjois-Pohjanmaalla, Pirkanmaalla oli pysynyt Tampereella valmistuneista 51.6%, Pohjanmaalla oli ollut pitovoimaa 34.3%:lle, Etelä-Karjalala kykeni pitämään 17.1% ja Uusimaa peräti 85.8%.

Oulun kaupungin ja Pohjois-Pohjanmaan maakunnan on perusteltua pohtia Oulun yliopiston johdon kaavaileman tieto- ja sähkötekniikan tiedekunnan hajottamisen vaikutuksia taloutensa ICT-kasvumoottorille.

(*) Ajanjaksovalinta on 2017-2019, sillä vuosi 2020 ei ole vertailukelpoinen TST-tiedekunnan opiskelijoilleen Linnanmaalla tarjoamien harjoittelupaikkojen vuoksi. Syynä oli pandemian vuoksi monet peruuntuneet teollisuuden harjoittelupaikat, jotka tiedekunta pyrki korvaamaan.