Syksyllä 2012 Oulun yliopistossa lähdettiin tarkastelemaan tilankäytön rationalisointeja koulutuksen tuloksellisuuden lähdettyä selvään nousuun. Taustalla vaikuttivat mm. (1) yliopistolukujärjestyksen käyttöönotto, jonka ansiosta ”nollakäytölle” jäi liki 100 opetustilaa, sekä (2) normaalikoulun sisäilmaongelmat.
Tämä blogiartikkeli antaa näkymän silloiseen tilanteeseen, jolloin OKM oli muuttanut yliopistojen rahoitusmallia Oulun yliopiston kannalta epäedullisesti.
Rahat, rakkineet, raatajat ja rakennukset
Opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) näkökulmasta Oulun yliopiston osuus yliopistolaitoksen tuloksesta on kasvanut peräti 15% viiden vuoden takaisesta. Suurin nousu on kertynyt vuosien 2010-11 aikana.
Parannuksesta huolimatta ensi vuonna useimpien yksiköittemme perusrahoitus on kuluvaa pienempi. Tämän mysteerin selitys on yliopistojen uudessa rahoitusmallissa. Se palkitsee runsaasti kansainvälistymisestä ja täydentävästä rahoituksesta. Niidenkin kohdalla olemme parantaneet reippaasti, mutta lähdimme liikkeelle yliopistojen takarivistä.
Yliopistoissa täydentävä rahoitus käytetään opetus- ja tutkimushenkilöstöön ja tutkimusinfrastruktuureihin. Tätä kautta se johtaa tutkimus- ja julkaisutoimintaan. Näistä rahoitusmalli palkitsee kertautuvasti, kuin myös ns. kalliiden alojen opetus- ja tutkimushenkilöstöstä.
Oulun yliopisto on erittäin nopeasti kasvattanut ulkopuolisen rahoituksensa määrää. Trendin jatkuessa saavutamme yliopistojen keskitason parin kolmen vuoden kuluttua. Tässä kehityksessä heijastuvat tutkijoiden rekrytointiin ja tutkimusinfrastruktuureihin tehdyt investoinnit.
Takavuosina yliopistojen menestystä mitattiin saatujen virkojen lisäksi myös rakennushankkeilla. Tuolla jälkimmäisellä kriteerillä menestyimme hienosti. Niinpä tiloista yliopistollamme ei nyt olekaan pulaa. Valitettavasti tämä ei merkitse, että meillä olisi yksi ongelma vähemmän.
Vertailemalla suomalaisten yliopistojen budjetteja havaitaan Oulun yliopiston antavan muille merkittävän tasoituksen. Vuonna 2009 tilakustannukset veivät budjetistamme 15%. Nykyistä Aalto-yliopistoa vuokrat rasittivat silloin 12.2%. Itä-Suomen ja Jyväskylän yliopistot selvisivät 10% osuuksilla. Verrokista riippuen takamatkamme on 6-12M€ vuodessa.
Vuokramme nousevat yleisen inflaation mukana, mutta yliopistoindeksin jäädyttämisen seurauksena emme saa kustannusten kasvulle kompensaatiota. Tässä tilanteessa olisi löydettävä keinoja tilojen vähentämiseksi tai muuntamiseksi paremmin tuottaviksi resursseiksi.
Kaikki vaihtoehdot ovat harkinnassa, myös pillari ja purkupallo. Epäilen kuitenkin, että edes betonipilareiden jättäminen pystyyn ei muuttaisi ylimääräisiä tilojamme Ateenan Akropoliksen kaltaiseksi turismikohteeksi.
Mitä voimme tehdä? Kampuskehittämishankkeessa vuokranantajamme Suomen yliopistokiinteistöjen (SYK) kanssa olemme paneutumassa tilojen toiminnallisiin uudistuksiin.
Erilaiset opiskelijoiden ryhmätyötilat ovat tiiviissä käytössä ja myös henkilökunta näyttää löytäneen ne. Pystyisimmekö tilojemme avulla nykyistä paremmin tukemaan yhteisöllisyyttä? Opiskelua tukemalla vaikutus näkyisi tulospuolella.
Pystyisimmekö sijoittamaan samoihin tiloihin yliopiston omia ja yritysten toimintoja? Tampereen teknillinen yliopisto on menettelemässä noin yhteistyössä SYK:n kanssa. Entä jos saisimme tiloihimme lukion? Seurauksena aineenopettajakoulutuksessa voisi avautua uusia mahdollisuuksia.
Yhteistä tällaisille toiminnallisille modernisoinneille on nojautuminen inhimillisiin resursseihin. Ne ovatkin varsinainen yliopisto.
Yliopistolaitoksen keskitasoon verrattuna Oulun yliopiston tilakustannustakamatka on sitten 2010-luvun alun kuroutunut umpeen ja ohikin.
Toimitilamme on lähes kokonaan peruskorjattu monen muun yliopiston nyt kipuillessa remonttipaineissa. Saman katon alla sijaitseva yhtenäinen Linnanmaan kampus tarjoaa meille erillisten rakennusten toteutuksia paremmat mahdollisuudet tilankäytön tehostamiseen.
Toimintaa ei ole koottu yhteen silkasta päähänpistosta. Kyseessä on ollut strateginen valinta: yliopistoyhteisön toimintaan ja tätä kautta tuloksellisuuteen investoiminen.
Mikä on yliopistomme strateginen suunta? Vastaus ei voi olla ’Raksila’, sillä yliopiston tehtäviä ovat koulutukseen ja tutkimukseen panostaminen eikä kiinteistöinvestoinnit.
Opiskelin prof. Silvenin vararehtoriaikana näkien ja kokien, kuinka opiskeluolosuhteet Linnanmaan kampuksella paranivat. Tuolloin ilmestyi pöytiä, tuoleja ja pistorasioita viihtyisiin yhdessä opiskelun paikkoihin. Missä sellaiset ovat Raksilassa? Eivät opiskelijoiden omat paikat ole hukkatilaa.
En tiedä, kuka oli idean varsinainen äiti tai isä! ”Opiskelijoiden omat paikat” eivät kuitenkaan ole minun keksintöni.
Kulkiessani 2010 usein KTK:n ja HuTK:n johtoa tapaamaan en voinut olla näkemättä yliopiston Pegasus-pääkirjaston kakkoskerroksen eteen käytävälle ilmestyneitä sohvia ja pöytiä, jotka olivat aina käytössä. Silloinen kirjaston johtaja Päivi Kytömäki kertoi niiden olevan yksikkönsä vastuulla. Kirjasto oli perustanut pöytäryhmiä pistorasioineen myös Tellus-kirjastoon ja nekin olivat täydessä käytössä.
Tästä olikin enää pieni askel lähteä varovasti lisäämään vastaavia paikkoja yliopiston vähällä käytöllä olleisiin nurkkiin. Opiskelijat löysivät ne kaikki varsin nopeasti. Laskimme tehdyille pienille investoinnelle jopa takaisinmaksuajankin, joka muistaakseni oli alle lukuvuosi.
Tämä on hyvä esimerkki toiminnan määrittämästä tilankäytöstä ja fiksusta johtamisesta. Kuitenkin samaan aikaan yliopisto kipuili Kajaanin opettajankoulutuksen siirron kanssa. Olisiko siitäkin blogijälkeä?
Kajaanin opettajankoulutuksen siirto oli traumaattinen kokemus, josta tosiasiallisesti päätti opetusministeriö poistamalla rahoituksen. Katso esim. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/79634/tr44.pdf ja ao. työryhmäraportista sivu 44 ”Työryhmä ehdottaa edelleen, että vuonna 2010 Oulun ja Joensuun yliopistojen luokanopettajakoulutuksen määriä pienennetään yhteensä 40–50 paikalla”.
Että silleen eli game over. Yliopistojen rahoitusmallin muutos pakotti yliopistomme kipeään sopeutumiseen. Rahoitusleikkaukset tulosparannuspaineissa ei ollut kiva kombinaatio.
Savonlinnan opettajankoulutukselle antoi hetkeksi lisäaikaa eräs seudun ministeri, mutta sielläkin toiminta loppui 2018.
Johtaminen ja viestintä punnitaan kriisissä.
Edellinen rehtorimme kertoi ikävät uutiset Kajaanissa henkilöstön ja opiskelijoiden edessä. Nykyinen rehtorimme kieltäytyi YLE:n haastattelusta viime torstain alueuutisiin, kun aiheena oli rakentamisen päästöt.
Miten nykyinen rehtorimme olisi selvinnyt vaikkapa Kajaanin lakkautuksen kaltaisessa todellisessa kriisitilanteessa? Tähänastiset näytöt eivät vakuuta, kun rehtori pakenee viestinnän ja hallituksen taakse.
Kiitän professori Silveniä asiantuntemuksella laadituista blogikirjoituksista ja vastauksista kommentteihin. Vaikka emme aikoinaan olleet samalla puolella, niin opin arvostamaan yrittämistä toimia kaikkien eduksi vaikeissa tilanteissa.
Hivenen semanttisesti saivartelen: Kajaanin opettajankoulutusta ei lakkautettu vaan se siirrettiin Ouluun. Mutta sama asiahan tuo on.
Vaikka siirto tehtiin OKM:n rahoituksellaan pakottamana (olin kyseisissä tulosneuvotteluissa, oli kylmää kyytiä) ja formaalisti yliopiston hallituksen päätöksenä, rehtori Lauri Lajunen toimi omilla kasvoillaan sen toimeenpanijana. Kasvatustieteiden tiedekunnan dekaani Riitta-Liisa Korkeamäki vastasi siirron käytännön toimista.
Tänään on rehtorimme köynyt ylioppilaskunnan edessä lausumassa useita lentäviä lausahduksia kuten ”oulu ei ole yliopistokaupunki”. Myöskään esitettyjä dioja ei hän luvannut jakaa, eikä niitä näytetty myöskään striimissä.
Keskustelu on kiivasta opiskelijoiden suosimassa Jodel-sovelluksessa, jota tunnetusti rehtorikin käyttää osana mielipiteiden kartoitusta jakamalla kyselyjä asian tiimoilta faceen. Pientä kapinahenkeä havaittavissa siellä ja esim väylän valtaamista koronatirvallisesti on väläytelty tämän esityksen seurauksena.
Rehtori todellakin totesi näin. Järkyttävä kannanotto henkilöltä, jonka tulisi olla ylpeä ajamastaan yo-kokonaisuudesta. Vaan ei. Pettyä sai, jälleen kerran, ja aina uudestaan, ja uudestaan, ja..
Muuta kulmia nostattavaa hänen puheissaan edustajiston kokouksessa (jossa itse olin paikalla kuuntelemassa) oli esimerkiksi se, ettei hän nähnyt kolmen kampuksen mallia uhkana. Hän tuntui kokevan kampusten hajautumisen jopa toivottavana, huolimatta esim. erään rohkean opiskelijaedustaja esittämästä suorasta kritiikistä aihetta kohtaan. Tähän 3k-malliin yhtenevää ajattelutapaa ovat ajaneet esimerkiksi hallinnon eräät opiskelijajäsenet. On melkeinpä vihjailtu, että yhteisöllisyys on meillä opiskelijoilla korvien välissä, ja että Linnanmaan tarjoamat edut esim. poikkitieteellisyydelle eivät olisi kummoiset. Koko tilanne on kamala. Ei tämä voi olla se likakaivo, johon opiskelijayhteisö imeytyy. Henkilöstön ja opiskelijoiden lienee parasta liittoutua yhtenäisen yliopistoyhteisön puolesta. Muuta vaihtoehtoa en enää näe. Tämä ei vain voi kestävästi enää jatkua tällä tavalla.
Rehtori on jokin aika sitten ilmoittanut yliopiston hallituksen päättävän Raksilaan rakentamisesta ja opiskelijoiden olevan siinä edustettuna. OYY:n edustajiston on nyt huolehdittava, että kollegioon valitaan tulevienkin opiskelijoiden edusta huolehtivat jäsenet, eikä poliittisia broilereita, jotka hakevat nostetta valtaapitävien kannattamisesta. Hallituksen osalta lienee jo myöhäistä.
Jännistyksellä odotellessa mitä nykyinen ”rampa ankka” -hallitus kehtaa joulukuussa päättää. Toivottavasti OYY:n edustajisto käy vuoropuhelua nykyisten ja tulevien hallitusedustajien kanssa siitä mitä opiskelijoiden etu on ja tulee olemaan. Poliittinen broilerikin varmasti tiedostaa, että voi tulevat (kunta/alue/eduskunta)vaaliäänet olla tiukassa jos ei pidä omiensa puolta, tai ainakin pysty jälkikäteen perustelemaan miksi vaikeita päätöksiä piti tehdä.
En tiedä onko tämä jo tiedossa (ei tarvitse julkaista kommenttia). https://m.youtube.com/watch?v=hpvfa4ISGP0
Rehtorin puhe oyy:lle
Kiitos linkistä, kuuntelin puheen huolella läpi ja suosittelen sitä muillekin.
Puheessa oli hyvin paljon erikoisia väittämiä ja johtopäätöksiä esim. kysymysosiossa: ”…meillä on tavoitteena tehdä tämmönen maailman pohjoisin hiilineutraali ympäristöpositiivinen rakennus ja mä en mitenkään voi uskoa, että tämmöisen rakennuksen rakentaminen voisi Oulun yliopiston hiilijalanjälkeä nostaa ja ehkä siinä tavallaan niinkö se tieto mikä Junnilalta on saattanut puuttua siinä on se, että näitä rakennuksia ei ole tarkoitus purkaa…” tämä näyttäisi olevan täydellisessä ristiriidassa ”Yliopiston ilmastorasitus” tai ”Hiilipäästöt” kirjoituksissakin esitettyihin professori Junnilan laskelmiin.
Täytyy vain ihmetellä, että kenen luottamusta rehtori vielä oikeastaan nauttii?
Tuo nimimerkin ”Utelias” mainitsema kohta on videossa paikassa 36:44-38:10. En pysty ottamaan kantaa Technopoliksen laskelmien yksityiskohtiin, mutta julkisuudessa esitetyt graafit osuvat yksiin julkistenkin tietojen kanssa rakentamisen kasvihuonepäästöistä.
Rehtorimme kertoo Oulun ammattikorkeakoulun hallituksen puheenjohtajana, yliopiston omistaessa 51% sen osakkeista, kohdassa 41:40, ettei yliopisto pysty vaikuttamaan siihen. Yliopisto pystyy yksin päättämään OAMK:n rehtorista, joten väite ei pidä paikkaansa.
Mitä taas tulee tähän mennessä kuluneisiin kustannuksiin ”muutamia satoja tuhansia euroja” kohdassa 24:40-27:10, niin en rakennushankkeiden ammattilaisena usko ”muutamiin”. Oikeampi termi olisi ”lukuisia”, todennäköisesti tilaajan omat työt huomioon otettuna tämän kokoluokan hankkeessa tässä vaiheessa ollaan menty reippaasti yli miljoonan euron.
Lopulta puheensa alussa rehtori toteaa kohdassa 17:08 ”paljasjalkaisena oululaisena minulla on oikeus sanoa, että Oulu ei ole yliopistokaupunki”. Tätä menoa yliopiston ja ammattikorkeakoulun toiminta vahingoitetaan ja voi olla, ettei Oulu tulevaisuudessa enää olekaan laaja-alainen yliopistokaupunki
Kiintoisaa, että yliopiston rehtori kyseenalaistaa rakennusalan asiantuntijaprofessorin lausunnon. Pitääkö silloin tämäkään hänen tutkimustuloksensa paikkaansa: https://www.kaleva.fi/hiilijalanjalki-pysyy-vakiona-tiiviissa-keskustass/4054446
Rehtorin uskottavuus silmissäni on pudonnut nollaan.
Jos Oulu ei ole yliopistokaupunki, niin Niinimäen titteli taitaa olla kohta entinen rehtori.
Usea yliopistorehtori on saanut lähteä ennen kautensa päättymistä:
2015: Tiina Rosenberg, Taideyliopisto
2016: Anneli Pauli, Lappeenrannan teknillinen yliopisto
2017: Tuula Teeri, Aalto yliopisto
2018: Liisa Laakso, Tampereen yliopisto
2021: Moira von Wright, Åbo akademi
Kaikki ovat naisia! Oulun yliopisto voisi järjestää tähän sukupuolten tasapainoa.